En vaan ihan yleisesti et käräjillä on valhdeltu siel ihan ilman huolta rangaistuksesta. Tosin myös näissä tammikuun kuulemisissa on kuultu valheita. Kuten se eräs neitä joka kertoi kuulopuheita et BEASTIN kyydissä ois Trump kuristanut kuljettajaa. Se nyt ei vaan ole mahdollista. Mut eipä jostain syystä tällekkään valehtelijalle tullut mitään seuraamuksia. Joten voimme todeta et siel saa todistaja valehdella ihan vapaasti ilman huolta et joutuisi vastaamaan valheista. Vaikka siinä vaaditaan kaikki puhumaan totta rangaistuksen uhalla ni näköjään se on vaa sellainen "läppä" se kohta noissa kuunteluissa.
Trump -psykoosi
- Viestiketjun aloittaja ak.tied
- Aloitus PVM
En vaan ihan yleisesti et käräjillä on valhdeltu siel ihan ilman huolta rangaistuksesta. Tosin myös näissä tammikuun kuulemisissa on kuultu valheita. Kuten se eräs neitä joka kertoi kuulopuheita et BEASTIN kyydissä ois Trump kuristanut kuljettajaa. Se nyt ei vaan ole mahdollista. Mut eipä jostain syystä tällekkään valehtelijalle tullut mitään seuraamuksia. Joten voimme todeta et siel saa todistaja valehdella ihan vapaasti ilman huolta et joutuisi vastaamaan valheista. Vaikka siinä vaaditaan kaikki puhumaan totta rangaistuksen uhalla ni näköjään se on vaa sellainen "läppä" se kohta noissa kuunteluissa.
Panssari Salama
Respected Leader
Hutchinson kertoi kuulleensa Trumpin tarttuneen limon rattiin, jos tuota tarkoitit. Muoks aivan siinä oli tuo väitetty Engelin kurkkuun käyntikin.
Kirjoitin siitä aikaisemmin, kun oli haloo syntynyt että mitä kertoi valan alla.
ILoveEU
Kenraali
Perskules, taisin osua oikeaan. Hutchinson oli Trumpin myyrä. Federalist on saanut käsiinsä ko. henkilön yksityisviestejä januaary kutosen jälkeen.
EXCLUSIVE: Private Chats Show Cassidy Hutchinson's Flip-Flop
Hutchinson commiserated with other targets of the probe about how little information she had about any wrongdoing on Jan. 6.
thefederalist.com
Ihmettelinkin, että H. todistaa kuulopuheita (josta ei voida syyttää väärästä valasta), ja josta vedetään CNN otsikot, ja heti seuraavana päivänä salainen palvelu tyrmää koko jutun plus joitain muitakin viestittelyyn liittyviä yksityiskohtia. Jokin ei oikein täsmännyt - olisko syynä se, että Hutchinson ei koskaan hylännyt Trump-leiriä. Demarit halusivat itse hirttäytyä, mihin oljenkorteen tahansa, ja tämä avustaja H. ilmestyi kuin taivaanlahjana paikalle.
Hutchinson oli kova Trumpin kannattaja myös jan.6 jälkeen. Nauroin vähän tälle:
Hutchinson viesteissään kertoo, että oli Washingtonissa lenkillä paita päällään, jossa luki "45". Ohikulkija kysyi, että tarkoittiko paita Trumpia. Hutchinson vastasi kyllä ja sai osakseen pitkän katseen. Hutchinson lisäsi siihen sen jälkeen - "I’m an insurrectionist."
---
Likaista peliä Washingtonissa. On aina ollut, mutta kotimaamme media tykkää varsin valikoiden uutisoida ne sopivammat yksityiskohdat, ja maalata sopivan kuvan. Riippuen toki puolueen väristä.
EU on täsmälleen samanlainen.
