Tulevia elokuvia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RDF
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

RDF

Kapteeni
BAN
Mielenkiintoisia elokuvia on tulossa (kerrankin)

1031411609.jpg


1031591842.jpg
 
Minkähän äjäyksen tekisi tässä moniarvoistuvassa yhteiskunnassamme samalla genrellä tahkottu filmi Tarja Halosesta?
 
Minulla ei luonnollisesti ole tuota neekerimannerheimiä varaa juuri kritisoida, koska en maksa televisiolupaa ja siten en ole osallistunut sen rahoittamiseen.
Mutta te jotka maksatte: saatteko mielestänne vastinetta lupamaksulle?


Puvustus on muuten harvinaisen onnistunut. Flecktarn. Elokuvassa käytetty sotilasasian tuntija ja puvustaja osaavat selvästi hommansa.
Kenties tästä tulee ajan kanssa samanlainen klassikko kuin Tuntemattomasta sotilaasta ja se saavuttaa sellaisen aseman, että on ohjelmistossa joka itsenäisyyspäivä.
 
Last edited by a moderator:
Tässä vastaus pstsika esittämiisi kysymyksiin:

"Näkökulma: Marskin myytti murskaksi
il Perjantai 17.8.2012 klo 11.27

Kymmenen vuotta sitten Mannerheim-elokuvaa hehkutettiin suomalaisille sillä, että marsalkkaa näyttelemään saataisiin itse kuuluisa filmitähti Jude Law.

Selinin Marski-filmi ei koskaan kuitenkaan valmistunut, mutta Mannerheimiksi saatiin Hollywood-tähden sijaan kenialaistähti Telley Savalas Otieno, suomalaisillekin rakkaan Kojak-näyttelijän kaima.

Parempaa palvelusta tuleville suomalaisille sukupolville Yle ja Mannerheim-filmin tuottaja Erkko Lyytinen eivät olisi voineet tehdä. Suomalaisen yhteiskunnan synkimpiin ja ahdistavimpiin puoliin on aina kuulunut kuolleiden suurmiesten henkilönpalvonta.

Suomea on monesti sanottu pohjolan Japaniksi, mutta monessa mielessä olemme pikemminkin pohjolan Pohjois-Korea. Esimerkiksi Mannerheimia on palvottu Suomessa tietyissä piireissä samassa mittakaavassa kuin Pohjois-Korean ex-diktaattoria Kim Jong-iliä. Tähän on kuitenkin saatu nyt vihdoin muutos.

Populaarikulttuuri on pitkällä aikavälillä tehokkaampi historiallisten tapahtumien mielikuvien luoja varsinkin suurelle yleisölle kuin perinteinen historiankirjoitus. Ihmisten mielissä Mannerheim ei enää ole Helsingin keskustassa pönöttävä pölyinen pronssipatsas vaan jotain aivan muuta, jotain kansainvälisempää ja värikkäämpää.

Kun yhdistämme Mannerheimista aiemmin esitetyn nukkeanimaation ja Telley Savalaksen erään aiemman filmiroolin, saadan ihmisten mieliin kuva Afrikassa asuvasta tummaihoisesta homoseksuaalista drag-queen Mannerheimista, joka saattoi olla tai saattoi olla olematta jonkinlainen sotasankari.

Se muistetaan, että rakkauselämä tuolla tummalla casanovalla oli vähintäänkin värikästä. Mutta ei suurten ikäluokkien kannata tästä masentua. Fakta on, että historialliset tosiseikat kuolevat teidän mukananne ja mielikuvat jäävät elämään. Mielikuvat, joita populaarikulttuurimme valtavassa ideamyllyssä jatkuvasti muokataan.

Sen lisäksi että vuoden 2100 suomalainen pieni peruskoululainen vastaa napakasti oppitunnilla asiasta kysyttäessä marsalkka Mannerheimin olleen tummaihoinen nainen, hän nimeää yhdeksi Suomen sodista talvisodan sijasta vihaisten lintujen ilkeitä porsaita vastaan käymän Angry Birds-sodan.
JUHO RISSANEN"

-Suomi vuonna 2100, jolloin lapsien sivistystaso historian osalta on halutulla tasolla...
 
Kunhan elokuva nyt lopulta valmistuu, niin erityisesti kulttuuriministerin näkemys tulee olemaan mielenkiintoinen.
Minua vähän ihmetyttää miksi punikit pyrkivät kuvaamaan vihollisensa homoina ja/tai neekereinä, jos ne kerran ovat ihan normaaleita ja sellaista. Miksi noita kahta kansanosaa pitää käyttää silloin, kun halutaan loukata jotain?

