Todennäköisyys selvitä ehjänä

Sardaukar

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#2
Jaahas, rikokseen yllyttäminen jatkuu. :) Ei noita mikään joukkue sovi yhdessä eikä yksittäinen sotilas. Tällöin kyse on vakavasta sotilasrikoksesta ja/tai siihen yllyttämisestä. Tuota kutsuttiin aikoinaan kapinaksi ja siihen syyllistyneitä ja yllyttäneitä joutui hiekkakuopan seinämää vasten (vrt. vanhan rajan ylittämsestä kieltäytyneet Jatkosodassa), niin vakavaksi rikokseksi se yleisesti katsotaan (vaikket itse tunnu pitävän sitä minään omista itsekkäistä syistäsi..tuskin saat siltä joukkueeltasi paljonkaan myötätuntoa mennessäsi ehdottelemaan moisia). Nykyisin siitä saa linnaa eikä ketään teloiteta.

Esim. ulkomaille pakeneminen voi olla kriisitilanteessa hieman vaikeaa, rajavalvonta voi olla hieman muuta kuin ruotsinlaivalla nykyisin. Ottanevatko edes Ruotsissa vastaan. Lentämällä tuskin pääset minnekään. Kotimaassa voi olla vaikeaa mennä käpykaartiin, jos ei ole etukäteen varastoinut elintarvikkeita ja piilopaikan. Tuskin saat silläkään mitään sympatiaa 99% ihmisistä.

Todennäköisyyttä selvitä naarmuitta voi laskea Talvisodassa kaatuneiden ja haavoittuneiden määrästä verrattuna palvelleiden kokonaismäärään (Talvisota on parempi vertailukohta kuin Jatkosota, johtuen kestosta ja suuremmasta kokonaisintensiteetistä). Ei siellä sodassakaan kaikki kuole tai haavoitu...ja jotkin räiskintäpelien todennäköisyydet ja lapsellisuudet nyt voi jättää omaan arvoonsa.
 
#3
Lähdetäänkö siitä, että ihmisen todennäköisyys kuolla on 100%? Jos selviää taistelusta sluibaamalla, voiko sen valinnan kanssa elää vielä jonkun vuosikymmenen? Entäpä jos joku muu kuoli sinun puolestasi tai suoraan laiminlyöntisi takia?
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#4
Suosittelisin jo moisia karkuruutta suunnittelevia palauttamaan suosiolla sotilaspassinsa ja siirtymään siviilipalveluksen täydennyskoulutukseen. Syitä on yksi ja kaksi:

1. Siviilipalveluksen kautta ei tarvitse pelätä joutuvansa aivan etulinjan tehtäviin eikä tod.näk. tarvitse karata kesken kaiken. Samoin ko. henkilö todennäköisesti on hieman terapeuttisemmassa ympäristössä kuin taistelujoukot. Jos rintamalle lähtee, sinne ei voi lähteä puolittain tai jotain ehtoja asettamalla. Parempi sitten olla lähtemättä.

2. Sotilas, joka jo etukäteen suunnittelee karkaamista ja joka siihen valmistautuessa houkuttelee jopa muita on hyvin suurella todennäköisyydellä myös toteuttamassa suunnitelmansa ennemmin tai myöhemmin. Tällaiseen suorastaan sosiopaattisen itsekkääseen sotilaaseen eivät pysty luottamaan niin esimiehet kuin asetoveritkaan, mikä on omiaan rapauttamaan joukon yhteenkuuluvuutta. Esim. jos ryhmässäsi/joukkueessasi olisi tämänlainen sotilas, pystyisitkö nukkumaan yösi rauhassa ko. sotilaan ollessa yksin vartiossa huolehtimassa koko joukon turvallisuudesta? Vai olisiko takaraivossa kokoajan ajatus "mitäs jos se onkin häipynyt tällä välin....".
 