Älynväläykset jatkuvat.
www.defenseone.com
Trump Wants Concentration Camps and Presidential Control of Domestic Troops
The disgraced former president said the next chief executive should take control of the National Guard from state governors and deploy troops to quell cities.
www.defenseone.com
tulikomento
Supreme Leader
Tässähän tätä kuviota hieman avattu:
Väite: Donald Trump kiertää veroja hautaamalla ex-vaimonsa golfkentälle
Ivana Trumpin viimeinen leposija sijaitsee golfklubin kupeessa. Donald Trumpilla on ollut alueelle jos jonkinlaista hautausmaata suunnitteilla, mutta yhtäkään suunnitelmaa ei ole yritetty toteuttaa.
www.iltalehti.fi
Wikipedian mukaan Donald ja Ivana siis eronneet kauan sitten ja Ivanalla ollut kaksi aviomiestä sen jälkeen:
| Spouse(s) | Alfred Winklmayr (m. 1971; div. 1973) Donald Trump (m. 1977; div. 1992) Riccardo Mazzucchelli (m. 1995; div. 1997) Rossano Rubicondi (m. 2008; div. 2009) |
|---|
Mikäli oikein ymmärrän(maalaisjärjellä), henkilöt jotka lain mukaan olisivat saaneet päättää mihin Ivana haudataan(en tiedä onko entisillä aviomiehillä, mukaan lukien Trump mitään sanottavaa tässä):
| Children |
|---|
Nopealla googlailulla ainakin päätös menee:
- the surviving husband or wife;
- the children of the deceased and grandchildren in the case of a deceased child;
- the mother and father of the deceased;
- blood-related brothers and sisters, and niece or nephew in the case of a deceased sibling;
- grandparents; and
- blood-related uncles and aunts and cousins in the case of a deceased uncle or aunt.
Lapset ei siis uskaltanut sanoa isälle vastaan tai näkivät muuten vaan hyvänä ideana haudata oma äitinsä golfkentälle? Uskomatonta.
Avioero 1992. Trump osti tilukset 2002 johon rakennettiin 2004 golfkenttä
ILoveEU
Kenraali
Avioero 1992. Trump osti tilukset 2002 johon rakennettiin 2004 golfkenttä
Washington Postissa oli jo 2017, että Trumpilla on hautauspaikat sinne suunnitteilla. Eiköhän todennäköisintä ole, että Ivana Trumpin kanssa ehdittiin asiasta jo puhua.
"Back in 2017, Donald Trump conveyed plans to build a 10-plot graveyard that overlooked the first hole of the golf course for family members, according to the Washington Post." -NyPost
Hauta ei ole kuitenkaan ihan lyöntipaikalla, vaan sivussa sieltä. Ja todennäköisemmin oikea paikka haudata, koska kuulemma oikeamielisten woke-piirien keskustelupalstoilla on kunnon natsimeininki, mukaanlukien uhkailut haudan turmelemisesta. Pelkästään sen takia, että sukunimi on Trump. Julkisella hautuumaalla voisi olla kohtuu hankala pitää hautaa siistinä.
Photos show Ivana Trump’s grave at Trump National Golf Club in Bedminster, NJ
The New York City icon and first wife of Donald Trump was laid to rest at his golf club in Bedminster, New Jersey.
nypost.com
Päivittäinen loanheitto alkanut jo, vaikka vaaleihin aikaa..
www.mtvuutiset.fi
Donald Trumpilla oli mahdollisuus tappaa al-Qaidan johtaja, mutta hän ei tunnistanut nimeä
Presidentti Donald Trumpilla oli mahdollisuus tappaa al-Qaidan johtaja, mutta hän päätyi tappamaan Osama bin Ladenin pojan.
www.mtvuutiset.fi
Siirretään Ukraina-ketjusta paremmin sopivaan foorumiin...
Se ei vain ole sitä mitä tarvitaan silloin kun asiat menee oikeasti päin persettä, jos ollaan kykenemättömiä kuuntelemaan totuuksia silloin kun sanoja on epämiellyttävä, silloin ollaan myös kykenemättömiä tekemään perusteltuja päätöksiä ja päädytään nykyisen kaltaiseen lapsellisen typerään woke-itkupotkuraivoamiseen ja haukkumaan henkilöä jonka ulosannista ei pidetä, välittämättä siitä paljonko itse valehdellaan. Ei kannata sitten ihmetellä jos usko ja luottamus päätöksentekojärjestelmään on koetuksella. Em. syyn takia olen itse päätynyt siihen että meillä äänestetään lähinnä siitä kenen vuoro on varastaa rahat lompakosta ja viedä lisää vapauksia.
