Turussa useita puukotuksia ja laukauksia

Ministereiden ehdotuksilla ei murhenäytelmiä estetä

Kaksi ihmistä on kuollut järjettömän väkivallan takia. Se, mitä on tapahtunut, on kauheaa. Toivon, että se mitä tapahtuu tulevaisuudessa, ei lisää kauheutta, vaan on rakentavaa ja eheyttävää. Meidän on mietittävä, miten jatkossa toimimme toisin, jotta murhenäytelmä ei toistuisi.

Medialla ja yhteiskunnalla on taipumus käsitellä Turun hirmutyön kaltaisia tekoja yhteiskunnallisina ilmiöinä. Myös tarjotut lääkkeet niiden korjaamiseksi ovat yhteiskunnallisia. Teot ovat kuitenkin yksilön tekoja – valintoja, jotka syntyvät yhden ihmisen elämäntarinan, hänen elinolosuhteittensa ja henkilökohtaisten luonteenpiirteiden seurauksena.

KÄSITTÄÄKSENI vielä ei ole selvinnyt, oliko teko suunniteltu terrori-isku vai seonneen nuoren miehen silmitön vihanpurkaus. (Toisaalta voidaan kysyä, onko terrorismi koskaan mitään muuta kuin seonneiden ihmisten silmittömän vihan purkamista?)

Väkivallan estämisen kannalta sillä, oliko Turun hirmuteko terrorismia vai spontaani viharikos, on merkitystä: koska näiden rikosten motiivit ovat erilaiset, myös niiden estäminen henkilötasolla vaatii erilaisia toimia.

Jos kyse oli terrorismista – suunnitellusta, poliittisesti latautuneesta väkivallanteosta – turvapaikanhakijat eivät ole suurin uhka. Terroristit tulevat tänne turisteina, jos niin haluavat, ja käyttävät prepaid-liittymiä, joita poliisi ei pysty valvomaan. Ei heidän tarvitse istua kuukausi tolkulla vastaanottokeskuksissa suunnittelemassa iskujaan.

Jos kyse oli silkasta vihasta, pettymyksestä ja niiden aiheuttamasta sekoamisesta, tilanne on huomattavasti huolestuttavampi. Vastaanottokeskuksissamme toden totta on paljon vihaisia ja pettyneitä ihmisiä, joiden henkisen sietokyvyn pitkä, onnettomasti päättynyt odotus on tuhonnut. Voimmeko tehdä mitään estääksemme heidän katkeruutensa muuttumisen radikalisoitumiseksi?

Olen huolissani siitä, että poliitikkojen julkisuudessa esittämät keinot pikemminkin synnyttävät lisää ahdistusta ja vihaa kuin hillitsevät sitä. Järjestäytyneen terrorismin vastustamisessa lisääntynyt valvonta varmasti tuo tuloksia, mutta puhe palautuskeskuksista, vankilasaarista ja poliisien aseenkanto-oikeuden laajentamisesta eivät vähennä tuhansien turvapaikanhakijoiden henkistä pahoinvointia.

SUOMI onnistui pari vuotta sitten synnyttämään tyhjästä vastaanottoleirien saariston. Saimme ennätysajassa majoitettua 36 000 pakolaista, pedattua heille sängyt, palkattua keittäjät, ohjaajat, vartijat, sosiaalityöntekijät ja sairaanhoitajat.

Suoriuduimme pakolaistulvan vastaanottamisesta loistavasti. Mitään muuta emme sitten pystyneetkään tekemään tehokkaasti. Pysäytimme 36 000 ihmisen elämän kuukausiksi.

Yksilön kannalta puolentoista vuoden odottelu toivon ja pelon vuorotellessa on hirvittävän pitkä aika. Noiden elämättä jääneiden kuukausien hinnan voisi vielä antaa anteeksi, jos päätöksenteko olisi huolellista ja oikeudenmukaista, mutta se ei ole. Järjestelmässämme on aivan liikaa osaamattomia tulkkeja, päämäärähakuisia haastattelijoita, ala-arvoisia lakimiehiä ja tarkoitushakuista politiikkaa.

