Mellakkapoliisit valvovat mielenosoittajia Istiklal-kauppakadulla.
Sulttaanin kosto
Turkki on jakautunut presidentti Erdoğanin kannattajiin ja vastustajiin. Kaappausyrityksen jälkeiset puhdistukset koskevat jo lähes 200 000 ihmistä.
Teksti Teppo Tiilikainen Kuvat Ari Heinonen Istanbul
SK-47/2016
27.11.2016 10:37
Heinäkuun 15. päivänä Adviye Gül Ismailoğlusta tuli ”sankaritar”, Turkin hallituksen virallinen lempilapsi. Hän seisoi perheensä kanssa Istanbulin kaupungintalon edessä puolustamassa presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallintoa, kun vallankaappausta yrittäneet sotilaat avasivat tulen väkijoukkoon. Verilöylyssä sai surmansa 17 ihmistä.
”Se oli kauheaa”, Adviye muistelee kotonaan neljä kuukautta myöhemmin. ”Mutta Jumala vei pelon pois!”
Yksi luoti osui 14-vuotiaan Adviyen vasempaan käsivarteen ja tunkeutui kylkeen ja keuhkoihin. Isä vei tytön autolla sairaalaan. Sieltä hänet siirrettiin välittömästi toisen sairaalan teho-osastolle. Nyt Adviye on kuntoutunut ja pystyy käymään normaalisti koulua.
Ismailoğlun nelihenkinen perhe asuu kerrostalokolmiossa Fatihin kaupunginosassa Istanbulissa. Perhe on syvästi uskonnollinen, äiti ja tyttäret pukeutuvat aina islamilaiseen huiviasuun.
Äiti, Sevim Ismailoğlu, kertoo, että Adviye oppi lukemaan kolmevuotiaana. Kuusivuotiaana hän oli kahlannut Koraanin jo neljä kertaa läpi.
”Me saimme hyvän koulutuksen, mutta nykyisin kouluissa opiskellaan profeetta Muhammadin elämää.”
Sevim tarjoilee teetä olohuoneeseen, kun Adviye kertaa heinäkuun 15. päivän dramaattisia tapahtumia ties kuinka monetta kertaa. Turkin median antama ”sankarittaren” kunnianimi on tuonut runsaasti julkisuutta koko perheelle. Adviyea on haastateltu lehtiin, hän on tavannut ministereitä ja pitänyt puheita.
Ehdoton huippuhetki koitti elokuun alussa, kun yli miljoona ihmistä kokoontui Yenikapin aukiolle osoittamaan tukea presidentti Erdoğanille. Presidentti kutsui Adviyen viereensä kunniapaikalle ja suuteli hänen kättään. Paikalla oli koko maan poliittinen eliitti.
”Se oli suuri hetki”, Adviye muistelee. ”Olin niin liikuttunut, etten pysty enää muistamaan, mitä Erdoğan sanoi minulle.”
Adviye pitää kaappaukseen osallistuneita sotilaita maanpettureina ja toivoo, että he saavat mahdollisimman kovan rangaistuksen.
”Silmä silmästä, hammas hampaasta”, hän sanoo. ”Kaappaajat surmasivat viattomia ihmisiä ja murskasivat heitä alleen panssarivaunuilla. Toivon, että he kokevat samanlaisen kohtalon.”
Adviye Gül Ismailoğlu esittelee kuvaa, jossa hän istuu presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vieressä. Taustalla äiti Sevim ja sisar Rabiya.
Adviye Gül Ismailoğlu esittelee kuvaa, jossa hän istuu presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vieressä. Taustalla äiti Sevim ja sisar Rabiya.
Istanbulin pääkauppakadulla Istiklal Caddesilla näkyy rynnäkkökiväärein aseistautuneita poliiseja ja turvallisuusjoukkoja. Fatihissa poliisiaseman eteen on ajettu panssaroituja miehistönkuljetusautoja.
Hallitus on varuillaan. Turkki käy sotaa kurdivähemmistöään ja Isisiä vastaan. Sekä Istanbulissa että Ankarassa on tehty useita terrori-iskuja.
Muuten Istanbulin katukuva vaikuttaa normaalilta. Kalastajat onkivat Galatan sillalla, laivat väistelevät toisiaan Bosporin salmessa. Äkkiseltään on vaikea uskoa, että täällä tehtiin muutama kuukausi sitten väkivaltainen vallankaappausyritys, jonka aikana kuoli 246 siviiliä ja yli 2 200 haavoittui.
