Deeiii
Eversti
Tästä olikin jo puhetta langassa Hybridisodan uudet ulottuvuudet. Mutta asia ansaitsee ihan oman lankansa.
TTIP on siis EU:n ja Yhdysvaltojen tällä hetkellä neuvottelema ns. vapaakauppasopimus. Koko sopimuksen synnytysprosessi on vähintäänkin kyseenalainen - esimerkiksi sopimusteksti, eikä vain eri tahojen neuvottelupositiot, pidetään äärimmäisen salaisena koko neuvottelujen ajan - ja on enemmän kuin syytä epäillä, että yrityslobbareiden vahvasti ajamalla ja osin jopa kirjoittamalla sopimuksella ollaan kasvattamassa suurten, kansainvälisten yritysten valtaa kansalaisyhteiskunnan yli.
(Sopimuksen kuvaaminen USA vastaan EU-kamppailuna onkin vähän harhaanjohtavaa: oikeammin sanottua olisi, että neuvotteluissa taistelee kaksi näkemystä suuryritysten vallan lisäämisestä, ja "whichever wins, we lose.")
Suosittelen lukaisemaan sivistyksen vuoksi vähintään etupäässä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun (!!!) tutkijoiden allekirjoittaman julkilausuman, jossa he tuovat julki huolensa TTIP-neuvotteluista ja sopimuksen vaikutuksista:
https://ttipjulkilausuma.wordpress.com/
Myös vapaakauppa.fi - sivustolla asiaa selitetään varsin kiihkottomasti.
Sitten ihan esimerkin voimin, miksi kyseinen soppari voi olla varsin ongelmallinen.
Sopimuksessa ollaan sopimassa niinsanotusta investointisuojan laajennuksesta ja välimiesmenettelystä tapauksissa, joissa yritykset eivät ole tyytyväisiä jonkun maan lainsäädäntöön. Sinänsä ihan ymmärrettävä tavoite, investointisuojan laajentaminen, mutta sopimuksessa halutaan antaa välimiesmenettelylle (ISDS, Investor-state dispute settlement) oikeudet tehdä päätöksiä mm. asioissa, joissa valtion lainsäädännön muutokset vaikuttavat yrityksen odottamiin voittoihin.
ISDS ja vastaavat mekanismit kehitettiin alunperin kasvattamaan sijoittajien luottamusta köyhiin kehitysmaihin. Näissä maissa oli todellinen riski, että sijoittajan rahat vietäisiin poliittisella päätöksellä, eikä sijoittajia suojaavia lakeja joko ollut tai tuomioistuimiin ei voinut luottaa.
Eurooppaa tämä tilanne ei kuitenkaan kuvaa: meillä on jopa runsaasti sijoittajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä, ja hyvin itsenäiset oikeusistuimet jotka ovat täysin kykeneviä tekemään sijoittajansuojaa koskevia ratkaisuja.
Kansainvälisille yrityksille olisikin ehkä jopa juuri siksi kovasti mieleen, jos heille järjestettäisiin vaihtoehtoinen, yksityinen tuomioistuin. Välimiesmenettelyssä kun (tämänhetkisten suunnitelmien mukaan) ratkaisun tekisi kolme välimiestä. Näistä yhden valitsee valittaja, yleensä yritys; yhden vastaaja, yleensä valtio; ja yksi valitaan teoriassa reilusti, käytännössä... no, ISDS tehtäisiin usein Yhdysvalloista käsin, ja ymmärtääkseni välimiehet tulisi valita yksityisten tahojen ylläpitämästä "luotettujen välimiesten" listasta.
Välimiesten päätös voi syntyä kahden välimiehen äänillä. Se on periaatteessa lopullinen, eikä siitä voi valittaa.
Ja nyt tämä homma menee mielenkiintoiseksi: TTIP antaisi välimiesoikeuksille mahdollisuuden tuomita valtiot korvauksiin, jos niiden lainsäädäntö muuttuu tavalla, joka on omiaan vaikuttamaan yrityksen odottamiin voittoihin. Toisin sanoen: jos valtio TTIP:n voimaantulon jälkeen esimerkiksi toteaa, että ympäristön pilaaminen jollain tietyllä tavalla ei enää ole hyväksyttävää ja lätkäisee vaikkapa jollekin kemikaalille käyttörajoituksia, kemikaalia käyttänyt tai maahantuonut tai valmistanut yritys voi haastaa valtion välimiesmenettelyyn ja hyvin mahdollisesti voittaa korvauksia, mahdollisesti jopa arvioituun täyteen määräänsä saakka. Tämä ei ole hypoteettinen uhka, vaan vastaavan sopimuksen vastaavilla perusteilla on haastettu oikeuteen mm. Australian valtio sen suunniteltua tupakka-askien logojen ja tunnusvärien poistamista.
