Työllisyyden näkymät

[jurppi]

Minä ihan oikeasti olen tässä viimeaikoina miettinyt, että mitä porukkaa ne ovat, jotka ovat vuosia työttömänä tai hakevat tuloksetta 200 työpaikkaa? Kyllähän Suomessa nimittäin edelleen on tekemätöntä työtä ja hyville työntekijöille tarvetta.

Ihan mielenkiinnosta kilpailutin itseäni taannoin ollen vakaassa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Tein kaksi työhakemusta ja sain kaksi kutsua työhaastatteluun.

En ehtinyt käydä kuin toisessa, sillä ehdoista neuvoteltaessa mainitsin minulla olevan X:n kaltaiset työehdot nykyisellään eikä mitään pakkoa vaihtaa jos en saa haluamaani ja että olen sopinut myös toisen haastattelun kilpailijalle. Käytännössä tiesin tuon olevan hieman röyhkeä ”ota tai jätä” tarjous, josta en voisi juuri peruutella enää, mutta noin puolen minuutin päästä haastattelija sanoi, että hän haluaa minut omaan tiimiinsä hommiin ja mikäli ne ovat ehtoni, niin hän suostuu sillä ehdolla, että peruutan sen toisen haastattelun. Näin sovimme, vaikka mieleeni juolahtikin, että nyt myin itseni liian halvalla…

Jostain kertonee se, että kahvikupin äärellä sain kuulla, ettei hän ole kuluneen 15 vuoden aikana tehnyt yhtä nopeaa rekrytointipäätöstä. Olin siis ilmeisesti ehdoistani huolimatta ihan hyvä diili ja tulevaisuutta ajatellen on kiva tietää, että arvoni on ilmeisesti nyt sovittuja ehtoja suurempi.

Onneksi olkoon... Kaikessa ystävyydessä sanoisin että Sinulle olisi paras vaihtoehto ryhtyä yrittäjäksi. Silloin ei tarvitse mietiskellä sitä mihin omat rajat muiden mielestä riittää. Voisit asettaa itse tavoitteesi ja olisin varsin luottavainen niiden saavuttamisen osalta.

 

[Rauhantekijä]

@skärdis
No juu, itsekin olen aina arvostanut saksalaisten kisällijärjestelmää, joka olisi ammattiin valmistavaa opiskelu-tekemistä ja jotain tämän suuntaista on tietenkin vaihtoehtona. Nää nuoret ei vaan ole niitä helpoimpia puhuttavia kun on kyse jonkin ankkuroidun mielipiteen mahdollisesta muuttamisesta. Kattellaan......

 

[jurppi]

Suomessa ei päästä kunnolla eteenpäin ennen kuin asenteet yhteiskunnassa muuttuu yrittäjyyttä arvostavammiksi. Tämä totuus konsentroituu juuri ekono0mien kohdalla jotka saavat kaikkien parhaat koulutukselliset lähtökohdat liiketoimintaan ja sen hallintaan. Suurin osa valmistuneista ekonomeista pitää ensisijaisena palkkatyötä. Tosin sen verran on jo asioita ajateltu että yrittäjyyskoulutuksen puute/tarve ymmärretään..
Joskus aikoinaan luin artikkelin jossa mainittiin että vain alla 10 % valmistuvista ekonomeista pitää yrittäjyyttä ensisijaisena vaihtoehtona tulevaisuudessa..olivatkohan he yrittäjien jälkikasvua (tai sitten ei). Mutta tuollainen luku on yhteiskunnan kannalta suorastaan hävettävä.

Selvitys: Ekonomikoulutus ei valmenna yrittäjyyteen
Kotimaa 16.12.2014 10:52

Marjukka Liiten
Helsingin Sanoma
Kauppakorkeakouluista valmistuneet ekonomit ovat tyytyväisiä opintoihinsa, ja heidän työllistymisensäkin on pysynyt melko hyvällä tasolla. Sen sijaan valmiuksia yrittäjyyteen tai ylipäänsä työelämään tulisi saada jo opiskeluaikana enemmän. Tämä käy ilmi Suomen Ekonomien keräämästä tutkimustiedosta.

