OT: Muija vei minut kerran katsomaan jotain akkojen elokuvaa. Katsomossa oli minun lisäkseni yksi miespuolinen. Sekin varmaan väkisin paikalle tuotu oli meinaan pyörätuolissa.
Tuntematon sotilas filmataan taas.
- Viestiketjun aloittaja jak
- Aloitus PVM
Coffee Man
Respected Leader
Mitä Muurmannin rataan tulee, niin kyllä se väliaikaisesti katkaistiin...
"Hyvät härrät. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas tähtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistää meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?"
Siinäpä majuri Majewskin käsky tammikuussa 1942 kaikessa lyhykäisyydessään.
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/ANTTI-TUURI-Rata/660840
Osasto Majewskin tekemä isku Muurmannin radalle osoitti sen haavoittuvuuden. Neuvostoliiton suojausjoukot eivät kyenneet riittävästi suojaamaan Mai Guban aseman seutua ja rataa.
Salassa aloitetun operaation lopputuloksena päästiin tuhovaikutukseen ja väliaikaiseen radan hallintaan kahden pataljoonan suuruisella taisteluosastolla. Operaatio osoitti Suomen sodanjohdolle 14. Divisioonan joukkojen suorituskyvyn Muurmannin radalle suunnatussa operaatiossa.
Operaatio osoitti myös tuhon, jonka jo väliaikainen Muurmannin radan valtaaminen tuotti Neuvostoliiton joukkojen infralle. Huomionarvoista on myös se, että operaatio suoritettiin suhteellisen pienin tappion.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74464/SM660.pdf
"Hyvät härrät. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas tähtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistää meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?"
Siinäpä majuri Majewskin käsky tammikuussa 1942 kaikessa lyhykäisyydessään.
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/ANTTI-TUURI-Rata/660840
Osasto Majewskin tekemä isku Muurmannin radalle osoitti sen haavoittuvuuden. Neuvostoliiton suojausjoukot eivät kyenneet riittävästi suojaamaan Mai Guban aseman seutua ja rataa.
Salassa aloitetun operaation lopputuloksena päästiin tuhovaikutukseen ja väliaikaiseen radan hallintaan kahden pataljoonan suuruisella taisteluosastolla. Operaatio osoitti Suomen sodanjohdolle 14. Divisioonan joukkojen suorituskyvyn Muurmannin radalle suunnatussa operaatiossa.
Operaatio osoitti myös tuhon, jonka jo väliaikainen Muurmannin radan valtaaminen tuotti Neuvostoliiton joukkojen infralle. Huomionarvoista on myös se, että operaatio suoritettiin suhteellisen pienin tappion.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74464/SM660.pdf
Eikiöhän se ole melko selvää että meidän kohtalo olisi ollut sama kuin Virolla jos ei oltaisiiin sodittu.
Mutta miten välttää Viron kohtalo ja nälänhätä sotimatta? Se olisi kiinnostava toimintamalli.
Coffee Man
Respected Leader
Juuri saamiemme tietojen mukaan, se on hyvinkin varma asia ainakin Talvisodan kohdalla...
Kirjan mukaan neuvostojohdolla oli aikomuksena toteuttaa Suomessa vastaava mullistus, joka Liettuassa, Latviassa ja Virossa toteutettiin kesäkuun 1940 miehityksen jälkeen, eli liittäminen neuvostotasavaltoina Neuvostoliittoon.
Neuvostoliiton päämies Stalin oli hyväksynyt Kuusisen nukkehallituksen ja kansanarmeijan. Armeijaan oli haalittu Stalinin puhdistuksilta pelastuneita suomalaisia. Heitä haettiin väkipakolla vankileireiltä, joihin rajaseutujen neuvostosuomalaisia oli 1930-luvun lopun puhdistuksissa eristetty.
Kuusisen hallituksen ja armeijan piti ottaa muodollinen vastuu Suomen hallinnosta ja maan rajojen puolustamisesta.
Stalinin kansioista on paljastunut herkullisia yksityiskohtia siitä, kuinka pikkutarkasti Neuvostoliiton diktaattori vahti Suomen valtaamista.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468729_u0.shtml
Suomalaisten taistelutahto teki syvän vaikutuksen jopa isä aurinkoiseen
Kirjassa kerrotaan, että Stalin antoi tunnustusta suomalaisten taistelutahdolle tavatessaan suomalaisia ensi kerran sodan jälkeen lokakuussa 1945.
- Elätte piru ties missä (...) Asutte soilla ja metsissä, siitä huolimatta olette rakentaneet valtionne. Valtionne puolesta olette kamppailleet sinnikkäästi.
Stalin vertasi suomalaisia belgialaisiin, "jotka pitävät suomalaisia puolimetsäläisinä, ei kulttuurikansana".
- Mutta Suomen kansa kehittää maataan eikä käyttäytynyt niin kuin belgialaiset käyttäytyivät sodassa. Jos olisi pantu suomalaiset belgialaisten paikalle, minusta tuntuu, että he olisivat otelleet sinnikkäästi saksalaisia päällekarkaajia vastaan, Stalin sanoi.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101322429579_uu.shtml
proileri
Kenraali
Onko muuten missään mahdollisuutta nähdä Tuntematon englanninkielisin tekstityksin? Tyttökaveria kiinnostaisi nähdä, mutta on vielä melko hoono soomi, vaikka jonkin verran suomea ymmärtääkin 
Luulisi myös että tälläistä KulttuuriElokuvaa<tm> esiteltäisiin myös ulkomaalaisille mielellään..
EDIT: Itse itselleni vastaten, Kinopalatsissa on yhdessä salissa enkunkielisin tekstityksin ainakin.
