Tietokirja
Noin kaksi prosenttia väestöstä on superennustajia: Näkee tulevan muita paremmin ja tarkastelee itseään ulkopuolelta
Uteliaat ja mieleltään avoimet maallikot päihittivät Yhdysvaltain tiedustelupalvelun yksikön maailman tapahtumien ennakoinnissa.
http://www.hs.fi/paivanlehti/11112016/a1478755759792#
Timo Paukku
Helsingin Sanomat
Kimmo Taskinen HS
Superennustajat. Ennustamisen taito ja tiede. Philip Tetlock ja Dan Gardner, suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2016. 315 s.
Tulevaisuus kiinnostaa meitä, tai sen pitäisi kiinnostaa, sillä elämme lopun elämästä siellä.
Ollapa hyvä ennustaja! Sellainen, joka tietää hieman paremmin, mihin maailma on menossa ja minä sen mukana.
Suomessa asuu noin 100 000 superennustajaa. He näkevät tulevan paremmin kuin muut, jos
Philip Tetlockia on uskominen. Hän sanoo kirjassaan Superennustajat, että noin kaksi prosenttia ihmisistä on sellaisia.
He seuraavat paljon uutisia. Heillä on kohtalainen laskupää. Erityisen hyvin he hallitsevat todennäköisyyksiä.
Superennustaja osaa tarkastella omiakin tekojaan ja ajatuksiaan ulkopuolelta. Hän on mieleltään avoin ja nauttii uuden oppimisesta. Ihmisenä hän on varovainen eikä usko kohtaloon.
Superennustaja lähestyy asioita käytännöllisestä näkökulmasta. Hän katsoo maailmaa sudenkorennon silmillä, joiden linssit näkevät joka suuntaan. Hän osaa päivittää tietojaan, jos tosiasiat sotivat vanhaa käsitystä vastaan.
Tetlock löysi tuhansia superennustajia kilpailussa, jossa joukkueet ennustivat eri ilmiöiden toteutumista. Ennustamisen turnajaiset järjesti Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tutkimusyksikkö Iarpa.
Yksikkö ei ole yhtä kuuluisa kuin CIA, NSA tai Darpa, koska se ei vakoile. Iarpa arvioi riskejä asiantuntijoiden ja tietokoneiden avulla, kertoo Tetlock, joka työskenteli vielä 2010-luvun alussa Iarpassa.
Ennustajien kisa kesti pitkään, kesästä 2010 syksyyn 2014. Siihen sai ehdottaa ketä tahansa.
Mukaan tuli tuhansia ihmisiä, suuri osa tuiki tavallisia Yhdysvaltain kansalaisia: työttömiä, eläkeläisiä, virkamiehiä.
Kisa järjestettiin, koska tutkijat olivat pettyneet virallisen ennustamisen tuloksiin. Hallituksen asiantuntijat ennustivat surkeasti esimerkiksi Yhdysvaltain ajautumisen Irakin sotaan 2000-luvun alussa.
Kilpailussa ryhmien piti äänestää aamuisin kello 9 laajasta kirjosta kysymyksiä:
Lähteekö Tunisian presidentti maanpakoon ensi kuun aikana? Tappaako lintuinfluenssa Kiinassa enemmän kuin kymmenen ihmistä kuuden kuukauden aikana? Laskeeko euron kurssi alle 1,20 dollarin vuoden aikana?
Neljän vuoden aikana ryhmät saivat eteensä satoja kysymyksiä maailman ilmiöistä.
Tapahtumille piti antaa todennäköisyys nollan ja yhden väliltä, esimerkiksi 0,71. Veikkaajat saivat vielä korjata ennusteitaan ennen määräaikaa.
Tetlockin yksikkö Iarpassa kilpaili omilla ennusteillaan maallikoiden kanssa. Yllättävää kyllä, monet heistä päihittivät Iarpan asiantuntijat.
Neljän vuoden jaksolla ennustajien kärkikymmenikkö ennusti maailman menoa yli 60 prosenttia paremmin kuin muut.
Tetlock on sittemmin jututtanut useita heistä. Kirjassa hän kertoo, kuinka he osuivat oikeaan.
Yleensä he keräsivät ensiksi suuren määrän tasapuolista tietoa ilmiöstä. Monet osittivat ongelman. He laskivat ensiksi todennäköisyyksiä näille osille.
Intoa heillä riitti. Kun kysyttiin, kuka voittaa Ghanan vaalit, totesi yksi superennustaja: ”Tämä on hieno tilaisuus oppia Ghanasta!”
Toinen superennustaja laati tietokoneohjelman, joka painotti lähteiden monipuolisuutta.
Lopullinen ennuste syntyi kuitenkin vaistonvaraisesti. Parhaimmat pystyivät ennustamaan vuodesta toiseen ilmiömäisen hyvin.
Älykkyystestissä superennustajat pääsivät yleensä ylimpään viidennekseen. Neroja he eivät ole, eivätkä miljonäärejä.
Ennustamisesta ei ainakaan saanut paljoa palkkaa. Iarpa antoi vain 250 dollarin lahjakortin Amazonin verkkokauppaan.
Tulevaisuus kiinnostaa myös yrityksiä, johtajia ja hallituksia. Sehän yleensä pärjää, joka näkee kauas.
Jos olisin johtaja, heittäisin johtamisen tusinaoppaat nurkkaan ja lukisin Superennustajat tarkkaan.
Kirja lupaa, että kuka tahansa harkitseva ihminen voi oppia ennustajan taitoja ja ajattelua. Teoksen liitteenä on huoneentaulu, superennustajan kymmenen käskyä.
Niitä kun tavaa, voi elämä alkaa sujua paremmin. Ties vaikka vedonlyönnissä.
Ilmaan jää yksi kysymys. Miksi Yhdysvaltain tiedustelu ei palkannut parhaita superennustajia? Ehkä heidät on jo palkattu, mutta sitä ei tämä kirja kerro.
Suomalaisena tulee mieleen, voisiko superennustajia etsiä vapaalla haulla tai kilpailulla myös Suomessa. Ehkä he auttaisivat politiikan ja talouden päätöksenteossa.