Bosporin silta on nimetty uudelleen ”Heinäkuun 15. päivän marttyyrien sillaksi”.
Bosporin silta on nimetty uudelleen ”Heinäkuun 15. päivän marttyyrien sillaksi”.
Liikenne ruuhkautuu iltapäivällä Bosporin salmen ylittävällä sillalla, jonka kaappaajat ottivat ensimmäiseksi haltuunsa. Se on nyt ristitty uudelleen ”Heinäkuun 15. päivän marttyyrien sillaksi”.
Vallankaappausyritys hallitsee julkista keskustelua. Siitä puhutaan yksityisesti työpaikoilla, kodeissa ja kahviloissa. Kaappausyritys tuomitaan lähes yksimielisesti, mutta Erdoğanin käynnistämä raju yhteiskunnallinen puhdistus arveluttaa monia. Turkki on jakautunut jyrkästi kahtia presidentin johtaman islamilaisen valtapuolueen AKP:n kannattajiin ja vastustajiin.
AKP:n kannatus on vahvinta suurten kaupunkikeskusten ulkopuolella Anatoliassa. Mutta puolueen käynnistämä konservatiivinen vallankumous näkyy myös 15 miljoonan asukkaan Istanbulissa, joka on ylivoimaisesti Turkin länsimaisin kaupunki.
Istanbulin liberaalit viihtyvät Beyoğlun kaupunginosan trendibaareissa.
Istanbulin liberaalit viihtyvät Beyoğlun kaupunginosan trendibaareissa.
Yhä useammat naiset käyttävät mustia vartalon peittäviä islamilaisia huiveja varsinkin uskonnollisissa Fatihin ja Usküdarin kaupunginosissa. Miehillä näkee perinteisiä fetsi-lakkeja, jotka nyky-Turkin perustaja Mustafa Kemal Atatürk kielsi aikoinaan länsimaistaessaan yhteiskuntaa. Alkoholin tarjoilua on rajoitettu moskeijoiden lähistöllä, ja koko länsimainen elämäntapa on joutumassa ahtaalle.
”Tunnelma on hyvin pessimistinen”, istanbulilainen toimittaja Hilal Sari sanoo.
Hänen mukaansa monet nuoret perheet harkitsevat muuttoa ulkomaille, Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Hän on itse muuttamassa Belgiaan.
”Nuoruudessani turkkilaiset koulut olivat vielä hyviä. Meillä oli paljon taideaineita, kulttuuria ja historiaa. Saimme hyvän yleissivistyksen”, Sari sanoo.
”Mutta nykyisin kouluissa opiskellaan profeetta Muhammadin elämää. Koko yhteiskunta on muuttunut vanhoillisemmaksi ja suvaitsemattomammaksi.”
”Emme anna terroristien tuhota Turkin kansaa.” Nationalistisia iskulauseita on tuotu katujen varsille ja metrojuniin heinäkuun kaappausyrityksen jälkeen.
Valtaosa Turkin 80 miljoonasta asukkaasta on sunnimuslimeja. Silti myös uskonnollinen yhteisö on jyrkästi jakautunut. Muslimisaarnaaja Fetullah Gülenin perustaman Hizmet-liikkeen kannattajista on tullut lainsuojattomia, sillä hallitus syyttää heitä kaappausyrityksestä. Gülen itse asuu maanpaossa Pennsylvaniassa. Turkki vaatii Yhdysvaltoja luovuttamaan hänet oikeudenkäyntiin Ankaraan.
Epävirallisten arvioiden mukaan Gülenillä on Turkissa 1–2 miljoonaa kannattajaa. Suuri osa heistä on korkeasti koulutettuja. Heidän väitetään rakentaneen yhteiskunnan sisälle laajan verkoston, jonka tavoitteena oli syöstä nykyinen hallitus vallasta ja perustaa uusi islamilainen valtio.
Vallankaappausyrityksen jälkeen gülenistiliike on hajonnut ja sen kannattajia on erittäin vaikea löytää. Neljä gülenistien sanomalehdissä työskennellyttä toimittajaa suostuu lopulta haastatteluun sillä ehdolla, ettei heidän nimiään mainita.