Luulisi myös että tälläistä KulttuuriElokuvaa<tm> esiteltäisiin myös ulkomaalaisille mielellään..
EDIT: Itse itselleni vastaten, Kinopalatsissa on yhdessä salissa enkunkielisin tekstityksin ainakin.
OT: Mun ex-vaimo vei mut katsomaan Twilight-leffaa.... Sen jälkeen tarvisin muutaman kaljan...
miheikki
Greatest Leader
OT: Sattui juuri silmään. Onkohan kyseessä Japanin tuntematon sotilas.
http://ruotuvaki.fi/-/kadetit-tuntemattoman-sotilaan-katsomossa-muisto-hiipuu-ellei-sita-yllapideta-
tulikomento
Supreme Leader
Tuo pätkä on muutaman vuoden takaisesta korealaisesta sotaelokuvasta.
http://www.imdb.com/title/tt1606384/
Uteliaisuudesta päätin vilkaista mitä puoluelehdet kirjoittelevat Louhimiehen elokuvasta. Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset suhtautuu pääosin positiivisesti. Panin merkille seuraavat kommentit.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3797740-sodalta-pois-kaikki-kunnia
Uudessa Tuntemattomassa on monia kohtauksia, joita ei ole Linnan teoksissa. Kun näin on päätetty tehdä, olisi siinä voinut mennä vielä vähän pidemmälle. Nyt Itä-Karjalan valtauksesta jää tämänkin elokuvan katsojalle mieleen, että Hietanen antoi annoksiaan nälkäisille lapsille, vaikka kuvissa välähtää myös Rahikainen parittamassa nuoria tyttöjä.
Juuri tämän elokuvaversion henkeen olisi sopinut joku huomio myös suomalaisten pystyttämistä keskitysleireistä ja yleensä koko heimoaatteesta. Kirjoittihan Linna, että ”tavallisella rivimiehellä oli hyvin vähän tajua Itä-Karjalan kysymyksestä.
Itse asiassa sekä Laineen että Mollbergin versioissa Rahikaisen paritushommat ja besorkkaamiset tuodaan kyllä esille, Laineen elokuvassa hyvin hienovaraisesti tosin. Molle taas näytti sotilaspastorille ikoneita kaupittelevan Rahikaisen. Louhimies esitti miehen jo sitten täytenä parittajana. Tämä osunee lähimmäksi Linnan tekstiä, sillä kirjassa kyllä sanotaan ihan suoraan Rahikaisen välittäneen petroskoilaisia naisia p*llunkipeille suomalaissotilaille. Mitä taas tulee noihin Itä-Karjalan keskitysleireihin, niin uuden Tuntemattoman trailerissa taisi muuten välähtää kohtaus, jossa kuvattiin venäläistä siviiliväestöä piikkilanka-aidan takana. Ehkä tätä nähdään sitten siinä tv-sarjaversiossa.
Tuolla edellä jo kerroin mielipiteenäni, että eihän yksi elokuva voi tyhjentävästi sodasta kertoa - eikä edes yhdestä kirjasta. Jos kansakunnan omatunto vaatii parituksien esittelyä, keskitysleirejä ja rintamakarkureita sekä Hitlerin tepustelua niin toivoisi vastavuoroisesti kerrottavan myös vastapuolen tekoja ja yleensä ajan kuvaa. Ihan balanssin vuoksi. Ajankuvasta mm USA:lla eikä liittoutuneillä liioin ollut käsityksiä 1941 Saksan hävitysleireistä. Ja kymmenen vuotta myöhemmin ei myöskään siitä, että Stalin oli jo saanut Hitlerin kiinni kansanmurhien tilastoissa.
tulikomento
Supreme Leader
YLE:n Kulttuuricocktail. Hesarin Suvi Auvinen ja esseisti Antti Hurskainen tässä lyttäävät elokuvan lyttyyn ja samalla mollaavat vähän Väinö Linnaakin. Eivät oikeastaan löydä mitään hyvää sanottavaa.
https://areena.yle.fi/1-4255339
https://areena.yle.fi/1-4255339
Vanhala oli homo, ei ole tuollainenkaan tullut mieleen.YLE:n Kulttuuricocktail. Hesarin Suvi Auvinen ja esseisti Antti Hurskainen tässä lyttäävät elokuvan lyttyyn ja samalla mollaavat vähän Väinö Linnaakin. Eivät oikeastaan löydä mitään hyvää sanottavaa.
https://areena.yle.fi/1-4255339
Myrskyhiiri
Respected Leader
Kattokaas tätä. Tietysti tämäkin on vain salaliittoa kuten väitetyt persuhajoamisen suunnittelut mutta silti. Hietalan sanoin: Kaikkei saatanii sitä on.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...tiksi-ja-vaaran-nimen-kanssa-ruotsiin/774415/
Oikean Antti Rokan tarina on uskomaton: Punaupseerista Suomen armeijan alikersantiksi ja väärän nimen kanssa Ruotsiin
KOTIMAA 29.10.2017 10:02
PEKKA JUNTTI
Antti Rokka
Syntyi 1910 Inkerin Uusipurskovassa, Kuoli Ruotsin Hedemorassa 1989.
Vaimo ja neljä lasta
Opiskeli kansakoulunopettajaksi Petroskoissa
Otto Ville Kuusisen kommunistisen kansanarmeijan valistussotilas, aliluutnantti.
Soti eturintamalla ensin Neuvostoliiton, sitten Suomen puolella ryhmänjohtajana, alikersantti.
Julistettiin valvontakomission määräyksestä sotavangiksi 3.11.1944.
