Toinen maailmansota, yleinen keskustelu

[baikal]

Hitlerin päähänpinttymä "voitto tai kuolema" -ajatuksesta. Jos Saksa häviää, sen kansa joutaa tuhoutua. Ja pienemmät kihot sitten tottelivat. Tuohon liittyi myös se suunniteltu ja käsketty totaalinen infran hävitys, jonka Speer esti.

Markku Jokisipilän Hitlerin kopla - 20 natsi-Saksan johtajaa on muuten aika keskinkertainen teos, mutta siinä oli ihan hyvä teoria. Useinhan ihmetellään sitä, miksi saksalaiset aloittivat joukkomurhat Neuvostoliitossa jo heti Barbarossan alussa. Miksi ei ensin leikitty kilttiä ja tehty puhdistusta vasta sodan voittamisen jälkeen? Jokisipilä esittää, että Hitler tarkoituksella ajoi saksalaiset selkä seinää vasten. Kenellekään riittävän korkea-arvoiselle hallinnon tai asevoimien edustajalle ei jäänyt mahdollisuutta tehdä erillisrauhaa liittoutuneiden (etenkään Neuvostoliiton) kanssa. Voitto oli ainoa vaihtoehto. Sama periaate näkyy myös ihan käytännössä, eli niissä 1943 rauhantunnusteluissa Neuvostoliiton ja Saksan välillä. Neuvostoliittohan oli valmis ainakin alustaviin neuvotteluihin, mutta Hitler esti ne täysin. Kun oli yhteen suuntaan lähdetty, ei voinut kääntyä kesken takaisin. Mielestäni tuo evakuoimattomuus kertoo samasta ehdottomuudesta.

Olihan Suomessakin päättäjiä, joiden mukaan evakuointeja ei olisi pitänyt suorittaa. Mannerheim ennen talvisotaa (siviilit väistävät metsiin ja palaavat koteihinsa), Kekkonen sisäministerinä ennen talvisotaa (evakuointi maksaa) ja Ryti ja Paasikivi olisivat palauttaneet evakot luovutetulle alueelle Moskovan rauhan jälkeen 1940 (koska asuttaminen oli kallista), mutta Neuvostoliitto ei huolinut.

Juuri tätä inhorealismia minäkin luulen The Syyksi. Itäpreussin väestön kohtaamia sotarikoksiahan oikein hierottiin Göbbelsin toimesta saksalaisten naamaan. Hupenevat joukot pyrkivät ajanvoittoon, että lännemmän alueen siviilit ehtisivät vek... Mutta sepä ei ollut hallinnon tavoite.

Rikolliskopla, joka kytki kansan omaan jengiin hirmuteoilla. Yhteinen rikos a kansan vastuu. Pysy ruodussa tai rangaistus tulee. Jos hävitään tulee rapsu.

Ja lopulta volksturm ja lapset etupeltoon sotimaan.

 

[fulcrum]

Markku Jokisipilän Hitlerin kopla - 20 natsi-Saksan johtajaa on muuten aika keskinkertainen teos, mutta siinä oli ihan hyvä teoria. Useinhan ihmetellään sitä, miksi saksalaiset aloittivat joukkomurhat Neuvostoliitossa jo heti Barbarossan alussa. Miksi ei ensin leikitty kilttiä ja tehty puhdistusta vasta sodan voittamisen jälkeen? Jokisipilä esittää, että Hitler tarkoituksella ajoi saksalaiset selkä seinää vasten. Kenellekään riittävän korkea-arvoiselle hallinnon tai asevoimien edustajalle ei jäänyt mahdollisuutta tehdä erillisrauhaa liittoutuneiden (etenkään Neuvostoliiton) kanssa. Voitto oli ainoa vaihtoehto.

Tällaista ajattelua on voinut olla, toisaalta tämä murhameininki alkoi jo Puolassa heti syyskuussa 1939, aiheuttaen paljon mutinaa Heerin konservatiivisemmassa siivessä. Järjestelmän systemaattinen, ideologinen rasismi lienee ilmeisin syy. Japanihan oli miehittäjänä melkein yhtä ankea kuin Saksa itärintamalla, varmaan samoista syistä.