Päätökset, joissa todetaan, että – ulkoministeri Soinin lausuntoa lainaten – ”yksi maailman pahimmista kriisipesäkkeistä” on täysin turvallinen paikka jopa maassa vainottuun vähemmistöön kuuluvalle henkilölle, ovat valheellisia. Samoin päätökset, joissa todetaan, että vaikka sinua on aiemmin kidutettu tai vaikka perheenjäseniäsi on tapettu, emme katso, että on syytä olettaa uhan enää kohdistuvan sinuun.

Epätoivoinen odottelu ja kohtuuttomilta ja vääriltä tuntuvat päätökset ovat varmasti omiaan synnyttämään vihaa. Ja sitähän hallitus juuri halusikin: lähettää vihaisten mukana maailmalle viestin siitä, että Suomi on kurja paikka.


TURVAPAIKANHAKIJOIDEN palauttaminen kotimaihinsa ei ole aivan helppoa, sillä se on tehtävä yhteistyössä vastaanottavan maan viranomaisten kanssa. Palauttaminen vie aikaa. Suojellakseen kansaa torjuttujen vihalta hallituksemme pohtii mahdollisuuksia perustaa kielteisen päätöksen saaneille erillisiä säilöönottoyksiköitä ja palautuskeskuksia.

Aikaisemmin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt saivat jäädä vastaanottokeskuksiin odottamaan palautusta. Koska heillä ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä, useimmat odottivat vastaanottokeskuksista ja lähtivät sitten poliisin saattelemina takaisin kotimaihinsa.

Hallituspuolueillemme ei kuitenkaan sopinut, että nykyiset maahantunkeutujat saisivat elää veronmaksajien kustannuksella. Niinpä vastaanottokeskusten työntekijät määrättiin kantamaan entisten asukkaittensa omaisuus kadulle ja ajamaan ”luvattomat tunkeutujat” pois alueelta. Samalla näiltä kadulle ajetuilta ihmisiltä evättiin oikeus työntekoon – siis ainoaan lailliseen tapaan hankkia itselleen ruokaa ja suojaa.



MONI vastaanottokeskusten asukas odottaa parhaillaan tuomioistuimen ratkaisua migrin päätöksestä tehtyyn valitukseen. Heillä on vielä oikeus asua luonamme, mutta he tietävät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Suurin osa asukkaistamme pelkää oikeasti paluuta kotimaahansa. Ajatus elämästä rahattomana ja kodittomana on melkein yhtä ahdistava. Huoli tulevasta on suunnaton. Moni on ryhtynyt rukoilemaan enemmän ja paastoamaan tunnollisemmin. Toiset ovat muuttuneet vihaisiksi.

En usko, että tarvitsisimme kalliita ja perustuslain kannalta arveluttavia palautusyksiköitä, jos palaisimme vanhaan systeemiin, jossa kielteisen päätöksen saaneet voisivat jäädä vastaanottokeskuksiin. Yksi suuri huoli ja katkeruuden aihe katoaisi, ja samalla kielteisen päätöksen saaneita paperittomia voitaisiin valvoa helpommin.

TÄMÄ ei yksin riitä, sillä olosuhteet vastaanottokeskuksissa ovat otollisia radikalisoitumiselle: pelko, viha, traumat, ahtaus, tylsyys, henkinen tyhjiö, epävarmuus, yksinäisyys, avuttomuus, elämänhallinnan menetys… Uskon, että vastaanottokeskusten olosuhteiden muuttaminen olisi poliisien valtuuksien lisäämistä tehokkaampi keino ehkäistä radikalisoitumista.

Vanhat työntekijät tietävät kertoa, että ennen vuotta 2015 oli aika, jolloin pakolaisohjaajat olivat oikeasti ohjaajia. Jokaisella ohjaajalla oli vain muutama asiakas, joihin he tutustuivat ja joiden kanssa he pystyivät keskustelemaan. Ohjaajien tehtävä oli todellakin ohjata, opettaa, kotouttaa ja myös kuunnella ja tukea.

On selvää, että vuoden 2015 tilanteessa moiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa on kuitenkin huomattavasti vähemmän asukkaita. Sen sijaan, että yhä ahdistuneempien asukkaiden tukemisen resursseja olisi lisätty, keskuksia on suljettu ja niiden työntekijät ovat menettäneet työnsä. On haluttu säästää, ja nyt maksamme siitä.