Piilotteli viranomaisia 7 vuotta, pakeni lopulta Ruotsiin.
Se oli sairaan 1940-luvun viimeisiä kesiä. Nuori lupaava kirjailija Väinö Linna nousi Teisko-laivasta Paarlahdella Tampereen koillispuolella ja suuntasi Yli-Vattulan tilan saunalle salaiseen tapaamiseen, jonka paljastuminen olisi voinut suistaa kirjailijan ongelmiin ja toisen osapuolen teloituskomppanian eteen.
Linna löysi rantasaunalta pienikokoisen ja ketteräliikkeisen miehen. Hän oli sodankäynyt alikersantti ja pajatti nopearytmistä karjalan murretta.
Hänen nimensä oli Antti Rokka.
Väinö Linnan ja Linna-tutkijoiden mukaan tätä saunailtaa ei koskaan pidetty. Linna kielsi yhteytensä oikeaan Antti Rokkaan. Linnan vaiheista kirjoittanut kirjallisuuden tutkija ja professori Yrjö Varpio on pitänyt ajatusta puhtaana fantasiana. Mutta nokialainen eläkkeellä oleva historianopettaja ja kunnallispoliitikko Risto Husa julkeaa olla eri mieltä.
Risto Husa on tutkinut Antti Rokan elämää neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä kolme kirjaa. KUVA: MERJA OJALA
Husa on tutkinut oikean Antti Rokan elämää neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä kolme kirjaa.
Husan mukaan Antti Rokka ja Tuntematon sotilas -romaaninsa aineistoa keräävä Väinö Linna tapasivat useamman kerran. Husa sanoo, että oikea Rokka antoi Linnan romaanihenkilölle monia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Kun Tuntemattoman suosio räjähti, alettiin kysellä, ketkä ovat hahmojen esikuvia. Väinö Linna nimesi Viljam Pylkkään Antti Rokan esikuvaksi eikä asiasta keskusteltu enempää.
Pylkäs oli romuluinen, suuri kirveellä veistetty mies. Husan mukaan ensimmäisen Tuntemattoman elokuvaversion ohjannut Edvin Lainekyseli Linnalta elokuvan alla, millaisia hahmot olivat. Valkokankaalle ilmestyi Antti Rokka, joka muistutti kooltaan ja olemukseltaan oikeaa Antti Rokkaa eikä Viljam Pylkästä. Sattumaako?
Ilman Linna-yhteyttäkin oikean Antti Rokan elämä on ihmeellinen selviytymistarina. Itse asiassa sukkeluuksia nakkeleva romaanihahmo ei pääse lähellekään elävää nimikaimaansa.
Koulutus punaupseeriksi
Rokka syntyi Inkerissä vuonna 1910. Lenin mellasti Venäjästä Neuvostoliiton ja Inkerinmaastakin tuli osa Suurta ja mahtavaa. Talvisodan kynnyksellä täydellisesti suomea puhuva opettaja kutsuttiin Otto Ville Kuusisen kansanarmeijaan valistussotilaaksi.
Talvisodan jälkeen hänet koulutettiin punaupseeriksi Virossa ja Inkerissä. Kun Saksa kumppaneineen aloitti Operaatio Barbarossan, Rokka joutui etulinjaan Suomen rajalle. Elokuussa 1941 hän jäi, omien sanojensa mukaan jättäytyi, joukkueineen sotavangiksi Summassa. Ennen antautumistaan Rokka oli repinyt upseerin natsat irti ja tekeytynyt rivisotilaaksi.
Antautumisen jälkeen Rokka osoitti myötämielisyyttä Suomen sotakonetta kohtaan ja hän toimi viidentoista kuukauden ajan vankileirin tulkkina. Joulukuussa 1942 hän liittyi ensimmäisten mukana Heimopataljoona 3:n riveihin, joka muodostettiin pääosin vangeiksi jääneistä suomensukuisten kansojen sotilaista.
Heimopataljoonan mukana Lapin sotaan
Rokka ylennettiin alikersantiksi Äyräpään taistelun verisimpänä päivänä 4. heinäkuuta 1944. Syynä oli se, että Rokka oli onnistunut nappaamaan upseerivangin. Seuraavana päivänä Rokka haavoittui ja hän lähti kotiin nuorikkonsa luo.
Kuulostaako tutulta? Sotavangin otto, ”hää onki oikein upseerismies”, haavoittuminen ja kotiin Lyytin luo. Niinpä.
Oikean Rokan Lyyti oli nimeltään Ida, inkeriläisnainen, jonka kanssa Rokka meni kristilliseen avioliittoon toipumislomallaan.
Kuherruskuukausi jäi lyhyeksi, sillä syyskuussa Rokka komennettiin Heimopataljoona 3:n mukana Lapin sotaan. Yllättäen valvontakomissio komensi Heimopataljoonan Tornion Röyttään ja sieltä heidät kuljetettiin Raahen Lapaluotoon ”kotiutettaviksi”.
Raahen asemalla 3. marraskuuta 1944 koko Heimopataljoona julistettiin sotavangeiksi. Pataljoona pakattiin junaan. Alkoi matka Naarajärven vankileirille, ja siitä Neuvostoliittoon. Rokka menetti alikersantin arvonsa, jonka oli saavuttanut vain neljä kuukautta aiemmin.
– Antti Rokka oli Neuvostoliiton vihollinen pahimmassa päästä. Hän oli toiminut tulkkina vankileirillä. Neuvostoliitossa häntä olisi odottanut niskalaukaus, Husa uskoo.