 

[EK]

Luovutettujen alueiden väestön poissiirtyminen yllätti Kremlin. Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa, että ”Stalin oli kovasti suuttunut siitä, että luovutetuilta alueilta oli väestö siirtynyt pois. Hänelle oli uskoteltu, että väestö oli pakotettu siirtymään.” Tukholman-lähettiläs G. A. Gripenberg puolestaan kirjasi myöhemmin ruotsalaisilta kuulemansa Molotovin kommentin tyhjästä Viipurista maaliskuussa 1940. Pitävätkö he meitä todellakin barbaareina, oli Molotov ihmetellyt.

Osmo Ahokas teoksessaan Karjalan Kannaksen evakuointi sivuilla 66-67

pääministeri Ryti ja ulkoministeri Tanner vielä 3.3. käydyssä epävirallisessa keskustelussa esittivät sellaisen mielipiteen, että olisi parempi jos karjalaiset jäisivät luovutetulle alueelle (Niukkasen Talvisodan puolustusministeri kertoo s. 205-206 ja Hietanen Siirtoväen pika-asutuslaki 1940 s. 107)

Hallitus keskusteli asiasta vielä rauhanvaltuuskuntaa lähetettäessä ja ministerien mielipiteet jakautuivat. Paasikivi otti vielä 12.3. Moskovassa väestökysymyksen esiin ja ehdotti, että luovutettavien alueiden asukkailla olisi vuoden harkinta-aika. Molotov ilmoitti, että asiaa voidaan harkita, mutta omaisuutta ei evakoilla voi Neuvostoliitossa olla. Paasikivi palasi asiaan vielä maaliskuun lopulla rauhansopimuksen ratifioinnin yhteydessä, mutta Neuvostoliitto ilmoitti, että väestö on jo Suomessa. Silvo Hietanen on tutkinut evakuointeja tuossa Siirtoväen pika-asutuslaki -tutkimuksessaan ja kuvaa asiaa enemmänkin.

Paasikivi voi tietysti päiväkirjoihinsa jälkikäteen merkitä mitä vain. Jos haluaa jäädä historiankirjoihin "maan isänä", ei kannata kertoa olleensa valmis luovuttamaan periviholliselle rapiat 10% väestöstä sankarillisen taistelun päätteeksi. Molotovkin voi tietysti sanoa mitä haluaa ruotsalaisille. Hänen tavoitteenaan on ollut saada suomalaiset näyttämään julmilta kiihkoilijoilta, jotka pakottavat väestön hankeen ja vastaavasti kiillottaa Neuvostoliiton kilpeä.

 

[EK]

Suomalaisten evakuointia ja myös kaatuneiden evakuointia pidetään menestystarinoina, ja sitä ne maailman mittakaavassa ovatkin, mutta on siellä ollut jarrumiehensä.

Sisäministeriö määräsi joitakin kapeita evakuointeja ja toisaalta jätti kriittisissä paikoissa olevia evakuoimatta. Osa lokakuussa evakkoon määrätyistäkin asukkaista ehti tulla takaisin ennen.marraskuun loppua.

Siviiliviranomaiset eivät ylipäänsä pystyneet hallitsemaan tilannetta, ja ainakin Karjalankannaksella vastuu evakuoimisesta annettiin lopulta puolustusvoimille. Tehtävää hoiti aluksi II Armeijakunnan alainen Viipurin suojeluskuntapiirin esikunta. Se antoi yksityiskohtaiset ohjeet valtion varoilla tapahtuvasta väestön kuljetuksesta, majoituksesta ja muonituksesta sekä omalla vastuulla tehdystä omaisuuden pakkaamisesta ja merkitsemisestä, eläinten kuljettamisesta ja teurastamisesta, viljojen säkittämisestä ja rehujen paalaamisesta, maatalouskoneiden ja muun irtaimiston kuljettamisesta kokoamispaikkoihin. Sitten perustettiin Viipuriin uusi toimisto, jota kohti vänrikki Johannes Virolainen.

Talvisodan evakuoinnit - Veteraanien Perintö

veteraanienperinto.fi

Puolustusvoimien kannalta oli hyökkäyksen alettua tarkoituksenmukaista, että määrättyjen suuntien rakennuskanta poltettiin, jotta ei ollut lämmintä tupaa missä kortteerata. Ei siellä siviileillä olisi tietenkään ollut mitään kämppiä, joihin palata.