Tapaamme teehuoneen terassilla Aasian puoleisessa Üskudarin kaupunginosassa Bosporin salmen takana. Paikalla on kaksi kolmekymppistä miestä ja kaksi naista, toinen heistä on pukeutunut islamilaiseen päähuiviin.
Toimittajista kolme työskenteli Turkin laajalevikkisimmässä sanomalehdessä Zamanissa, joka suhtautui erittäin kriittisesti Erdoğanin hallintoon. Lehti otettiin valtion haltuun jo maaliskuussa ja suljettiin lopullisesti kaappausyrityksen jälkeen.
Zaman-sanomalehdessä työskennelleet toimittajat eivät uskalla paljastaa kasvojaan valokuvassa.
Zaman-sanomalehdessä työskennelleet toimittajat eivät uskalla paljastaa kasvojaan valokuvassa.
Toimittajat vakuuttavat, ettei heillä tai heidän työtovereillaan ollut mitään tekemistä vallankaappausyrityksen kanssa. He ovat peloissaan ja turhautuneita. Yksi heistä kertoo myyvänsä basaarissa naisten vaatteita ja laukkuja, muut ovat työttömiä.
”Välit perheeseen ovat katkenneet”, toinen naisista kertoo. ”Vuokraisäntä on uhannut häätää minut asunnostani. Hän tietää, että olin töissä Zamanissa.”
Toimittajat puhuvat hiljaisella äänellä, ettei keskustelu kantautuisi naapuripöytään. Erdoğanin arvosteleminen on hengenvaarallista, sillä hallitus on kehottanut ihmisiä ilmiantamaan gülenistejä.
”Monet tuttavamme istuvat vankilassa ja heitä kidutetaan. Me olemme sentään vielä vapaalla jalalla”, yksi heistä sanoo.
He eivät usko, että vallankaappausyritys olisi ollut Gülenin suunnittelema. He arvelevat, että taustalla oli nationalisteja, jotka olivat kyllästyneitä Erdoğanin yksinvaltaiseen hallintoon ja korruptioon.
”Varmasti mukana oli myös Gülenin kannattajia, mutta he olivat yksilöitä eivätkä liikkeen edustajia”, toinen naisista sanoo. ”Vallankaappaus olisi vastoin meidän uskontoamme.”
Vallankaappausyrityksen jälkeen gülenistiliike on hajonnut ja sen kannattajia on vaikea löytää.
Toimittajat arvelevat, että koko kaappaus saattoi olla myös presidentin hallinnon lavastamaa teatteria Erdoğanin vallan pönkittämiseksi. He muistuttavat, että Erdoğan ja Gülen olivat vielä muutama vuosi sitten läheisiä liittolaisia.
Miesten suhteet katkesivat vuonna 2013, kun Erdoğan alkoi pelätä Gülenin kasvavaa suosiota. Oikeusviranomaiset tutkivat tuolloin hallituksen korruptiota. Tutkimukset ulottuivat Erdoğanin perheeseen, ja hän tulkitsi ne güleniläisten viranomaisten vallankaappausyritykseksi.
Fatihin pääkadulla myydään islamilaista muotia.
Fatihin pääkadulla myydään islamilaista muotia.
Erdoğan janoaa nyt kostoa. Vallankaappausyrityksen jälkeen aloitettu puhdistusaalto koskee jo noin 197 000 ihmistä.
Yli satatuhatta ihmistä on erotettu tehtävistään armeijassa, valtionhallinnossa, yliopistoissa ja kouluissa, usein varsin hatarin perustein. Kymmeniä tuhansia on viety kuulusteluihin. Vankiloissa istuu kaappausyrityksen tukemisesta syytettynä 44 000 ihmistä.
Yli 2 000 koulua ja kaikki 15 Gülenin säätiön rahoittamaa yliopistoa on suljettu. 65 000 opiskelijaa on menettänyt opiskelupaikkansa.
Puhdistukset koskevat laajasti koko yhteiskuntaa. 370 kansalaisjärjestöä ja yhdistystä on lakkautettu. 186 lehteä sekä televisio- ja radioasemaa on menettänyt toimilupansa. 2 500 toimittajaa on irtisanottu, 145 istuu vankilassa.
Lokakuun lopussa Turkin poliisi pidätti tärkeimmän oppositiolehden Cumhuriyetin päätoimittajan Murat Sabuncun ja hänen 12 työtoveriaan. Heitä syytetään yhteistyöstä kurdisissien ja ”gülenistisen terroristijärjestön” kanssa.
