Turussa useita puukotuksia ja laukauksia

Yrittääkö media ihan tosissaan leipoa tosta tekijästä idioottireppanata....

Tämä on varmaan vähän hankala keissi. Jos senaikaisia medioita muistelee, allahu akbar -huutoa ei kuultu. Ei ollut todisteita terrori-iskusta. Ei ollut mitään syytä olettaa, että iskussa valikoitiin uhreiksi naisia. Eikä ainakaan uskonnoilla ollut tietenkään roolia. Syytetyn yhteistyökykyä nostettiin kepin nenään.

Terroristi itse on:

1) kertonut huutaneensa allahu akbar
2) valinneensa kohteekseen naisia
3) kertonut vihaavansa vääräuskoisia
4) täysin yhteistyökyvytön.

Niinpä tämän täytyy olla syyntakeeton, kun niin poskettomia puhuu eikä suostu halinalleksi sitten millään. On ymmärtänyt varmaan itsensä aivan väärin, raukka parka.
 
Eikös joku ulkomaalaistaustaisista todistajista sanonut tämän huutaneen allahu akbaria? Se kurdi tyttö?
 
Tämä on varmaan vähän hankala keissi. Jos senaikaisia medioita muistelee, allahu akbar -huutoa ei kuultu. Ei ollut todisteita terrori-iskusta. Ei ollut mitään syytä olettaa, että iskussa valikoitiin uhreiksi naisia. Eikä ainakaan uskonnoilla ollut tietenkään roolia. Syytetyn yhteistyökykyä nostettiin kepin nenään.

Media "sievistelee" uutisia.

Piti kirjoittaa enemmän mutta jätänpä nyt. Minusta tuntuu että halu sievistellä olisi suurempikin.
 
Viimeksi muokattu:
Media "sievistelee" uutisia.
Samaan liittynee myös Turun Sanomien toimittajien tarina.

Niin se oli, mutta kyllä media nyt tuntuu heränneen siihen, että kyseessä on paha poika. Enkä hyväksy sen toimittajan vainoamista ollenkaan. Se on näljäistä ja raukkamaista. Ihmisillä pitää saada olla oma maailmankuva vaikka se omasta mielestä olisi ihan perseestä. Katsomuksia on miljardeja, jokaisella omansa. Kyllä täytyy olla ahdas kallo ja sielu pelkkää lakeerinahkaa sellaisilla, jotka kätkevät diktatorisen haaveen siitä, miten pitää asiat nähdä. Psyykkisessä mielessä sama perusvika kuin Bouananella, vaikka puukko ei sentään vielä heilu.

Naiivius tietenkin vie sekin syville varjoihin, pimeän puolelle. Nimittäin hyysäävä ja selittelevä media tuo tietenkin tuskaa uhrien omaisille. Sitä raapustelijat eivät käsitä. He eivät ole lainkaan niin lahjakkaita kuin luulevat olevansa.

Mutta pääasiaan. Ymmärrän yhdenlaisia jyrkkiä mielipiteitä. Terroristi tulee julmetun kalliiksi pelleilyllään ja eritysivartioinnillaan, useine käsittelyineen. Ranskalaiset ja israelilaiset yleensä eliminoivat kaikki terot eli poliisilla ja erikoisjoukoilla on tuhoamiskäsky. Vankiloissa olevat ovat sitten aiheuttaneet muita ongelmia, panttivankeja on otettu, jotta saataisiin aateveli vapaaksi ym. He tietävät, että yksi luoti maksaa euron.

Lakimme eivät ota huomioon uudentyyppistä sotatilaa. Jihad on sodassa länsimaita vastaan. Meidän lakimme ovat kuitenkin rauhanajan tilassa.
 
Syyttäjän pitäisi huomioida se, että isku tehtiin koska Suomi on osallistunut Syyrian sotaan.
Tällä voi olla merkitystä, jotta syytetty voidaan tuomita terroristisesta teosta (lain käännösvirheestä huolimatta).
 