Viimeksi muokattu:

Sardaukar

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#5
Jos arvioi todennäköisyyttä kaatua tai haavoittua, niin Talvisodassa palveli yhteensä n. 400 000 sotilasta (maksimivahuus oli 346 000). Näistä kaatui tai katosi 25 904 ja haavoittui 43 557. Eli yhteensä 65 491. Eli karkeasti arvioiden oli noin 16% mahdollisuus kaatua tai haavoittua. Kannattaa tosin huomioida, että suurin osa haavoittumisista oli kuitenkin "kohtuullisen lieviä". Tietysti pitää myös arvioida se, että mitä lähempänä on ns. keihään kärkeä, sitä vaarallisempaa se on.

Eli ei sodassa kaikki kaadu tai edes haavoitu. Tuo 16% on siis koko sota, ei mikään yksittäinen taistelu. Kyllä lähtisin 16% todennäköisyydellä kehiin 105 päivän ajaksi. Elämästä kun ei selviä muutenkaan hengissä eikä tarvitsisi sitten vanhainkodissa valehdella.

Edit: Tässä tilastotietoa kaatuneista ja haavoittuneista:

Dupuy collected and analyzed a statistical dataset covering all wars fought by the US from the Mexican War to the Vietnam War. For World War 2, he makes the following observations:
  • Battle casualties are divided into three broad categories: killed in action, seriously wounded and lightly wounded.
  • Killed in action casualties hover - for all the conflicts covered, interestingly - to be about a 20% of the overall casualties.
  • Seriously wounded casualties for WW2 tend to be a 15% of the overall battle casualties.
  • For WW2, he gives the figure of 57% as the chances of seriously wounded personnel surviving his wounds
Eli tappioista 65% oli lievästi haavoittuneita. Talvisodassa tosin kaatuneiden suhde haavoittuneisiin oli epäsuhtainen. johtuen kenttälääkinnän kehittymättömyydestä ja olosuhteista. Nykysodissa kaatuneita on suhteessa vähäisempi määrä haavoittuneisiin verrattuna ja suurempi osa haavoittuneista selviää. Ja kuten tilastot tuossa osottavat, 81% haavoittuneista on lievästi haavoittuneita...ei tosin etteikö sekin vituttaisi.
 
Viimeksi muokattu:
#6
Missään tilanteessa ei ole "OK" kävellä pois silloin, kun itsestä niin tuntuu. Joukko-osastona sinne mennään, ja joukko-osastona tullaan pois. Kaikki muu on petturuutta, monella eri tasolla. Jos jokainen alkaa suunnittelemaan pois kävelemistä siinä vaiheessa, kun alkaa pelottamaan tai tappioita alkaa tulla, niin kohta siellä ei ole enää ketään jäljellä. Jokainen joka päättää kävellä pois, asettaa muut aina astetta suurempaan vaaraan, sillä aina kun yksi mies on rivistä pois, joku toinen joutuu senkin paikkaamaan.
Jos miehiä tippuu rivistöstä tappioiden vuoksi, niin sille ei voi mitään, mutta jos miehiä poistuu rivistöstä sen vuoksi, että ei enää nappaa, niin...
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#7
Haluan puhua todennäköisyyksistä ja miestappioista. Osallistuisitko taisteluun, johon olisi odotettavissa 15% miestappiot? Eli sinulla olisi 85% mahis selviytyä ehjänä. Nämä sattuvat olemaan suurinpiirtein samat prosentit kuin venäläisessä ruletissa, eli 1/6, eli pyöristetysti 17% ja 83%. Kuinka moneen tuollaiseen taisteluun uskaltaisit sitoutua? Mulle riittäisi yksi, paskat housussa. Sen jälkeen en ottaisi edes yhtä taistelua jossa olisi yli 99%:n todennäköisyys selvitä, sillä osaan (useimmiten) lopettaa ajoissa.