Nykymaailmassa henkilöä "kunnioitetaan" jos se puhuu kauniisti, silittää myötäkarvaan, on ymmärtävinään kaikkien oikkuja, mielihaluja sun muita ja lupaa ilmaista rahaa ja resursseja kaikille pyytäville kaikkiin "hyviin" tarkoituksiin. Siihen perustuu suuri osa suomalaisesta politiikastakin - ollaan tekevinään pirusti kaikkea jotta mikään ei muutu.
Se ei vain ole sitä mitä tarvitaan silloin kun asiat menee oikeasti päin persettä, jos ollaan kykenemättömiä kuuntelemaan totuuksia silloin kun sanoja on epämiellyttävä, silloin ollaan myös kykenemättömiä tekemään perusteltuja päätöksiä ja päädytään nykyisen kaltaiseen lapsellisen typerään woke-itkupotkuraivoamiseen ja haukkumaan henkilöä jonka ulosannista ei pidetä, välittämättä siitä paljonko itse valehdellaan. Ei kannata sitten ihmetellä jos usko ja luottamus päätöksentekojärjestelmään on koetuksella. Em. syyn takia olen itse päätynyt siihen että meillä äänestetään lähinnä siitä kenen vuoro on varastaa rahat lompakosta ja viedä lisää vapauksia.
John Hilly
Ylipäällikkö
Päivittäinen loanheitto alkanut jo, vaikka vaaleihin aikaa..
Donald Trumpilla oli mahdollisuus tappaa al-Qaidan johtaja, mutta hän ei tunnistanut nimeä
Presidentti Donald Trumpilla oli mahdollisuus tappaa al-Qaidan johtaja, mutta hän päätyi tappamaan Osama bin Ladenin pojan.
Hyvä juttu, että on alkanut. Kyllä Trump sellainen pösilö on.
ILoveEU
Kenraali
Bidenistä saisi myös typeriä 'uutisia' aikaan, jos joku haluaisi niitä tuottaa HS ja Yle taktiikalla.
---
Kevennyksenä. CNN suunnittelee laajentavansa Kiinaan. Tosin laajentaa on hiukan huono sana, koska kotimaassa katsojaluvut ja voitot on edelleen pahassa luisussa. Eli parempi olisi sanoa, että CNN siirtää toimintansa Kiinaan.
www.foxnews.com
---
Kevennyksenä. CNN suunnittelee laajentavansa Kiinaan. Tosin laajentaa on hiukan huono sana, koska kotimaassa katsojaluvut ja voitot on edelleen pahassa luisussa. Eli parempi olisi sanoa, että CNN siirtää toimintansa Kiinaan.
One CNN official recommended expanding CNN's brand in China to help make more money
CNN has experienced a ratings 'plummet', profits 'slump': report
The New York Times published a report Tuesday detailing CNN's business troubles as ratings plummet and profits decline at the network.
ido59
Majuri
Eräässä Twiitissä tai muussa jenkkiuutisessa kerrottiin, että media on selkeästi vähentänyt Trumpin näkyvyyttä viime aikoina ja antanut tilaa muille mahdollisille Rep presidenttikandeille. Capitol Hillin tapahtumat vuosi sitten olivat viimeinen pisara, joka on saanut monet republikaanit ja mediat suhtautumaan kriittisesti.
En nyt löydä enää tuota. Mutta googlessa löytyi toinen vastaava.
lähde
Marvin Kalb
Nonresident Senior Fellow - Foreign Policy
Journalism now faces a genuine dilemma. If one is to believe the stories from Mar-a-Lago, Donald Trump is musing these days about a July announcement of his third run for the presidency. 2024 may be just around the corner. Why make such an early announcement?
Apparently, Trump believes it is his best way to recapture the public’s attention—that as an official presidential candidate, he would again be given mountains of free coverage, just as he was in earlier campaigns.
Wait a minute!, you say. He’s already being covered extensively by the media, more than any other former president in American history! It’s odd these days not to find an article or mention of Trump in the papers or on network news. He remains a big story, no doubt the major figure in Republican politics and a personality made for social media, even though he holds no official position. But, for this waiting-in-the-wings candidate, that’s not enough!