Turkin suurin moskeija on rakenteilla Çamlican kukkulalla. Siihen mahtuu 60 000 ihmistä rukoilemaan.
Valtio-opin professori Özgüç Orhan istuu suositussa opiskelijakahvilassa Taksim-aukion takana. Hän sai potkut pian vallankaappauksen jälkeen, kun viranomaiset sulkivat yliopiston.
Orhan työskenteli kahdeksan vuotta Gülenin rahoittamassa Fatihin yliopistossa, mutta hänellä ei ollut mitään tekemistä Hizmet-liikkeen kanssa. Hän väitteli tohtoriksi Marylandin yliopistossa Yhdysvalloissa ja kuuluu maallista elämäntapaa suosiviin liberaaleihin.
Siitä huolimatta Orhan on varuillaan. Hän kertoo hävittäneensä mahdollisen kotietsinnän varalta Fetullah Gülenin elämänkerran ja monta muuta kirjaa, jotka voitaisiin tulkita epäilyttäviksi.
”Vein kirjoja pienissä erissä eri roskalaatikoihin, etteivät naapurit huomaisi”, hän hymähtää.
Orhan elättää itsensä satunnaisilla käännöstöillä. Hän on hakenut tutkijan töitä Yhdysvalloista ja muualta ulkomailta mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Hänen mukaansa Turkissa on menossa ennennäkemätön noitavaino, joka koskee kaikkia Erdoğanin vastustajia ja arvostelijoita.
”Tilanne pahenee koko ajan”, Orhan sanoo.
”Monet pelkäävät jopa samanlaista sisällissotaa kuin Syyriassa. AKP:n sisällä on militantteja. He ovat kehottaneet Twitterissä puolueen jäseniä aseistautumaan.”
Heinäkuun vallankaappausyrityksen aikana kuolleiden siviilien valokuvia on esillä Yenikapin metroasemalla.
Heinäkuun vallankaappausyrityksen aikana kuolleiden siviilien valokuvia on esillä Yenikapin metroasemalla.
Puhdistukset ulottuivat lokakuussa myös Boğaziçin huippuyliopistoon, jota pidetään koko Turkin parhaana. Erdoğan erotti yliopiston rehtorin Gülay Barbarosoğlun, koska hän oli allekirjoittanut liberaalien akateemikkojen rauhanvetoomuksen kurdisotaa vastaan. Sitä pidetään Turkin nykyhallinnossa majesteettirikoksena.
Boğaziçin yliopisto sijaitsee korkealla kukkulalla amerikkalaisten 1800-luvulla perustaman lähetyskoulun tiloissa. Joukko opiskelijoita istuu päärakennuksen kahvilan terassilla, josta on hieno näköala Bosporin salmelle. He ovat tuohtuneita professori Barbarosoğlun potkuista, sillä hän oli arvostettu ja suosittu rehtori.
”Erdoğan on vaarallinen. Hän antoi ensin Isisin taistelijoiden häärätä vapaasti Turkissa ja käy nyt sotaa kurdeja vastaan”, kieliä opiskeleva Tilbe sanoo.
Hänen mielestään Erdoğan ajaa koko yhteiskunnan sekasortoon vainoamalla liberaaleja, naisia ja seksuaalivähemmistöjä. ”Turkista on tulossa hyvää vauhtia uusi Syyria tai Pakistan, jos tätä ei saada loppumaan.”
Noitavaino koskee kaikkia presidentti Erdoğanin vastustajia.
Tilbe ja hänen ystävänsä edustavat Turkin nuorta älymystöä, jonka on vaikea löytää paikkaansa yhteiskunnassa. Valtapuolue AKP suhtautuu heihin epäluuloisesti, ja salainen poliisi on lähettänyt yliopistolle vakoojia ja ilmiantajia.
”Täällä liikkuu outoja ihmisiä”, valtio-oppia opiskeleva Çağri sanoo. ”He kuuntelevat meidän keskustelujamme ja kyselevät, mitä me ajattelemme.”
Valtio-oppia opiskeleva Suat haaveilee työpaikasta YK:ssa tai jossakin muussa kansainvälisessä järjestössä, mutta Çağri ja Tilbe aikovat jäädä kaikesta huolimatta Turkkiin.
”En aio lähteä maasta yhden diktaattorin takia”, Tilbe sanoo. ”Olen valmis taistelemaan. Me haluamme tehdä Turkista paremman maan.”