Ihmisillä pitää saada olla oma maailmankuva vaikka se omasta mielestä olisi ihan perseestä. Katsomuksia on miljardeja, jokaisella omansa. Kyllä täytyy olla ahdas kallo ja sielu pelkkää lakeerinahkaa sellaisilla, jotka kätkevät diktatorisen haaveen siitä, miten pitää asiat nähdä. Psyykkisessä mielessä sama perusvika kuin Bouananella, vaikka puukko ei sentään vielä heilu.

Naiivius tietenkin vie sekin syville varjoihin, pimeän puolelle. Nimittäin hyysäävä ja selittelevä media tuo tietenkin tuskaa uhrien omaisille. Sitä raapustelijat eivät käsitä. He eivät ole lainkaan niin lahjakkaita kuin luulevat olevansa.

Nähdäkseni juuri tuon ensimmäisen kappaleen takia toimittaja niin paljon kritiikkiä ja törkyä saikin. Ei se median toiminta johdu naiviudesta, vaan siitä, että maailmankuvaa syötetään tietoisesti. Pikku vilppikin tuossa hommassa on nähtävästi sallittu. Vuoden 2015 jälkeen tuon luulisi olevan aika ilmeistä.
 
Bouanane kertoi lähteneensä Kauppatorilta, koska katsoi tehtävänsä epäonnistuneen. Hänen alkuperäinen suunnitelmansa oli näyttää irtileikattua päätä valvontakameroille keskellä toria.

Jihadismitutkijan arvion mukaan Turun puukottajan naisvihamielisyyden taustalla voi kyteä kokemus torjunnasta.

– Jos hän on kokenut kantasuomalaisten tai Suomeen kotiutuneiden maahanmuuttajataustaisten naisten osalta tämmöistä torjuvaa suhtautumista. Ehkä se on aiheuttanut hänessä tällaista vihan tunnetta.

Bouanane saapui Suomeen keväällä 2016, vuotta myöhemmin hän jo suunnittelee katkovansa naisten päitä torilla. Pikkasen nyt heristellään syyttävää sormea jonnekin minne se ei kuulu. Ei Suomi-neidotkaan niin pahapäisiä ole, että saavat kenenkään terveen pään noin sekaisin vuodessa.

Tähän kun yhdistää manifestit ja muut hepun kommentit esimerkiksi että täällä saa tappaa naisia (koska väärä usko?), niin on se ihme jos ei terrorituomio napsahda. Jos tarkoitus on ollut heilutella irtopäitä kameroille, niin sekö ei ole pyrkimystä kauhun ja pelon aiheuttamiseen "valtiossa". Se, että hän ei siinä onnistunut ei luulisi olevan vaikutusta motiiviin. Murhat ovat kuitenkin totta ja ne tehtiin terroristisessa tarkoituksessa, vaikka kaikki suunniteltu julmuus ei kokonaisuudessaan onnistunut.

Bounane puhuu ja käyttäytyy vaan niin mielipuolisesti, että vähän pelkään, että tämä valkopestään pelkäksi mielenterveysongelmaksi. Sitähän lehdissä vähän jo niin kuin yritetään.
 
Bounane puhuu ja käyttäytyy vaan niin mielipuolisesti, että vähän pelkään, että tämä valkopestään pelkäksi mielenterveysongelmaksi. Sitähän lehdissä vähän jo niin kuin yritetään.

Tietyissä piireissä Turun terrori-iskusta puhutaan jo vähätellen "välikohtauksena".

Suvakkipiireissä on juututtu aika paljon siihen ajatukseen, että ollakseen terroristi täytyy ihmisen kuulua selvästi ylhäältä johdettuun hierarkisesti järjestäytyneeseen organisaatioon kuten vaikka 1980-luvun IRA. Algerian sisällissota osoitti jo 90-luvulla, että ajatusmalli on vanhentunut. Algeriassahan keskeinen osa kaupunkialueiden terroria olivat vapaasti muodostuneet muutaman hengen terroristisolut tai jopa yksittäiset ihmiset, jotka toimivat ilman ohjausta ja yhteyksiä. Silloinkin yksi suosikkikohteista olivat hunnuttamattomat "huorat" jotka tuhotiin joko viiltämällä kurkku auki tai parilla laukauksella.