Viime vuonna valmistui yli 2200 kauppatieteiden maisteria ja liki 1900 kauppatieteiden kandidaattia.

Valmistuneista maistereista 55 prosenttia oli naisia ja kandidaateista 46 prosenttia.

Viime vuosina paranemaan päin ollut ekonomien työtilanne notkahti hieman viime vuonna. Vajaa puolet oli jo heti valmistuessaan vakinaisessa kokopäivätyössä.

Kaksi kolmasosaa vastaajista oli tyytyväisiä työtilanteeseensa ja yli 80 prosenttia oli sitä mieltä, että työ vastaa koulutusta vähintään melko hyvin.

Vastavalmistuneiden bruttokuukausipalkan keskiarvo oli 3214 euroa.

Opintoihinsa valmistuneet olivat muuten tyytyväisiä, mutta ohjausta olisi kaivattu enemmän. Kielten opetuksen laatu vaihteli tuntuvasti koulutuspaikan mukaan.

Vastavalmistuneitten maisterien mukaan koulutus oli kohentanut ainakin ryhmätyötaitoja ja kykyä omaksua uusia asioita. Ne ovat Suomen Ekonomien tutkimuspäällikön Juha Oksasen mukaan vahvuuksia, joihin koulutusyksiköiden tuleekin panostaa.

Suurin osa vastaajista arvioi saamansa yrittäjävalmiudet verrattain heikoiksi. Myös muita yhteyksiä työelämään ja käytännönläheisempää opetusta toivottiin enemmän.

"Teoreettisen oppimisen rinnalla olisi hyvä päästä jo opiskeluaikana hyödyntämään opittua esimerkiksi työstämällä käytännön tehtäviä yrityksissä", sanoo Suomen Ekonomien koulutuspoliittinen asiamies Suvi Eriksson.

Erikssonin mukaan yrittäjyyteen voitaisiin jo yliopisto-opintojen aikana kannustaa niin, että opiskelu tukisi enemmän omaa ajattelua, riskinottokykyä ja oman osaamisen tunnistamista.

 

[jurppi]

Niin ja sitten vielä meinasi unohtua, miten työllisyys saadaan asialliselle tasolle.
Tarvitaan lisää yrittäjiä ja senkin jälkeen lisää yrittäjiä. Heidän tuekseen tarvitaan sellainen järjestelmä joka ei nujerra yrittäjää vaikka hän joskus epäonnistuisikin. Kilpailuyhteiskunta on sellainen että väistämättä jokuset häviää ja kokevat tappion..se ei kuitenkaan saa tarkoittaa mahdollisuuksien loppumista. Järjestelmän pitää kannustaa epäonnistunuttakin. Seuraavalla kerralla hän on kokeneempi ja potentiaalinen selviytyjä.

 

[pstsika]

Onneksi olkoon... Kaikessa ystävyydessä sanoisin että Sinulle olisi paras vaihtoehto ryhtyä yrittäjäksi. Silloin ei tarvitse mietiskellä sitä mihin omat rajat muiden mielestä riittää. Voisit asettaa itse tavoitteesi ja olisin varsin luottavainen niiden saavuttamisen osalta.

Sosialistinen yhteiskuntamalli, tiukka ja säännelty byrokratiahelvetti, puuttuva pääoma sekä toistaiseksi puuttuvat valmiudet oman yrityksen pyörittämisestä asettavat tiettyjä rajoitteita, vaikka olenkin mielessäni pyöritellyt yrittäjyyttä jo pidemmän aikaa. Tiedän, että pystyisin työllistymään ja uskoakseni työllistämään ainakin vähän ihmisiä yrittäjänä, mutta em. seikat tarkoittavat sitä, että en ole lainkaan varma kannattaako tuollaista henkilökohtaista riskiä ottaa, kun vaakakupissa on turvallinen ja vakaa toistaiseksi voimassaoleva kokoaikainen palkkarengin asema.