Konkreettisemmin: jos vaikkapa Talvivaara tai mikä tahansa muu kaivoksemme on ulkomaalaisomistuksessa TTIP:n tullessa voimaan, niin lainsäädännön muuttaminen esimerkiksi vesivahinkoja tiukemmin valvovaksi voi johtaa siihen, että veronmaksajat maksavat kaiken mitä ulkomaalainen yritys ilmoittaa menettäneensä voittojaan.
Tai jos ylipäätään haluaisimme korjata Euroopan kenties höveleintä kaivoslakiamme TTIP:n tultua voimaan, niin olisi syytä rukoilla kädet ristissä, että yhdelläkään ylikansallisella yrityksellä ei ole aktiivista valtausta missään päin Suomea. Koska muuten - jep, korvauksia.
Summa summarum: TTIP toisi lisää valtaa kehittyneissä maissa jo nyt ongelmallisille ja suurelta osin tarpeettomille välimiesoikeuksille, ja mahdollistaisi korvausten hakemisen jos uusi lainsäädäntö mitenkään kurjistaa yrityksen mahdollisuuksia kääriä voittoja - suurelta osin riippumatta siitä, onko olemassaoleva lainsäädäntö tutkimustiedon mukaista, reilua, tai ylipäätään olemassa. Sopimus luultavasti vaikuttaisi esimerkiksi niin, että monien ihmisiä tai ympäristöä suojelemaan tarkoitettujen lakien laadinta vähintäänkin hidastuisi (koska lakivalmistelussa tulisi ottaa huomioon se todellinen riski, että joku yritys haastaa valtion välimiesmenettelyyn), ja konkreettisesti esimerkiksi Suomessa (tällä hetkellä maailman 3. kiinnostavimmassa kaivosmaassa) voisi estää 1700-luvulta periytyvän kaivoslain järkiperäisen uudistamisen.
TTIP on siis EU:n ja Yhdysvaltojen tällä hetkellä neuvottelema ns. vapaakauppasopimus. Koko sopimuksen synnytysprosessi on vähintäänkin kyseenalainen - esimerkiksi sopimusteksti, eikä vain eri tahojen neuvottelupositiot, pidetään äärimmäisen salaisena koko neuvottelujen ajan - ja on enemmän kuin syytä epäillä, että yrityslobbareiden vahvasti ajamalla ja osin jopa kirjoittamalla sopimuksella ollaan kasvattamassa suurten, kansainvälisten yritysten valtaa kansalaisyhteiskunnan yli.
(Sopimuksen kuvaaminen USA vastaan EU-kamppailuna onkin vähän harhaanjohtavaa: oikeammin sanottua olisi, että neuvotteluissa taistelee kaksi näkemystä suuryritysten vallan lisäämisestä, ja "whichever wins, we lose.")
Suosittelen lukaisemaan sivistyksen vuoksi vähintään etupäässä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun (!!!) tutkijoiden allekirjoittaman julkilausuman, jossa he tuovat julki huolensa TTIP-neuvotteluista ja sopimuksen vaikutuksista:
https://ttipjulkilausuma.wordpress.com/
Myös vapaakauppa.fi - sivustolla asiaa selitetään varsin kiihkottomasti.
Sitten ihan esimerkin voimin, miksi kyseinen soppari voi olla varsin ongelmallinen.
Sopimuksessa ollaan sopimassa niinsanotusta investointisuojan laajennuksesta ja välimiesmenettelystä tapauksissa, joissa yritykset eivät ole tyytyväisiä jonkun maan lainsäädäntöön. Sinänsä ihan ymmärrettävä tavoite, investointisuojan laajentaminen, mutta sopimuksessa halutaan antaa välimiesmenettelylle (ISDS, Investor-state dispute settlement) oikeudet tehdä päätöksiä mm. asioissa, joissa valtion lainsäädännön muutokset vaikuttavat yrityksen odottamiin voittoihin.
