Entä Suomi osana Eurooppaa? NATOn myötä kynnys Suomeen kohdistuvalle sotilaalliselle painostukselle on noussut merkittävästi. Venäjä joutuu huomioimaan koko liittokunnan, ei vain Suomen.
Nato ei tee Suomesta etulinjan uhria, vaan liittokunnan etulinjan toimijan.
Suomen turvallisuus perustuu yhä omaan kykyyn puolustautua. Yleinen asevelvollisuus, suuri ja koulutettu reservi,alueellinen puolustusajattelu, koko maan puolustaminen ja maanpuolustustahto ovat vielä toistaiseksi voimissaan. Suomi teki viisaasti, kun se ei liittynyt Natoon korvatakseen oman puolustuksensa, vaan ankkuroidakseen sen osaksi liittokuntaa. Tässä mielessä Suomi ei muuttunut, vaan oli jo valmiiksi Nato-yhteensopiva.
Suomen puolustus ei ole mikään teoreettinen paperilla oleva asia. Koulutettu reservi, toimiva komentorakenne, realistinen harjoittelu, sodan ajan ajattelu (ei kriisinhallintaromantiikkaa). Monessa Nato-maassa palataan nyt ajatteluun, josta Suomi ei koskaan luopunut.
Suomi ei ole helppo operaatio kenellekään.
Yksi juttu vielä. Huoltovarmuus, toimiva hallinto, korkea luottamus instituutioihin, poikkeusolojen osaaminen. Tämä kaikki yhdessä on keskeinen strateginen voimavara.
Parantaakin voi ja pitää vielä. Ilma- ja ohjuspuolustus on kallista ja rajallista. Riippuvuus liittolaisten tuesta kriittisissä vaiheissa on todellista. Entä taloudellinen ja teollinen kestävyys?