 

[baikal]

No, mitteepä nuo yrittäjät sitten tekevät? Yrittämisessä pitää pitkällä tähtäimellä löytyä varsin pinkeä ansaintalogiikka. Yrittäminen silkasta isänmaanrakkaudesta ei ehkä elätä.....

Yksi suuri syy sille, että "suomalainen ei yritä" on kotimarkkinoiden pienuus. Ja rumpujen pärinää......Suomen sijainti. Katsokaa nyt vaikka Sveitsiä. Ohhoh, sijainti keskellä ökymarkkinoita ja wanhoja kumppanuuksia jakaa saakka. Jne. Kyllä näihin asioihin löytyy useimmiten ihan loogisia selityksiä, kyse ei ole mystiikasta tai siitä, että suomalaiset ovat ihan perseestä. Onnea jokaiselle, joka keksii keinon repiä yrittämällä elantonsa, tappelee kynnet verillä pienillä markkinoilla muruista. Mielestäni kyse ei ole niinkään ihmisistä tai yrittämisen puutteesta vaan markkinoista ja sijainnista. Ymmärrän, että tämä on vaikea niellä, koska valtiovalta ja media on tolkuttanut sata vuotta sitä, että ihan Euroopan keskellähän tässä ollaan.....toinen juttunsa on meikäläinen kustannustaso. Se nyt vaan ei julistamalla muuksi muutu. Koettakaa myydä esim. matkailutuotteita vaikkapa ranskalaisille. Aika vitun siisti juttu pitää löytyä, että sieltä lähdetään asiakseen tulla ornahtelemaan kohti Suomea. Ja kisaappa meikähinnoilla sitten vaikka öööö puolalaisen tai slovenialaisen talvituristirysän kanssa....onnea. Tai kisaappa sakumarkkinoilla, kun keskivertosaku ajaa saatanan hyvää pikitietä Välimeren rantaan kuudessa tunnissa.

Miksi ekonomi ei "yritä"? Johtuisiko siitä, että kaupallisen tutkinnon suorittanut ihminen ei ehdoin tahdoin pane persettään tuleen, kun tietää saavansa hyvää liksaa toisen palveluksessa? Pyörii lomat ja edut, on jonkinlaiset työajat ja muutakin elämää kuin "pallaksella yrittely"? Nimenomaan SE ekonomi tietää, eikä luule...se kertoo paljon. Olen itse ollut mukana monessa yrityksessä ja olen vieläkin parissa. Ja jumalauta, joka kerta, kun olen onnistunut lurkkimaan itseni valtion palkoille, on ollut suorastaan tyrmistyttävää, miten helvetin helpolla voi palkka juosta ja vielä hyvä palkka. Yrittelyn ohessa tai ryytipoikana palvelus valtiolla on lomaa. Mielensäpahoittajien valtakunnassa ei vissiin tätäkään sovi sanoa. Mutta aivan luojan totuus tämä on.

 

[Rauhantekijä]

....kotimarkkinoiden pienuus......Suomen sijainti.....kyse markkinoista ja sijainnista. Koettakaa myydä matkailutuotteita vaikkapa ranskalaisille.....kisaappa meikähinnoilla sitten vaikka puolalaisen tai slovenialaisen talvituristirysän kanssa..... sakumarkkinoilla, kun Välimeren rantaan kuudessa tunnissa.

Juurikin näin. Vaikka Suomi on hyvä maa suomlaisille niin tuossahan noita faktoja on niputettu. Ainoa yhteys missä Suomen kohdalla on puhuttu "houkuttelevuustekijöistä" on liittynyt hallitsemattomaan maahanmuuttoon, vaikka olisi pitänyt löytää seikkoja, joilla saadaan houkuteltua yrityksiä ja turisteja. Mutta kun ei, niin ei.

Miksi ekonomi ei "yritä"? Johtuisiko siitä, että kaupallisen tutkinnon suorittanut ihminen ei ehdoin tahdoin pane persettään tuleen, kun tietää saavansa hyvää liksaa toisen palveluksessa? Pyörii lomat ja edut, on jonkinlaiset työajat ja muutakin elämää.