Kokeillaanpa eri todennäköisyyksien sarjaa, ja tutkitaan milloin (eli kuinka monen taistelun jälkeen) todennäköisyys selvitä eriasteisten taistelujen sarjasta putoaa alle 50%:n.
95% -> 14 kpl
90% -> 7
85% -> 5
80% -> 4

Selviäminen todennäköisyyksien sarjasta on hyvin helppo laskea. Eli jos matikkakysymys on "Kuinka suurella todennäköisyydellä selviät kolmesta taistelusta, joissa jokaisessa todennäköisyys selviämiseen on 95%?" niin homma menee yksinkertaisesti 0,95 * 0,95 * 0,95 = 0,857 = 85,7%. Kuten yllä nähdään, selviämisen mahikset romahtavat nopeasti 95%:n jälkeen. Jos käyt läpi 7 taistelua, joissa jokaisessa mahdollisuus selvitä on 90%, selviät ehjänä alle 50%:n todennäköisyydellä.

Sanon tämän kaiken vain sen takia että johto ei altistaisi samoja miehiä vaaraan toistuvasti, vaan jakaisivat riskit tasaisemmin kaikkien kesken, sikäli kun se on mahdollista. Ei ole reilua altistaa samoja miehiä 15%:n kuolemis- tai haavoittumisriskiin kerta toisensa jälkeen vasten heidän tahtoaan. Koska uskon yksilönvapauteen, sanon tämän myös siksi, että jokainen mies osaa tehdä informoidun päätöksen joko lopettaa ajoissa tai uhmata kuolemaa. Tietysti taistelukentällä ei välttämättä kerrota tai lasketa prosentteja mutta jokainen voi tutkailla tuntojaan ja arvioida jälkeenpäin että millä todennäköisyydellä sattui äsken selviämään.

Sotatoimista kieltäytyminen voi olla oman joukkueen pettämistä, sekä heidän altistamista suurempaan vaaraan, mutta toivon että joukkue keskustelisi näistä asioista keskenään, ja pääsisi yksimielisyyteen siitä, että milloin riittää. Ei ole joukkueen etu, jos jäsenten välillä on suurta erimielisyyttä siitä milloin on OK kävellä pois. Lähtökohta on se, että jokainen aloitti touhun, ja jatkaa touhua omalla vastuullaan, eikä ole kenelläkään nokankoputtamista alkaa itkemään poiskävelijää petturiksi. Se "petturi" sentään jossain vaiheessa puki vermeet ylleen, tarttui aseeseen ja otti kilpaa koppeja sirpaleista muun joukkueen mukana. Ne ketkä puolustavat Suomea, heidän kuuluisi myös puolustaa yksilönvapautta.
Armeijaan ei kuulu yksilönvapaus. Ja sodassa kaikkein vähiten. Tuskinpa olet varusmiespalvelusta suorittanut, kun moista omituisuutta päässäsi hauduttelut. Sodassa rintamajoukot taistelevat, jotta kotirintama saisi elää. Siinä ei olla puolinaisesti mukana, eikä poimita rusinoita pullasta.

Ensimmäiseen kysymykseen: Kyllä, haluaisin olla. Oli tappiot miten suuret tahansa.
Nostan itse parhaillaan kuntoa, jotta pystyn varmasti toimimaan vähintään entistä sijoitustani alemmalla tasolla, mikäli lähitulevaisuudessa tarve niin vaatii.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#8
https://doria.fi/bitstream/handle/10024/85041/Pajuranta_AJ.pdf?sequence=1
PELKO TAISTELUSSA – RYHMÄNJOHTAJAN KEINOJA YLLÄPITÄÄ JOUKKONSA PSYYKKISTÄ SUORITUSKYKYÄ TAISTELUTILANTEESSA

Kandidaatintutkielma
Kadettiylikersantti Antti Pajuranta Kadettikurssi 96 Panssariopintosuunta Huhtikuu 2012

Tiivistelmä:
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ryhmänjohtajan keinoja vaikuttaa alaistensa pelon tuntemuksiin
taistelutilanteessa ja ylläpitää heidän psyykkistä suorituskykyään. Tutkimuksen
tarkoituksena on tuoda esiin taistelustressin ja pelon vaikutuksia ryhmän toimintakykyyn
sekä tarjota sen johtajalle keinoja pakokauhun ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen.