Bounane on kuitenkin aivan tyypillinen nykyajan vesikauhuislamisti, joka hyökkää pehmeisiin siviilikohteisiin sillä välineistöllä mitä on käytettävissä on ja toivoo sitten kuolevansa taistelussa viranomaisia vastaan. Suomessa kuitenkin terrorismi mielletään edelleenkin 70- ja 80-lukujen vasemmisto ja palestiinalaisterrorismiksi, joka oli organisoitua ja pyrki iskemään valtiollisiin tai taloudellisiin avainkohteisiin.

Ongelma tässä on tietenkin se, että A. Kaleva ja J. Halla-aho olivat oikeassa ja suvakit väärässä. Eihän niin saa olla - maailmassa on virhe, mutta ehkä sitä ei huomata kun täti kirjoittaa Turun Sanomiin totuuden ja joka muuta väittää on vihapuhaja ja maalittaja.
 
Ongelma tässä on tietenkin se, että A. Kaleva ja J. Halla-aho olivat oikeassa ja suvakit väärässä. Eihän niin saa olla - maailmassa on virhe, mutta ehkä sitä ei huomata kun täti kirjoittaa Turun Sanomiin totuuden ja joka muuta väittää on vihapuhaja ja maalittaja.

Atte Kalevan Jihad ja terrori (Otava 2018): huolimattomasti kirjoitettu esitys modernin jihadismin kehityksestä
Ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys jihadismista
Islamistisen poliittisen väkivallan nousu 1970-luvulta lähtien ensin Lähi-idässä, sitten laajemmin islamilaisessa maailmassa ja lopulta myös lännessä on yksi keskeisiä poliittisia ilmiöitä viime vuosikymmenien maailmanpolitiikassa. Ilmiötä on luonnollisesti analysoitu laajalti eri tieteenalojen parissa. Atte Kaleva on nyt kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen yleistajuisen kirjan aiheesta. Erityisesti siksi teos on hyvin tervetullut lisä Lähi-itää ja islamia käsittelevään suomenkieliseen kirjallisuuteen. Sotatieteen maisteri Atte Kaleva on kapteeni evp. ja kokoomuslainen poliitikko, joka osallistuu aktiivisesti maahanmuuttoa ja islamia koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ymmärtääkseni Kaleva on edelleen myös väitöskirjaa valmisteleva jatko-opiskelija.

Kalevan mukaan kirjan tarkoituksena on tarjota suomalaiselle lukijakunnalle mahdollisuus ”seurata jihadistisen ajattelun kehitystä historiallisena ilmiönä” (s. 11). Kirjoittaja perustelee teosta myös islamista käytävän keskustelun polarisoituneisuudella. Arkikeskustelussa muotiin tulleen ajatusmallin mukaisesti Kaleva kuvaa kaksi äärilaitaa, jotka ideologisista syistä esittävät kumpainenkin vääristyneitä tulkintoja. Toinen näistä on osin rasismiin taipuvainen ”islamofobinen ääripää” ja toinen ”islamofiilinen ääripää”. Jälkimmäinen torjuu kaiken islamiin kohdistuvan kritiikin rasismina eikä myönnä minkäänlaista yhteyttä jihadistisen väkivallan ja islamin välille. Kaleva vertaa ryhmää stalinisteihin, jotka puolustivat Neuvostoliittoa kaikessa. Kaleva on toistuvasti korostanut näiden kahden ääripään dominoivan islamin tulkintaa myös julkisessa keskustelussa. Teoksesta, joka ilmoittaa haluavansa edustaa loogista ja kiihkotonta analyysia, tällaiset hieman populistiset tulkinnat olisi kannattanut jättää pois. Vähintäänkin tätä islamofiilista ääripäätä olisi pitänyt esitellä tarkemmin, sillä moni varmasti pitää ryhmää hyvinkin marginaalisena suomalaisessa keskustelussa.