Up to this point in the madness of American politics, Trump’s plans for his 2024 campaign were bouncing along nicely until, out of the blue, the House investigation of the January 6 attack on the Capitol, carried live on national television, began seriously—and surprisingly—to cut into his oft-repeated message that he was a president “illegally” denied his 2020 re-election after a “rigged,” “fraudulent” campaign, leading to an “illegitimate” Biden presidency.
Obviously, Trump and his allies were caught with their pants down. The former president felt he had to do something—thus, his still unplanned, chaotic, all-but-public announcement of another presidential run.
That announcement, when it comes, poses a major professional dilemma for American journalism. How will Trump be covered? Editors know Trump makes news. He is outrageously controversial, and, though no one knows yet, he may actually be indicted for criminal activity relating to the 2020 election and his personal finances. How do you cover such a presidential candidate, who has been widely accused of undermining American democracy?
That Trump must be covered goes without saying. He’s enjoyed extensive, though not necessarily justifiable, coverage before—ever since his down-the-escalator announcement in 2015, his wildly unorthodox, but successful, campaign in 2016, his precedent-shattering four years in the White House, his remarkable ability to survive two historic impeachments and his ongoing audacious refusal to recognize President Biden’s victory!
During the 2016 presidential campaign, for example, he received, according to a Shorenstein Center study at Harvard, fifteen percent more free coverage than his Democratic opponent, Hillary Clinton. Why?, journalists were asked. Because, they replied, he was always “available,” a “new and different” candidate, whose comments and actions were “laced with conflict and outrage.” Trump provided them with a “cart load” of eye-catching images, bold headlines and narcissistic attractions, and the journalists couldn’t resist.
The question leading to the current journalistic dilemma, loaded with huge political consequences, is, how do you keep Trump from owning the coverage of his next presidential run? Owning, in the sense of controlling? How do journalists hold on to their independence, their editorial judgment, when they slip into the grip of Trump’s unpredictability, his hot rhetoric, his flamboyant actions? By dominating the news-making process, which clearly Trump knows how to do, he may come effectively to own it. Even if the coverage in what is called the mainstream media happens to be negative, as it most likely will be on many occasions, he wouldn’t care. He knows he would still have his old reliable Fox News and other conservative media to provide an alternative, positive spin. And, as an official presidential candidate, he would also have all the other media as well. He’ll be everywhere.
Because of the media’s immense power in a presidential campaign, Trump’s hold on media coverage gives him an almost unique form of political power, similar to that of an autocrat who controls the means of communication. In this way, Trump becomes a unique candidate, demanding a new approach to campaign coverage, which is currently beyond the grasp of most newsrooms. What was will likely be, and that’s bad news for America.
As the nation moves jerkily towards the 2022 and then the 2024 elections, journalists will inevitably face the nagging problem of saving space in newspapers and networks for stories about the pandemic, health care, climate change, global hunger, while also knowing full well that Trump and his unpredictable antics will command and, almost certainly, get their attention, and the extensive coverage that follows. Trump is known to raise TV ratings and increase newspaper subscriptions. Editors like that. Climate change stories tend to depress ratings and subscriptions. Editors don’t like that.
En nyt löydä enää tuota. Mutta googlessa löytyi toinen vastaava.
lähde
Marvin Kalb
Nonresident Senior Fellow - Foreign Policy
Journalism now faces a genuine dilemma. If one is to believe the stories from Mar-a-Lago, Donald Trump is musing these days about a July announcement of his third run for the presidency. 2024 may be just around the corner. Why make such an early announcement?
Apparently, Trump believes it is his best way to recapture the public’s attention—that as an official presidential candidate, he would again be given mountains of free coverage, just as he was in earlier campaigns.
Wait a minute!, you say. He’s already being covered extensively by the media, more than any other former president in American history! It’s odd these days not to find an article or mention of Trump in the papers or on network news. He remains a big story, no doubt the major figure in Republican politics and a personality made for social media, even though he holds no official position. But, for this waiting-in-the-wings candidate, that’s not enough!