Migrin määrittelemä vastaanottokeskusten työntekijämitoitus 300 asukkaan vastaanottokeskukselle on 9–10 ohjaajaa. Kun lasketaan viikonloput, lomat ja sairauspäivät pois, se tarkoittaa, että päivisin ohjaajia on noin kuusi: neljä aamuvorossa ja kaksi illassa. Aamuvuorolaisen vastuulla on siis noin 75 ihmistä ja iltavuorolaisen 150 ihmistä. Juttelulle, kuuntelulle ja mielekkään toiminnan järjestämiselle ei todellakaan jää aikaa.



MANCHESTERIN tragedian yhteydessä kirjoitin radikalisoitumisviruksesta, joka leviää. Vastaanottokeskukset ovat paikkoja, joissa tuo virus leviää tehokkaasti. Ne ovat myös paikkoja, joissa viruksen leviäminen voitaisiin estää tehokkaasti, jos siihen annettaisiin resursseja.

En millään usko, että Turun murhenäytelmä olisi ollut estettävissä poliisin salakuunteluoikeuksia lisäämällä. Sen sijaan luulen, että jos vastaanottokeskuksessa olisi olut enemmän henkilökuntaa, aikaa ja terapeuttista osaamista, pahoinvoiva mies olisi voinut löytää jonkin muun kanavan ahdistuksensa purkamiseen.



VASTAANOTTOKESKUSTEN olosuhteet ja niiden asukkaiden radikalisoituminen huolestuttaa minua. On kuitenkin yksi ryhmä maahanmuuttajia, jotka ovat vielä alttiimpia radikalisoitumiselle kuin turvapaikanhakijat.

Muutama Sivupolun nuori asukas on muuttanut turvapaikan saatuaan alaikäisyksikköön, jossa asuu muitakin ilman vanhempiaan maahan tulleita, erittäin traumatisoituneita pakolaisia. Olen seurannut noiden nuorten elämää yksiköissään ja kuunnellut myös muutaman tutun kertomuksia siitä, millaista on työskennellä noissa ”kodeissa”.

Nuorten elämän rankkuus ja henkilökunnan työn vastuullisuus ylittävät käsityskyvyn.

Nuoret ovat sydäntä särkevän eksyksissä, irrallisia, ahdistuneita ja turvattomia. He tarvitsevat apua ja tukea valtavasti. Yksiköiden pitäisi olla niin pieniä kuin mahdollista ja henkilökuntaa pitäisi olla todella paljon, jotta nuorten tukeminen onnistuisi.

Jos haluamme satsata suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuteen, panostamme näiden nuorten kuntouttamiseen ja ohjaajien jaksamiseen kymmenkertaisesti nykyistä enemmän.



TIEDÄN, että moni suomalainen ei hyväksy lisäresurssien myöntämistä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten elämän laadun parantamiseen. Vastaanottokeskusten ja asumisyksiköiden asukkaiden elämäntilanteen ymmärtäminen ja sen parantaminen lisää kuitenkin myös suomalaisten turvallisuutta ja vähentää terrorismin vaaraa huomattavasti tehokkaammin kuin poliisien aseistaminen.

Puhumattakaan siitä, että se on inhimillistä.
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadis...urhenaytelmia-esteta/?shared=277-0d8e8176-500
 
Ylen saamien uusien tietojen mukaan keskusrikospoliisi epäilee, että puukotusten pääepäilty Abderrahman Mechkah -nimellä esiintyvä mies radikalisoitui elokuussa.

Ja ilmoituksia tuli kasapäin jo tammikuussa? Miten käytös siis olennaisesti muuttui? Pukeutumisen osalta vain?

Antaako KRP keskeneräisestä tutkinnasta oikeasti tällaista tietoa ja vielä tuolle legendaariselle Happoselle?

Itse asiassa eräs nimettömänä minulle asian kertonut maahanmuuttaja tiesi sanoa, että radikalisoituminen tapahtui 9.8. klo 22:18. Mtv3:n kympin uutiset olivat loppuneet ja Abderrahman istui siinä VOKin sohvan nurkassa odottamassa urheilu-uutisia. Silloin se iski, ensin jalkoihin ja siitä ylävartaloon.

