Toinen maailmansota, yleinen keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miheikki
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Rommelin kirjaa olen lueskellut, niin Erwinin käsityksen mukaan italialaisilla oli pari hyvää divisioonaa. Muu joukko oli sitten mitä oli.

Katso liite: 74789
Rommelin oletetaan lausuneen italialaisista parikin sitaattia:

Hyviä sotilaita, huonoja kenraaleita

Saksalainen sotilas on äimistyttänyt maailmaa, ja italialainen sotilas on äimistyttänyt saksalaista.
 
Jos muistan oikein, ja tämä on jostain kaukaa ja hyvin hataraa, niin Italiassa upseeristo säilyi suhteellisen aatelistaustaisena ja muutoin yläluokkaisena. Muistaakseni upseerinarvoja saattoi jopa ostaa?
 
Rommelin oletetaan lausuneen italialaisista parikin sitaattia:

Hyviä sotilaita, huonoja kenraaleita

Saksalainen sotilas on äimistyttänyt maailmaa, ja italialainen sotilas on äimistyttänyt saksalaista.

Myös itärintamalla Wehrmachtin upseerit hämmästelivät mm. sitä mitenkä romanialaisliittolaisten upseerit pitivät hajurakoa alipäällystöön ja varsinkin miehistöön. Sotilaspalvelijat pyyhkivät upseereiden perseetkin näiden puolesta ja samaan aikaan sotamiehet hädin tuskin säilyivät elossa poteroissaan. Saksalais-preussilaiseen sotilasperinteeseen sentään kuului tietty velvollisuudentunto upseerin huostaan annettujen sotilaiden hyvinvoinnista.
 
Myös itärintamalla Wehrmachtin upseerit hämmästelivät mm. sitä mitenkä romanialaisliittolaisten upseerit pitivät hajurakoa alipäällystöön ja varsinkin miehistöön. Sotilaspalvelijat pyyhkivät upseereiden perseetkin näiden puolesta ja samaan aikaan sotamiehet hädin tuskin säilyivät elossa poteroissaan. Saksalais-preussilaiseen sotilasperinteeseen sentään kuului tietty velvollisuudentunto upseerin huostaan annettujen sotilaiden hyvinvoinnista.
Lainaus tuosta linkistä:

The peasants brought with them to the army expectations of a social contract between the leader and the led that mirrored the traditional “client-patron” relationships of their home villages. When these men believed that their officers and the army had failed to live up to their obligations, they felt free to act in their own interests to correct the imbalance. As the soldiers felt much more obligated and connected to their families than to the army or the nation, their resistance generally came in the form of desertions to aid those back home in bringing in the harvest or to meet other familial responsibilities. As Wilcox notes, however, some 60 percent of those who deserted later willingly returned to the ranks once their home obligations were met.
 
Mailma oli pieni. Meidän suvun vanhukset oli samassa paikassa evakossa, kuin Partakon seudun väki.
Jotenki saanu semmosen kuvan että evakot keskitettiin pohjois/keskipohjanmaalle. Kaukana kaikesta ? Hienoja, elinikäisiä ystävyyksiä tullut joitakin. Vanhimmat tätini/setäni niistä muistelivat ja tapailivat toisiansa pitkään nykyajalle. Ja oli katkeria muistoja. Sekä kaikenlaista siihen väliin. Oma isäni oli 9 ku tuli pois evakosta eikä ole siitä keikasta puhunu mitään. Jos minuun on tullut niin ymmärrän.
 
Jotenki saanu semmosen kuvan että evakot keskitettiin pohjois/keskipohjanmaalle. Kaukana kaikesta ? Hienoja, elinikäisiä ystävyyksiä tullut joitakin. Vanhimmat tätini/setäni niistä muistelivat ja tapailivat toisiansa pitkään nykyajalle. Ja oli katkeria muistoja. Sekä kaikenlaista siihen väliin. Oma isäni oli 9 ku tuli pois evakosta eikä ole siitä keikasta puhunu mitään. Jos minuun on tullut niin ymmärrän.

Niihän ne tehtiin.

Oli vain lantalaisena yllätys kun vanha saamelainen alko kertomaan samoista evakkopaikoista, mitä olen kuullut omalta suvulta.
 
Journal of Strategic Studiesisa oli artikkeli italoista maailmansodissa. Siinä pohdittiin, että yksi perussyy italoiden huonoon tst-henkeen toisessa maailmansodassa oli kansallisen yhtenäisyyden puute, kun porukka samastui enemmän maakuntiinsa kuin itse Italiaan.
 
Myös itärintamalla Wehrmachtin upseerit hämmästelivät mm. sitä mitenkä romanialaisliittolaisten upseerit pitivät hajurakoa alipäällystöön ja varsinkin miehistöön. Sotilaspalvelijat pyyhkivät upseereiden perseetkin näiden puolesta ja samaan aikaan sotamiehet hädin tuskin säilyivät elossa poteroissaan. Saksalais-preussilaiseen sotilasperinteeseen sentään kuului tietty velvollisuudentunto upseerin huostaan annettujen sotilaiden hyvinvoinnista.
Romanian joukoista ainakin vuoristojoukot olivat saksalaisten mukaan kohtuullisen suorituskykyisiä. Muutenkin he arvostivat Romaniaa enemmän kuin Unkaria, ja Hitlerin kerrotaan katuneen sitä, että Saksa suosi Unkaria Romanian kustannuksella maiden rajakiistan sovittelussa (sanelussa) Wienin välitystuomiossa 1940.
 
