Norsut painavat sata kertaa niin paljon kuin ihminen, mutta
eläintarhanorsuthttps://www.nytimes.com/2015/10/13/science/why-elephants-get-less-cancer.html kuolevat silti meitä harvemmin syöpään ja elävät usein 60–70-vuotiaiksi. Hiiret elävät enintään kolmevuotiaiksi, ja kuollessaan näin vanhat hiiret ovat yleensä täynnä syöpäkasvaimia. Suoraviivaisen logiikan mukaan näin ei pitäisi käydä. Syöpä lähtee liikkeelle siitä, että yhdessä solussa tapahtuu mutaatioita, jotka saavat sen kasvamaan ikuisesti sen sijaan että se hallitusti antaisi itsensä kuolla. Mitä enemmän soluja eläimessä on, sitä suurempi riski, että jossain päin eläintä solussa tapahtuu mutaatio syöpäsoluksi.
Syöväntorjunnassa on jo pitkään tutkittu p53-geeniä. Se valmistaa p53-proteiinin, joka etsii dna:sta vaurioituneita kohtia. Löytäessään geenivirheen p53 komentaa solun korjaamaan geenivirheen tai vaihtoehtoisesti tekemään itsemurhan. Vuonna 2015 Lynch kollegoineen
havaitsihttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27642012, että norsuilla on perimässään 20 kopiota tästä geenistä, kun ihmisillä on vain yksi. Utahin yliopiston tutkijat
huomasivathttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4858328/ saman asian samaan aikaan. Molemmat ryhmät saivat selville, että norsulla p53-poliisitoiminta on kovaotteisempaa kuin muilla nisäkkäillä. Geenivirheen löytyessä norsut eivät korjaile soluja vaan suoraviivaisesti tappavat ne.
Kun p53-proteinit havaitsevat norsuilla dna-vauriota, ne aktivoivat Lif6-geenin. Se valmistaa suoraviivaisen väkivaltaisen Lif6-proteiinin. Kokeissaan Lynch kollegoineen huomasi, kuinka Lif6-proteiinit tunkeutuvat solun energiatehtaisiin eli mitokondrioihin. Ne kairaavat mitokondrion täyteen reikiä, ja mitokondrion molekyylit vapautuvat soluun. Muulle solulle monet energiatehtaan molekyylit ovat myrkyllisiä, ja solu kuolee. Lif6:n evolutiivinen historia on kiintoisa. Kaikilla nisäkkäillä on vastaava Lif-geeni, mutta liki kaikilla sitä on vain yksi kappale. Ihmissoluissa se toimii sopuisasti, muun muassa välittää viestejä solusta toiseen. Norsuilla ja niiden lähisukulaisilla, kuten manaateilla, on Lifistä useita kopioita. Norsuilla Lif-geenejä on yhteensä kymmenen.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005792274.html