Up to this point in the madness of American politics, Trump’s plans for his 2024 campaign were bouncing along nicely until, out of the blue, the House investigation of the January 6 attack on the Capitol, carried live on national television, began seriously—and surprisingly—to cut into his oft-repeated message that he was a president “illegally” denied his 2020 re-election after a “rigged,” “fraudulent” campaign, leading to an “illegitimate” Biden presidency.
Obviously, Trump and his allies were caught with their pants down. The former president felt he had to do something—thus, his still unplanned, chaotic, all-but-public announcement of another presidential run.
That announcement, when it comes, poses a major professional dilemma for American journalism. How will Trump be covered? Editors know Trump makes news. He is outrageously controversial, and, though no one knows yet, he may actually be indicted for criminal activity relating to the 2020 election and his personal finances. How do you cover such a presidential candidate, who has been widely accused of undermining American democracy?
That Trump must be covered goes without saying. He’s enjoyed extensive, though not necessarily justifiable, coverage before—ever since his down-the-escalator announcement in 2015, his wildly unorthodox, but successful, campaign in 2016, his precedent-shattering four years in the White House, his remarkable ability to survive two historic impeachments and his ongoing audacious refusal to recognize President Biden’s victory!
During the 2016 presidential campaign, for example, he received, according to a Shorenstein Center study at Harvard, fifteen percent more free coverage than his Democratic opponent, Hillary Clinton. Why?, journalists were asked. Because, they replied, he was always “available,” a “new and different” candidate, whose comments and actions were “laced with conflict and outrage.” Trump provided them with a “cart load” of eye-catching images, bold headlines and narcissistic attractions, and the journalists couldn’t resist.
The question leading to the current journalistic dilemma, loaded with huge political consequences, is, how do you keep Trump from owning the coverage of his next presidential run? Owning, in the sense of controlling? How do journalists hold on to their independence, their editorial judgment, when they slip into the grip of Trump’s unpredictability, his hot rhetoric, his flamboyant actions? By dominating the news-making process, which clearly Trump knows how to do, he may come effectively to own it. Even if the coverage in what is called the mainstream media happens to be negative, as it most likely will be on many occasions, he wouldn’t care. He knows he would still have his old reliable Fox News and other conservative media to provide an alternative, positive spin. And, as an official presidential candidate, he would also have all the other media as well. He’ll be everywhere.
Because of the media’s immense power in a presidential campaign, Trump’s hold on media coverage gives him an almost unique form of political power, similar to that of an autocrat who controls the means of communication. In this way, Trump becomes a unique candidate, demanding a new approach to campaign coverage, which is currently beyond the grasp of most newsrooms. What was will likely be, and that’s bad news for America.
As the nation moves jerkily towards the 2022 and then the 2024 elections, journalists will inevitably face the nagging problem of saving space in newspapers and networks for stories about the pandemic, health care, climate change, global hunger, while also knowing full well that Trump and his unpredictable antics will command and, almost certainly, get their attention, and the extensive coverage that follows. Trump is known to raise TV ratings and increase newspaper subscriptions. Editors like that. Climate change stories tend to depress ratings and subscriptions. Editors don’t like that.
Voitko kertoa hieman lisää näistä HS ja YLE taktiikoista? Vai onko kyseessä vaan salaliittoteorioista nauttivan henkilön tarve rakennella vastakkainasettelua. Onneksi Suomessa ei niin helposti onnistu tällainen kun media on suhteellisen neutraalia. Lisäksi koulutustaso paremmalla tolalla kun Qanonisteilla ja muilla hörhöillä.Bidenistä saisi myös typeriä 'uutisia' aikaan, jos joku haluaisi niitä tuottaa HS ja Yle taktiikalla.
---
Kevennyksenä. CNN suunnittelee laajentavansa Kiinaan. Tosin laajentaa on hiukan huono sana, koska kotimaassa katsojaluvut ja voitot on edelleen pahassa luisussa. Eli parempi olisi sanoa, että CNN siirtää toimintansa Kiinaan.
One CNN official recommended expanding CNN's brand in China to help make more money
CNN has experienced a ratings 'plummet', profits 'slump': report
The New York Times published a report Tuesday detailing CNN's business troubles as ratings plummet and profits decline at the network.
