Huhta
Greatest Leader
Vanhat diplomaattisähkeet paljastavat Hitlerin hullaantuneen suomalaisista – syy ihailulle eivät olleet kansalliset piirteet
Ulkoministeriön arkistoista löytyy lukuisia diplomaattisähkeitä, joita Suomen suurlähettiläät ovat 1930- ja 40-luvuilla lähettäneet ministeriölle.
yle.fi
Vanhat diplomaattisähkeet paljastavat Hitlerin hullaantuneen suomalaisista – syy ihailulle eivät olleet kansalliset piirteet
Ulkoministeriön arkistoista löytyy lukuisia diplomaattisähkeitä, joita Suomen suurlähettiläät ovat 1930- ja 40-luvuilla lähettäneet ministeriölle.
Saksalainen laivasto-osasto järjesti paraatin Laatokalla elokuussa 1942. Kuva: SA-kuva
Hannu Sokala,
Kai Byman
6:00•Päivitetty 8:00
https://twitter.com/intent/tweet/?u...et&utm_medium=social&utm_source=twitter-share
Suomi oli natsi-Saksan läheinen kumppani toisessa maailmansodassa. Aseveljeyden kruunasi Adolf Hitlerin vierailu Suomeen marsalkka Mannerheimin syntymäpäiville 80 vuotta sitten.
Hitlerin piipahdus Suomessa 4. kesäkuuta 1942 oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä diktaattori matkusti ulkomaille hyvin harvoin.
– Saksan valtakunnankanslerin vierailu Mannerheimin syntymäpäiville oli poikkeuksellinen, ja kyllä sen aikalaisetkin ymmärsivät, että tässä on tapahtumassa tavallisuudesta poikkeava asia, sanoo filosofian tohtori, historioitsija Oula Silvennoinen.
Silvennoinen on perehtynyt Suomen ja Saksan sodanaikaisiin suhteisiin.
– Suomen valtiojohdolle Hitlerin vierailu oli ainutlaatuisuutensa ohella myös kiusallinen, koska se alleviivasi länsimaiden suuntaan, että natsi-Saksalla ja Suomella ehkä onkin aivan erityisen läheinen suhde keskenään.
– Suomen ulkopoliittiselle johdolle 80 vuoden takainen visiitti merkitsi asiaa, jota toisaalta toivottiin ja joka toisaalta olisi mieluusti pidetty piilossa.
Yle on tutustunut ulkoministeriön arkistojen avulla Suomen ja natsien suhteeseen osana tutkimustyötä, joka liittyy neliosaiseen tv-sarjaan Natsi-Saksa ja Suomi. Arkistolöydöt osoittavat, että Hitler suorastaan hullaantui suomalaisista, jotka taistelivat saksalaisten kanssa Neuvostoliittoa vastaan toisessa maailmansodassa.
Historioitsija Oula Silvennoinen kuvaa natsi-Saksan ja Suomen välistä suhdetta poikkeukselliseksi. Kuva: Pekka Tynell / Yle
“Suomen kansa on meitä parempi”
Natsi-Saksan johtaja oli tavannut liittolaismaa Unkarin pääministerin Miklós Kállayn pian Suomen-vierailunsa jälkeen. Kállay kertoi tapaamisestaan Suomen Budapestin suurlähettiläälle Aarne Wuorimaalle. Tämä raportoi ulkoministeriölle 20. kesäkuuta 1942.
“Valtakunnankansleri Hitler oli hänelle pitkään ja yksityiskohtaisesti puhunut Suomesta, jonka taistelu on häneen jättänyt syvän vaikutuksen. ‘Minä olin tähän saakka luullut’, sanoi valtakunnankansleri, ‘että urhoollisuudessa, rohkeudessa ja kestävyydessä Saksan kansa olisi ensimmäinen ja maailman paras. Nyt olen kuitenkin nähnyt, että pieni Suomen kansa on meitä parempi.’”
Suomen Ranskan-lähettiläs Harri Holma keskusteli syyskuussa 1942 ministeri Jacques Benoist-Méchinin kanssa. Ranskalaisministeri kertoi juuri tavanneensa Hitlerin militäärikabinetin päällikön. Saksalaispäällikkö oli erikseen nostanut esiin sen, mitä Hitler oli sanonut Suomesta.
Holma raportoi ulkoministeriölle 7.9.1942.
“Tästä keskustelusta hän erikoisesti mainitsi p.o. henkilön kertoneen Hitlerin Suomi-innon ja kunnioituksen kehittyneen aivan rakkauteen saakka. Sen sijaan oli asianomainen hänelle sanonut Hitlerin suorastaan vihaavan Ruotsia (hän käytti nimenomaan sanaa ‘vihata’).”
Hitlerin Suomen-vierailu tarjosi isännille mahdollisuuden kuulla saksalaisten näkemykset yhteisen sodan sujumisesta. Mitään virallisia neuvotteluja ei käyty, vaikka paikalla Mannerheimin syntymäpäivillä oli korkein sotilasjohto niin Suomesta kuin Saksastakin.
