Haluan puhua todennäköisyyksistä ja miestappioista. Osallistuisitko taisteluun, johon olisi odotettavissa 15% miestappiot? Eli sinulla olisi 85% mahis selviytyä ehjänä. Nämä sattuvat olemaan suurinpiirtein samat prosentit kuin venäläisessä ruletissa, eli 1/6, eli pyöristetysti 17% ja 83%. Kuinka moneen tuollaiseen taisteluun uskaltaisit sitoutua? Mulle riittäisi yksi, paskat housussa. Sen jälkeen en ottaisi edes yhtä taistelua jossa olisi yli 99%:n todennäköisyys selvitä, sillä osaan (useimmiten) lopettaa ajoissa.
Kokeillaanpa eri todennäköisyyksien sarjaa, ja tutkitaan milloin (eli kuinka monen taistelun jälkeen) todennäköisyys selvitä eriasteisten taistelujen sarjasta putoaa alle 50%:n.
95% -> 14 kpl
90% -> 7
85% -> 5
80% -> 4
Selviäminen todennäköisyyksien sarjasta on hyvin helppo laskea. Eli jos matikkakysymys on "Kuinka suurella todennäköisyydellä selviät kolmesta taistelusta, joissa jokaisessa todennäköisyys selviämiseen on 95%?" niin homma menee yksinkertaisesti 0,95 * 0,95 * 0,95 = 0,857 = 85,7%. Kuten yllä nähdään, selviämisen mahikset romahtavat nopeasti 95%:n jälkeen. Jos käyt läpi 7 taistelua, joissa jokaisessa mahdollisuus selvitä on 90%, selviät ehjänä alle 50%:n todennäköisyydellä.
Sanon tämän kaiken vain sen takia että johto ei altistaisi samoja miehiä vaaraan toistuvasti, vaan jakaisivat riskit tasaisemmin kaikkien kesken, sikäli kun se on mahdollista. Ei ole reilua altistaa samoja miehiä 15%:n kuolemis- tai haavoittumisriskiin kerta toisensa jälkeen vasten heidän tahtoaan. Koska uskon yksilönvapauteen, sanon tämän myös siksi, että jokainen mies osaa tehdä informoidun päätöksen joko lopettaa ajoissa tai uhmata kuolemaa. Tietysti taistelukentällä ei välttämättä kerrota tai lasketa prosentteja mutta jokainen voi tutkailla tuntojaan ja arvioida jälkeenpäin että millä todennäköisyydellä sattui äsken selviämään.
Sotatoimista kieltäytyminen voi olla oman joukkueen pettämistä, sekä heidän altistamista suurempaan vaaraan, mutta toivon että joukkue keskustelisi näistä asioista keskenään, ja pääsisi yksimielisyyteen siitä, että milloin riittää. Ei ole joukkueen etu, jos jäsenten välillä on suurta erimielisyyttä siitä milloin on OK kävellä pois. Lähtökohta on se, että jokainen aloitti touhun, ja jatkaa touhua omalla vastuullaan, eikä ole kenelläkään nokankoputtamista alkaa itkemään poiskävelijää petturiksi. Se "petturi" sentään jossain vaiheessa puki vermeet ylleen, tarttui aseeseen ja otti kilpaa koppeja sirpaleista muun joukkueen mukana. Ne ketkä puolustavat Suomea, heidän kuuluisi myös puolustaa yksilönvapautta.
)