Noin parisataa sivua laaja teos koostuu kolmesta osasta. Globaalia jihadismin kehitystä käsittelevät viimeiset osat ovat kirjan parasta luettavaa ja tarjoavat pääosin kelpo kuvauksen liikkeen eri vaiheista. Ensimmäisessä osassa esitellään islamin yleisiä piirteitä, erilaisia tapoja olla muslimi sekä salafismia ja jihadismia, jotka ovat kirjan keskiössä. Kalevan mukaan jihadismia ei voi ymmärtää perehtymättä hurskaan muslimin elämää määrittäviin peruskäsityksiin. Se, että jihadismia käsittelevään teokseen liitetään esitys islamin perusteista, vahvistaa luonnollisesti tulkintaa, että moderni islamistinen väkivalta tulee nimenomaan ymmärtää osana islamin uskonnon historiaa. Kalevan käsitys islamista ja sen historiasta on varsin konventionaalinen eikä juuri huomioi islamin tutkimuksen nykytulkintoja.

Epämääräiset termit
Islamiin kytkeytyvän poliittisen ajattelun yhteydessä käytetään paljon termejä ja käsitteitä, joiden tarkka merkitys ja ennen kaikkea näiden merkitysten kehitys on tärkeä hahmottaa, jos haluaa ymmärtää modernin jihadismin historiallista kehitystä. Kalevan teos on kuitenkin huomattavan epätarkka ja epäjohdonmukainen keskeistenkin käsitteiden suhteen. Kaleva puhuu fundamentalisteista, salafisteista, islamisteista ja muista ilman, että käsitteiden eroja ja niihin liittyvien merkitysten kehitystä analysoidaan kunnolla. Fundamentalismista puhutaan yhtä hyvin anakronisesti keskiaikaisten teologien kuin Osama bin Ladeninkin yhteydessä. Koko modernin islamilaisen poliittisen ajattelun keskeistä termiä islamismia Kaleva ei selitä teoksessa lainkaan paitsi lopun sanastossa, jossa merkitykseksi annetaan lyhyesti ”poliittinen islam”. Siitä huolimatta termiä käytetään runsaasti huomattavan erilaisissa konteksteissa. Mikä on sitten käsitteen suhde fundamentalismiin tai salafismiin, kysyy varmasti moni lukija. Tyypillisiä ovat lukuisat epämääräiset ja osin ristiriitaiset ilmaisut, jotka eivät varmasti edistä ilmiön ymmärrystä. Bin Laden on teoksessa äärifundamentalistinen salafisti, ja Saudi-Arabialla on kokemusta ”ääriainesten radikalisoitumisesta” (sic).

Salafismin muodot
Ainoana esimerkkinä poliittisesta salafismista Kaleva tarjoaa Muslimiveljeskunnan sisarjärjestöineen, vaikka Kaleva itsekin muistuttaa, että veljeskunta eroaa jonkin verran puritaanisemmasta salafismista. Minun on vaikea ymmärtää, miksi Kaleva silti esittelee käsitteen edustajana juuri veljeskunnan, sillä yleensä islamismin tutkimuksessa tehdään selvä ero valtavirtaislamismia edustavan Muslimiveljeskunnan ja salafismin eri muotojen välillä.

Salafismi on käsitteenä huomattavan monimutkainen. Historiallisesti se on spesifi teologinen termi, jolla tarkoitetaan hanbalilaiseen (Ahmad ibn al-Hanbal k. 855) teologiaan kuuluvia piirteitö. Ennen 1900-lukua termillä ei kuitenkaan koskaan viitattu sellaiseen laaja-alaiseen uskonnolliseen suuntaukseen, johon olisi sisältänyt sekä määrättyjä teologisia että laintulkintaa koskevia käsityksiä. Modernissa kontekstissa salafismilla tarkoitetaan kahta varsin erilaista islamilaisen ajattelun muotoa. Erityisesti länsimaissa salafismi yhdistetään ensinnäkin Muhammad Abduh’n kaltaisten varhaisten modernistien edustamaan suuntaukseen, vaikka aikakauden omien lähteiden perusteella termin käyttö tässä yhteydessä ei ole ongelmatonta. Toisaalta sillä tarkoitetaan erityisesti 1970-luvulta alkaen vahvistunutta puristista islamin tulkintaa, jossa on voimakas wahhabilaisuuden vaikutus ja joka yleensäkin yhdistetään Saudi-Arabian poliittisen vallan kasvuun. Juuri viimeisenä mainitusta salafismin muodosta on kehittynyt Muslimiveljeskunnan keskeinen ideologinen vastustaja Egyptissä ja monessa muussakin valtiossa. Toki salafismin vahvistuminen on vaikuttanut myös monien Muslimiveljeskunnan edustajien tulkintoihin, ja vastaavasti Muslimiveljeskunnan edustama islamismi on myötävaikuttanut salafismin politisoitumiseen 1970-luvulta lähtien. Joka tapauksessa Muslimiveljeskunta ja sen vastustajat edustavat kahta erilaista lähestymistapaa islamilaiseen ajatteluun.