Tutkimusaineiston keskeisimpänä osana on suomalainen ja yhdysvaltalainen sotilaskirjallisuus
sekä muutamat siviilijulkaisut. Pääosa aineistosta käsittelee pelkoa, pakokauhua,
taistelustressiä ja ihmisessä tapahtuvia psykologisia ja fysiologisia ilmiöitä stressin vaikutuksen
alaisena. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja sen tekemiseen on käytetty kirjallisuusanalyysiä
ja tapaustutkimusta.

Tutkimuksessa ilmeni, että ryhmänjohtajan pakokauhun ennaltaehkäisy alkaa taistelustressin
aiheuttamien indikaattorien havaitsemisesta. Uhka täytyy ensin havaita, jotta siihen
voidaan vaikuttaa. Vaikuttamisen keinoja on varsin runsaasti ennen varsinaisen pakokauhun
syntymistä, mutta alkaneen pakokauhun torjunta keskittyy muutamaan vahvaan
toimenpiteeseen. Verrattaessa tutkimustuloksia Reserviupseeriliiton tutkimukseen viime
sotien veteraaneista, kävi ilmi, että hyvät johtajat onnistuvat hillitsemään pakokauhua
parhaiten pelkillä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, jotka toki kuvastivat myös suuresti
heidän johtamiskäyttäytymistään. Tietyn luonteiset ihmiset käyttäytyvät luonteelleen
omaisella tavalla, ja useimmat hyvien johtajien ominaisuudet olivat samalla psyykkisiä
jännitystiloja helpottavia tekijöitä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pakokauhun ehkäisy sisältää paljon muutakin kuin
taistelun aikana tehtyjä toimenpiteitä. Johtajan paras keino kehittää joukkonsa psyykkistä
toimintakykyä on hyvän ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen antaminen ja tiiviin ryhmähengen
luominen.

AVAINSANAT pelko, paniikki, pakokauhu, taistelustressi, ahdistus, johtaminen, panssarijääkäri, hyvä johtaja, psyykkinen toimintakyky
Kellokkaan kontrollointi

Pakenevalla joukolla on tavallisesti kellokas, jota seurataan. Kaikki väkivaltaiset toimenpiteet estämistoimenpiteet on kohdistettava häneen, sillä hän on tilanteen todellinen ”johtaja”. Lyö- minen tai maahan kamppaaminen ovat useammin kuin kerran osoittautuneet tepsiviksi keinoiksi.101

Paniikkia edeltäneen voimakkaan tarvepatouman rajun ja äkillisen purkautumisen välitön torjuminen on usein käytännössä mahdottomuus, hyvinkin toimittaessa jo sen rajoittaminen tuottaa suuria vaikeuksia. Usein purkauksen täytyy antaa tapahtua juoksun muodossa sekä koota ja rauhoittaa joukkoa taaempana. Joskus esimies voi itse asettua kellokkaaksi, vetää joukkoa kovassa paossa perässään, tehdä suuren kaarroksen ja palata pelkohumalastaan huomattavasti selvinneen laumansa kanssa takaisin lähtökohtaan. Koe on onnistunut useammin kuin kerran käytännössä. Se lienee pakokauhun torjujan viimeinen keino.102