– Hitler teki selkoa, mitä sodassa oli siihen mennessä tapahtunut. Lisäksi hän yleisellä tasolla esitti oman näkemyksensä tulevista sotatapahtumista. Presidentti Risto Rytille valtakunnankansleri kertoi salaisesti kahden kesken, että operaatio Barbarossan päähyökkäys Neuvostoliittoon aloitetaan lähipäivinä etelässä. Sen jälkeen sotatoimet siirtyisivät myös pohjoiseen ja Leningrad tultaisiin hävittämään, valtiotieteen tohtori, eversti evp. Pekka Visuri sanoo.
Visuri on toiminut opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lisäksi hän on kirjoittanut useita teoksia kansainvälisestä politiikasta ja poliittisesta historiasta, viimeksi erityisesti Suomen valtiojohdon toiminnasta toisen maailmansodan aikana.
Risto Ryti käsittelee vuosien 1940–1944 päiväkirjoissaan Suomen presidentin ja Hitlerin tapaamisesta.
“Hitler jatkoi: Siviiliväestökin Pietarissa saakoon kuolla, sillä venäläiset ovat niin kovin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää. Saksan ja Venäjän sota on häikäilemätöntä tuhoamissotaa.”
Valtiotieteen tohtori, apulaisprofessori Markku Jokisipilä on perehtynyt laajasti Suomen ja Saksan suhteisiin sekä kansallissosialismiin. Jokisipilä sanoo, että Adolf Hitler oli erityisen vaikuttunut suomalaisten otteista talvisodassa.
– Talven 1939–40 jälkeen hän ei jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta suomalaisten sotilaskunnon kehumiseen. Tätä ennen 1930-luvulla ei valtakunnankansleri juurikaan ollut Suomesta kiinnostunut. Eli se ei ollut rakkautta suomalaisten sinisiin silmiin, vaan nimenomaan suomalaisten sotilaalliseen suorituskykyyn, Jokisipilä sanoo.
– Kun mietimme, mikä Adolf Hitlerin kaltaisen henkilön ajattelussa oli todellista ja mikä ei, täytyy tehdä tiettyjä varauksia, mutta kun katsoo noita häneltä muistiinmerkittyjä kannanottoja Suomeen, ilmiselvästi talvisodan torjuntataistelu on tehnyt häneen valtavan vaikutuksen.
Adolf Hitler osallistui marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäiville Imatralla 4. kesäkuuta 1942. Kuva: SA-kuva
Hitlerin Suomi-rakkaus mureni
Lisätietoa Hitlerin Suomi-suhteesta saatiin Helsinkiin lokakuussa 1942. Kroatian armeijan ylipäällikkö Slavko Kvaternik oli käynyt valtakunnankanslerin päämajassa ja raportoi käynnistään Suomen Kroatian-asiainhoitajalle Armas Yöntilälle. Tämä kirjasi asian 19.10.1942 ulkoministeriölle lähettämäänsä raporttiin.
“Hän suhtautui erittäin suopeasti Suomeen, jonka sodasta hän näytti olleen hyvin perillä, sekä kertoi salaisuutena, että Hitlerin päämajassa on erikoinen taulukko eri kansallisuuksien urotöistä. Tässä tilastossa, jonka hän itse oli nähnyt, Suomi esiintyy toisella sijalla Saksan jälkeen, ja Kroatia kolmannella. Hän lausui lisäksi, että Hitler oli hänelle suuresti ylistänyt suomalaista soturia.”
– Tuossa tekstissä on havaittavissa natsi-Saksan liittolaispolitiikkaan kuulunutta pelaamista: toisia kehuttiin ja toisia moitittiin. Liittolaisille kerrottiin sellaista tietoa, joka Saksalle juuri siinä tilanteessa parhaiten sopi. Toisaalta tuossa vaiheessa sotaa Suomi oli ainoa Saksan liittolainen, jolla ei ollut merkittäviä ongelmia sodankäyntinsä kanssa. Päinvastoin Suomi oli täsmällisesti hoitanut kaikki ne tehtävät, joista kolmannen valtakunnan kanssa oli sovittu, valtiotieteen tohtori Pekka Visurisanoo.
– Tällä suitsutuksella haluttiin toki myös rohkaista suomalaisia jatkamaan sotimista kansallissosialistisen Saksan rinnalla. Vuonna 1942 ei sotapropagandassa vielä sanoja säästelty. Vasta tämän vuoden jälkeen ryhdyttiin pistämään sordiinoa päälle.
Oula Silvennoisen mukaan Suomessa innostuttiin joskus liikaa Hitlerin ylisanoista.
– Välillä Hitler tosiaan soi Suomelle ja suomalaisille hyvin kauniita sanoja. Niiden innoittamina ruvettiin kuvittelemaan, että meillä olisi jokin erityisasema niin sanotun uuden Saksan liittolaisena. Mutta kyllä lopulta kylmä matematiikka osoitti sen, ettei niin voinut olla oikein millään mittareilla.