Ei-poliittisesta, julistamiseen keskittyvästä salafimismista Kaleva käyttää rinnakkain termejä dawa- salafismi ja pietismi (arab. da’wa ”kutsu islamiin”). 1600-luvulla syntyneen luterilaisen herätysliikkeen pietismin nimen käyttöä tässä yhteydessä ei selitetä lainkaan. Kaiketi taustalla on latinan pietan hurskautta tarkoittava merkitys (?). Tosin Kaleva puhuu myös hurskaan pietistisestä liikkeestä.

Konteksti puuttuu
Toinen ja vielä ongelmallisempi piirre Kalevan kirjassa on se, että jihadismin kehitystä ei selitetä eikä kontekstoida mitenkään. Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tehtävä on selittää eikä pelkästään kuvata. Miksi 1900-luvun aikana ja erityisesti vuosisadan loppupuolella tapahtui merkittäviä muutoksia islamin tulkinnassa? Kaleva ei puhu mitään taloudesta, kolonialismista, postkolonialistisista valtioista, Lähi-idän asemasta kansainvälisessä poliittisessa järjestelmässä tai modernisaatioprosessista islamilaisessa maailmassa. Ilmiötä pyritään korkeintaan selittämään viittaamalla jatkuvasti epäsuorasti islamin varhaisvaiheisiin. Myös paralleelit radikalisoitumisesta muiden uskontojen piirissä jäävät mainitsematta. Sen sijaan maallistunut länsimaalainen ihmettelee siellä täällä teoksen sivuilla radikaalien muslimien toimintaa ja logiikkaa. Pahoin pelkään, että viime kädessä teos pikemminkin vahvistaa kokemusta islamiin liittyvän väkivaltaisen ajattelun outoudesta kuin tekisi sitä lukijalle ymmärrettävämpää. Islamilaisen radikalismin ymmärtäminen vaatii ilmiön asettamista historialliseen kontekstiin juuri, kuten Kalevakin kirjan alussa kirjoittaa. Tätä kirjassa ei valitettavasti tapahdu.

Asiavirheitä on liikaa
Valitettavasti kirjassa on myös kiusallisen paljon asiavirheitä. Ne eivät välttämättä vaikuta kirjan pääviestiin, mutta syövät ikävästi uskottavuutta. Tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka olisi voinut välttää luettamalla käsikirjoituksen jollakin Lähi-itää tuntevalla. Damaskoksen kuuluisa Umaijadimoskeija ei ole šiialainen. ”Ottomaanien” (suomeksi osmanien) valtakunta ei romahtanut vuonna 1924. Egyptin vuoden 1952 vallankumouksessa ei syrjäytetty presidentti Muhammad Neguibia, vaan hän oli yksi vallankumouksen tekijöistä. Hafez al-Assad ei kaapannut valtaa vuonna 1963. Hamas ei muodostanut yksinään hallitusta Gazan kaistalle voitettuaan vuoden 2006 vaalit, vaan vaalien jälkeen syntyi lyhytaikainen kansallisen yhtenäisyyden hallitus Länsirannalle ja Gazaan. Turkin suhde al-Assadin hallintoon ei ollut pitkään kylmän vihamielinen, vaan maiden välit olivat erittäin hyvät Syyrian kansannousun alkaessa. Kirjan lopussa Kaleva perustelee käyttämiään translitteraatioita ja muita arabiankielisiin sanoihin liittyviä valintojaan. Tämänkin olisi tullut tarkistaa arabian kieliopin tunteva lukija.