Monet päätökset olisivat tietenkin voineet olla toisinkin. Esimerkiksi myöhemmin sodass tapahtunut kaatuneiden evakuoimti oli ehkä lähinnä yhden papin ja kahden kenraalin idea, johon Päämaja taipui:

Ilman pastori Johannes Sillanpäätä suomalaisia talvisodan sankarivainajia ei olisi saatu kotimaan multiin

ruotuvaki.fi

Väestön evakuointi meni pieleen, kun YH alkoi. Ennen sotaa laadituissa suunnitelmissa evakuointi piti aloittaa samanaikaisesti liikekannallepanon kanssa ja paikallisten poliisiviranomaisten piti suorittaa se lääninhallitusten alaisuudessa. Tosin Suojärven pohjoispuolelle ei evakuointisuunnitelmia laadittu ennen syksyä 1939, poislukien Ilomantsi, jossa 1920-luvulla oli jonkin aikaa evakuointisuunnitelma.

Kun YH alkoi, rajaseudun poliisit muuttuivat sotapoliiseiksi ja siirtyivät armeijan eikä lääninhallitusten alaisuuteen. Niinpä evakuoinnin kuraportaan toteuttajat katosivat. Lisäksi YH ei ollut LKP, joten määräystä evakuoinneista ei annettu, joten nyt ei ollut enää sitä "nappia", jota painamalla evakuoinnit voitu aloittaa. Sen vuoksi väestönsiirrot piti päättää raskaasti valtioneuvostossa ja jokainen laajennus erikseen. Ennen sotaa suurin osa evakuoinneista oli vapaaehtoisia ja vain Kannaksen raja-alueella pakollisia. Tosin pakollisuus ulotettiin sitten Suomenlahden saarille, kun sieltä ihmiset tulivat pois ilman lupaa. Valtion maksamia vapaaehtoisia evakuointeja ei rajaseudulla ollut kuin Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Sisäministeriö asiakirjojen perusteella tuntuu kantaneen enemmän huolta kaupunkien väestöstä kuin rajaseudun väestöstä.

Kun sota syttyi, homma selkeytyi ja armeija hoiti evakuoinnin taistelualueelta ja lääninhallitus järjesti kuljetukset ja majoituksen. Periaate oli, että siirtoväki pysyi oman lääninsä alueella, mutta Viipurin läänin osalta tästä periaatteesta jouduttiin tinkimään. Ongelmana oli, että lääninhallituksilla puuttui kuljetuskalustoa, koska se oli puolustusvoimien käytössä. Yhteistyötä onnistuttiin jossain määrin tekemään ja armeijan autot kuljettivat rintamalta päin palatessaan evakuoituja ja heidän tavaroitaan. Aina ja kaikkialla tämä yhteistyö ei onnistunut.

 

[Panssari Salama]

Osmo Ahokas teoksessaan Karjalan Kannaksen evakuointi sivuilla 66-67

Hallitus keskusteli asiasta vielä rauhanvaltuuskuntaa lähetettäessä ja ministerien mielipiteet jakautuivat. Paasikivi otti vielä 12.3. Moskovassa väestökysymyksen esiin ja ehdotti, että luovutettavien alueiden asukkailla olisi vuoden harkinta-aika. Molotov ilmoitti, että asiaa voidaan harkita, mutta omaisuutta ei evakoilla voi Neuvostoliitossa olla. Paasikivi palasi asiaan vielä maaliskuun lopulla rauhansopimuksen ratifioinnin yhteydessä, mutta Neuvostoliitto ilmoitti, että väestö on jo Suomessa. Silvo Hietanen on tutkinut evakuointeja tuossa Siirtoväen pika-asutuslaki -tutkimuksessaan ja kuvaa asiaa enemmänkin.

Paasikivi voi tietysti päiväkirjoihinsa jälkikäteen merkitä mitä vain. Jos haluaa jäädä historiankirjoihin "maan isänä", ei kannata kertoa olleensa valmis luovuttamaan periviholliselle rapiat 10% väestöstä sankarillisen taistelun päätteeksi. Molotovkin voi tietysti sanoa mitä haluaa ruotsalaisille. Hänen tavoitteenaan on ollut saada suomalaiset näyttämään julmilta kiihkoilijoilta, jotka pakottavat väestön hankeen ja vastaavasti kiillottaa Neuvostoliiton kilpeä.