Lentoyhtiö Finnair on myös nähnyt pakokauhun torjumisen tärkeänä asiana. Siitä kertoo Finnairin matkustamohenkilökunnalle tehty toimintaohje (Finnair Cabin Safety Manual 1990), jonka mukaan toimitaan evakuointikäskyn tultua. Huomattavia erityispiirteitä ovat esimerkiksi kontrollin, äänenkäytön ja jopa aggressiivisuuden lisääntyminen. Tällä pyrittä- neen siihen tilanteeseen, että matkustajajoukon perusaffektiivisuuden lisääntyessä hätätilanteessa sillä on alusta asti selkä johto – lentokoneen henkilökunta. Ohjeessa mainitaan useasti sanat ”käske” ja ”älä salli”. Kaikki on kirjoitettu yksinkertaisesti ja selkeästi – samaan tapaan kuin sotilaskäskytkin. Toimintaohjeiden lisäksi henkilökunnan kannattaa ohjeen mukaan varautua esimerkiksi matkustajien ylikontrolloituun eli liian rauhalliseen käytökseen, jolloin he eivät kunnioita henkilökunnan käskyjä, tai näennäisjohtajuuteen, jossa joku matkustajista yrittää ottaa komennon hallitakseen omaa pelkoreaktiotaan.103
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#9
Ketjun aloittaja puolustaa yksilönvapauden valintaa myös sotatilanteessa. Tuon tutkimuksen perusteella, tahdon käyttää omaa yksilönvapauttani ja antaa kunnolla turpaan, mikäli omassa joukossani moisia kellokkaita esiintyisi tuollaisessa tilanteessa.
Köh, siis käytän väkivaltaisia estämistoimenpiteitä. Tämä ei siis ollut väkivallalla fantasiointia, vaan sotilasjohtamiseen liittyvän tutkimuksen oppien sisäistämisen julkista kertomista.
 

Fremen

Ylipäällikkö
#10
Modernin psykologian/ kriminologian data-setin valossa noin 2% miespuolisesta väestöstä on väkivaltaisia sosiopaatteja... ja nämä itse asiassa ovat todennäköisempiä 'juoksijoita' kuin kuka muu tahansa, koska sosiopatiaan liittyy narsismi useammin kuin ei.
Eli se uhoava ja pelottava "natural born killer" on itse asiassa todennäköisempi rintamakarkuri kuin kuka tahansa meistä perusreserviläisistä.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#11
Modernin psykologian/ kriminologian data-setin valossa noin 2% miespuolisesta väestöstä on väkivaltaisia sosiopaatteja... ja nämä itse asiassa ovat todennäköisempiä 'juoksijoita' kuin kuka muu tahansa, koska sosiopatiaan liittyy narsismi useammin kuin ei.
Eli se uhoava ja pelottava "natural born killer" on itse asiassa todennäköisempi rintamakarkuri kuin kuka tahansa meistä perusreserviläisistä.
Tuo on täysin totta. Todistetusti taistelussa ja joukon mukana pysytellään joukon yhteenkuuluvaisuuden ja kaverien pettämisen pelon takia, ei minkään korkealentoisen isänmaallisuuden takia. Itseasiassa tutkimusten mukaan etulinjan sotilaat pelkäävät enemmän sitä että pettävät kaverinsa taistelussa kuin kaatumista ja haavoittumista. Narsistinen sosiopaatti ei taas pysty millään tasolla ajattelemaan toisia, vaan toimii kuten katsoo itseään hyödyttävän. Ei tällainen henkilö ei pysty tuntemaan yhteenkuuluvuutta, saati sitten huolta muiden hyvinvoinnista ja joukon yhtenäisyydestä.
 
#12
Keeganin mukaan Ranskan armeijan kapinat 1. maailmansodassa olivat pahimmat niissä divisioonissa joiden tappiot ylittivät sata prosenttia. (Vääräleuoille tiedoksi että kaatuneet ja haavoittuneet oli varmasti korvattu täydennysmiehillä :D)

Syitä kapinalle oli lukuisia, mutta ilmeisesti 100% tappio on käännekohta joka aiheuttaa pysyvän iskun yksikön moraalille. Ymmärrettävästi se voi syödä miestä, kun näkee että meidän porukasta ei kukaan poistu omin jaloin.
 