"Homoneekeri" ei siis enää olekaan PS-kansanedustajien tavaramerkki...
 
Mainostetaanpa sen verran, että Suomen TV2 näyttää kello 2200 alkaen Banshee-sarjan jaksot 6-10! Itse aloittelen juuri armotonta hyökkäystaistelua kohti olohuoneen sohvaa. :uzi:

P.S. Jos myöhästyit, jaksot näkee myös Yle Areenasta 30 päivän ajan.
 
Mielestani yllattavan hyva jatko-osa elokuvalle "Olympus has fallen"... samat paaosanayttelijat, mutta pahiksina Pohjois-korealaisten sijaan kansainvaliset asekauppiaat. Ja siis tapahtumapaikkana Valkoisen talon sijaan Lontoon keskusta, joka pannaan kirjaimellisesti remonttiin.
Uskottavuus yksittaisen taistelijan etenemismuodoista ja aseenkaytosta voidaan heittaa romukoppaan heti alusta, ei kun popkornia ja olutta ja naatitaan siita etta kaikki infra pannaan paskaksi... :D! Jess!

http://www.imdb.com/title/tt3300542/?ref_=nv_sr_1
 
Perjantaina 18.3 tulee klo 23.05 9. komppania @ tv1. Eikös tuo ole ihan hyvä elokuva ja mielenkiintoinen kun ei ole jenkkitauhkaa vaan kyseessä on neukkusotilaat A-stanissa? Ei siis tuleva siinä mielessä että olisi uusi mutta en itse ole nähnyt.
 
Perjantaina 18.3 tulee klo 23.05 9. komppania @ tv1. Eikös tuo ole ihan hyvä elokuva ja mielenkiintoinen kun ei ole jenkkitauhkaa vaan kyseessä on neukkusotilaat A-stanissa? Ei siis tuleva siinä mielessä että olisi uusi mutta en itse ole nähnyt.

Ihan katsomisen arvoinen elokuva, joskin ainakin minusta oli selvästi ottanut vaikutteita ainakin Full Metal Jacketista.
 
Ihan katsomisen arvoinen elokuva, joskin ainakin minusta oli selvästi ottanut vaikutteita ainakin Full Metal Jacketista.
Onko se miten realistinen?

Sota-aiheisissa elokuvissa on ongelmana minulla se, että niihin on vähän vaikea eläytyä.
 
Onko se miten realistinen?

Noh, ainakin se neukkualokkaiden kovaa koulutusta kuvaava osa muistuttaa kummasti Stanley Kubrickin teosta. Joskin vastaa aika hyvin sitä mielikuvaa muutenkin, miten mokuja itänaapurissa kohdellaan. Sotimisesta sen verran, että partioidaan A-stanin vuorilla ja joudutaan aina silloin tällöin sissien väijytyksiin. Kokonaisuutena ihan riittävän realistinen sotapätkä ainakin minulle.
 
Noh, ainakin se neukkualokkaiden kovaa koulutusta kuvaava osa muistuttaa kummasti Stanley Kubrickin teosta. Joskin vastaa aika hyvin sitä mielikuvaa muutenkin, miten mokuja itänaapurissa kohdellaan. Sotimisesta sen verran, että partioidaan A-stanin vuorilla ja joudutaan aina silloin tällöin sissien väijytyksiin. Kokonaisuutena ihan riittävän realistinen sotapätkä ainakin minulle.
Venäläisessä yhteiskunnassa on tosiaan vähän erilainen käsitys pedagogiasta, olipa kyseessä siten armeijan alokkaiden koulutus tai yliopisto-opinnot.
 
Sota-aiheisissa elokuvissa on ongelmana minulla se, että niihin on vähän vaikea eläytyä.
Miten niihin pitäisi voida eläytyä?
Millaiset seikat estävät eläytymisen?
Mainitse esimerkki sotaelokuvasta johon eläytyminen on vaikeaa? Muutama?

Katsotan tuon jälkeen olisko tuolla hyllyssä jokin mikä nappaisi paremmin......

.
 