ISDS ja vastaavat mekanismit kehitettiin alunperin kasvattamaan sijoittajien luottamusta köyhiin kehitysmaihin. Näissä maissa oli todellinen riski, että sijoittajan rahat vietäisiin poliittisella päätöksellä, eikä sijoittajia suojaavia lakeja joko ollut tai tuomioistuimiin ei voinut luottaa.
Eurooppaa tämä tilanne ei kuitenkaan kuvaa: meillä on jopa runsaasti sijoittajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä, ja hyvin itsenäiset oikeusistuimet jotka ovat täysin kykeneviä tekemään sijoittajansuojaa koskevia ratkaisuja.
Kansainvälisille yrityksille olisikin ehkä jopa juuri siksi kovasti mieleen, jos heille järjestettäisiin vaihtoehtoinen, yksityinen tuomioistuin. Välimiesmenettelyssä kun (tämänhetkisten suunnitelmien mukaan) ratkaisun tekisi kolme välimiestä. Näistä yhden valitsee valittaja, yleensä yritys; yhden vastaaja, yleensä valtio; ja yksi valitaan teoriassa reilusti, käytännössä... no, ISDS tehtäisiin usein Yhdysvalloista käsin, ja ymmärtääkseni välimiehet tulisi valita yksityisten tahojen ylläpitämästä "luotettujen välimiesten" listasta.
Välimiesten päätös voi syntyä kahden välimiehen äänillä. Se on periaatteessa lopullinen, eikä siitä voi valittaa.
Ja nyt tämä homma menee mielenkiintoiseksi: TTIP antaisi välimiesoikeuksille mahdollisuuden tuomita valtiot korvauksiin, jos niiden lainsäädäntö muuttuu tavalla, joka on omiaan vaikuttamaan yrityksen odottamiin voittoihin. Toisin sanoen: jos valtio TTIP:n voimaantulon jälkeen esimerkiksi toteaa, että ympäristön pilaaminen jollain tietyllä tavalla ei enää ole hyväksyttävää ja lätkäisee vaikkapa jollekin kemikaalille käyttörajoituksia, kemikaalia käyttänyt tai maahantuonut tai valmistanut yritys voi haastaa valtion välimiesmenettelyyn ja hyvin mahdollisesti voittaa korvauksia, mahdollisesti jopa arvioituun täyteen määräänsä saakka. Tämä ei ole hypoteettinen uhka, vaan vastaavan sopimuksen vastaavilla perusteilla on haastettu oikeuteen mm. Australian valtio sen suunniteltua tupakka-askien logojen ja tunnusvärien poistamista.
Konkreettisemmin: jos vaikkapa Talvivaara tai mikä tahansa muu kaivoksemme on ulkomaalaisomistuksessa TTIP:n tullessa voimaan, niin lainsäädännön muuttaminen esimerkiksi vesivahinkoja tiukemmin valvovaksi voi johtaa siihen, että veronmaksajat maksavat kaiken mitä ulkomaalainen yritys ilmoittaa menettäneensä voittojaan.
Tai jos ylipäätään haluaisimme korjata Euroopan kenties höveleintä kaivoslakiamme TTIP:n tultua voimaan, niin olisi syytä rukoilla kädet ristissä, että yhdelläkään ylikansallisella yrityksellä ei ole aktiivista valtausta missään päin Suomea. Koska muuten - jep, korvauksia.
Summa summarum: TTIP toisi lisää valtaa kehittyneissä maissa jo nyt ongelmallisille ja suurelta osin tarpeettomille välimiesoikeuksille, ja mahdollistaisi korvausten hakemisen jos uusi lainsäädäntö mitenkään kurjistaa yrityksen mahdollisuuksia kääriä voittoja - suurelta osin riippumatta siitä, onko olemassaoleva lainsäädäntö tutkimustiedon mukaista, reilua, tai ylipäätään olemassa. Sopimus luultavasti vaikuttaisi esimerkiksi niin, että monien ihmisiä tai ympäristöä suojelemaan tarkoitettujen lakien laadinta vähintäänkin hidastuisi (koska lakivalmistelussa tulisi ottaa huomioon se todellinen riski, että joku yritys haastaa valtion välimiesmenettelyyn), ja konkreettisesti esimerkiksi Suomessa (tällä hetkellä maailman 3. kiinnostavimmassa kaivosmaassa) voisi estää 1700-luvulta periytyvän kaivoslain järkiperäisen uudistamisen.