Totuuskomissio Suomeen? Tiitisen lista esiin. YYA-haamujen kaivaminen kaapista

[Lapinukko]

Janne Riiheläinen
@veitera
Jul 29
Pidän valtiollisella tasolla äärimmäisen tärkeänä pitää Venäjän suhteen varovaista ja tiukkaakin linjaa, mutta yhtä tärkeänä pidän arkisempien yhteyksien ylläpitoa ja laajentamista. Yksi tapa siihen on SV-seura ja lisärahoitus on IMHO paikallaan.

Suomi-Neuvostoliitto -seuran vaikuttaja-agenteille lisää rahaa?

OK että seuraa tuetaan mutta että vielä enemmän?

semmosta mönkijää noissa järjestöaktiiveissakin että sokea pitää olla jos ei tajua että se sama vanha perintö 80-luvulta jatkuu edelleen kyseisessä järjestössä. Ja lisää rahaa!!

 

[Coffee Man]

Kozlovin lentokonekaappauksesta on kulunut reilut 30 vuotta.

Siihen liittyvä aineisto on arkistoitu Suomen ulkoministeriöön. Iltalehti pyysi ulkoministeriön arkistolta tutkimuslupaa Kozlovia koskeviin asiakirjoihin. Julkisuuslain mukainen asiakirjojen 25-vuotinen salassapito oli mennyt umpeen.

Yllätykseksemme arkiston vastaus oli kielteinen.

Oleg, 20, kaappasi lentokoneen aseenaan kolme kynttilää

Suomi ei 1970-80-luvuilla suostunut pitämään lentokonekaappaajia poliittisina pakolaisina, vaikka YK siihen patisti.

www.iltalehti.fi

Tähän päivään asti on jäänyt epäselväksi, miksi Kozlovin salaiset turvapaikkapyynnöt päätyivät neuvostoliittolaisten viranomaisten käsiin.

– Hämmästelin sitä, että salainen asiakirja (kielteinen turvapaikkapäätös) annettiin pidätetylle henkilölle, joka oli tarkoitus luovuttaa toiseen valtioon. Mutta se, miten Suomi toimi, ei hämmästyttänyt neuvostoliittolaisia. Tuolloin tiesimme, että Suomeen pakeneminen oli hyödytöntä, koska loikkarit luovutettiin neuvostoystäville. Siksi Kozlov vaati lentokonetta laskeutumaan Ruotsiin, Reinholds sanoo.

 

[Panssari Salama]

Laitetaan tähän vitjaan. Aivan timanginen dokumentti Georg C. Ehrnroothista, "Suomen omastatunnosta" rähmällään olon vuosina.

"Jos tämä poliittinen peli jatkuu tällaisena kuin se nyt on, se tulee viemään Suomen perikatoon". Marsalkka Mannerheim, muutamaa päivää ennen kuolemaansa, kummipojalleen Georgille.

"Nämä valinnat joita poliitikot tekivät ovat kanssamme seuraavat viisikymmentä vuotta". Georg C. Ehrnrooth viimeisessä haastattelussaan.

"Meillä on kokonainen sukupolvi poliitikkoja, jotka yhä ovat sitä mieltä että heidän toiminnassaan ei ollut mitään ihmeellistä". Henrik Meinander epilogissa

...noin ulkomuistista, voi mennä osin hieman pieleen, mutta ajatus lienee noin kuten kirjoitin.

Katsokaa, aivan huikea katsaus ajanjaksoon jota Jonnet eivät enää muista, josko koskaan tiesivätkään. Media oli aivan yhtä rähmällään, joten sieltä turha odottaa uusia ulostuloja.

(osin ruotsinkielinen, laittakaa tekstitys päälle)

Min gudfar & Kekkonen

Regissören Michael Franck skildrar sin gudfar Georg C. Ehrnrooths liv som oliktänkande politiker, och begrundar samtidigt sina egna politiska strävanden i det av Urho Kekkonen styrda kalla krigets Finland. FranckDoc, 2020.

arenan.yle.fi

 

[Panssari Salama]

Hesarin pitkän linjan poliittinen toimittaja yhä vuonna 2010 raportoi Ehrnroothista jonkinlaisena kummajaisena ja maan etujen vastaisena toimijana. "Amerikan ääni Suomen politiikassa". Ehkä, jos kansanvaltainen demokratia, sananvapaus ja markkinatalous ovat Unto Hämäläisen mielestä eivät kuulu suomalaisille?

Rähmälläänolon vuodet jättivät pysyvän leimansa mediaankin, mitä Hämäläinen tässä osaltaan todistaa.

KUOLLEET | Amerikan ääni Suomen politiikassa

Entinen kansanedustaja Georg C. Ehrnrooth

www.hs.fi

 

[Panssari Salama]

Toimittaja Taneli Heikka arvostaa Riku Keski-Rauskan elämänkertakirjaa kommentoidessaan Ehrnroothin elämäntyötä perustuslaillisten oikeuksiemme esilläpitämisestä rähmälläänolon vuosina.

Antaapa hän eläköön-huutonsa sillekin, että vihdoin näitä rähmällään olon vuosia aletaan tutkia ja avata. Hiljaista on ollut, tämä kirja taitaa olla aivan yhtä yksinäinen kuin Ehrnrooth oli, hänhän eli elämänsä leimakirves otsassaan, kun pyrkyrit ja rähmälläänolijat palkittiin (palkitsivat toinen toisiaan) korkeilla viroilla ja pesteillä.

Politiikkaan tarvitaan lisää yksinäisiä hulluja

Suomalaisen demokratian radikaali uudistaminen on niin irti todellisuudesta oleva ajatus, että sille on pakko nauraa, Taneli Heikka kirjoittaa.

www.hs.fi