Juuri tämä on se syy. Yritys palkkaa osaavan numerohenkilön ja siksi tähän on tunkua. Jos olet yrittäjä, saat ihan yksin hoitaa numerosi, ei ole tukea mihin nojata.


.

 

[Minuteman]

Minä ihan oikeasti olen tässä viimeaikoina miettinyt, että mitä porukkaa ne ovat, jotka ovat vuosia työttömänä tai hakevat tuloksetta 200 työpaikkaa? Kyllähän Suomessa nimittäin edelleen on tekemätöntä työtä ja hyville työntekijöille tarvetta.

He ovat ihmisiä jotka eivät ole rekrytoijan silmissä sopivia. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin osaaminen, kokemus, koulutus ja ikä ovat yhtä suuria handikappeja työmarkkinoilla kuin osaamattomuus, kouluttamattomuus, kokemattomuus ja nuoruus. Ostajan markkinoilla ostajalla on vara valita sopivimmat ja se sopivin on hakija joka voidaan istuttaa tekemään laskutettavaa työtä ilman perehdytystä, joka ei uhkaa rekrytoijan asemaa eikä ole vaaraa että palkollinen vaihtaisi heti tilaisuuden tullen parempiin hommiin.

Itsellä loppui palkkatyöt vuonna 2008 taloudellisista ja tuotannollisista syistä yhtä aikaa parin sadan kolleegan kanssa. Takana oli parikymmentä vuotta kokemusta asiantuntija- ja esimieshommista. Kuvittelin että duunin löytäminen olisi ollut helppo nakki mutta paskat; Olin yli-ikäinen, liian kokenut ja liian osaava. Oman tason duuneihin en kelvannut koska tarjolla oli kymmenen vuotta nuorempia ja tason laskeminen ei onnistunut koska rekrytoivat esimiehet pelkäsivät oman paikkansa puolesta tai ottivat asenteen että "et sä tässä hommassa viihtyisi, vaihdat kuitenkin heti parempiin hommiin."

Totesin sitten että en tarvitse työnantajaa vaan ryhdyn myymään osaamistani omaan laskuun ja tällä tiellä ollaan.

Makein tilanne oli kun ex-työnantaja pyysi "hattu kourassa" keikalle pistämään järjestykseen sen saman funktion jonka pyörittämisestä olin vastuussa ennen potkujani. Kuittasin neljän kuukauden keikasta entistä vuosipalkkaani vastaavan summan. Nauroin ääneen koko matkan pankkiin.

Suomessa yrittäjäksi ryhtyvät ihmiset jotka olivat koulussa parempia uskonnossa kuin laskennossa, siksi insinöörejä ja ekonomeja ei firman pyörittäminen kiinnosta. Mutta työelämän muutokset ajavat väkisinkin siihen että työllistyminen tai oikeastaan elannon raapiminen kasaan vaatii yrittäjämäistä otetta. Kaltaisteni itsensä työllistävien keikkamiesten ja -naisten määrä kasvaa koko ajan eikä tilanne ole meikäläisille mitenkään huono koska kysyntää meidän kaltaisille senioriosaajille tuntuu olevan kovasti. Kukaan ei halua meitä palkata mutta sen sijaan toimeksiantoja ollaan halukkaita tekemään.

Maailma näyttää erilaiselta freelancen silmin.

-------------------------------------------------------------------------------

Hyvä yritys, palkansaajat!

Kaikki keskeiset edut, joiden eteen on taisteltu lukuisissa työtaisteluissa ovat uhattuina: lomarahat, sunnuntai- ja ylityökorvaukset halutaan leikata, sairauskarenssipäiviä halutaan poistaa, ja eläkeikäkin pitää nostaa jatkuvasti, kun ihmiset elävät liian pitkään ja ovat turhan hyvässä kunnossa.

Palkansaajajärjestöt järjestivät mahtavan mielenosoituksen, solidaarisuutta vannottiin, jopa yleislakolla uhattiin, kunnes koko tematiikka hautautui yhtäkkiä pakolaiskriisin ja turvapaikkahakijoiden tsunamin alle.

