Kolumni: Turun isku kyseenalaistaa koko nykyisen arvopohjan
Ihmisten turvattomuuden tunteeseen on herättävä sekä kansallisella että EU-tasolla, Janne Yläjoki kirjoittaa kolumnissaan.
Turun iskun shokkivaikutusta tehosti vielä se, että iskijä valikoi uhreikseen suomalaisia naishenkilöitä, Janne Yläjoki pohtii. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Turun terrori-iskut olivat jättipotti niille poliittisille voimille, jotka ovat ajaneet tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa. Iskujen tekijähän oli nimenomaan "turvapaikanhakuprosessissa oleva henkilö”, muslimimaasta tuleva mies, jollaisista meitä on jo vuosikausia varoitettu.
Shokkivaikutusta tehosti vielä se, että iskijä valikoi uhreikseen suomalaisia naishenkilöitä, vaikka juuri suomalaiset naiset ovat olleet pakolaiskeskustelussa pääsääntöisesti miehiä suvaitsevaisempia.
Isku tietyllä tavalla kyseenalaistaa koko nykyisen arvopohjan kestävyyden.
Millaisena meidän sukupolvemme oikein nähdään tulevaisuudessa, kun olemme onnistuneet luomaan vain reilun parin vuosikymmenen aikana maan, jossa nuorten on turha haaveilla kestävistä työurista, jossa eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat ihan kohta pettämässä – ja jossa lastenvaunuja työnteleviä äitejä tapetaan kaduille keskellä kirkasta päivää.
Se, että maassa tehdään nyt henkirikoksia keskimäärin vähemmän kuin koskaan, ei muuta sitä tosiasiaa, että tulevaisuus pelottaa monia. Pullon henki on päässyt irti, kun meidän sukupolvemme on irrottanut korkin omalla vapaaehtoisella päätöksellään.
Pelko tasoittuu ajan mittaan, kun EU saa ulkorajansa kiinni ja Eurooppaan jäävien Lähi-idän kansojen kanssakäyminen eurooppalaisten kanssa normalisoituu. Jälkimmäiseen voi mennä useampi sukupolvi – tai vuosisata – mutta lopulta löytyy tasapaino. Niin on käynyt aina Euroopan pitkässä historiassa. Veitsien heiluttelu päättyy aina lopulta: eri asia on sitten se, kenen pyhiä kirjoja silloin luetaan.
Tie on joka tapauksessa pitkä. Ruotsi on Suomea maahanmuuttoasioissa noin 50 vuotta edellä. Silti tilanne siellä on edelleen melko haastava.
Esimerkiksi Malmön Södra Sofielundin maahanmuuttajalähiössä oli viikko sitten välikohtaus, jossa paikallisessa toimintakeskuksessa ammuttiin kolmea miestä, joista kaksi haavoittui hengenvaarallisesti, Tukholman Tenstassa ammuttiin puolestaan vain muutama tunti ennen tämän tekstin kirjoittamista 22-vuotias mies hengiltä julkisella paikalla.
Näistä ei paljon Suomessa kirjoiteta, mutta ehkä pitäisi. Meillä voisi olla jotakin opittavaa tulevaisuuden varalta.
Toinen asia, mistä juuri nyt kannattaisi kiinnostua, on Marokko. Sekä Barcelonan että Turun iskuista pidätetyt ovat kaikki marokkolaistaustaisia. Niin kuin olivat Brysselin viimevuotisten metro- ja lentokenttäiskujenkin tekijät.
Marokon tilanteesta pitäisi tietää enemmän senkin vuoksi, että Eurooppaa tuleva turvapaikanhakijoiden virta näyttää jatkossa tulevan yhä enenevässä määrin Marokon kautta.
Marokosta rantautui Espanjaan yksinomaan viime keskiviikkona lähes 600 venepakolaista. Muutos on jyrkkä, sillä koko viime vuonna reittiä käytti vain 8 000 pakolaista.
Kaiken kauhistelun keskellä pitäisi vielä pitää pää kylmänä. Kuten sisäministeri Paula Risikko totesi, pahin skenaario on koston kierteen käynnistyminen.
Mutta entisen hymistelynkin aika on auttamattomasti ohi. Ihmisten kokemaan turvattomuuden tunteeseen on herättävä sekä kansallisella että erityisesti EU-tasolla.
Janne Yläjoki
