Turvallisuuspoliittiset selonteot ovat teatteria

[skärdis]

Brittien työväenpuolue valitsi eilen uudeksi puheenjohtajakseen selkeän sosialistin. Ei ne aatteet niin vaan mihinkään häviä. Siirtyvät vain välillä taka-alalle.

Aatteiden sisälläkin on kovin erilaisia näkökulmia. Eihän oikeistodemari Lipponen, Jungnerista puhumattakaan, eroa yhtään mitenkään keskiverto kokoomuslaisesta.

 

[Platypi]

Toverivärillä vahvennettu.

Riippuu paljon siitäkin millaiseen saumaan tuo kertauskouluttamaton joukko joutuu? Joutuuko? Suomella on edelleen paljon joukkoja, joista nuorin kaarti on ns. tuoreen koulutuksen saaneita. Näiden joukkokohtainen taistelukyky on varustuksen yms. osalta hyvä. Joukkokohtainen suorituskyky on paljon myös johtajien vastuulla, asia, josta varsin harvoin esitetään pohdintaa. Ja maailmalla asia on aivan avoimesti tunnistettu ja tunnustettu. Johtajan tosiolevaa kykyä ei nosta lainkaan se, että hän väheksyy joukkoaan.

Jos vertaatte tätä yritystoimintaan ja - elämään hetken. Ei yhdenkään vastuullisesti johdetun yksikön tai ketjun yksikään johtaja saa armoa vetoamalla "johdettavan joukon suorituskykyyn". Yksikään yksikkö tai sen johtaja ei voi vedota siihen, että työntekijät ovat lihavia tai muuten vain lössäkkeitä, ei, yksikön johtajalta vaaditaan, että homma kulkee niillä palikoilla, jotka ovat käytössä. Käsi sydämelle, eikö näin ole.

Suomen reserviläisiä väheksytään oikein urakalla ja usein väheksyjien kärki löytyy niistä, joiden "pitäisi" kyetä johtamaan näitä yksilöitä. Onko ohjelmallinen väheksyntä jotain käänteispsykologiaa, jolla kuvitellaan vaikutettavan AIKUISIIN MIEHIIN näiden suorituskykyä kohentavalla tavalla? Voi toimia finnikärsien kanssa, mutta aikuisten miesten kanssa SE VAAN EI TOIMI. Vapaaehtoistoimijat eivät ole se mittari, jolla asioita punnitaan. Vapaaehtoisia on muutama tuhat ja ne eivät kesää tee koko kenttäarmeijan mittarilla. Ja jos useimman kouluttajan ja upseerin ainoa kontaktipinta on vapaaehtoisten kanssa toiminnassa, niin se on kyllä iso voi voi ja oivoi. Jos kokemuspiiri on suurelta osin finnikärsien johtamista ja vapaaehtoistoimijoiden paimentamista, niin edelleen: oi voi ja voivoi. Koska finnikärsien ja vapaaehtoisten väliin jää käytännössä se koko halvatun kenttäarmeija. Piste.

Pakko myöntää, että Baikalin sai tässä nuoren res.upsin menemään vähän itseensä ja häpeämään. Mutta vain vähän.

Voisin kirjoitella tänne jossain vaiheessa omat kokemukseni kaupunkijääkärikomppanian vm. 2014 aineksista. Suurella osalla foorumilaisista kun ei varmaan ole ollut vuosikausiin kontaktipintaa tavallisen nykynuoren mielenmaisemaan ja suhtautumiseen inttiin. Isien näkemykset kun tuppaavat vaikuttamaan poikienkin maailmankuvaan

 

[Rannari]

Aatteiden sisälläkin on kovin erilaisia näkökulmia. Eihän oikeistodemari Lipponen, Jungnerista puhumattakaan, eroa yhtään mitenkään keskiverto kokoomuslaisesta.

Taitaa lähteä enemmänkin kotikasvatuksesta tms. puolueen valinta em henkilöiden kohdalla.