Antti Rokka nousi junasta Ylivieskan asemalla ja sanoi vartijalle, ettei nouse enää junaan. Miehen annettiin mennä. Antti Rokan vuosia kestänyt pako alkoi.
Junavaunuissa syntyi mekkala, eikä ihme. Suomi oli pettänyt omat sotilaansa.
Mutta heimopataljoonalle jäi vielä yksi oljenkorsi, oikeudentuntoiset aseveljet.
Kun juna lähti Raahesta, suomalaiset sotilaat jättivät junien ovet raolleen. Juna hiljensi tuon tuostakin vauhtiaan, muka siksi, että höyryveturin puut olivat liian märkiä. Heimopataljoonan miehiä loikki junasta eikä yksikään vartija nähnyt mitään. Lopulta kuudestasadasta miehestä vankileirille päätyi vain kaksisataa.
Antti Rokka nousi junasta Ylivieskan asemalla ja sanoi vartijalle, ettei nouse enää junaan. Miehen annettiin mennä. Antti Rokan vuosia kestänyt pako alkoi.
Rokka selviytyi ensimmäisistä karkuviikoista asetoverien ja tuttavien avulla. Hän kiersi tiuhaan eri puolilla Suomea, ja onnistui ostamaan väärennetyn sotilaspassin.
Lopulta aseveljet kätkivät Antti Rokan ja hänen perheensä paremmin kuin kiväärit talojen puruihin. Yhtään jälkeä ei jätetty peittämättä.
Antti Rokka katosi kirkonkirjoista
Rokka piilotteli Kuorevedellä rengin töissä. Tilan emännän isä Mäntän kirkkoherra Rikhard Hjelt-Helaseppä järjesti Rokan Valkjärven uudelleen kirjoitettuihin kirkonkirjoihin nimellä Antti Jalmari Rantavuori.
Rokka saapui Teiskoon Yli-Vattulan tilalle esiintyen Antti Rantavuorena. Pian hän uskaltautui kertomaan oikean nimensä ja hankalan tilanteensa talon isännälle Arvo Penttilälle. Penttilä otti yhteyttä kirkkoherra Hjelt-Helaseppään ja miehet päättivät piilottaa Rokan vielä paremmin. Kirkkoherra kirjoitti kirjeen kenraali Aaro Pajarille. Tämän kirjeen avulla Rokka, nykyinen Rantavuori sai esikunnasta varasotilaspassin.
Ja niin Antti Rokka oli kadonnut.
– Kuin suojaava sateenvarjo olisi laskeutunut Rokan ylle, Husa ihmettelee Rokan saamaa aseveliapua.
Husan mukaan samaiset Penttilä ja Pajari olivat saattamassa Linnaa ja Rokkaa yhteen järjestämällä erittäin salaisen yönylitapaamisen Yli-Vattulan saunassa. Primus motorina oli Eero Kivelä, Finlaysonin sosiaalijohtaja.
Rantavuori vaihtui jälleen Rokaksi
Teiskosta Rantavuoret siirtyivät vielä Hyvinkään kirkonkirjoihin, mutta heitä ei koskaan merkitty poismuuttaneiksi eikä kuolleiksi. Vuonna 1951 Rantavuoren perhe lakkasi olemasta.
KUVA: MERJA OJALA
Rokka työskenteli Hyvinkäällä Suopellon tilalla, kunnes sai kuulla poliisin kyselleen Antti Rantavuoresta. Rokka huolestui ja uskoutui Suopellon vanhalle isännälle Martti Liuhdolle. Todisteeksi hän kaivoi jälleen kerran esiin mitalitodistuksen, joka oli kulkenut hänen mukanaan kaikki ne vuodet.
– Tällä paperilla hän todisti monta kertaa, kuka oli ja sai avun. Rokka sanoi, että todistus oli hänen henkivakuutuksensa, Husa kertoo.
Liuhto pestasi tilalla maatalousharjoittelussa olleen ylitorniolaisen Akseli Ahon, Risto Husan tädin miehen, salakuljettamaan Rokat länsirajan yli Ruotsiin.
Aho tarttui toimeen. 4. joulukuuta 1951 hän katsasti Helsingissä marsalkka Mannerheimin hautajaiset ja ajoi sitten Suopeltoon mukanaan Aavasaksan sahan tekaistu työkutsu. Rantavuoret saapuivat Aavasaksalle 16. helmikuuta, josta heidät piilotettiin Kaulirantaan Ahon kauppaan. Illalla Aho kävelytti Rantavuoren jäätä pitkin rajan yli. Iida ja lapset seurasivat perässä sontarekeen piilotettuna.
Ruotsissa Antti Rantavuori ilmoittautui viranomaisille, kaivoi esiin rähjäisen mitalitodistuksen, ja kertoi jälleen kerran oikean nimensä ja tarinansa.
Rantavuoresta tuli jälleen kerran Rokka, monien suomalaisten auttama heimosoturi, jonka valvontakomissio oli Raahessa määrännyt rauhansopimuksen pantiksi yhdessä muiden heimotoverien kanssa.
– Antti Rokan sota kesti 11 vuotta. Hän ehti olla etsintäkuulutettuna 2 324 päivää, Husa kertoo.
Rokka suuttui Linnalle
Ruotsi piti huolta tulokkaista. Rokat muuttivat Hedemoraan, Antti pääsi terästehtaalle töihin. Vuoden päästä Rokan ovelle ilmestyi vieras Suomesta.
Hän oli kirjailija ja ystävä Väinö Linna. Perhetiedon mukaan miehet viettivät kostean, riemukkaan illan, Husa kertoo.