Itse ongelma on edelleen olemassa: Palkansaajilla on hyvin paljon oikeuksia, joita ilkeä hallitus yrittää kaikin tavoin leikata, viimeksi laajamittaisella operaatiolla nimeltä yhteiskuntasopimus. Ja eiköhän osapuolet keksi ensikin vuonna jotain dramaattista ja viihdyttävää.

Pienyrittäjät nauravat räkäisesti, joskaan ei huvittuneesti, kun palkansaajien suuri valituskuoro esiintyy ja ulvoo hyvien vanhojen etujensa perään. Itse pienyrittäjillä ei ole aikaa perustaa omaa valituskuoroaan, sillä heillä on aivan liian paljon hommia, myös iltaisin ja sunnuntaisin.

Mitä kahvilan tai grillikioskin omistaja on mieltä siitä, jos lomaraha poistettaisiin? Hän olisi siitä onnellinen, koska sitten hänellä olisi ehkä varaa palkata joku työntekijä ja lähteä itse ensimmäistä kertaa vuosiin niin kutsutulle vuosilomalle.

Mitä toiminimellä toimiva hieroja tekee, jos vuokra nousee eikä asiakkaita meinaa riittää? Meneekö hän lakkoon? Mitä selkävammainen freelance-kääntäjä tekee lääkärin määräämällä sairaslomalla, kun kirjan pitää olla valmis ensi perjantaina?

Mitä tanssiorkesterin saksofonisti tekee, jos bändi ei saa riittävästi keikkaa tai jos agentit maksavat liian huonosti? Osoittaako hän kadulla mieltä, kädessä kyltti jossa lukee ’Maksakaa kunnolla soitostani tai en soita ollenkaan!’? Vai soittaako hän hattu edessään ostoskeskuksessa?

Suomessa kannattaa olla palkansaaja. Kannattaa olla ottamatta riskiä ja hakeutua jonkun luotettavan työnantajan hellään huostaan, sellaisen, joka jakelee liikunta- ja lounasseteleitä, jolla työterveys ja hammashoito pelaa ja jota vastaan voi nostaa oikeusjutun, jos se teettää liikaa ylityötä.

Kannattaa laittaa aivot kellokortin soinnilla narikkaan, vuokrata itsensä ulos maanantaista perjantaihin, tyytyä kuukausipalkkaan, kollegoihin ja pomon kohteluun. Se on turvallista eikä tarvitse yrittää mitään.

Mitä jos palkansaajan huoleton identiteetti onkin pelkkä illuusio?

Jos nimittäin tarkemmin katsoo, koko elämä on yhtä yksityistä pienyrittämistä: Alussa ihminen yrittää pysyä pystyssä, kävellä, syödä lusikalla, myöhemmin hän yrittää löytää kumppania, kotia ja kutsumusta, sitten hän yrittää pysyä terveenä ja lopuksi hän yrittää selviytyä lähdöstä turhia valittamatta.

Eikä mikään järjestö ole neuvottelemassa etuuksia: On ihan yrittäjästä itse kiinni kokeeko hän lopun konkurssina vaiko fuusiona emoyhtiön kanssa.

 

[TBman]

Suomessa ei päästä kunnolla eteenpäin ennen kuin asenteet yhteiskunnassa muuttuu yrittäjyyttä arvostavammiksi. Tämä totuus konsentroituu juuri ekono0mien kohdalla jotka saavat kaikkien parhaat koulutukselliset lähtökohdat liiketoimintaan ja sen hallintaan. Suurin osa valmistuneista ekonomeista pitää ensisijaisena palkkatyötä. Tosin sen verran on jo asioita ajateltu että yrittäjyyskoulutuksen puute/tarve ymmärretään..
Joskus aikoinaan luin artikkelin jossa mainittiin että vain alla 10 % valmistuvista ekonomeista pitää yrittäjyyttä ensisijaisena vaihtoehtona tulevaisuudessa..olivatkohan he yrittäjien jälkikasvua (tai sitten ei). Mutta tuollainen luku on yhteiskunnan kannalta suorastaan hävettävä.