Kaiken kaikkiaan Atte Kalevan kirjan voi lukea kevyenä johdatuksena moderniin jihadiin. Yksityiskohtien ja tulkintojen suhteen lukijan kannattaa olla varuillaan.



Kuva Wiki Commons, kuvaaja Elagamytarek 2012



Hannu Juusola, 18 huhtikuuta 2018
https://lahi-itanyt.fi/nyt/atte-kal...ettu-esitys-modernin-jihadismin-kehityksesta/
 
Tuo hyysärin arvosteluhan on aivan perinteinen humanistisen tiedekunnan oksennus. Tapanahan on, että kun asia ei miellytä, niin johon alkaa löytyä virheitä. Ottomaanien imperiumi on ollut tähän asti ottomaanien imperiumi. Uusi kirjoitusasu omaksuttiin noin 10 vuotta sitten. Ja tietenkin klassinen "käsitteitä ja termejä ei oltu määritelty kunnolla". Ajaton klassikko jota vastaan on käytännössä mahdotonta puolustautua. Jos määrittelet ne, niin määrittelet ne väärin. Ja arvostelijahan päättää, mitkä ovat keskeisiä käsitteitä. Joten kirjoittajan määritelmät eivät ole koskaan riittäviä, kattavia tai oikeita. Kannattaa muuten muistaa, että nämä menetelmät ovat aivan keskeinen keino, jolla suomalainen tiedeyhteisö pitää itsensä ideologisesti puhtaana. "Väärän mielipiteen" omaavat saavat toki kirjoittaa graduissaan mitä haluavat, mutta tohtoreita heistä tulee hyvin hyvin harvoin ja virkaan he eivät pääse koskaan.

Hesari aikoinaan julkaisi arvostelun kirjasta The clash of civilizations and the remaking of world order. Sekin kirja oli kuulemma puuta heinää. "Todisteeksi" arvostelija oli sitten kaivanut sen ettei ortodoksien ja luterilaisten välillä ole Suomessa merkittäviä ristiriitoja.

Eurostoliitossa on sama meininki kuin Neuvostoliitossa. "Kun syyllinen on tiedossa, niin rikoskin löydetään."
 
Viimeksi muokattu:
Bouanane saapui Suomeen keväällä 2016, vuotta myöhemmin hän jo suunnittelee katkovansa naisten päitä torilla. Pikkasen nyt heristellään syyttävää sormea jonnekin minne se ei kuulu. Ei Suomi-neidotkaan niin pahapäisiä ole, että saavat kenenkään terveen pään noin sekaisin vuodessa.

Tähän kun yhdistää manifestit ja muut hepun kommentit esimerkiksi että täällä saa tappaa naisia (koska väärä usko?), niin on se ihme jos ei terrorituomio napsahda. Jos tarkoitus on ollut heilutella irtopäitä kameroille, niin sekö ei ole pyrkimystä kauhun ja pelon aiheuttamiseen "valtiossa". Se, että hän ei siinä onnistunut ei luulisi olevan vaikutusta motiiviin. Murhat ovat kuitenkin totta ja ne tehtiin terroristisessa tarkoituksessa, vaikka kaikki suunniteltu julmuus ei kokonaisuudessaan onnistunut.

Bounane puhuu ja käyttäytyy vaan niin mielipuolisesti, että vähän pelkään, että tämä valkopestään pelkäksi mielenterveysongelmaksi. Sitähän lehdissä vähän jo niin kuin yritetään.