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Tokihan sitä itsekin tulee joskus hetkellisesti ihmeteltyä, miten muu maailma on niin tyhmä, kun minä tietäisin asiat paremmin. Silti voisi jopa sanoa, että aikamoisen ylimielistä on sanoa, että suomalaiset tekevät äänestysratkaisunsa lähinnä/pääasiallisesti heikoilla perusteilla. Ja tähän tulokseen päädytään sillä, että vaalitulokset eivät vastaa omia poliittisia mielipiteitä.
Usein se kyllä vaan menee niin, että arvaamattomaksi riidanhaastajaksi ja totuuteen suhteellisesti suhtautuvaksi tiedetyn ihmisen on vaikeampi saada sanomaansa läpi kuin sellaisen, joka on osoittanut kykenevänsä kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä, ajattelemaan asioita analyyttisesti, esittänyt pääsääntöisesti objektiivisia ja järkeviä näkemyksiä ennenkin ja toiminut yleisestikin ottaen rakentavasti. Ei sillä, etteikö Trump olisi ollutkin oikeassa joissakin asioissa. Oli sitten väärässäkin, kuten jakaessaan USA:ta kahtia entistä pahemmin, mikä ei hyödytä heitä eikä todellakaan meitä Atlantin tällä puolen.
Luulen, että monen "rahat lompakosta ja vapauksia vieviä" poliitikkoja vastustavan suosituslistalla seuraaviin vaaleihin olisi vielä vähän aikaa sitten ollut Ano Turtiainen. Sellainen poliitikko on monen mielestä "rehellinen" ja "saa aikaan", joka laukoo suustaan mitä sattuu. Kun on niin kivan kansanomaista ja virkistävää vaihtelua tylsän asiallisiin poliitikkoihin. Nyt on ehkä Anon suosio vähän karissut, mutta varmasti löytyy niitäkin, joiden mielestä juuri hän on Suomen pelastaja. Monen mielestä myös Paavo Väyrystä tulee ehdottomasti äänestää, tai Suomi joutuu perikatoon. Hekin ovat omasta mielestään 100% oikeassa.
No jos äänestyspäätöksen perusteena käytetään esim. sitä että pitää saada nainen tai jonkun vähemmistön edustaja johonkin tehtävään, niin kyllä se minun mielestäni on aika pölhö peruste. Suomessa kaikki valtapuolueet ovat jonkin asteisia sosialidemokraatteja ja ehkä perussuomalaisia lukuun ottamatta yksikään niistä ei todellisuudessa kyseenalaista umpikorporativistista järjestelmää ja käytäntöjä, mitkä mahdollistavat puolueille rahakkaita palkintovirkoja. Valtion menopuolta kasvattavat kaikki vuoron perään, viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta taitaa varovaisen muistikuvani mukaan olla vain yksi ainoa vuosi kun budjetti olisi ollut edeltävää vuotta pienempi. Jokainen hallitus vuorollaan säätää uusia rajoituksia, uutta säännöstelyä ja uutta byrokratiaa. Silloin kun halutaan puuttua ihmisten perusoikeuksiin niin lain esitöihin yksinkertaisesti kirjataan että "joo tämä on perusoikeus, mutta se ei ole absoluuttinen vaan siitä voidaan poiketa tarvittaessa..." Sen osalta tuo kieltämättä kärkevä ja hirtehinen heittoni on mielestäni kuitenkin aikalailla perusteltu vaikkei siitä pitäisikään.