Raveni

Ylipäällikkö
#13
Haluan puhua todennäköisyyksistä ja miestappioista. Osallistuisitko taisteluun, johon olisi odotettavissa 15% miestappiot? Eli sinulla olisi 85% mahis selviytyä ehjänä. Nämä sattuvat olemaan suurinpiirtein samat prosentit kuin venäläisessä ruletissa, eli 1/6, eli pyöristetysti 17% ja 83%. Kuinka moneen tuollaiseen taisteluun uskaltaisit sitoutua? Mulle riittäisi yksi, paskat housussa. Sen jälkeen en ottaisi edes yhtä taistelua jossa olisi yli 99%:n todennäköisyys selvitä, sillä osaan (useimmiten) lopettaa ajoissa.

Kokeillaanpa eri todennäköisyyksien sarjaa, ja tutkitaan milloin (eli kuinka monen taistelun jälkeen) todennäköisyys selvitä eriasteisten taistelujen sarjasta putoaa alle 50%:n.
95% -> 14 kpl
90% -> 7
85% -> 5
80% -> 4

Selviäminen todennäköisyyksien sarjasta on hyvin helppo laskea. Eli jos matikkakysymys on "Kuinka suurella todennäköisyydellä selviät kolmesta taistelusta, joissa jokaisessa todennäköisyys selviämiseen on 95%?" niin homma menee yksinkertaisesti 0,95 * 0,95 * 0,95 = 0,857 = 85,7%. Kuten yllä nähdään, selviämisen mahikset romahtavat nopeasti 95%:n jälkeen. Jos käyt läpi 7 taistelua, joissa jokaisessa mahdollisuus selvitä on 90%, selviät ehjänä alle 50%:n todennäköisyydellä.

Sanon tämän kaiken vain sen takia että johto ei altistaisi samoja miehiä vaaraan toistuvasti, vaan jakaisivat riskit tasaisemmin kaikkien kesken, sikäli kun se on mahdollista. Ei ole reilua altistaa samoja miehiä 15%:n kuolemis- tai haavoittumisriskiin kerta toisensa jälkeen vasten heidän tahtoaan. Koska uskon yksilönvapauteen, sanon tämän myös siksi, että jokainen mies osaa tehdä informoidun päätöksen joko lopettaa ajoissa tai uhmata kuolemaa. Tietysti taistelukentällä ei välttämättä kerrota tai lasketa prosentteja mutta jokainen voi tutkailla tuntojaan ja arvioida jälkeenpäin että millä todennäköisyydellä sattui äsken selviämään.

Sotatoimista kieltäytyminen voi olla oman joukkueen pettämistä, sekä heidän altistamista suurempaan vaaraan, mutta toivon että joukkue keskustelisi näistä asioista keskenään, ja pääsisi yksimielisyyteen siitä, että milloin riittää. Ei ole joukkueen etu, jos jäsenten välillä on suurta erimielisyyttä siitä milloin on OK kävellä pois. Lähtökohta on se, että jokainen aloitti touhun, ja jatkaa touhua omalla vastuullaan, eikä ole kenelläkään nokankoputtamista alkaa itkemään poiskävelijää petturiksi. Se "petturi" sentään jossain vaiheessa puki vermeet ylleen, tarttui aseeseen ja otti kilpaa koppeja sirpaleista muun joukkueen mukana. Ne ketkä puolustavat Suomea, heidän kuuluisi myös puolustaa yksilönvapautta.
Minä toivon, että jokainen suorittaisi annetun tehtävän omien kykyjensä mukaan, antaen kaikkensa. Toisaalta itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ne keitä velvoitetaan antamaan uhreista suurimman eli oman henkensä tämän maan edestä pitäisi saada siitä jo näin syvän rauhan aikana jotain. Varusmiespalvelu + aktiivinen reserviläinen = esim. Verohelpotuksia, reserviläispalkka (esim. jokunen saturainen kuukaudessa), tms.
 