– Kun luottamus suomalaisten aseveljeyteen mureni, katosi myös Hitlerin Suomi-rakkaus, sanoo Silvennoinen.
Saksalaisia lentäjiä Malmin lentokentällä Helsingissä kesäkuussa 1941. Kuva: SA-kuva
Natsi-Saksa antoi suuria lupauksia Suomelle
Paitsi kauniita sanoja natsi-Saksan johtajat suuntasivat suomalaisille myös suuria lupauksia. Lupauksia annettiin palkinnoksi siitä, että Suomi lähti sotaan Neuvostoliittoa vastaan Saksan rinnalla. Tästä käy esimerkiksi Suomen Berliinin-lähetystön 2. joulukuuta 1941 ulkoministeriöön lähettämä raportti. Lähettiläs Toivo Kivimäki oli käynyt keskustelun Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa.
– Sen pääsisältönä oli vakuutus, että Saksa pitää huolta siitä, että Suomi saa sellaiset rajat, että se voi ‘ainaisiksi ajoiksi’ katsoa olevansa turvassa ja että tähän Hitlerin päätökseen ei ole vähiten vaikuttanut se ihmeteltävä taito ja urhoollisuus, jolla suomalaiset ovat käyneet taisteluja.
– Hitler oli jo monta kuukautta ennen hyökkäystä Neuvostoliittoon sanonut Saksan armeijan johdolle pitämässään erittäin salaisessa puhuttelussa, että pohjoinen Venäjä kuuluu Suomelle. Se oli aika reippaasti sanottu ja vähän ylimalkaisestikin, mutta tällaista muotoilua Wehrmachtin ylipäällikkö käytti, kertoo eversti evp. Pekka Visuri.
Uskoiko Suomi natsien lupailuja?
– Kyllä uskoi. Eli ne otettiin ihan vakavasti, ei siitä mihinkään pääse. Näitä lupauksia tuli Suomen tietoon vähitellen tipoittain. Hitler oli jo laatinut suunnitelmat poliittisista rajajärjestelyistäkin pitkälle eteenpäin. Näistä kaavailuista antoi ensimmäisenä vihjeitä valtakunnanmarsalkka Hermann Göring, joka oli Hitlerin tärkein apulainen, kun hoidettiin suhteita Pohjoismaihin. Göring oli vihjaissut, että Suomi saa takaisin talvisodassa menettämänsä alueet, vieläpä korkojen kera, sanoo Visuri.
Joulukuun alussa 1941 Suomen ulkoministeri Rolf Witting kävi Berliinissä keskustelun Adolf Hitlerin kanssa. Valtakunnankansleri vakuutti, että Suomi tulee hyötymään Saksan rinnalla käytävästä sodasta. Tapaamisesta raportoitiin ulkoministeriölle 4.12.1941:
"Suomen ei tarvitse katua sitä, että se on ryhtynyt taisteluun. Suomen tulee saada sellaiset rajat, että se on ikuisiksi ajoiksi turvattu Venäjän hyökkäyksiltä. Tätä näkökohtaa Hitler teroitti kahteen kertaan. Kuolan niemimaakin voi tulla Suomelle, mutta Suomen on Saksan kanssa sovittava sen rikkauksien hyväksikäytöstä… Ainoa, jota Saksa pyytää, on, että sille välttämätön nikkelitarve tulee tyydytetyksi Suomesta, jolla on ainoa Euroopan nikkelikaivos."
Jatkosodan alettua Suomen edustajat esittelivät saksalaisille heimokarttoja, joihin oli merkitty, miten kauas itään slaavit pitäisi kammeta.
– Kyllä näitä karttoja oli. Saksaa varten tehtiin virallisluonteinen tutkimuskin, mikä on Suomen ja suomalaisten luontainen elintila. Eli kartoitettiin ne maantieteelliset alueet, joiden voitiin luontaisesti katsoa kuuluvan Suomelle, sanoo Pekka Visuri.
Suur-Suomea oltiin siis oikeasti puuhaamassa?
– Ilman muuta. Eri asia sitten, kuka puuhasi ja millä vakavuudella, mutta kyllä se tällainen suuri tavoite Suomen valtiojohdolle oli tuossa vaiheessa.
Yleisradion TV1 tutkii Suomen ja natsi-Saksan suhdetta neliosaisen ohjelmasarjan voimin 29.8. alkaen. Kyseessä on päivitys siitä, mitä tiedetään Suomen ja natsi-Saksan väleistä ja yhteistyöstä. Sarja keskittyy lähinnä vuosiin 1933–1944, ja se rakentuu arkistomateriaalista sekä uusista haastatteluista.
Ylen neljäosainen sarja keskittyy natsi-Saksan ja Suomen välisiin suhteisiin. Koko sarja on katsottavissa Yle Areenassa.