Trump on persoonana monin tavoin epämiellyttävä ja päästelee suustaan kaikenlaista harkitsematonta. Mutta jos nyt katsotaan millainen ero suhtautumisessa harkitsemattomiin höpötyksiin esim. medialla on kun verrataan Trumpin ja Bidenin möläytyksiä, niin sitä (ja koottuja selityksiä kyseiselle erolle) seuratessa on muutamaankin kertaan noussut sellainen vähän ivallisen huvittunut hymynkare huulille. Trumpin politiikka oli antiteesi turboahdetulle globalismille ja se oli suurin syy siihen että ukkoa vastaan käytiin niin voimalla. Se vastakkainasettelu ei suinkaan ollut pelkästään trumppilaisten ansiota/syytä, kyllä sitä peliä pelattiin vasemmalta laidalta todella törkeästi ja pelataan edelleen. Monille kansalaisille Trumpin ajama politiikka oli sinänsä mieluista, mutta persoona vastenmielinen - tämän takia republikaaneilta voisi olla aika voittava veto nostaa DeSantis presidenttiehdokkaaksi. Atlantin tällä puolella tosin ollaan niin demareita että yksikään republikaani ei saa minkäänlaista kunnioitusta, oli persoona minkälainen tahansa. Nähdäkseni tuossa puolustusmenoja koskevassa asiassa oli yritetty kauniilla diplomatialla ja oli yritetty myös Barack Obaman voimin, mutta ilman minkäänlaista tulosta. Ainakin siinä asiassa arvaamaton riidanhaastaja onnistui paremmin.
Tämä on oikeastaan aikalailla oppikirjaesimerkki siitä, miten keskustelu ja asioiden esiin nostaminen myös Suomessa usein yritetään vainetaa. Kun ei haluta puhua itse asioista, etsitään poliittisesta spektristä ne kaikkein suurimmat ja/tai vaarallisimmat hörhöt ja yritetään leimata samaan kimppaan niiden kanssa. Sama taktiikka oli käytössä korona-aikana kun olisi pitänyt alistua yhdelle yksinkertaistetulle totuudelle ja kaikki varovaisuus, kyseenalaistaminen tai edes kokemusten esiintuominen leimattiin todella voimallisesti - ja se toimikin jossain määrin. Esim. itse en halunnut osallistua mihinkään julkiseen keskusteluun aiheesta silloin, koska näin sen degeneroituvan sellaiseksi aivottomaksi identiteettipoliittiseksi paskanheitoksi joka alustalla.
Sinänsä monen noususta haaveilevan vaihtoehtopoliitikon kompastuskivenä on ollut kuvitelma siitä, että rehellisyys tarkoittaa automaattisesti rääväsuisuutta. Jonkin aikaa se kaikki pöyristyminen oli ihan viihdyttävää mutta politiikka nyt ei voi nojata pelkästään kaiken haukkumiseen. Esim. Halla-ahon tyyli on ollut tehokas juuri sen takia, että ukko on pystynyt pahennuksen herättämisen lisäksi käsittelemään asioita analyyttisesti ja argumentoimaan tavalla, mitä vastaan liian korrektien poliitikkojen on ollut vaikea käydä asia-argumentein. Onko sitten ehdokkaita jotka haluaisivat lisätä kansalaisten vapauksia? On. Parissakin puolueessa. Onko vapauksia sitten tulossa lisää äänestämällä? Valitettavasti ei, koska se olisi kaikkien muiden (niin poliitikkojen, virkakyöstien kuin journalistienkin) mielestä "populistista" ja "vastuutonta" jos kansalaisilla olisi itsellään laajempi vapaus päättää elämästään, omaisuudestaan ja muusta sellaisesta. Se on tämän meidän järjestelmämme ominaisuus mitä asiantuntijatkin aina muistavat ylistää - minkään muuttuminen on tehty tarkoituksella mahdollisimman vaikeaksi, jolloin oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen mutta asia käännetään siten, että kun kukaan ei ole tyytyväinen niin järjestelmä on onnistunut. Miten isona onnistumisena sitä sitten voi pitää, sen saa jokainen päättää ihan itse.