Miten niihin pitäisi voida eläytyä?
Millaiset seikat estävät eläytymisen?
Eläytymisellä tarkoitetaan jonkin asteista samaistumista elokuvassa esitettyihin tilanteisiin tai hahmoihin. Ei se suinkaan ole pakollista, mutta itse ainakin olen huomannut että se parantaa katselukokemusta. Millaiset seikat estävät eläytymisen? Niin, olen huomannut että sotaelokuvissa se on monesti hankalaa. Epärealismi? Voi olla. Tai sitten se että sota on minulle kovin kaukainen asia.

Elokuvat jotka on arkisempia on samaistumisen kannalta helpompia. Tosin se, että elokuvaan ei "eläydy" ei tarkoita että elokuva olisi huono.

Annan esimerkkejä kun mieleen tulee.

En katso elokuvia kovinkaan paljoa, itseasiassa tämän vuoden puolella en muistaakseni ole katsonut vielä yhtään elokuvaa. 9. Komppania voisi olla hyvä avaus tälle vuodelle.
 
Käsittääkseni yleisömenestys, mutta A-maan venäläiset veteraanit eivät olleet niin mielissään. Epätarkkuuksiin on viitattu, tarkemmin selittämättä. Ilmeisesti se komppania, johon juoni väljästi perustuu, kärsi oikeasti paljon vähemmän tappioita ja sai tukea koko ajan. Kova taistelu toki, sitä ei voi vähätellä.
Pidin kyllä elokuvasta, kun sen näin. Kuoleehan siinä paljon venäläisiä ja islamisteja, mikäs sen parempaa.

In the film, only one soldier from the company is shown to have survived unscathed and the company is said to have been "forgotten" by command because of the Soviet withdrawal. In reality, the 9th Company, 345th Independent Guards Airborne Regiment was pinned down under heavy fire on Hill 3234 from 7–8 January 1988. They managed to stop three attacks by an estimated 200-250 mujahideen. The company lost a total of 6 men. Another 28 out of the total 39 were seriously wounded. Four of the killed soldiers were posthumously awarded the golden star of the Hero of the Soviet Union. The unit was in constant communication with headquarters and received everything the regimental commander, Colonel Valery Vostrotin, could provide in terms of rations, ammunition, reinforcements, and helicopter evacuation of the wounded.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_9th_Company
 
Perjantaina tulee ensi-iltaan ilmeisesti maailman ensimmäinen kokopitkä meänkielinen elokuva, Valitut. Kertoo korpelalaisesta herätysliikkeestä 1930-luvun Tornionjokilaaksossa.

Kiinnostaa jo sillä, että omasta suvusta on käyty viidesläisissä seuroissa. Ei siellä kyllä tuollaista, kait...

 
Perjantaina tulee ensi-iltaan ilmeisesti maailman ensimmäinen kokopitkä meänkielinen elokuva, Valitut. Kertoo korpelalaisesta herätysliikkeestä 1930-luvun Tornionjokilaaksossa.

Kiinnostaa jo sillä, että omasta suvusta on käyty viidesläisissä seuroissa. Ei siellä kyllä tuollaista, kait...

Eri asia. Lestadiolaisuuteen on seuroissa liittynyt tietty hurmoksellisuus, mutta korpelalaisuus veti tuonkin ihan omalle tasolle. Elokuvasta niitä pahimpia ylilyöntejä on jätetty pois, koska osa hyvistä tarinoista ei pidä paikkaansa ja koska ei ole haluttu tehdä itsetarkoituksellista shokeerausta vaan keskittyä henkilöihin ja tarinaan.

Sinänsä kiinnostaa ja voisin jopa käydä katsomassa.
 
Jossakin ollut jo juttua


Poikkeuksellinen sotaelokuva haluaa näyttää sodan niin kuin se on: kuvauksia edelsi näyttelijöiden ”alokasleiri”​

HS-haastattelu|Kehuttu Warfare-sotaelokuva perustuu Irakin sodan veteraanien muistikuviin. HS tapasi elokuvan tekijät Lontoossa.

Tilaajille
Warfare-elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo realistisesti Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen operaatiosta Irakin Ramadissa marraskuussa 2006.

Warfare-elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo realistisesti Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen operaatiosta Irakin Ramadissa marraskuussa 2006. Kuva: A24

Kuuntele juttu
Annamari Sipilä HS
19:30
Lontoo

Lue tiivistelmä

Uusi sotaelokuva Warfare kuvaa Irakin sotaa realistisesti ja raadollisesti.

Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin ja veteraanien muistoihin Irakin Ramadissa marraskuussa 2006.