Kansallispäivän soihtukulkue veti väkeä Besiktasissa.
Vallankaappausyrityksen jälkeen Turkin kaikki tärkeimmät puolueet antoivat tukensa Erdoğanille. Yksimielisyys on sittemmin murentunut.
Vanha kemalistinen valtapuolue CHP vastustaa jyrkästi Erdoğanin aikeita muuttaa parlamentaarinen valtajärjestelmä presidenttivaltaiseksi. Puoluejohtaja Kemal Kiliçdaroğlun mukaan se johtaisi väistämättä diktatuuriin.Kiliçdaroğlu on huolissaan myös sananvapaudesta ja oikeusvaltion kohtalosta. Hän väittää, että AKP etsii syyllisiä valikoiden ja suojelee omia jäseniään, joilla oli tiiviit yhteydet gülenisteihin ennen kaappausyritystä.
Kovaa kritiikkiä esittää myös kansandemokraattinen puolue HDP, joka sai viime vuoden vaaleissa yli 13 prosenttia äänistä ja nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. HDP ajaa kurdien asiaa. Viranomaiset ovat sen vuoksi pidättäneet puolueen puheenjohtajan, kymmenkunta kansanedustajaa sekä kurdialueen suurimman kaupungin Diyarbakirin pormestarin ja varapormestarin.
”Pidätykset ovat laittomia”, HDP:n varapuheenjohtaja Saruhan Oluç sanoo. ”Hallitus rikkoo sekä Euroopan että YK:n ihmisoikeussopimuksia, jotka myös Turkki on allekirjoittanut.”
AKP on lopettanut yhteydenpidon muihin puolueisiin ja kansainvälisiin järjestöihin. Se ei halua kommentoida tilannetta myöskään medialle.
”Me emme voi puhua lehdistölle”, puoluetoimistosta todetaan. ”Teidän pitää vain seurata hallituksen tiedonantoja Ankarasta.”
Uskonnolinen pukeutuminen on yleistynyt viime vuosina.
Uskonnolinen pukeutuminen on yleistynyt viime vuosina.
Mielipidetutkimuslaitos Kondan pääjohtaja Bekir Ağirdir muistuttaa, että turkkilainen yhteiskunta koostuu eri tavoin ajattelevista ryhmistä, konservatiivisista uskovaisista, maallista elämänmuotoa kannattavista liberaaleista ja nationalisteista. Hän on huolissaan, sillä jakolinjat ovat entisestään jyrkentyneet vallankaappausyrityksen jälkeen. Samalla hallituksen politiikka on muuttunut entistä kansallismielisemmäksi.
”Jopa 70 prosenttia turkkilaisista tukee Erdoğanin julistamaa hätätilaa”, Ağirdir sanoo Kondan toimistossa Besiktasin kaupunginosassa, jota pidetään maallista valtaa kannattavien kemalistien tukialueena.
Ağirdir on arvostettu yhteiskunnallinen keskustelija ja kolumnisti. Hänen mukaansa valtaosa turkkilaisista tunnustautuu nykyisin uskonnollisiksi nationalisteiksi. Maallisen elämäntavan kannattajia on noin 20 prosenttia väestöstä.
”Ihmiset jakautuvat sen mukaan, ovatko he AKP:n kannattajia vai eivät”, hän sanoo.
Ağirdirin mielestä Turkki tarvitsisi kokonaan uuden poliittisen järjestelmän, jotta se pysyisi selviytymään yhteiskunnallisista ristiriidoistaan. Hallituksen pitäisi pyrkiä yhdistämään kansaa sen sijaan, että se jakaa ihmisiä toisiaan vihaaviin ryhmiin. Sovinnollisuus ei ole kuitenkaan presidentin etujen mukaista.
”Erdoğan pyrkii koko islamilaisen maailman johtajaksi”, Ağirdir sanoo. ”Hänen politiikkansa on populistista, nationalistista ja uskonnollista, koska hän haluaa kansan enemmistön tuen.”
Ağirdir korostaa, että samantapainen kehitys on meneillään myös muualla maailmassa. Vladimir Putinin valta perustuu nationalismiin ja vahvan johtajan kaipuuseen, samoin Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi.
Liikenne ruuhakutuu Peran kaupuginosassa.