Myös itärintamalla Wehrmachtin upseerit hämmästelivät mm. sitä mitenkä romanialaisliittolaisten upseerit pitivät hajurakoa alipäällystöön ja varsinkin miehistöön. Sotilaspalvelijat pyyhkivät upseereiden perseetkin näiden puolesta ja samaan aikaan sotamiehet hädin tuskin säilyivät elossa poteroissaan. Saksalais-preussilaiseen sotilasperinteeseen sentään kuului tietty velvollisuudentunto upseerin huostaan annettujen sotilaiden hyvinvoinnista.
Toisessa maailmansodassa Brittien upseereilla oli jokaisella oma batman. Toimivat esim. lähetteinä, radiomiehinä ja kuljettajina ohessa.
 
Ei liity suoraan toiseen kahinaa, mutta miehistön ja upseerien väleistä: Ilmavoimissa palvellut tuttuni opetti Ilmav.TK:ssa moottoritekniikkaa mekaanikoille. Hornet-hankinnan myötä hänellw tuli tutuksi myös amerikkalaiset kollegat. Tuttu oli luutnantti, mutta amerikkalaiset kollegat aliupseereita. Nämä olivat alkuun kyräilleet häntä tosissaan, kunnes olivat huomanneet hänet tekniikan mieheksi. Hänelle oli selvinnyt, että USA:n asevoimissa upseerien ja aliupseerien statusero on jättimäinen.
 
Toisessa maailmansodassa Brittien upseereilla oli jokaisella oma batman. Toimivat esim. lähetteinä, radiomiehinä ja kuljettajina ohessa.
Tottakai upseerilla pitää olla sotilaspalvelija vaikka me tasavaltalaiset suomalaiset emme sellaiseen ole tottuneet. Luin joskus jonkun suomalaisupseerin muisteloita opiskelustaan jossain Britannian sotakoulussa, ehkä 1970- luvulla. Hänellekin kuului sotilaspalvelija, mihin hän vaikutti suhtautuneen hieman vaivautuneesti.
 
Tottakai upseerilla pitää olla sotilaspalvelija vaikka me tasavaltalaiset suomalaiset emme sellaiseen ole tottuneet. Luin joskus jonkun suomalaisupseerin muisteloita opiskelustaan jossain Britannian sotakoulussa, ehkä 1970- luvulla. Hänellekin kuului sotilaspalvelija, mihin hän vaikutti suhtautuneen hieman vaivautuneesti.

Olisikohan ollut "nenä" Niemisen Upseerina Euroopassa? Kirjoittaja oli sanojensa mukaan vaivautunut henkkoht palvelijastaan. Onneksi ed sentään plankkasi hänen kumisaappaansa.
 
Olisikohan ollut "nenä" Niemisen Upseerina Euroopassa? Kirjoittaja oli sanojensa mukaan vaivautunut henkkoht palvelijastaan. Onneksi ed sentään plankkasi hänen kumisaappaansa.
Sehän se oli! Tuo juttu jäi mieleen vaikka muuten en kirjaa enää muistanut, onhan lukemisesta aikaa jotain toistakymmentä vuotta.
 
Vuonna 1992 olin Finnjetillä matkalla Travemündeen, kiinnitin huomiota suhteellisen suureen määrään eläkeläispariskuntia. Keskusteluyhteys syntyi vahingossa kun yksi vanhemmista rouvista loukkaavaan sävyyn puhui kolmannessa persoonassa silloiselle tyttökaverilleni, nykyiselle vaimolleni, että tuossakin on joku suomalainen kaunis blondi narahtanut ulkomaalaisen miehen lumoihin. Eikö olisi riittänyt tavallinen suomalainen.

Olin tuolloin reilu parikymppinen juuri intistä päässyt, jenkkisiili ja aurinkolasit ym. klisee bullshitti. Vastastin rouvalle jotain tyyliin "edelliset sukupolvet uhrasivat itsensä että meillä olisi vapaa maa".

Myöhemmin illalla ravintolassa, sama rouva viereisestä pöydästä heitti tyttöystävälleni kuittia että nuoruuden kauneus on ohimenevää, nauttii kun voi, loppuelämä on ankeaa. Tuleva puolisoni reagoi "Hei tuo on kyllä aika töykeää."

Muu pöytäseurue alkoi osallistumaan keskusteluun. Avasin taustaani ja sitten yhtäkkiä yksi ukoista sanoi että me ollaan kaikki taisteltu itärintamalla Saksan armeijassa. En tuolloin 1992 ollut kuullut/lukenut että suomalaisia olisi palvelut SS-joukoissa. Siinä meni monta tuntia kun juteltiin. Jotain sotahistoriaa tunsin kun isoäiti sitä harrasti ja kirjahyllyt olivat täynnä kovakantisia - sielty pystyi ammentamaan keskustelunaiheita tuona mielenkiintoisena iltana.

Reissun jälkeen löysin divarista Terekille ja takaisin kirjan, luin sen ja annoin mummille.
 
Back
Top