 

[Platypi]

tuplat

 

[baikal]

Aatteiden sisälläkin on kovin erilaisia näkökulmia. Eihän oikeistodemari Lipponen, Jungnerista puhumattakaan, eroa yhtään mitenkään keskiverto kokoomuslaisesta.

Ja tämähän se juuri Sos.Demin puolueena on ajanut historiansa surkeimpaan kannatusjamaan. Lipponen-Heinäluoma olivat omiaan vieroittamaan äänestäjiä "vasemmistopuolueesta", eikä taittuminen katkea, koska uusia ikäluokkia ei ole onnistuttu kosimaan mukaan. Tätä mieltä on varsin moni pitkän linjan demari.

 

[Honcho]

tupla

 

[baikal]

Pakko myöntää, että Baikalin sai tässä nuoren res.upsin menemään vähän itseensä ja häpeämään. Mutta vain vähän.

Voisin kirjoitella tänne jossain vaiheessa omat kokemukseni kaupunkijääkärikomppanian vm. 2014 aineksista. Suurella osalla foorumilaisista kun ei varmaan ole ollut vuosikausiin kontaktipintaa tavallisen nykynuoren mielenmaisemaan ja suhtautumiseen inttiin. Isien näkemykset kun tuppaavat vaikuttamaan poikienkin maailmankuvaan

Älä häpeä. Ota onkeesi, niin sinusta kasvaa hyvä, humaani ja luja reservinupseeri. Ihan oikeesti.

 

[Rannari]

Ja tämähän se juuri Sos.Demin puolueena on ajanut historiansa surkeimpaan kannatusjamaan. Lipponen-Heinäluoma olivat omiaan vieroittamaan äänestäjiä "vasemmistopuolueesta", eikä taittuminen katkea, koska uusia ikäluokkia ei ole onnistuttu kosimaan mukaan. Tätä mieltä on varsin moni pitkän linjan demari.

Jos asiaa tykönään miettii niin aika vaikea on havaita kenen asiaa Urpilaisen/Rinteen pumppu oikeastaan ajaa? Mahtavatko lopulta tietää itsekään? Nyt olisi puolueella loistava etsikkoaika nousta uuteen kukoistukseen mutta siihen tarvittaisiin selkeä linja ja näkemys tulevasta. Pitänee todeta että sitä odotellessa...

 

[skärdis]

Ja tämähän se juuri Sos.Demin puolueena on ajanut historiansa surkeimpaan kannatusjamaan. Lipponen-Heinäluoma olivat omiaan vieroittamaan äänestäjiä "vasemmistopuolueesta", eikä taittuminen katkea, koska uusia ikäluokkia ei ole onnistuttu kosimaan mukaan. Tätä mieltä on varsin moni pitkän linjan demari.

Ne aidot demarit ovat uhanalainen laji, koska iso osa nuorisosta on lähtenyt opiskelemaan herroiksi. Alati pienenevän joukon sorvin ääressä politrukilta omaksumaa herravihaa ei riitä nostamaan demareiden kannatusta.

Tuota ei pitkän linjan demareiden keskuudessa haluta ymmärtää, ja lopputulos näkyy kannatuksessa.


Edit: Kyse on teollisen yhteiskunnan murroksesta ja maailman vapautumisesta. Ei mistään työväentalojen piirileikeistä tai porvarien salajuonesta.

 

[Bushmaster]

Ne aidot demarit ovat uhanalainen laji, koska iso osa nuorisosta on lähtenyt opiskelemaan herroiksi. Alati pienenevän joukon sorvin ääressä politrukilta omaksumaa herravihaa ei riitä nostamaan demareiden kannatusta.

Tuota ei pitkän linjan demareidne keskuudessa haluta ymmärtää, ja lopputulos näkyy kannatuksessa.

....miten demareiden politiikassa on näkynyt käytännön tasolla työtätekevän kansanosan huomioiminen? Kaikkea muuta ovat olleet puolustamassa mutta ei duunareita vaikka meuhkaavat olevansa työväenpuolue..?