Eli lyhennettynä: VMP, "radikalisoitui elokuussa". Yritetäänkö tässä nyt selittää asiat niin, että koululapset eivät olleet vaarassa.
 
Itse asiassa eräs nimettömänä minulle asian kertonut maahanmuuttaja tiesi sanoa, että radikalisoituminen tapahtui 9.8. klo 22:18. Mtv3:n kympin uutiset olivat loppuneet ja Abderrahman istui siinä VOKin sohvan nurkassa odottamassa urheilu-uutisia. Silloin se iski, ensin jalkoihin ja siitä ylävartaloon.

Eli lyhennettynä: VMP, "radikalisoitui elokuussa". Yritetäänkö tässä nyt selittää asiat niin, että koululapset eivät olleet vaarassa.

Saattaa joillekin ilkeämielisille jopa tälläinenkin ajatus syntyä...
 
Tämä kertoo sen ikävän tosiseikan että Suomessa on valitettavasti ihmisiä joiden ymmärrys on todella pieni tai sokaistunut omasta näkemyksestään. Jos ihmiset tekevät työtänsä, niin tällöin on turha alkaa heitä uhkailemaan.

Mielenkiintoinen havainto muuten tuosta kuvasta, yleensä tutkintavangeilla ei saa olla mitään laitteita käytössä, joilla mahdollisuus vaikuttaa omaan esitutkintaan. Toki voi olla myös sairaalan laitteistoa mutta mielestäni olisi hyvä selvittää asia.

Tunteet kuohuvat laidassa kun laidassa.

Jokainen terve ihminen on ihan itse vastuussa siitä mitä omien korvien välissä tapahtuu, mutta nyt ei ole ollenkaan sopiva hetki lietsoa pelkoa tai vihaa millään suunnalla ja tämä pätee myös median toimintaan.

Vihan lietsontaa on myös terrorismin vähättely ja rasismin paisuttelu. Jos toimittaja haluaa ihan välttämättä lietsoa pelkoa maahanmuuttajien keskuudessa ja vihaa kantaväestön keskuudessa, niin kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään mielenterveystomistoon heti eikä vasta huomenna. Jonot on pitkät ja homma muutenkin hidasta.

Mitä tuohon läppäriin tulee, niin tuossa on meneillään vangitsemiskäsittely joka tapahtui sairaalasta käsin. Tuo jätkä ei läppäriä ihan lähivuosina hiplaile...edes valvotusti saati sitten muuten :D
 
-EU-maiden hallitusten kyvyttömyys panna täytäntöön maastakarkoituksia on suurin vetovoimatekijä. Jos ihmiset tietävät, että heillä on laitottomina maahantulijoina runsaan 70 prosentin mahdollisuus jäädä maahan siitäkin huolimatta, että heidät on käsketty poistumaan, niin ei ole suuri yllätys, että he nousevat veneisiin," The Times -lehden lähde sanoo.

Hänen mukaansa Euroopan kyvyttömyys palauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tulijoita lähtömaihinsa pahentaa pakolaiskriisiä.
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201708242200347900_ul.shtml
 
:D
Voi kauhheaa, internettiin on taas eksynyt vääriä mielipiteitä! Niinku minä mieleni pahoitin :rolleyes:.
Ja vielä maanpuolustusaiheisella foorumilla, jossa useimmat ketjut perustuvat oletettuun toimintaan mahdollisessa hypoteettisessa tilanteessa. Eihän näin voi käydä!
Tosin 14 tykkäystäkin, se täytyy mainita.

Turku oli kuitenkin joillekin sitä tosielämää, ja epäilemättä maailma ei ole ennallaan heidän kohdallaan.
Joidenkin suomalaisten joutuminen uudelleen vastaavaan tilanteeseen… joidenkin mielestä mahdollista, joidenkin mielestä täysin poissuljettu ajatus.

Todennäköisyyksiin sen enempää menemättä, niin kuinka sitten itse kukin reagoisi mahdollisessa tilanteessa? Kun se tulee yllätyksenä ja aikaa päätöksentekoon on hetki, on mielenkiintoista pohtia, kuinka itse reagoisi. Kirjoitukseni on minun näkemykseni, kuinka kadulla murhaavia pitäisi vastustaa, jotta he tappaisivat mahdollisimman vähän ihmisiä.