Kun Tuntematon Sotilas ilmestyi vuonna 1954, Antti Rokka säikähti. Kirjassa oli hänen nimeään kantava, häntä muistuttava mies. Kun kirja rantautui Ruotsiin, työkaverit piikittelivät, että taitaa Rokan Antti olla nyt rahoissaan, kun saa provikoita kirjasta. Rokka kielsi kaikki kontaktit kirjailijaan ja suuttui Linnalle.
Vasta yli kaksikymmentä vuotta Tuntemattoman jälkeen Rokka raotti hänen ja Linnan tapaamisia lähimmilleen, joiden kertomukset Husa on kuullut ja yhdenmukaisiksi todennut.
Esimerkiksi Antti Rokan tytär Sirkka on kertonut, että Linna kävi Hedemorassa vierailulla. Rokan sukulainen Matti Hytti oli kuullut Rokalta, että Teiskon vuosina Linnan vaimo Kerttu pesetti pyykkiään Ida Rokalla.
Joululahjaksi tammenlehvä
Todisteet Linnan ja Rokan tapaamisista vaikuttavat luotettavilta ja yksityiskohtaisilta. Miksei niitä ole uskottu?
Husa uskoo, että Linnan lähipiiri ei ehkä ole tiennyt Rokan ja Linnan tapaamisista tai sitten he ovat vain halunneet suojella kirjailijaa. Valvontakomission, Valpon ja YYA:n Suomessa ei ollut viisasta veljeillä Neuvostoliiton vihollisen kanssa.
Risto Husa haastatteli Rokan vuonna 1987. Haastattelun päätteeksi Rokka kaivoi esiin ryttyisen paperinpalan, henkivakuutuksensa jota oli kantanut mukanaan kaikki paon vuodet, ja antoi sen Husalle.
Saman vuoden joulukuussa 77-vuotias Antti Rokka avasi Risto Husan lähettämän joulupaketin kotonaan Hedemorassa. Paketin sisällä oli rintamaveteraanien tunnus, tammenlehvä, jonka Husa oli saanut näytettyään Antti Rokan antamaa rähjääntynyttä paperinpalaa esikunnassa.
Suomi oli tunnustanut sotilaansa.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...tiksi-ja-vaaran-nimen-kanssa-ruotsiin/774415/
Oikean Antti Rokan tarina on uskomaton: Punaupseerista Suomen armeijan alikersantiksi ja väärän nimen kanssa Ruotsiin
KOTIMAA 29.10.2017 10:02
PEKKA JUNTTI
Antti Rokka
Syntyi 1910 Inkerin Uusipurskovassa, Kuoli Ruotsin Hedemorassa 1989.
Vaimo ja neljä lasta
Opiskeli kansakoulunopettajaksi Petroskoissa
Otto Ville Kuusisen kommunistisen kansanarmeijan valistussotilas, aliluutnantti.
Soti eturintamalla ensin Neuvostoliiton, sitten Suomen puolella ryhmänjohtajana, alikersantti.
Julistettiin valvontakomission määräyksestä sotavangiksi 3.11.1944.
Piilotteli viranomaisia 7 vuotta, pakeni lopulta Ruotsiin.
Se oli sairaan 1940-luvun viimeisiä kesiä. Nuori lupaava kirjailija Väinö Linna nousi Teisko-laivasta Paarlahdella Tampereen koillispuolella ja suuntasi Yli-Vattulan tilan saunalle salaiseen tapaamiseen, jonka paljastuminen olisi voinut suistaa kirjailijan ongelmiin ja toisen osapuolen teloituskomppanian eteen.
Linna löysi rantasaunalta pienikokoisen ja ketteräliikkeisen miehen. Hän oli sodankäynyt alikersantti ja pajatti nopearytmistä karjalan murretta.
Hänen nimensä oli Antti Rokka.
Väinö Linnan ja Linna-tutkijoiden mukaan tätä saunailtaa ei koskaan pidetty. Linna kielsi yhteytensä oikeaan Antti Rokkaan. Linnan vaiheista kirjoittanut kirjallisuuden tutkija ja professori Yrjö Varpio on pitänyt ajatusta puhtaana fantasiana. Mutta nokialainen eläkkeellä oleva historianopettaja ja kunnallispoliitikko Risto Husa julkeaa olla eri mieltä.
Risto Husa on tutkinut Antti Rokan elämää neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä kolme kirjaa. KUVA: MERJA OJALA
Husa on tutkinut oikean Antti Rokan elämää neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä kolme kirjaa.
Husan mukaan Antti Rokka ja Tuntematon sotilas -romaaninsa aineistoa keräävä Väinö Linna tapasivat useamman kerran. Husa sanoo, että oikea Rokka antoi Linnan romaanihenkilölle monia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Kun Tuntemattoman suosio räjähti, alettiin kysellä, ketkä ovat hahmojen esikuvia. Väinö Linna nimesi Viljam Pylkkään Antti Rokan esikuvaksi eikä asiasta keskusteltu enempää.
Pylkäs oli romuluinen, suuri kirveellä veistetty mies. Husan mukaan ensimmäisen Tuntemattoman elokuvaversion ohjannut Edvin Lainekyseli Linnalta elokuvan alla, millaisia hahmot olivat. Valkokankaalle ilmestyi Antti Rokka, joka muistutti kooltaan ja olemukseltaan oikeaa Antti Rokkaa eikä Viljam Pylkästä. Sattumaako?
Ilman Linna-yhteyttäkin oikean Antti Rokan elämä on ihmeellinen selviytymistarina. Itse asiassa sukkeluuksia nakkeleva romaanihahmo ei pääse lähellekään elävää nimikaimaansa.