Istanbulin keskustan hotellit ovat puolityhjiä. Myös ravintoloissa on hiljaisempaa kuin ennen. Terrori-iskut ovat karkottaneet länsimaiset turistit, ja matkailusta saadut tulot ovat romahtaneet jopa 40 prosenttia.
Vielä viime vuosikymmenellä Turkin talouselämä tuki AKP:ta. Erdoğanin hallitus ymmärsi markkinataloutta ja yritysmaailman huolia. Se teki demokraattisia uudistuksia, kauppa EU-maiden kanssa kehittyi vauhdilla ja talouskasvu kiihtyi parhaimmillaan 13 prosentin vuosivauhtiin.
Nyt mennään kovaa vauhtia alaspäin, Turkin liira on menettänyt kolmanneksen arvostaan, työttömyys kasvaa ja köyhyys lisääntyy.
Uudet investoinnit ovat jumissa. Talouselämä on varpaillaan, sillä vallankaappausyrityksen jälkeen julistettu hätätilalaki antaa hallitukselle oikeuden takavarikoida yrityksiä ja erottaa niiden johtajia.
Oikeutta on käytetty mielivaltaisesti hyväksi. Hallitus on ottanut haltuunsa yli 500 yritystä, joilla väitetään olleen yhteyksiä gülenisteihin. Monet yhtiöt on pakotettu lopettamaan toimintansa ilman oikeuden päätöstä.
Iranilainen kurdi polttaa vesipiippua kahvilassa Istiklalin sivukadulla.
Iranilainen kurdi polttaa vesipiippua kahvilassa Istiklalin sivukadulla.
Turkin suurimpiin kuulunut pankki, Bank Asyah, menetti toimilupansa heti kaappausyrityksen jälkeen, koska sillä oli keskeinen rooli gülenistien rahaliikenteessä. Takavuosien jalkapallotähden ja AKP:n kansanedustajan Hakan Şükürin perheen omaisuus on takavarikoitu ja hänestä on annettu etsintäkuulutus. Şükürilla oli läheiset suhteet gülenisteihin. Hän asuu nykyisin Yhdysvalloissa.
”Puhdistus on saanut täysin kohtuuttomat mittasuhteet. Ihmisiä syytetään Gülenin tukijoiksi, jos heillä on ollut tili Bank Asyahissa”, sanoo merkittävä istanbulilainen liikemies, jolla on kokemusta useiden suuryhtiöiden hallituksista. Hän ei halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään.
”Presidentin arvostelu on nykyisin vaarallista”, hän perustelee. ”Erään kansalaisjärjestön johtaja kritisoi hiljattain Erdoğania televisiossa. Hänet pidätettiin seuraavana päivänä.”
Jopa 70 prosenttia turkkilaisista tukee Erdoğanin julistamaa hätätilaa.
Taloustieteen professori Seyfettin Gürsel uskaltaa kuitenkin puhua suunsa puhtaaksi. Hän arvelee, että mielivaltaiset pidätykset ja irtisanomiset tuhoavat lopullisesti Turkin kansainvälisen maineen.
”Hallitus on pidättänyt opettajia, toimittajia ja virkamiehiä, joilla ei ole mitään tekemistä vallankaappausyrityksen kanssa”, hän sanoo.
”Izmirin yliopistoista erotettiin hiljattain 30 akateemikkoa. Keskuspankista on irtisanottu 15 erittäin pätevää tutkijaa, jotka ovat valmistuneet amerikkalaisista yliopistoista. Tunnen heidät, enkä usko, että heillä olisi mitään tekemistä Gülenin liikkeen kanssa.”
Erdoğanin toiminta tuo Gürselille mieleen 1500-luvulla hallinneen Suleiman Suuren, jonka valtakaudella Osmanien valtakunnasta tuli maailmanvalta. Hän murhautti suurvisiirinsä ja muita korkeita virkamiehiä ja takavarikoi heidän omaisuutensa.
”Me elämme jälleen kuin osmanivaltiossa, jossa sulttaani sai tehdä mitä tahansa”, Gürsel sanoo.
Erdoğan on haikaillut itsekin Osmanien valtakunnan aikoja. Hän on arvostellut vuonna 1923 solmittua Lausannen sopimusta, jossa määriteltiin Kreikan ja Turkin nykyiset rajat. Hän on myös muistuttanut, että Syyrian Aleppo ja Irakin Mosul kuuluivat aikoinaan osmaneille.
