Perinteet velvoittavat.
Idässä
Yhdysvallat on tukenut kurdeja useaan otteeseen ja on kääntänyt selkänsä ennenkin.
8.10.2019 12.19
Kurdinainen sytyttää kynttilöitä Halabjan verilöylyn vuosipäivänä. Kun Irak iski kemiallisin asein Halabjaan, Yhdysvalloissa valmisteltiin lakia, joka olisi rankaissut Irakia. Valkoinen talo kaatoi lain.KAMAL AKRAYI / POOL
Daniel Wallenius
Keskustele
Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpinmaanantainen päätös vetää joukkoja Syyriasta ja mahdollistaa Turkin sotilasoperaatio maan pohjoisosissa tuli äkkinäisesti, mutta ei ole historian valossa odottamaton.
Kurdeilla ja Yhdysvalloilla on pitkä liittolaisuuden historia, joskin osapuolet ovat olleet varsin epätasapainoisessa asemassa keskenään. Yhdysvallat on seissyt kurdien rinnalla, kun sille on sopinut – ja lähtenyt, kun kurdit ovat täyttäneet tehtävänsä.
– Kurdit eivät enää koskaan luota Amerikkaan, tviittasi demokraattien kongressiedustaja Ruben Gallegomaanantaina.
Yhdysvallat on kuitenkin pettänyt kurdit ennenkin, ja erityisen hyvin siinä ovat kunnostautuneet republikaanipresidentit.
Palvelus Iranille
Iran oli merkittävä Yhdysvaltojen liittolainen 1970-luvun alussa presidentti Richard Nixonin kaudella. Los Angeles Timesin mukaan Nixon ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Henry Kissinger laittoivat salassa tiedustelupalvelu CIA:n ohjaamaan aseita ja rahoitusta kurdeille, jotka taistelivat laajemman autonomian puolesta.
Myöhemmin julkisuuteen tulleiden raporttien mukaan Yhdysvallat ei koskaan halunnut kurdien voittavan taisteluita. Näiden oli vain tarkoitus heikentää Irakia tarpeeksi, jotta siitä ei muodostuisi uhkaa naapureilleen.
Kun Irak ja Iran kolme vuotta myöhemmin pääsivät sopuun rajakiistastaan Shatt-al-arab-joella, Iranin ja Yhdysvaltojen tuki loppui kuin seinään.
Viisi päivää myöhemmin kurdijohtaja Mustafa Barzanilähetti Kissingerille seuraavan viestin.
– Liikettämme ja kansaamme tuhotaan uskomattomilla tavoilla, ja kaikki ovat hiljaa. Meistä Yhdysvalloilla on moraalinen ja poliittinen velvollisuus kansaamme kohtaan, joka on sitoutunut maamme politiikkaan.
Vastauksena oli hiljaisuus ja kurdikapinan kukistaminen.
Yhdysvallat siirtyi Irakin taakse
Kun Iran ja Irak alkoivat sotia 1980-luvulla, kurdit nousivat jälleen Iranin tuella, ja vuosikymmenen loppupuolella Irak aloitti niin kutsutun Anfal-operaation, jossa kurdeja tuhottiin säälimättä.
Arviot kuolleiden kurdien määrästä vaihtelevat 50 000:sta 180 000:een, arviolta 2 000 kylää ja kymmeniä kaupunkeja tuhottiin. Kurdialueita pommitettiin perinteisin asein ja kemiallisin asein.
Tunnetuin hyökkäyksistä oli Halabjan verilöyly, josssa mahdollisesti jopa 5 000 kurdia sai surmansa. Tämän jälkeen Yhdysvaltojen senaatti luonnosteli lain, joka olisi rankaissut Irakia kemiallisten aseiden käytöstä.
Presidentti Ronald Reaganin hallinto kuitenkin kaatoi lain. Iranista oli vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen tullut yksi Yhdysvaltojen pahimmista vihollisista ja suurvalta toimitti tällä kertaa aseita ja rahaa Irakin hallinnolle.
Bush vanhempi kannusti kapinaan
Kun Irak vuonna 1991 hyökkäsi Kuwaitiin, Yhdysvallat oli aluksi hiljaa, mutta lähti sitten mukaan sotaan. Nyt Oval Officessa istui George H. W. Bush, joka vertasi entistä Yhdysvaltojen liittolaista Saddam Husseinia Hitleriin.
Sodan päätyttyä Bush vanhempi kehotti irakilaisia nousemaan kapinaan Husseinia vastaan. Kurdit pohjoisessa ja shiiat etelässä seurasivat neuvoa ja tarttuivat aseisiin.
Sitä Bush ei ollut odottanut. Hän ei ollut koskaan luvannut sotilaallista apua kurdeille, eikä suostunut sitä antamaan perustellen puuttumattomuuttaan sillä, että kyseessä oli Irakin sisäinen asia.
Kun kuvat pakenevista kurdeista löysivät tiensä kansainväliseen mediaan ja asiasta nousi skandaali, Bush järjesti paikalle ruokaa, huopia ja lääkintävälineitä ja käski Saddam Husseinin lopettaa sotatoimet kurdeja vastaan, mutta ei puuttunut asiaan muuten.
SK