Tosin ei duunarieen ja heidän perheiden puolustaminen ole muidenkaan puolueiden eikä myöskään hallituksen asialistoilla kovin korkealla....muutenkuin vaalijargonissa...

 

[Mustaruuti]

Palataas taas työväen aatteesta turvallisuuspoliittisiin selontekoihin

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1442028166621?ref=hs-fprio-A5

Presidentti seurasi sivusta, kun ministeri huseerasi
PÄÄKIRJOITUS 13.9.2015 2:00 Päivitetty: 13.9.2015 8:38
KOLUMNI
Unto Hämäläinen HELSINGIN SANOMAT

Kasarmitorin laidalla, Helsingin Kaartinkaupungissa, seisoo uljas keltainen rakennus, Suomen puolustusministeriön talo. Samassa korttelissa on myös Suomen puolustusvoimien päämaja, jonka virallinen nimi on Pääesikunta.

Korkeiden muurien ja monien porttien takana on oma pienoismaailmansa, jossa tehdään suunnitelmia kaikkein pahimman päivän varalta: miten Suomea pitäisi puolustaa, jos vihollinen hyökkäisi kimppuumme.

Maanpuolustuskorttelista annetaan tietoa ulospäin vain huolellisesti säännöstellen. Sotilaiden ja muiden virkamiesten väliset riidat, juonittelut ja valtakamppailut yritetään pitää poissa julkisuudesta.

Viime viikkoina julkisuuden hallinta on kuitenkin pettänyt. Mediassa on raportoitu tarkasti, miten puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) halusi vaihtaa ministeriönsä kansliapäällikön ja sai lopulta tahtonsa läpi, vaikka syrjäytetyllä Arto Rädyllä oli kamppailussa takanaan mahtavat taustavoimat ulko- ja puolustushallinnon virkakunnassa, mediassa ja myös Puolustusvoimissa.

Rädyn poliittisista suhteista antaa oivan kuvan se, että hänellä olisi ollut takanaan enemmistö ministereistä, jos pääministeri Juha Sipilä (kesk) olisi päästänyt nimityksen hallituksessa äänestykseen asti.

Ehkä Rädyllä oli myös presidentti Sauli Niinistön hiljainen tuki, mutta viimeisessä perustuslakiuudistuksessa presidentiltä vietiin oikeus nimittää ministeriön kansliapäällikkö.

Puolustusvoimien ylipäällikkö joutui siis seuraamaan sivusta, kun ministeri huseerasi presidentin tontilla. Keskustelun on täytynyt olla presidentille tuskallista, sillä hän haluaa pitää ulko- ja turvallisuuspolitiikassa langat käsissään.

Presidentin tahto näkyi viime vuonna, kun hän nimitti Puolustusvoimien komentajaksi Jarmo Lindbergin. Jyrki Kataisen (kok) hallituksen ministerit, ainakin hallituksen enemmistö, olisi ollut valmis valitsemaan Arto Rädyn komentajaksi.

Räty olisi voitu nimittää komentajaksi, sillä siirtyessään Pääesikunnasta ministeriön johtoon hän jätti portin paluulleen Puolustusvoimien johtoon auki ja otti viideksi vuodeksi virkavapaata kenraalin virasta.

Räty siis putosi virkapeleissä kahden tuolin väliin.

Virkanujakka on nyt ohi, ja uusi kansliapäällikkö Jukka Juusti aloittaa ensi vuoden alussa viiden vuoden mittaisen kautensa.

Arto Räty täyttää lokakuussa kuusikymmentä vuotta ja siirtyy täysin palvelleena reserviin. Todennäköisesti kansainväliset yritykset tai yhteisöt yrittävät värvätä Rädyn neuvonantajakseen.

Nimityksen takana on nähty myös kamppailua Suomen turvallisuuspolitiikan linjasta. Kiihkeimmät Rädyn kannattajat ovat ennustaneet, että puolustusministeri Niinistö yrittää katkoa suhteet Natoon, johon hänen kolme edeltäjäänsä Carl Haglund (ministerinä 2012–2015), Stefan Wallin (2011–2012) ja Jyri Häkämies (2007–2011) kytkivät Suomen puolustusta.