Viimeksi muokattu:
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Se ei ollut vaientamisyritys, vaan kärjistetty esimerkki siitä, miten löytyy laidasta laitaan ihmisiä, joiden käsitys asioista on aivan omanlaisensa, ja joiden mielestä juuri heidän näkemyksensä on perusteltu ja paras. Kuka yksilö on lopulta oikea päättämään, mikä on oikea tapa ajatella, vai olisiko kuitenkin se paremman puutteessa jätettävä demokraattisten päätösten varaan. Kaikenlaisten ääripäiden väliltä useimmat ihmiset etsivät jonkinlaisen kompromissin, painottaen sitä mikä heille tuntuu tärkeältä. Toiselle se on vaikkapa sitten lisääntyvät vapaudet, jollekin toiselle tärkeämpi asia on jotain aivan muuta. Jollekin se voi olla vaikkapa vähemmistöön kuuluvan tai naisen (ja takuuvarmasti monella miehen) äänestäminen, mutta harvalla pelkästään sellainen asia, vaan jotain muuta pitää olla vielä lisäksi. Joillakin äänestyskäyttäytyminen on sattumanvaraista ja tunnepohjaista. Mutta pointtini on se, että ei ole mitään yhtä kuningasideologiaa, jota pitää kannattaa, jotta olisi oikeassa (tai on, mielestäni: länsimainen oikeusjärjestelmä, demokratia, markkinatalous jne.). Jos poliitikoiksi valikoituu niitä, jotka eivät halua lisätä kansalaisvapauksia, voi syynä olla ihan vaan se, että niitä vapauksia ei yleisesti haluta niin paljon kuin sinä haluat. Ja siihen tulokseen syynä ei ole automaattisesti se, että ihmiset eivät ole harkinneet äänestysratkaisuaan. Moni on harkinnut, mutta eri perusteilla kuin sinä.
Demokratia parhaimmillaan on sitä, että on vähän kaikenlaista näkemystä ja osaamista käytössä. Demokratian haaste on se, jos jumiudutaan ideologioihin, eikä ajatella laajemmin. Olen alkanut kannattaa vähemmistöhallituksia siksi, että politiikassa jouduttaisiin tekemään kompromisseja ja sitouttamaan politiikan kenttää laidasta laitaan. Kun Halla-aho on mainittu, niin häntä voi kiittää siitä, että hän on sen verran omapäinen ajattelija, ettei ole koskaan ollut monissa asioissa erityisen ideologinen ja siten ajattelee asioita ideologisten kehysten rajoittamatta. Parhaimmillaan silloin, kun käyttää analyyttisyyttään, eikä heittele nykypolitiikalle laidasta laitaan valitettavan tavallisia twitter-tölväisyjä ym. jotka eivät edistä mitään päämäärää. Siinäkin olisi nykypoliitikoilla kehittymistä. Jätetään ininä twitterissä vähemmälle ja ajatellaan oikeasti funtsia, mikä on parasta, vaikka sen parhaan olisikin ensiksi keksinyt jonkin toisen laidan puolueen edustaja.
Moni on myös harkinnut ja jättää äänestämättä, koska ei usko minkään muuttuvan. Meillä on perustuslaissa taattu tietyt perusvapaudet, mutta viime vuosina olen seurannut aika huolestuneena miten hanakasti poliitikot, virkakyöstit ja erilaiset ideologit (joista suurin osa haluaa toteuttaa ideologiaansa muiden ansaitsemilla rahoilla) keksivät toinen toistaan luovempia selityksiä saadakseen noista perusoikeuksista lohkottua asioita pois. Voi se olla demokraattista - mutta se ei ole perustuslaillisen tasavallan hengen mukaista. Periaatteessa demokraattisesti voidaan nostaa valtaan vaikka minkälaisia autokraatteja ja demokraattisesti voidaan keskittää valtaa niille autokraateille niin paljon ettei enää olla demokratia. Demokraattisesti voidaan päättää että perusoikeuksia ei enää olekaan koska joku pahoittaa mielensä tai pelkää että naapuri saa tehdä liikaa ja se kiukuttaa. Perustuslaillisessa tasavallassa tällaisen kehityksen pitäisi olla kohtalaisen tehokkaasti estetty.
No periaatteessa tuo toteutuu meillä jo puolueiden osalta sikäli että linja ei olennaisesti muutu riippumatta siitä kuka on vallan kahvassa. Sen osalta en ole välttämättä niin vakuuttunut siitä voiko äänestämällä ylipäätään vaikuttaa Suomessa yhtään mihinkään.
Twitter on kieltämättä eräänlainen ihmismielen likaviemäri... ehkä siitäkin jossain vaiheessa kasvetaan ulos. Toivottavasti ainakin. Tämäkin taisi nyt muuttua vähän offtopiciin...