Ratkaisuhan on että suomalaisten naisten pitää antaa jotta päät pysyvät harteilla.
Nyt kun kevät koittaa ja luonto herää niin pariutuminen on alkanut monille lajeilla.
Olen huomioinut miten omilla nurkilla erääseen virheellisesti remontoituun kerrostaloon, josta kaupunki keksi vuokrata kaikki asunnot partalapsille, vaeltaa kauriin vasaa muistuttavia teinityttöjä näiden Turun pygmiä muistuttavien miehenpuolikkaiden seurassa.
Tytöt tulevat selvästi tästä meidän sekä viereiseltä alueelta joissa asuu korkeamman elintason omaavia mutta ah niin suvaitsevaisia ihmisiä.
Parit ovat varmaan muodostuneet peruskoulussa tai ehkä tuossa ostarilla, kaunista rakkautta yhtä kaikki.
 
Viimeksi muokattu:
Ratkaisuhan on että suomalaisten naisten pitää antaa jotta päät pysyvät harteilla.
Nyt kun kevät koittaa ja luonto herää niin pariutuminen on alkanut monille lajeilla.
Olen huomioinut miten omilla nurkilla erääseen virheellisesti remontoituun kerrostaloon, josta kaupunki keksi vuokrata kaikki asunnot partalapsille, vaeltaa kauriin vasaa muistuttavia teinityttöjä näiden Turun pygmiä muistuttavien miehenpuolikkaiden seurassa.
Tytöt tulevat selvästi tästä meidän sekä viereiseltä alueelta joissa asuu korkeamman elintason omaavia mutta ah niin suvaitsevaisia ihmisiä.
Parit ovat varmaan muodostuneet peruskoulussa tai ehkä tuossa ostarilla, kaunista rakkautta yhtä kaikki.

Tarina: https://areena.yle.fi/1-3970491
 
Ensin mietin että menen kysymään että keitä ja minkä ikäisiä tytöt ovat ja miehiltä paperit, sitten tajusin että pygmit ovat paperittomia ja tyttöjen vanhemmat raivostuisivat rasistin häirinnästä.

Katsoitko jutun?

Ihqu on linnassa Kajaanin(Otanmäki) taposta ja tyttö yksinhuoltaja nykyään(ohjelmana mukaan)
 
Ratkaisuhan on että suomalaisten naisten pitää antaa jotta päät pysyvät harteilla.
Nyt kun kevät koittaa ja luonto herää niin pariutuminen on alkanut monille lajeilla.
Olen huomioinut miten omilla nurkilla erääseen virheellisesti remontoituun kerrostaloon, josta kaupunki keksi vuokrata kaikki asunnot partalapsille, vaeltaa kauriin vasaa muistututtavia teinityttöjä näiden Turun pygmiä muistuttavien miehenpuolikkaiden seurassa.
Tytöt tulevat selvästi tästä meidän ja viereiseltä alueelta joissa asuu korkeamman elintason omaavia mutta ah niin suvaitsevaisia ihmisiä.
Parit ovat varmaan muodostuneet peruskoulussa tai ehkä tuossa ostarilla, kaunista rakkautta yhtä kaikki.

Ehkä joku kohta ehdottaa, että jokaisen suomalaismiehen on luovutettava yksi tytär rauhanaseeksi, jotta saadaan pidettyä tulijat tyytyväisinä.
 
Ylimielisyyttä tai ei, tutkinnassa ja kuulemisen aikana ilmi tulleet seikat kertovat puukottajan toiminnan olleen kaikkea muuta kuin tarkkaan hiottua. Alla kolme johtopäätöstä, jotka voi vetää esitutkinnan ja istuntojen perusteella.

Puukottaja on tietämätön
Hän kertoi haluavansa toimia islamilaisen valtakunnan taistelijana. Silti mies ei ymmärtänyt sanaa terrorismi, ja hän hämmentyi, kun häneltä kysyttiin, halusiko hän aiheuttaa teollaan haittaa yhteiskunnalle.

Esitutkinnassa Bouanane kertoi halunneensa lopettaa Isis-myönteisten videoiden katsomisen. Sen takia hän etsi neljä tai viisi päivää tietoa siitä, miten matkapuhelimen muisti tyhjennetään tai puhelimen tehdasasetukset palautetaan. Kun hän ei onnistunut tässä, hän jatkoi Isis-videoiden katselua.