Kas vain, tämä on kyllä itselleni täysin uutta. Aikalailla on asia saatu pidettyä pimennossa jos ja kun noin se meni. Onko sinulla muita lähteitä, missä tämä episodi olisi mainittuna?

 

[EK]

Kas vain, tämä on kyllä itselleni täysin uutta. Aikalailla on asia saatu pidettyä pimennossa jos ja kun noin se meni. Onko sinulla muita lähteitä, missä tämä episodi olisi mainittuna?

Tuo keskustelu? Ei tähän hätään. Tuossa Hietasella varmaan enemmän. Kuitenkin ihan linjassa sen yleisen keskustelun ja asenteen kanssa jota jo syksyllä 1939 käytiin valtiojohdossa. Raha oli silloinkin melkoinen konsultti. Muutenkaan Helsingissä ei kovin paljon rajaseudun asukkaille arvoa annettu.

 

[baikal]

Kas vain, tämä on kyllä itselleni täysin uutta. Aikalailla on asia saatu pidettyä pimennossa jos ja kun noin se meni. Onko sinulla muita lähteitä, missä tämä episodi olisi mainittuna?

Kyllä tuo ek n posti on täyttä totta. Moni lähde tuosta kertoo, vaikkakin häveliäämmin. Johannes virolainen ja vennamo avasivat aihetta eläessään.

Jotkut jäivät omasta tahdostaan ja kirjeistä päätellen tulivat katumapäälle jo 1940 keväällä. Muutama venäläisten asiamieskin jäi ja heitä napattiin desantteina sitten myöhemmin.

Armeija yritti saada evakuoinnit käyntiin, jarruna hääri sisäm. Kekkonen ja sai tukea muulta hallitukselta. Armeija auttoi Suojärven väestöä ja suojeluskunta et lotat.

Minun isän puolen suku ehti osittain hyrsylästä evakkoon, osa jäi vangiksi ja muutama kuoli interposolkan leirillä.

 

[Panssari Salama]

En siis epäile, vaan haluaisin lukea lisää

 

[EK]

En siis epäile, vaan haluaisin lukea lisää

Tuo Ahokkaan kirja Kannaksen evakuoinneista ja Haasio & Hujanen Suojärven evakuoinnin epäonnistumisesta. Siinä ihan hyvä peruspaketti kirjastosta.

 

[EK]

Kyllä tuo ek n posti on täyttä totta. Moni lähde tuosta kertoo, vaikkakin häveliäämmin. Johannes virolainen ja vennamo avasivat aihetta eläessään.

Jotkut jäivät omasta tahdostaan ja kirjeistä päätellen tulivat katumapäälle jo 1940 keväällä. Muutama venäläisten asiamieskin jäi ja heitä napattiin desantteina sitten myöhemmin.

Armeija yritti saada evakuoinnit käyntiin, jarruna hääri sisäm. Kekkonen ja sai tukea muulta hallitukselta. Armeija auttoi Suojärven väestöä ja suojeluskunta et lotat.

Minun isän puolen suku ehti osittain hyrsylästä evakkoon, osa jäi vangiksi ja muutama kuoli interposolkan leirillä.

Vapaaehtoisesti jääneitä oli aika vähän. Kun talvisodan alussa evakuoinnit sitten uudelleen alkoivat, ne olivat pakolliset, eli kieltäytyä ei voinut. Talvisodan alussa jäi Kannaksella jonkin verran porukkaa vahingossa, mutta se Kivennavan kunnalliskodin mielisairaitten osasto saattoi olla "vahinko". Vapaaehtoisia tuossa alkuvaiheessa on ihan yksittäisiä. Salmissa vapaaehtoisia jääneitä oli samoin yksittäisiä. Suojärvellä ja Suomussalmella, joissa jääneitä on eniten, ei voida erottaa vapaaehtoisia ja vastentahtoisia, koska evakuointien epäonnistuminen on niin totaalinen rajaseudulla.

Sodan jälkeen suoritettuja evakuointeja vältteli Kannaksella muutama. Suojärven evakuoimatta jäänyt siviiliväestö internoitiin Interposolkaan ja Kaimaojalle entisistä metsätyöleireistä muutetuille internointileireille. Reilusti alle sata suojärveläistä jäi vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Suomussalmelta taisi jäädä viisi.