Koulutus punaupseeriksi
Rokka syntyi Inkerissä vuonna 1910. Lenin mellasti Venäjästä Neuvostoliiton ja Inkerinmaastakin tuli osa Suurta ja mahtavaa. Talvisodan kynnyksellä täydellisesti suomea puhuva opettaja kutsuttiin Otto Ville Kuusisen kansanarmeijaan valistussotilaaksi.
Talvisodan jälkeen hänet koulutettiin punaupseeriksi Virossa ja Inkerissä. Kun Saksa kumppaneineen aloitti Operaatio Barbarossan, Rokka joutui etulinjaan Suomen rajalle. Elokuussa 1941 hän jäi, omien sanojensa mukaan jättäytyi, joukkueineen sotavangiksi Summassa. Ennen antautumistaan Rokka oli repinyt upseerin natsat irti ja tekeytynyt rivisotilaaksi.
Antautumisen jälkeen Rokka osoitti myötämielisyyttä Suomen sotakonetta kohtaan ja hän toimi viidentoista kuukauden ajan vankileirin tulkkina. Joulukuussa 1942 hän liittyi ensimmäisten mukana Heimopataljoona 3:n riveihin, joka muodostettiin pääosin vangeiksi jääneistä suomensukuisten kansojen sotilaista.
Heimopataljoonan mukana Lapin sotaan
Rokka ylennettiin alikersantiksi Äyräpään taistelun verisimpänä päivänä 4. heinäkuuta 1944. Syynä oli se, että Rokka oli onnistunut nappaamaan upseerivangin. Seuraavana päivänä Rokka haavoittui ja hän lähti kotiin nuorikkonsa luo.
Kuulostaako tutulta? Sotavangin otto, ”hää onki oikein upseerismies”, haavoittuminen ja kotiin Lyytin luo. Niinpä.
Oikean Rokan Lyyti oli nimeltään Ida, inkeriläisnainen, jonka kanssa Rokka meni kristilliseen avioliittoon toipumislomallaan.
Kuherruskuukausi jäi lyhyeksi, sillä syyskuussa Rokka komennettiin Heimopataljoona 3:n mukana Lapin sotaan. Yllättäen valvontakomissio komensi Heimopataljoonan Tornion Röyttään ja sieltä heidät kuljetettiin Raahen Lapaluotoon ”kotiutettaviksi”.
Raahen asemalla 3. marraskuuta 1944 koko Heimopataljoona julistettiin sotavangeiksi. Pataljoona pakattiin junaan. Alkoi matka Naarajärven vankileirille, ja siitä Neuvostoliittoon. Rokka menetti alikersantin arvonsa, jonka oli saavuttanut vain neljä kuukautta aiemmin.
– Antti Rokka oli Neuvostoliiton vihollinen pahimmassa päästä. Hän oli toiminut tulkkina vankileirillä. Neuvostoliitossa häntä olisi odottanut niskalaukaus, Husa uskoo.
Antti Rokka nousi junasta Ylivieskan asemalla ja sanoi vartijalle, ettei nouse enää junaan. Miehen annettiin mennä. Antti Rokan vuosia kestänyt pako alkoi.
Junavaunuissa syntyi mekkala, eikä ihme. Suomi oli pettänyt omat sotilaansa.
Mutta heimopataljoonalle jäi vielä yksi oljenkorsi, oikeudentuntoiset aseveljet.
Kun juna lähti Raahesta, suomalaiset sotilaat jättivät junien ovet raolleen. Juna hiljensi tuon tuostakin vauhtiaan, muka siksi, että höyryveturin puut olivat liian märkiä. Heimopataljoonan miehiä loikki junasta eikä yksikään vartija nähnyt mitään. Lopulta kuudestasadasta miehestä vankileirille päätyi vain kaksisataa.
Antti Rokka nousi junasta Ylivieskan asemalla ja sanoi vartijalle, ettei nouse enää junaan. Miehen annettiin mennä. Antti Rokan vuosia kestänyt pako alkoi.
Rokka selviytyi ensimmäisistä karkuviikoista asetoverien ja tuttavien avulla. Hän kiersi tiuhaan eri puolilla Suomea, ja onnistui ostamaan väärennetyn sotilaspassin.
Lopulta aseveljet kätkivät Antti Rokan ja hänen perheensä paremmin kuin kiväärit talojen puruihin. Yhtään jälkeä ei jätetty peittämättä.
Antti Rokka katosi kirkonkirjoista
Rokka piilotteli Kuorevedellä rengin töissä. Tilan emännän isä Mäntän kirkkoherra Rikhard Hjelt-Helaseppä järjesti Rokan Valkjärven uudelleen kirjoitettuihin kirkonkirjoihin nimellä Antti Jalmari Rantavuori.
Rokka saapui Teiskoon Yli-Vattulan tilalle esiintyen Antti Rantavuorena. Pian hän uskaltautui kertomaan oikean nimensä ja hankalan tilanteensa talon isännälle Arvo Penttilälle. Penttilä otti yhteyttä kirkkoherra Hjelt-Helaseppään ja miehet päättivät piilottaa Rokan vielä paremmin. Kirkkoherra kirjoitti kirjeen kenraali Aaro Pajarille. Tämän kirjeen avulla Rokka, nykyinen Rantavuori sai esikunnasta varasotilaspassin.
Ja niin Antti Rokka oli kadonnut.
– Kuin suojaava sateenvarjo olisi laskeutunut Rokan ylle, Husa ihmettelee Rokan saamaa aseveliapua.
Husan mukaan samaiset Penttilä ja Pajari olivat saattamassa Linnaa ja Rokkaa yhteen järjestämällä erittäin salaisen yönylitapaamisen Yli-Vattulan saunassa. Primus motorina oli Eero Kivelä, Finlaysonin sosiaalijohtaja.