On selvää, että kansliapäällikön vaihdos lisäsi mielenkiintoa Niinistöä kohtaan. Uuden ministerin sanomisia ja tekemisiä seurataan tarkasti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, etenkin Ruotsissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.

Pelot linjanmuutoksesta ovat liioiteltuja. Puolustusministerin valta on rajallinen. Hän ei yksinään päätä suhteista ulkovaltoihin tai Naton kaltaisiin suuriin toimijoihin.

Presidentti ja hallitus ryhtyvät lähikuukausina kirjoittamaan uutta turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Silloin määritellään Suomen suhtautuminen Natoon. Linja vahvistetaan eduskunnassa, ja käsittely kestää ainakin vuoden.

Selonteon kirjoittaminen on tällä kerralla jännittävä prosessi. Kirjoitustyön aikana paljastuu, mitä mieltä perussuomalaiset ovat Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.

Puolueen kantahan on vielä auki. Näin voi päätellä puheenjohtaja Timo Soinin vastauksesta Ulkopolitiikka-lehden kysymykseen.

"Tiedät kysyessäkin, etten vastaa tuohon sillä lailla, että saisit siihen selvää kantaa, koska minulla ei ole selvää kantaa. Kaikki ovat tietävinään minun Nato-kantani, mutta voin sanoa, etten tiedä sitä itsekään", ulkoministeri myönsi.

 

[Taitolaji]

Ruotsissa osataan tarpeen vaatiessa myös toimia nopeasti ja valmistella kulisseissa. Riskinä on, että Suomi jää rannalle ruikuttamaan naapurin laivan jo seilatessa, tai kotoisammin; onko Natoon mänijöitä Ruotsi män justiinsa! Täällä tulee silloin kiire pykätä uusi Turvallisuuspoliittinen selonteko päätöksenteon pohjaksi


Jäätävä varoitus Suomelle ja Ruotsille: ”Pitäisi viipymättä valmistella Nato-jäsenyyttä”
Jaa artikkeli:
Facebook81Twitter14WhatsApp

Uusi Suomi
Luotu:
13.9.2015 10:27

• Kuva: EPA / All Over Press
  
  
  
  Ruotsalaisprofessorin mukaan tämän päivän turvallisuuspoliittinen tilanne on sellainen, ettei Suomen ja Ruotsin Nato-päätöksen lykkäämiselle ole mitään syitä. Arkistokuvassa Naton päämaja Brysselissä.

Ruotsin tulisi pikaisesti hakea Nato-jäsenyyttä yhdessä Suomen kanssa. Näin kirjoittaa ruotsalaisen Lundin yliopiston tiedusteluanalyysin professori Wilhelm Agrell mielipidekirjoituksessaan Dagens Nyheterissä.

Agrellin mukaan Suomi ja Ruotsi ovat juuri nyt pahimmassa mahdollisessa tilanteessa: lähellä Natoa, mutta ilman minkäänlaisia sitovia turvatakuita.

-Tilanne (Suomen ja Ruotsin) lähialueilla on heikentynyt, eikä enää voida pitää turvallisuuspoliittisena voittona liittoutumisen lykkäämistä. Sen sijaan näiden maiden pitäisi nyt viipymättä valmistella Nato-jäsenyyttä yhdessä, hän kirjoittaa.

Agrellin mukaan Suomi ja Ruotsi asettavat Naton ulkopuolella itsensä alttiiksi erilaisille riskeille ja jopa valtausyrityksille.

-Natoa voidaan odottaa apuun Saarenmaalla, Hiidenmaalla ja Bornholmissa, mutta ei Hangossa, Ahvenanmaalla tai Gotlannissa, hän toteaa.

Hän perustelee Suomen ja Ruotsin yhteistä Nato-hakemusta sillä, että jos vain toinen maa hakee Nato-jäsenyyttä, toisen turvallisuuspoliittinen asema heikentyy merkittävästi.