Raveni

Ylipäällikkö
#14
Jos arvioi todennäköisyyttä kaatua tai haavoittua, niin Talvisodassa palveli yhteensä n. 400 000 sotilasta (maksimivahuus oli 346 000). Näistä kaatui tai katosi 25 904 ja haavoittui 43 557. Eli yhteensä 65 491. Eli karkeasti arvioiden oli noin 16% mahdollisuus kaatua tai haavoittua. Kannattaa tosin huomioida, että suurin osa haavoittumisista oli kuitenkin "kohtuullisen lieviä". Tietysti pitää myös arvioida se, että mitä lähempänä on ns. keihään kärkeä, sitä vaarallisempaa se on.

Eli ei sodassa kaikki kaadu tai edes haavoitu. Tuo 16% on siis koko sota, ei mikään yksittäinen taistelu. Kyllä lähtisin 16% todennäköisyydellä kehiin 105 päivän ajaksi. Elämästä kun ei selviä muutenkaan hengissä eikä tarvitsisi sitten vanhainkodissa valehdella.

Edit: Tässä tilastotietoa kaatuneista ja haavoittuneista:

Dupuy collected and analyzed a statistical dataset covering all wars fought by the US from the Mexican War to the Vietnam War. For World War 2, he makes the following observations:
  • Battle casualties are divided into three broad categories: killed in action, seriously wounded and lightly wounded.
  • Killed in action casualties hover - for all the conflicts covered, interestingly - to be about a 20% of the overall casualties.
  • Seriously wounded casualties for WW2 tend to be a 15% of the overall battle casualties.
  • For WW2, he gives the figure of 57% as the chances of seriously wounded personnel surviving his wounds
Eli tappioista 65% oli lievästi haavoittuneita. Talvisodassa tosin kaatuneiden suhde haavoittuneisiin oli epäsuhtainen. johtuen kenttälääkinnän kehittymättömyydestä ja olosuhteista. Nykysodissa kaatuneita on suhteessa vähäisempi määrä haavoittuneisiin verrattuna ja suurempi osa haavoittuneista selviää. Ja kuten tilastot tuossa osottavat, 81% haavoittuneista on lievästi haavoittuneita...ei tosin etteikö sekin vituttaisi.
Jokainenhan voi pienentää helpohkosti riskiä omalla kohdallansa sillä, että harjoitteelee, harjoittelee ja harjoittelee. Pitää huolta kunnostansa ja asennoituu siihen tilanteeseen niin kuin siihen kuuluisi asennoitua eli että henki voi lähteä.
 

Raveni

Ylipäällikkö
#15
Ketjun aloittaja puolustaa yksilönvapauden valintaa myös sotatilanteessa. Tuon tutkimuksen perusteella, tahdon käyttää omaa yksilönvapauttani ja antaa kunnolla turpaan, mikäli omassa joukossani moisia kellokkaita esiintyisi tuollaisessa tilanteessa.
Köh, siis käytän väkivaltaisia estämistoimenpiteitä. Tämä ei siis ollut väkivallalla fantasiointia, vaan sotilasjohtamiseen liittyvän tutkimuksen oppien sisäistämisen julkista kertomista.
Paras keinohan tuollaista karkuruutta estettäessä (omasta mielestäni siis) olisi hitsata se joukko yhteen jo nyt. Eli, ne kaverit ei siinä vierellä ole kavereita vaan veljiä. Ei onnistu puolessa vuodessa ei sitten millään.
 