Ohjaaja-käsikirjoittajat Alex Garland ja Ray Mendoza pyrkivät operaation autenttiseen kuvaukseen ilman dramatisointia tai lisäyksiä.

Näyttelijät valmistautuivat rooleihinsa Englannissa ”alokasleirillä”. Sen opit perustuivat Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen koulutukseen.
Sulje
Toivottavasti presidentti Donald Trump ei näe tuoretta Warfare-sotaelokuvaa.

Trumpiltahan menisivät viimeisetkin halut lähettää amerikkalaissotilaita Eurooppaa auttamaan.

Brittiläis-amerikkalainen Warfare kertoo Irakin sodasta ja nykyaikaisesta sodankäynnistä ennennäkemättömän realistisella tavalla. Se tuo sodan katsojan iholle. Lähes jokainen hetki Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen kanssa on tuskaisaa jännitystä ja pelkoa.

Aina valkokankaalle ei pysty edes katsomaan.

Warfaressa seurataan epäonnistunutta valvontatehtävää kapinallisalueella. Todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin perustuva, reaaliaikaiselta vaikuttava elokuva on kerännyt Britanniassa huippuarvioita.

Mutta mitä jos elokuvalla on myös epäsuoria geopoliittisia seurauksia?

Mitä jos amerikkalaiset kysyvät itseltään Warfare-elokuvan nähtyään, että miksi ihmeessä lähtisimme enää sotimaan muualle – edes auttamaan Eurooppaa?

”Sehän olisi ihan oikeutettu kysymys, joka heidän pitäisikin kysyä. Kaikkien pitää kysyä sama kysymys, sillä sotaan lähteminen muuten olisi virhe”, elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Garland sanoi HS:n haastattelussa Lontoossa.

Garlandin kanssa haastateltavana oli elokuvan toinen ohjaaja-käsikirjoittaja Ray Mendoza, Irakin sodan veteraani.

Warfare-elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajat Ray Mendoza (vas.) ja Alex Garland. Mendoza on itse Irakin sodan veteraani.

Warfare-elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajat Ray Mendoza (vas.) ja Alex Garland. Mendoza on itse Irakin sodan veteraani. Kuva: A24
Jotkut ovat pitäneet Warfarea – jokseenkin yllättäen – sotaa ihannoivana elokuvana.

Garlandin mielestä elokuva on vahvasti sodanvastainen. Sodanvastaisuus pitää kuitenkin määritellä.

”On selvää, että sota on kamala asia ja sitä pitää välttää. Mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että sotaa pitää välttää hinnalla millä hyvänsä.”

Joskus sotaan on pakko lähteä. Välttelyn seuraamukset voivat olla sotaakin pahemmat.

Erikoisjoukkoihin kuulunut Mendoza oli itse mukana elokuvan tapahtumissa Irakin Ramadissa marraskuussa 2006.

Ne ovat hänen vanhoja sotilaskavereitaan, joista Warfare kertoo.

Pelottiko Irakissa?

”En ollut peloissani”, Mendoza sanoo.

Pelkoon ei ollut varaa. Oli toki säikähdyksen hetkiä ja jatkuvaa varuillaan oloa.

”Asiaa on vaikeaa selittää, mutta oli vain opittavat toimimaan ja hyväksymään oma kohtalo, aivan kuin olisi jo kuollut. Silloin ei ollut enää mitään pelottavaa.”

”Elokuvan katsoja kokee saman kuin taistelutilanteessa oleva sotilas.”
Sotilasuransa jälkeen Mendoza lähti Hollywoodiin sijaisnäyttelijäksi ja ampumakohtausten koreografiksi.

Yhteistyö Garlandin kanssa sai alkunsa niin ikään kehutusta Civil War -elokuvasta (2024), jonka taistelukohtaukset ovat Mendozan käsialaa.

Samalla miehet ystävystyivät.

Kun Civil War -elokuvan tekeminen oli puolivälissä, kertoi Mendoza Garlandille laivastotoverinsa Elliott Millerin tarinan. Siitä lähti uuden elokuvan työstäminen.

Warfare perustuu paikalla olleiden muistoihin.

Kun henkilöiden muistikuvat menivät ristiin, selvittivät Garland ja Mendoza totuutta rikostutkijoiden tavoin.

Tekijät eivät halunneet lisätä tai dramatisoida mitään. Kaiken piti olla totta.