-Tämän päivän turvallisuuspoliittinen tilanne on sellainen, ettei päätöksen lykkäämiselle ole mitään syitä. Uskottelu siitä, että Venäjää voidaan rauhoitella vaikenemalla Natosta on itsepetosta. Venäjän toistuvat uhkaukset korostavat sitä, että nyky-Venäjä ei epäröi uhata naapureitaan, jotka haluavat suojella itseään, Agrell toteaa kirjoituksensa lopuksi.

 

[Honcho]

Arno Kotro osaa hyvänä kynämiehenä kirjoittaa vakuuttavasti, mutta hänen rasitteenaan on se että kantaa ei ole valittu faktojen mukaan vaan toisinpäin. Argumentit valitun kannan puolesta vaihtelevat sen mukaan minkälaiset tuulet milloinkin puhaltelevat. Jossain vaiheessa koko sota konseptina oli kuollut, ja pitäisi olla vain jokin virka-apupalvelus öljyntorjuntaan ja luonnonkatastrofeihin. Jossain vaiheessa ennen Ukrainaa sodankuva ei ollut realistisesti se, että vallataan alueita jostain vaan strateginen isku ja kybersodankäynti, johon pienehköllä ammattiarmeijalla on paras kyky vastata. NATO-jäsenyys oli jo esillä, mutta lähinnä sivuasiana ja pienen maan mahdottomuudesta puolustaa itseään omilla resursseilla ei ollut suurempaa puhetta (Kumpikaan näistä ei oikein sovikaan Kotron ajaman "Ohi On" -kampanjan yleiseen sadankomitean ja vihreän miesliitonkin tukemaan valtavirtaan). Ukrainan yllättävän perinteikkäitä tohinoita sisältäneen sodan myötä strategiset kyberiskut ovat jääneet Kotrolla taka-alalle ja nyt keskitytään tähän ammattiarmeijan reserviarmeijaa parempaan iskukykyyn ja nostetaan joka käänteessä esiin myös NATO-jäsenyyden pakollisuus resurssipuutteen vuoksi. Global Firepower kelpasi Kotrolle "lähteeksi" nyt mutta se olisi jäänyt omaan vähäiseen arvoonsa jos tulokset olisivat olleet "vääriä".

Olisi hauska kuulla Arnon alkuperäiset perustelut totaalikieltäytymiselleen siltä ajalta kun se oli ajankohtaista. Veikkaanpa että sieltä ei olisi tullut siihen aikaan kovin paljoa iskukykyä ja NATO-jäsenyyttä vaan huomattavasti enemmän joko YYA-henkistä tai sitten jonkinlaista maailmojasyleilevän pasifistista settiä. Jälkimmäinen on oma veikkaukseni.

Mutta argumentit argumentteina ja ihmiset ihmisenä. Kotrosta vain aina tuntuu että ollaan tekemisissä fanaatikon kanssa, kun perustelut muuttuu mutta mielipide ei järky.

Hieman "psykkaa" lukiossa tavanneena olisi kiusaus hakea myös tämän tutkintalinjan kautta selityksiä Kotron ajatuksille...olkoonkin että nämä kohdistuvat taas sanojaan eikä (alati muuttuviin) argumentteihin.

http://www.ruutu.fi/video/756306

http://www.arnokotro.fi/tekstit/kotilaakari2011-3.html

 

[STI_Tactical9mm]

Hän perustelee Suomen ja Ruotsin yhteistä Nato-hakemusta sillä, että jos vain toinen maa hakee Nato-jäsenyyttä, toisen turvallisuuspoliittinen asema heikentyy merkittävästi.

Ruåtsalainen tiedusteludialyysin professori ei nyt ota huomioon meidän kohdalla, että Soumen jättäytyessä rannalle NATO-kantojensa kanssa, meillä on vielä takataskussa vanha jäsenyys Varsovan liitossa, joten sieltä löytyy kyllä tuki ja turva johon nojata ...

 

[kimmo.j]

Lainaus Tommi Kangasmaan tekstistä.