Raveni

Ylipäällikkö
#16
Modernin psykologian/ kriminologian data-setin valossa noin 2% miespuolisesta väestöstä on väkivaltaisia sosiopaatteja... ja nämä itse asiassa ovat todennäköisempiä 'juoksijoita' kuin kuka muu tahansa, koska sosiopatiaan liittyy narsismi useammin kuin ei.
Eli se uhoava ja pelottava "natural born killer" on itse asiassa todennäköisempi rintamakarkuri kuin kuka tahansa meistä perusreserviläisistä.
Psykopaatti voi taas olla taistelussa kuin kotonaan toki ei se tarkoita, että se siitä joukosta välittäisi yhtään sen enempää kuin sosiopaatti. On muuten tutkittu, että turvallisuus alan ammateista poliisi, jne. Löytyy aika paljon näitä ihmisryhmiä. Sehän ei tarkoita yhtä kuin kylmäveristä sarjamurhaajaa. Esim. Lauri Törniä tutkittaessa sieltä saattaisi löytyä hyvinkin sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#17
Psykopaatti voi taas olla taistelussa kuin kotonaan toki ei se tarkoita, että se siitä joukosta välittäisi yhtään sen enempää kuin sosiopaatti. On muuten tutkittu, että turvallisuus alan ammateista poliisi, jne. Löytyy aika paljon näitä ihmisryhmiä. Sehän ei tarkoita yhtä kuin kylmäveristä sarjamurhaajaa. Esim. Lauri Törniä tutkittaessa sieltä saattaisi löytyä hyvinkin sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä.
Ammattisotilaissakin psykopaattisia piirteitä omaavat esiintyvät erityisen selkeästi erikoisjoukoissa. Ymmärrettävää, sillä ko. yksiköissä korostuu yksittäistaistelu enemmän kuin muissa.
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#18
Mikäs legendaarinen amerikkalaislausahdus kuultiin merijalkaväen kersantin suusta Normandiassa?

"aiotteko elää ikuisesti"? Aivan. Lihamyllyyn joutuvan joukon kärkitaistelijat eivät voi ryhtyä käsittelemään prosenttilukuja tai todennäköisyyksiä. Heidän on johdettava esimerkillään ja saatava joukko mukaan leikkiin.

Tuollaisen lauseen väitetään kirvoittavan kamalassakin tilanteessa erilaisia reaktioita. Osa itkee, osa räjähtää lauseen esittäjälle, osa tyrmistyy ja osa enemmän tai vähemmän vaiti tai jopa lamaantunut. Pääasia on se, että kärkitaistelija saa joukon mukaansa ja väitetään, että noin se suunnilleen sujuu pahassa tilanteessa. Tilastomatematiikkaa laajasti esitelmöimällä se ei onnistu varmasti.
 

Fremen

Ylipäällikkö
#19
Psykopaatti voi taas olla taistelussa kuin kotonaan toki ei se tarkoita, että se siitä joukosta välittäisi yhtään sen enempää kuin sosiopaatti. On muuten tutkittu, että turvallisuus alan ammateista poliisi, jne. Löytyy aika paljon näitä ihmisryhmiä. Sehän ei tarkoita yhtä kuin kylmäveristä sarjamurhaajaa. Esim. Lauri Törniä tutkittaessa sieltä saattaisi löytyä hyvinkin sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä.
Lasse Törni kävikin juuri mielessä... mies joka hiihti omaan latumiinaansa, koska ei halunnut että kukaan muu johtaa joukkuettaan kärjessä. Törnissä oli paljon väkivaltaisia piirteitä, mutta myös altruistisia, epäitsekkäitä ominaisuuksia... lisäksi vahva aatteellisuus ja isänmaallisuus (Suomen vierailut 50-luvulla jne.) eivät ole ominaisia psykopaatille/ narsistiselle sosiopaatille. Lainkaan.
 

Raveni

Ylipäällikkö
#20
Yhtä kaikki. Törniä voisi pitää monessakin mielessä eliitti sotilaana joka halveksui kuolemaa mutta ei ollut tyhmän rohkea. Suoritti tehtävänsä tinkimättömällä sisulla ja ammattitaidolla. Ei pelännyt kuolla eikä tappaa.

Jos sotilaille ruvetaan pitämään tilasto tunteja millä riskillä kukakin kuolee niin ollaan tekemässä jotain niin väärää. Ei sotilaan tehtävä ole miettiä sellaisia vaan suorittaa annettu tehtävä. Jos se tarkoittaa hengen antamista sille ei voi mitään. Isolle kiholle se voi olla myös paha paikka kun tietää, että joutuu esim. Uhraamaan joukon suuremman edun vuoksi.