Välirauhan aikaankin oli vielä jonkin verran kotiinsa palaavia. Näissä osa on selkeästi mieleltään järkkyneitä, jotka vain hakeutuvat kotikonnuilleen. Rajahan oli aivan auki tuossa vaiheessa, mutta tietysti Neuvostoliiton rajavartiosto nappasi rajan ylittäneet kovalla prosentilla kiinni.

 

[jpl]

Vapaaehtoisesti jääneitä oli aika vähän. Kun talvisodan alussa evakuoinnit sitten uudelleen alkoivat, ne olivat pakolliset, eli kieltäytyä ei voinut. Talvisodan alussa jäi Kannaksella jonkin verran porukkaa vahingossa, mutta se Kivennavan kunnalliskodin mielisairaitten osasto saattoi olla "vahinko". Vapaaehtoisia tuossa alkuvaiheessa on ihan yksittäisiä. Salmissa vapaaehtoisia jääneitä oli samoin yksittäisiä. Suojärvellä ja Suomussalmella, joissa jääneitä on eniten, ei voida erottaa vapaaehtoisia ja vastentahtoisia, koska evakuointien epäonnistuminen on niin totaalinen rajaseudulla.

Sodan jälkeen suoritettuja evakuointeja vältteli Kannaksella muutama. Suojärven evakuoimatta jäänyt siviiliväestö internoitiin Interposolkaan ja Kaimaojalle entisistä metsätyöleireistä muutetuille internointileireille. Reilusti alle sata suojärveläistä jäi vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Suomussalmelta taisi jäädä viisi.

Välirauhan aikaankin oli vielä jonkin verran kotiinsa palaavia. Näissä osa on selkeästi mieleltään järkkyneitä, jotka vain hakeutuvat kotikonnuilleen. Rajahan oli aivan auki tuossa vaiheessa, mutta tietysti Neuvostoliiton rajavartiosto nappasi rajan ylittäneet kovalla prosentilla kiinni.

Talvisodan alussa armeija halusi jättää rajaseutujen asukkaat evakuoimatta. Syynä resurssipula. Autot tarvittiin sotilasajoon. Nuo evakot pelasti kuskien maalaisjärki ja muutaman järkihmisen vetoomukset. Näin kertoi mukana ollut. Mulle on tullut kuva, että tässä on vähän samaa kuin kaatuneiden evakuoinneissa. Ei ollut aluksi tarkoitus. Myöhemmin kunnia kyllä kelpasi. Esim isäni hiihti seitsämän vuotiaana kolme kilometriä suuntaansa viemässä tädille sanaa, että pitää lähteä. Setäni hiihti kahdeksan kilometria kahdeksan vuotiaana sanomaa sukulaiselle, että pitää lähteä. Jos oli suunniteltu, niin luulisi että määräykset annetaan jotenkin muuten. Tämä Uudellakirkolla.
Kannattaa myös huomata, että Suomi luovutti taisteluitta Neuvostoliitolle laajoja alueita rintamalinjojen länsipuolelta. Mitään rajalinjaa ei ollut olemassa. Kun esim Kollaan taistelijat kotiutettiin, niin he hiihtelivät Kollaalta Uukuniemelle ja Rautjärvelle ja mulle sijoilleen. Lähes 200 km pisimmät matkat. Siellä heitä odotti kirje, määräys, jättää koti ja lähteä evakkoon. Aikaa kaksi viikkoa. Näiltä Uukuniemen, Saaren, Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden alueilta jäi n 200 henkeä väärälle puolelle. Aivan muutama tarkoituksella. Osa ei saanut viestiä, määräystä, osa vahingossa, koska rajaa ei oltu merkitty, osa kaapattiin. Joku haki karjalleen heiniä kotoaan. Onnistui ekalla kerralla, mutta ei enää seuraavalla reissulla.

Ennen rajan vetoa oli epäselvää missä raja kulkisi. Esim Uukuniemellä Neuvostoliittolaiset tulivat puoli kilometriä liikaa länteen. Suomalaisten rajavartioiden piti olla aseistamattoamia. 20 henkinen rajapartio kaapatiin ja tapettiin. Tämän jälkeen komentaja ilmoitti Paasikiville, että nyt jatkossa vartijat kulkevat aseistettuna. (en nyt muista oliko tämä talvisodan vai jatkosodan jälkeen.)