Asiantuntijat eivät myöskään luota eivätkä laske museokaluston varaan. Puolustus mitoitetaan tuhansien ja taas tuhansien suunnittelutuntien tuloksena sellaiseksi, että se vastaa realistisia, sotilaallisia uhkakuvia. Sotilailla ei ole tarvetta valehdella omille kansalaisille. Puolustus on edelleen uskottava myös sotilaiden mielestä, joskin upseerikunta on jo tullut esiin huolellaan siitä, että se ei ole sitä kymmenen vuoden päästä, jos mitään ei tehdä.

Itse asiassa juurikin päin vastoin.
Ei tästä ole niin kauan kun asiantuntijat olivat sitä mieltä, että T-72 on täysin riittävä meidän erityiolosuhteisiin.
Kas, kävi tuuri ja saimme Leo 2 vaunuja ja sotilaat alkoivat kertoa kuinka paska T-72 olikaan oikeasti ollut verrattuna nykyaikaiseen vaunuun. Me reserviläiset jotka olimme asiaan hiukan vihkiintyneitä, olimme ymmärtäneet vaunun puutteet liturgiasta huolimatta. Vastaavia esimerkkejä on varmasti muitakin.

En siis ole vakuuttunut, että PV on rehellinen kertoessaan asioista meille kansalaisille. PV:llä on pitkät perinteet tehdä välttämättömyydestä hyve. Siinä on puolensa, mutta kun asejärjestelmää arvioidaan on sanottava sen todellinen tila, eikä väitettävä mustaa valkoiseksi.

 

[Vonka]

Laitan uudelleen linkin tähän vanhaan (typistettyyn) uutiseen Aholan lausumista.

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html

On hyvä jos vanhaa kalustoa päästiin korvaamaan uusilla, mutta onko riittävästi vai ainoastaan paria lähtöä varten? Aholalla oli toki monta muutakin huolen aihetta, jotka yhä ovat ajankohtaisia. Mikä lienee Leopardien tilanne, onko riittävästi ammuksia, entä raskaat raketinheittimet, onko vieläkään saatu raketteja/ohjuksia, entä riittävästi. Koko järjestelmä on kohta päivityksineenkin vanhentunut. Entä räjähteiden varastointi, viimeksi kuin luin mediasta oli yli puolet "lainvastaisissa" varasosuojissa. Lista on pitkä ja pitenee, ellei niitä miljardeja ala tippua.

Puutteita on aina, mutta suurin heikkous on mielestäni PV:n rauhanajan byrokratia ja ohjeistukset. Jos pilliin vihelletään, tulee yksi helvetinmoinen häröpallo ja "Rautakorven varikko" ennen kuin keksivät, että nyt pitää oikaista muutama mutka.

Mieti kokemuksesi pohjalta, miten yhteiskunnan kävisi, jos sitä johtaisi PV. Kaikki luovuus pysähtyisi siihen paikkaan.

 

[ajs178]

Kunnon turvallisuuspoliittinen selonteko merkittäisiin punaleimalla.

Joo, mutta tuntien suomalaisen virkamiehen tiedonvuotokulttuurin, niin ei näitä uskalla tehdä. Ovat saman tien maikkarin toimittajilla ja joutuu muukin kuin puolustusministeri Niinistö kysymään, että lähdenkö pois, kun ei-julkisia asioita tivataan haastattelussa.

Sivumennen sanoen, jos olisin Niinistö, niin selvittäisin, kuka vuoti kansliapäällikön valintamuistion medialle ja savustaisin tyypin ulos ministeriöstä.

 

[Vonka]

Toverivärillä vahvennettu.

Riippuu paljon siitäkin millaiseen saumaan tuo kertauskouluttamaton joukko joutuu? Joutuuko? Suomella on edelleen paljon joukkoja, joista nuorin kaarti on ns. tuoreen koulutuksen saaneita. Näiden joukkokohtainen taistelukyky on varustuksen yms. osalta hyvä. Joukkokohtainen suorituskyky on paljon myös johtajien vastuulla, asia, josta varsin harvoin esitetään pohdintaa. Ja maailmalla asia on aivan avoimesti tunnistettu ja tunnustettu. Johtajan tosiolevaa kykyä ei nosta lainkaan se, että hän väheksyy joukkoaan.