Rantavuori vaihtui jälleen Rokaksi
Teiskosta Rantavuoret siirtyivät vielä Hyvinkään kirkonkirjoihin, mutta heitä ei koskaan merkitty poismuuttaneiksi eikä kuolleiksi. Vuonna 1951 Rantavuoren perhe lakkasi olemasta.
KUVA: MERJA OJALA
Rokka työskenteli Hyvinkäällä Suopellon tilalla, kunnes sai kuulla poliisin kyselleen Antti Rantavuoresta. Rokka huolestui ja uskoutui Suopellon vanhalle isännälle Martti Liuhdolle. Todisteeksi hän kaivoi jälleen kerran esiin mitalitodistuksen, joka oli kulkenut hänen mukanaan kaikki ne vuodet.
– Tällä paperilla hän todisti monta kertaa, kuka oli ja sai avun. Rokka sanoi, että todistus oli hänen henkivakuutuksensa, Husa kertoo.
Liuhto pestasi tilalla maatalousharjoittelussa olleen ylitorniolaisen Akseli Ahon, Risto Husan tädin miehen, salakuljettamaan Rokat länsirajan yli Ruotsiin.
Aho tarttui toimeen. 4. joulukuuta 1951 hän katsasti Helsingissä marsalkka Mannerheimin hautajaiset ja ajoi sitten Suopeltoon mukanaan Aavasaksan sahan tekaistu työkutsu. Rantavuoret saapuivat Aavasaksalle 16. helmikuuta, josta heidät piilotettiin Kaulirantaan Ahon kauppaan. Illalla Aho kävelytti Rantavuoren jäätä pitkin rajan yli. Iida ja lapset seurasivat perässä sontarekeen piilotettuna.
Ruotsissa Antti Rantavuori ilmoittautui viranomaisille, kaivoi esiin rähjäisen mitalitodistuksen, ja kertoi jälleen kerran oikean nimensä ja tarinansa.
Rantavuoresta tuli jälleen kerran Rokka, monien suomalaisten auttama heimosoturi, jonka valvontakomissio oli Raahessa määrännyt rauhansopimuksen pantiksi yhdessä muiden heimotoverien kanssa.
– Antti Rokan sota kesti 11 vuotta. Hän ehti olla etsintäkuulutettuna 2 324 päivää, Husa kertoo.
Rokka suuttui Linnalle
Ruotsi piti huolta tulokkaista. Rokat muuttivat Hedemoraan, Antti pääsi terästehtaalle töihin. Vuoden päästä Rokan ovelle ilmestyi vieras Suomesta.
Hän oli kirjailija ja ystävä Väinö Linna. Perhetiedon mukaan miehet viettivät kostean, riemukkaan illan, Husa kertoo.
Kun Tuntematon Sotilas ilmestyi vuonna 1954, Antti Rokka säikähti. Kirjassa oli hänen nimeään kantava, häntä muistuttava mies. Kun kirja rantautui Ruotsiin, työkaverit piikittelivät, että taitaa Rokan Antti olla nyt rahoissaan, kun saa provikoita kirjasta. Rokka kielsi kaikki kontaktit kirjailijaan ja suuttui Linnalle.
Vasta yli kaksikymmentä vuotta Tuntemattoman jälkeen Rokka raotti hänen ja Linnan tapaamisia lähimmilleen, joiden kertomukset Husa on kuullut ja yhdenmukaisiksi todennut.
Esimerkiksi Antti Rokan tytär Sirkka on kertonut, että Linna kävi Hedemorassa vierailulla. Rokan sukulainen Matti Hytti oli kuullut Rokalta, että Teiskon vuosina Linnan vaimo Kerttu pesetti pyykkiään Ida Rokalla.
Joululahjaksi tammenlehvä
Todisteet Linnan ja Rokan tapaamisista vaikuttavat luotettavilta ja yksityiskohtaisilta. Miksei niitä ole uskottu?
Husa uskoo, että Linnan lähipiiri ei ehkä ole tiennyt Rokan ja Linnan tapaamisista tai sitten he ovat vain halunneet suojella kirjailijaa. Valvontakomission, Valpon ja YYA:n Suomessa ei ollut viisasta veljeillä Neuvostoliiton vihollisen kanssa.
Risto Husa haastatteli Rokan vuonna 1987. Haastattelun päätteeksi Rokka kaivoi esiin ryttyisen paperinpalan, henkivakuutuksensa jota oli kantanut mukanaan kaikki paon vuodet, ja antoi sen Husalle.
Saman vuoden joulukuussa 77-vuotias Antti Rokka avasi Risto Husan lähettämän joulupaketin kotonaan Hedemorassa. Paketin sisällä oli rintamaveteraanien tunnus, tammenlehvä, jonka Husa oli saanut näytettyään Antti Rokan antamaa rähjääntynyttä paperinpalaa esikunnassa.
Suomi oli tunnustanut sotilaansa.
Coffee Man
Respected Leader
Linnan JR 8:ssa palveli virolainen heimosotilas Antti Rokka, mutta hän ei ole romaanin nimikaimansa esikuva. Suuren sotasankarin alkuperän arvoitus herätti niin paljon kysymyksiä, että keväällä 1955 Linna päätti itse ilmoittaa, että kyseessä oli Sakkolasta kotoisin ollut Viljam Pylkäs (1912-1999).