Elokuvan todellinen testi koitti, kun tekijät näyttivät sen San Diegossa osalle Mendozan vanhoja taistelukavereita.

”Silloin tiesin, että elokuva toimii”, Garland kertoo.

Warfare-elokuvan näyttelijöiltä vaadittiin paljon fyysisesti. Tekijöiden mukaan tärkeää oli myös oikea asenne.

Warfare-elokuvan näyttelijöiltä vaadittiin paljon fyysisesti. Tekijöiden mukaan tärkeää oli myös oikea asenne. Kuva: A24
Warfare-elokuvan tapahtumapaikkana on muun muassa ramadilaisen asuintalon ylempi kerros. Talo ja sen sisustus rakennettiin tarkasti paikalla olleiden muistikuvien mukaiseksi.

Warfare-elokuvan tapahtumapaikkana on muun muassa ramadilaisen asuintalon ylempi kerros. Talo ja sen sisustus rakennettiin tarkasti paikalla olleiden muistikuvien mukaiseksi. Kuva: A24
Warfarea kuvattiin Pohjois-Lontoossa. Sitä edelsi näyttelijöiden ”alokasleiri”, joka perustui Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen koulutukseen.

Tekijät halusivat sotilaiden rooleihin nuoria pari-kolmekymppisiä näyttelijöitä, koska nuoria ovat useimmat sotilaatkin.

Leirin kuri oli kova ja perustui hierarkiaan. Vain ylimpiä sotilaita näyttelevillä oli oikeus puhutella Mendozaa.

Opetukseen kuului myös aseiden käsittelyä sekä tiiviin puhetavan opettelua. Operaatiotilanteessa kaiken viestinnän pitää olla tehokasta.

Fyysistä voimaakin tarvittiin. Erikoisjoukkoja näyttelevien yllä olleet varusteet painoivat yli 20 kiloa. Oikeilla sotilailla ne ovat vieläkin raskaammat eli noin 30–45 kiloa.

Aivan aluksi näyttelijät ajoivat toistensa päät paljaiksi. Rituaalin oli määrä vahvistaa veljeyttä ja solidaarisuutta.

Warfare kuvattiin aikajärjestyksessä. Mitä kerran räjäytettiin sitä ei enää tarvittu.

Elokuva on yhtä pitkä kuin sen kuvaamat tapahtumatkin. Tarkoitus on pakottaa katsoja sotilaan nahkoihin.

”Elokuvan katsoja kokee saman kuin taistelutilanteessa oleva sotilas”, Garland sanoo.

Toinen tarkoitus on muistuttaa siitä, että kun päättäjät tekevät ratkaisun ryhtyä sotaan, sotilaat lähtevät, jotta muiden ei tarvitse.

Yleensä sotilaat ovat Amerikan nuorisoa, Mendoza huomauttaa elokuvan oheismateriaalissa.

Hänellä on myös hyviä muistoja Irakista. Komennuksen loppuvaiheissa Ramadi toipui. Paikalliset palasivat kaduille, toreille ja töihinsä.

”Heitä oli ilo auttaa”, Mendoza kertoo.

Kirjailijanakin menestyneen Garlandin aikaisempia tunnettuja käsikirjoituksia on muun muassa brittiläinen zombikauhuelokuva 28 päivää myöhemmin (28 Days Later, 2002).

Tuon elokuvan lopussa kuuluu tunnetusti suomea.

Pitää kysyä, kun on tilaisuus: miksi?

”Se johtui varmaan Mika Häkkisestä. Olin suuri Häkkis-fani”, Garland kertoi.

Eikä se ollut ainoa syy.

Garlandin mukaan Skandinavia näyttäytyy usein ihanteellisen elämäntavan tyyssijana.

”Ja siellä [Pohjolassa] Suomi on vielä oma erikoistapauksensa. Samalla tavalla britit tuntevat usein kuuluvansa johonkin, mutta olevansa samalla muusta erillään. Joten siinä olemme vähän samanlaisia.”

28 päivää myöhemmin -elokuvasta poikinut rypäs on saamassa pian jatkoa.

Warfare ensi-illassa Suomessa 9. toukokuuta.

Tekijät halusivat rooleihin nuoria näyttelijöitä, koska sotilaatkin ovat usein nuoria.

Tekijät halusivat rooleihin nuoria näyttelijöitä, koska sotilaatkin ovat usein nuoria. Kuva: Murray Close / A24
 
Back
Top