Jos vertaatte tätä yritystoimintaan ja - elämään hetken. Ei yhdenkään vastuullisesti johdetun yksikön tai ketjun yksikään johtaja saa armoa vetoamalla "johdettavan joukon suorituskykyyn". Yksikään yksikkö tai sen johtaja ei voi vedota siihen, että työntekijät ovat lihavia tai muuten vain lössäkkeitä, ei, yksikön johtajalta vaaditaan, että homma kulkee niillä palikoilla, jotka ovat käytössä. Käsi sydämelle, eikö näin ole.

Suomen reserviläisiä väheksytään oikein urakalla ja usein väheksyjien kärki löytyy niistä, joiden "pitäisi" kyetä johtamaan näitä yksilöitä. Onko ohjelmallinen väheksyntä jotain käänteispsykologiaa, jolla kuvitellaan vaikutettavan AIKUISIIN MIEHIIN näiden suorituskykyä kohentavalla tavalla? Voi toimia finnikärsien kanssa, mutta aikuisten miesten kanssa SE VAAN EI TOIMI. Vapaaehtoistoimijat eivät ole se mittari, jolla asioita punnitaan. Vapaaehtoisia on muutama tuhat ja ne eivät kesää tee koko kenttäarmeijan mittarilla. Ja jos useimman kouluttajan ja upseerin ainoa kontaktipinta on vapaaehtoisten kanssa toiminnassa, niin se on kyllä iso voi voi ja oivoi. Jos kokemuspiiri on suurelta osin finnikärsien johtamista ja vapaaehtoistoimijoiden paimentamista, niin edelleen: oi voi ja voivoi. Koska finnikärsien ja vapaaehtoisten väliin jää käytännössä se koko halvatun kenttäarmeija. Piste.

Tämä on taas yksi niitä viestejä, jotka pitäisi sementoida opiksi jälkipolville, kun taas asiat unohtuvat.

 

[Honcho]

Ei tästä ole niin kauan kun asiantuntijat olivat sitä mieltä, että T-72 on täysin riittävä meidän erityiolosuhteisiin.

Ainakin Igor Kopiloff oli tätä mieltä vielä Leokaupan jälkeen...

Kas, kävi tuuri ja saimme Leo 2 vaunuja ja sotilaat alkoivat kertoa kuinka paska T-72 olikaan oikeasti ollut verrattuna nykyaikaiseen vaunuun.

En mä nyt tiedä, jotkut ehkä tekivät välttämättömyydestä liiankin ison hyveen. Mutta muistan että ennen Leo-kauppoja joku upseeri selitti, että T-72 on suhteellisen kevyenä vaununa ihan liikehtimiskykyinen ja PST-tulivoiman osalta: "On se joka tapauksessa sinkoa parempi". Tuo nimenomainen insertti tuntui rehelliseltä.

 

[Honcho]

Tämä on taas yksi niitä viestejä, jotka pitäisi sementoida opiksi jälkipolville, kun taas asiat unohtuvat.

Jep, tuota tuli mietittyä jo silloin nuorena sällinä kun ei ollut vielä 32-v sotavanhus sijoittamattoman reservin kiikkustuolissa vaan parikymppinen operatiivisten joukkojen huipputaistelija.

Koska mitään suunnistusta, viestintää, taktiikkaa tms ei tyhmälle jääkärille opetettu, olisi tehoni taistelutilanteessa ollut 1:1 sen mukaista miten järkevästi minua ees taas käskytellään, olisin kyllä tehnyt mitä sanotaan.

Väitän että pääsääntöisesti työelämän puolella ei ole näin, silti johtajan merkitystä korostetaan nimenomaan siellä. Varmaan sotahommissa helposti kävisi niin että hyvin johdettu vaatimattomammasta väestä koostuva yksikkö voisi pärjätä siinä missä harhaanjohdettu etulinjan joukko olisi aika kusessa.