Kuten Rokkakin, Pylkäs oli taistellut jo talvisodassa. JR 8:aan hän liittyi heinäkuun lopulla 1941, kun rykmenttiä täydennettiin sen kärsittyä ankaria tappioita. Pylkäs ja Linna tutustuivat, mutta ilmeisesti heidän välinsä eivät valtavan lämpimät olleet. Linna käytti Tuntemattomassa sotilaassa Pylkäksen todellisia sankaritekoja.
Pylkäs todella tuhosi konepistoolilla ison venäläisosaston hankeen. Venäläisiä kaatui ilmeisesti vielä enemmän kuin kirjassa, jopa 80.
Mielenkiintoista kyllä Yrjö Varpio on kirjassaan Väinö Linnan elämä (WSOY) löytänyt tarinalle myös esikuvan seikkailuromaanista Valkoinen varjo, jota Linna lapsena luki. Kansalaissotaan sijoitetussa seikkailussa valkoinen sankari niittää punaisia hankeen konekiväärillä hyvin samalla tavalla kuin Pylkäs todellisuudessa ja Rokka romaanissa.
Myös Rokan ystävällä Suen Tassulla eli sotamies Sudella oli esikuva. Toivo Ruuna oli käynyt Pylkäksen kanssa rippikoulun Sakkolassa ja he olivat yhdessä sodassa.
Pylkäs haavoittui kuten Rokkakin. Sodan jälkeen Pylkäs viljeli aluksi pientä tilaa Punkalaitumella. Myöhemmin hän muutti Lempäälään, jossa myös Ruuna asui.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000844848.html
Kuten Rokkakin, Pylkäs oli taistellut jo talvisodassa. JR 8:aan hän liittyi heinäkuun lopulla 1941, kun rykmenttiä täydennettiin sen kärsittyä ankaria tappioita. Pylkäs ja Linna tutustuivat, mutta ilmeisesti heidän välinsä eivät valtavan lämpimät olleet. Linna käytti Tuntemattomassa sotilaassa Pylkäksen todellisia sankaritekoja.
Pylkäs todella tuhosi konepistoolilla ison venäläisosaston hankeen. Venäläisiä kaatui ilmeisesti vielä enemmän kuin kirjassa, jopa 80.
Mielenkiintoista kyllä Yrjö Varpio on kirjassaan Väinö Linnan elämä (WSOY) löytänyt tarinalle myös esikuvan seikkailuromaanista Valkoinen varjo, jota Linna lapsena luki. Kansalaissotaan sijoitetussa seikkailussa valkoinen sankari niittää punaisia hankeen konekiväärillä hyvin samalla tavalla kuin Pylkäs todellisuudessa ja Rokka romaanissa.
Myös Rokan ystävällä Suen Tassulla eli sotamies Sudella oli esikuva. Toivo Ruuna oli käynyt Pylkäksen kanssa rippikoulun Sakkolassa ja he olivat yhdessä sodassa.
Pylkäs haavoittui kuten Rokkakin. Sodan jälkeen Pylkäs viljeli aluksi pientä tilaa Punkalaitumella. Myöhemmin hän muutti Lempäälään, jossa myös Ruuna asui.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000844848.html
tulikomento
Supreme Leader
Joo, sen verran absurdilta kuulosti minustakin että repesin nauramaan. Pitääkö näiden kulttuuri-ihmisten koko ajan ja jatkuvasti yrittää etsiä itse kuvittelemiaan piilomerkityksiä, sekä yrittää väkisin peilata nykypäivän ääriliberalistista arvomaailmaa 40-luvun vastaavaan ? Kaikki kolme elokuvaversiota olen nyt nähnyt ja alkuperäisen kirjan ja Sotaromaanin lukenut, enkä kyllä Vanhalaa homoksi miellä mitenkään.
Vanhalan "hoivaamis" taipumukset eivät romaanissa ainakaan esiin tulleet. Tuskin Louhimieskään sitä tuollaiseksi tarkoitti vaan yritti kuvata toverihenkeä.
Niiden pitää tulla hakeen leipänsä päälle voita....
tulikomento
Supreme Leader
Jeps. Minusta tuossa radio-ohjelmassa tuli hyvin ilmi naiskommentaattorin erittäin rajoittunut katsantokanta. Asioita tarkisteltiin vain ja ainoastaan omalle itselle mieluisan maailmankuvan kautta. Oletettavasti tällä ei ole omia kokemuksia varusmiespalveluksesta ja siellä esille tulevasta ryhmädynamiikasta ("kaveria ei jätetä").
Oletan että tämä tuolla hoivakommentilla viittasi kohtaukseen, jossa Vanhala jätti kiväärin pahasti haavoittuneen Ukkolan lähelle, jotta tämä pystyisi itse päättämään tuskansa. Kirjassahan muuten ei sanottu suoraan että kuka kiväärin jätti, siinä puhuttiin vain väsyneistä kantajista. Elokuva kuvasi minusta ihan onnistuneesti Vanhalan henkistä kasvamista. Tämä aloitti sodan hiukan lapsellisena hihittelijänä, joka sodan kestäessä vakavoituu ja alkaa ottaa vastuuta myös muista. Ja tämä tulkitaan sitten homoudeksi.
tulikomento
Supreme Leader
Täsmälleen sama havainto minullakin eilen täällä Imatralla. Teatterisalissa oli yllättävän paljon nuorta väkeä. Sellaista 15-20 v. Oletan että monelle heistä Laineen ja Mollbergin versiot ovat tuntemattomia, eikä kirjaakaan ole tullut luetuksi. Se mitä katselin reaktioita, niin teatterista poistuessa pyyhittiin silmäkulmia ja jopa vähäsen niiskuteltiin. Ehkä tämä päivitys klassikosta tälle vuosituhannelle oli tarpeen ?