Puukottaja on altis manipuloinnille
Oikeudessa paljastui, ettei Bouanane ollut Turussa yksin jihadismiajatuksineen. Suomen kansalaisuuden saanut uzbekistanilaistaustainen mies oli johdatellut Bouananea, ja mies tekikin iskupäätöksen virheellisten tietojen perusteella.

Etsintäkuulutettu uzbekistanilaistaustainen näyttää olleen huomattava motivaattori Bouananen radikalisoitumisessa. Tämä osoittaa, että ääriajattelua voi nousta myös Suomessa pitkään asuneiden, jo kansalaisuuden saaneiden parissa. Mies katosi Suomesta kesällä ja lähti ilmeisesti uskonsotaan joko Syyriaan tai Afganistaniin.

Puukottajan ja etsintäkuulutetun suhteesta saadaan todennäköisesti myöhemmin vielä lisätietoa. Poliisi on salannut esitutkintamateriaalista miesten väliset viestit, mutta ne tulevat julkisiksi, kun oikeus käsittelee niitä. Oikeudenkäynti jatkuu toukokuun puoliväliin saakka.

Puukottaja on pelkuri
Bouanane kertoi halunneensa aiheuttaa ensisijaisesti vahinkoa suomalaisille sotilaille. Ilmeisesti hän oletti, että varusmiehet kantavat asetta, joten hän hylkäsi suunnitelman viime hetkellä.

Kun hän ei uskaltanut hyökätä varusmiesten kimppuun, hän valitsi ensimmäiseksi uhrikseen ystävällisesti hymyilleen naisen.

Puukottaja etsi verkosta tietoja pommiliivin rakentamiseen. Hän ei kuitenkaan halunnut käyttää pommiliivin näköistä liiviä iskun aikana, sillä hän kertoi pelänneensä poliisin tappavan hänet.

Mielikuva Syyrian tapahtumien vuoksi kostoretkellä olevasta uskonsotilaasta hämärtyi, kun puukottaja kertoi oikeudelle naisvihastaan. Bouanane puhui naisista sellaisella vimmalla, että ei jäänyt epäselväksi, mitä hän ajattelee länsimaisista naisista.

Esitutkintamateriaalissa on muutamia viitteitä vihasta. Eräs marokkolainen kertoi poliisille, että muut turvapaikanhakijat olivat houkutelleet Bouananea juttelemaan baarissa olleen naisen kanssa. Bouanane kieltäytyi ja ilmoitti, ettei pidä naisista.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005648161.html?ref=rss
 
Attehan vastasi kritiikkiin ihan asiallisesti.


Olin vuoden 2012 elokuussa kutsuttuna Suomen Lähi-idän instituutin yhdessä mm. Helsingin yliopiston kanssa järjestämään Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tutkimuksen kollokvioon, jossa esittelin omaa tutkimustani. Professori Hannu Juusola kommentoi silloin esitystäni todeten, ettei sellaista tutkimusta jota minä teen oikeastaan pitäisi ollenkaan tehdä. Hämmästyin luonnollisesti tätä lausuntoa ja kysyin professorilta minkä takia ei pitäisi. Juusola vastasi syyksi sen, että tällaisessa tutkimuksessa tutkija tuo helposti esille negatiivisia asioita islamiin ja muslimeihin liittyen. Hänen mukaansa islamin tutkijoiden tehtävänä on tuoda esiin vain myönteisiä puolia, sillä ne kielteiset puolet kyllä ovat aivan riittävästi esillä median kautta. Ihmettelin kovasti tätä asennetta, sillä en tutkijana koe voivani, enkä haluavani, ruveta kirjoittamaan pamfletteja. Minun nähdäkseni akateemisen tutkijan tehtävä on päin vastoin pyrkiä objektiivisesti minimoimaan omien ennakkokäsityksiensä vaikutus tutkimukseen ja analysoida tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman totuudenmukaisesti sellaisena kuin se ilmenee, täysin riippumatta siitä, voiko joku käsittää tuon ilmiön hyväksi tai pahaksi.
o_O
 
Back
Top