Sen verran järkyttyneitä osa on ollut skenaariostani, että lienee hyvä keskustelunaihe, eli sellainen, josta ollaan jyrkästi eri mieltä osapuolien kanssa. MPnetin parhaaseen tyyliin.
Joidenkin kommenttien perusteella, näyttää kuitenkin siltä, että saisin mukaani ainoastaan maahanmuuttajia. Mikäpäs siinä. Joukkovoima kuin joukkovoima.

Ja, mihin @Fremen tuossa viittasikin, olen läheiselle sattuneen onnettoman tapahtuman vuoksi joutunut mittaamaan reagoimiseni oikein pahassa paikassa. Minä en jäädy, näin se vain menee.
---------------------
Kiitos tuesta veli Fremen, dramatiikka perheessämme on muuttunut onneksi tylsän keskiluokkaiseksi nykyään. Luonto ja aika parantaa.
----------------------
Tämä aihe on hyvä siirtää omaksi ketjukseen, se on aivan totta väärinkäsitysten välttämiseksi. Mietin sitä itsekin, ja ilmoitan siitä modeille.
 
Viimeksi muokattu:
pääepäilty Abderrahman Mechkah -nimellä esiintyvä mies radikalisoitui elokuussa.

Ja ilmoituksia tuli kasapäin jo tammikuussa? Miten käytös siis olennaisesti muuttui? Pukeutumisen osalta vain?


ee788eb436efe391d18d272ab28052e8--funny-cute-funny-shit.jpg
 
Tästä touhusta alkaa vähin erin paljastua se vanha aatami, se tallukkamainen juttu. päätän kommentoinnin näihin sanoihin näihin kuviin.
 
Tämä kertoo sen ikävän tosiseikan että Suomessa on valitettavasti ihmisiä joiden ymmärrys on todella pieni tai sokaistunut omasta näkemyksestään. Jos ihmiset tekevät työtänsä, niin tällöin on turha alkaa heitä uhkailemaan.

Mielenkiintoinen havainto muuten tuosta kuvasta, yleensä tutkintavangeilla ei saa olla mitään laitteita käytössä, joilla mahdollisuus vaikuttaa omaan esitutkintaan. Toki voi olla myös sairaalan laitteistoa mutta mielestäni olisi hyvä selvittää asia.

Epäilisin, että on vieressä seisovan hepun läppäri. Ja arvelisin, että on asianajaja.
 
Turun puukotuksista epäilty käytti vääriä nimiä – näin turvapaikanhakijoiden tietoja tarkistetaan

5f4734314efc47bfa12efd39c60a6d60.jpg

Ei ole harvinaista, että turvapaikkaa hakevat henkilöt kertovat vääriä tietoja Eurooppaan tulostaan, henkilöllisyydestään ja iästään, maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo sanoo.

Isolla osalla turvapaikanhakijoista ei ole kunnon dokumentteja, eivätkä viranomaiset voi olla yhteydessä lähtömaahan.
Turun puukotuksista epäilty Abderrahman Mechkah on esiintynyt Saksassa vähintään viidellä eri henkilöllisyydellä. Ylen lähteiden mukaan hän on myös kehuskellut antaneensa suomalaisviranomaisille väärän nimen ja iän.

Ilta-Sanomat kysyi Maahanmuuttovirastolta, miten turvapaikanhakijoiden henkilöllisyydestään antamia tietoja tarkistetaan.

Suomessa turvapaikanhakija voi tehdä hakemuksen vain rajavartiolaitokselle tai poliisille, joka kirjaa ensimmäisenä ylös hakijan henkilötiedot.

– Suurella osalla turvapaikanhakijoista ei ole passia tai hyviä, aitoja dokumentteja, kertoo turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo maahanmuuttovirastosta.

Poliisi tai Rajavartiolaitoksen virkamies ottaa talteen turvapaikanhakijan sormenjäljet ja henkilötuntomerkit ja vertaa niitä Eurodoc-järjestelmään, johon rekisteröidään EU-alueen turvapaikanhakijat ja laittomasti ulkorajan yli EU-valtioihin tulleet henkilöt. Tässä vaiheessa tarkistetaan, onko hakijasta kansainvälisiä etsintäkuulutuksia tai onko hän syyllistynyt rikoksiin Schengen-valtioissa.

Vuonna 2016 turvapaikanhakijan ensimmäinen puhuttelu siirtyi poliisilta Maahanmuuttovirastolle. Puhuttelussa selvitetään turvapaikanhakijan henkilöllisyyttä ja matkareittiä Suomeen. Abderrahman Mechkahin on kerrottu tulleen samoihin aikoihin Suomeen.

– Tietysti meillä on käytössä kaikki poliisilta saadut tiedot ja siinä yhteydessä pyrimme selvittämään näitä asioita henkilöä puhuttamalla. Haasteellista on, ettei heillä ole useinkaan sellaisia dokumentteja, joita yleensä on toisen valtion kansalaisilla matkustaessaan ulkomailla. Ei ole harvinaista, että henkilöt kertovat vääriä tietoja Eurooppaan tulostaan, henkilöllisyydestään ja iästään, Repo kertoo.

Jos hakija ilmoittaa viranomaisille olevansa alaikäinen ja Maahanmuuttovirastolla on perusteltua syytä epäillä ilmoitusta, hakijalle voidaan tehdä oikeuslääketieteellinen iänmääritys. Siihen tarvitaan kuitenkin hakijan suostumus, Repo sanoo.

– Jos henkilö on ilmoittanut olevansa alaikäinen, käräjäoikeus on yleensä määrännyt edunvalvojan käyttämään hänen puhevaltaansa. Jos henkilö ei suostu iänmääritykseen, se tietysti huomioidaan päätöksessä. Se kertoo jotain ja voi vaikuttaa päätökseen. Jos osa henkilön kertomasta on täyttä puppua, totta kai se vaikuttaa uskottavuusarvioon.

Turvapaikkayksikön päällikön mukaan turvapaikanhakijoiden taustojen selvittäminen on haasteellista, koska Suomen viranomaiset eivät voi olla yhteydessä turvapaikanhakijan kotimaahan.

– Se on salassa pidettävää tietoa, koska jos henkilö on lähtenyt pakoon vainoa kotimaastaan, niin täältä ei voida olla sinne yhteydessä. Henkilön esittämiä tietoja ei voida tarkistaa sieltä käsin.

Kuinka paljon Suomessa voi olla turvapaikanhakijoita, jotka liikkuvat Suomessa tekaistulla henkilöllisyydellä?
– Ei siitä voi antaa minkäänlaista arviota. Vuosien mittaan on arvioitu, että ehkä 70–80 prosenttia tulee ilman passia. On paljon sellaisia turvapaikkapäätöksiä, joissa on merkintä, ettei hakijan henkilöllisyyttä ole kyetty varmistamaan. On tilanteita, että henkilö on saanut turvapaikan tai oleskeluluvan ja hän aikanaan tekee maistraattiin ilmoituksen, että hän haluaa tarkentaa tai muuttaa henkilötietoja, jotka hän on aikanaan ilmoittanut väärin.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005339375.html?ref=rss
 
Mies on Suomen viranomaisille ilmoittanut olevansa algerialainen, mutta Ruotsin viranomaisille marokkolainen.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005339117.html

Ongelmatapaukset työnnetään muiden huoleksi ja homma räjähtää vasta pääteasemalla käsiin. Meidän viranomaiset eivät todellakaan ole ainoita joilla on peiliin katsomisen paikka.
 
Viimeksi muokattu:

Sieltä se tuli: Kohtelias ja hiljainen nuori mies. Ei vaikuta erityisen uskonnolliselta.

Minäkin olen vastannut tuota kuvausta 10 vuotta sitten. Ehkä kaikki kohteliaat ja hiljaiset, ei erityisen uskonnolliset miehet voisi heittää etukäteen turvasäilöön.

Römäkät ekstrovertit ovat turvallisia...etenkin jos ovat kovin uskonnollisia.
 
Oli hyvin mielenkiintoinen katsoa tuo eilinen a-studio jossa haastateltiin hallistuksen ja opposition edustajia...Aika kaukana ovat ajatukset Perussuomalaisilla ja muilla toisistaan. Lisäksi humanismilla tuntuu olevan äärimmiäinen arvo. Saas kahtoa kuinka kauan eurooppa kykynee harjoittamaan tuota maailman parannusta.
 
Back
Top