Pitää muistaa, että mitä korkeammin koulutettu henkilö on, niin realismi yrittäjyyden ongelmista suomessa, torppaa yrittäjäksi ryhtymisen.
Oikeasti, jos halutaan suomessa, että pienyrittäjyys olisi samalla viivalla työntekijän statuksen kanssa, pitäisi muuttaa paljon!
1. Sosiaalinen turva
2. Eläketurva ja sen maksattaminen
3. Suoja velkojia vastaan yritystoiminnan lainoissa
4. Verottajan toiminta "sumeasti" yrittäjiä ja osingonsaajia vastaan
5. Yhteiskunnan asenne yrittäjän omaisuuteen ja tekemiseen

Näistä pikkuseikoista kun päätetään tehdä kaikille tasapuolisia ja luvataan, ettei esim: verottaja palaa keksityillä argumenteillä 6 vuotta vanhoihin päätöksiinsä, niin pienyrittäjyys suomessa voi olla uskottavaa ja kannustavaa.

 

[skärdis]

Yksi suuri syy sille, että "suomalainen ei yritä" on kotimarkkinoiden pienuus. Ja rumpujen pärinää......Suomen sijainti. Katsokaa nyt vaikka Sveitsiä. Ohhoh, sijainti keskellä ökymarkkinoita ja wanhoja kumppanuuksia jakaa saakka. Jne.

Kieltämättä saksankielisillä on kotinurkallaan 100 miljoonan saksankielisen kotimarkkinat, joka varmasti auttaa markkinoiden löytämisessä. Toisaalta kilpailukin on äärimmäisen kovaa verrattuna johonkin Suomeen, jossa markkinataloutta vasta harjoitellaan. Näkeehän sen näistä lidleistä ja bauhausseista, että Suomessa voi hintoihin laittaa vapaasti extraa ja silti ovat markkinoiden halvimpia.

Kun nyt Sveitsistä ja sen menestyksestä puhutaan, niin en malta olla nostamatta esiin työn hintaa. Sehän on Sveitsissä aivan järkyttävän kallista! Suomikin on halpatuotantomaa Sveitsiin verrattuna.

Ja jumalauta, joka kerta, kun olen onnistunut lurkkimaan itseni valtion palkoille, on ollut suorastaan tyrmistyttävää, miten helvetin helpolla voi palkka juosta ja vielä hyvä palkka. Yrittelyn ohessa tai ryytipoikana palvelus valtiolla on lomaa. Mielensäpahoittajien valtakunnassa ei vissiin tätäkään sovi sanoa. Mutta aivan luojan totuus tämä on.

Minulla on nyt reilu vuosi yksityisen sektorin palvelua takana monivuotisen virkamieselämän jälkeen, enkä jaksa olla hämmästelemättä tätä yksityisen sektorin menoa! Ei täällä ainakaan työllä tapeta ja nytkin tuli reilut kaksi viikkoa "lomaa" aivan pyytämättä. Lainaumerkeissä siksi, että firma pistetään kiinni tänään ja avataan loppiaisen jälkeen, eikä nämä vapaapäivät syö varsinaisia lomapäiviä. On kuulemma tehty niin kovasti töitä ja plussatunteja on poltettavaksi. Ei meillä mitään työaikakirjanpitoa ole, enkä ainakaan itse tunne tehneeni ainakaan liikaa töitä.

Toista se oli valtiolla, kun kellokortti raksutti ja kustannuspaikalle oli vääntäydyttävä välipäivinäkin, vaikkei mitään tekemistä ollutkaan.

 

[skärdis]

Pitää muistaa, että mitä korkeammin koulutettu henkilö on, niin realismi yrittäjyyden ongelmista suomessa, torppaa yrittäjäksi ryhtymisen.
Oikeasti, jos halutaan suomessa, että pienyrittäjyys olisi samalla viivalla työntekijän statuksen kanssa, pitäisi muuttaa paljon!
1. Sosiaalinen turva
2. Eläketurva ja sen maksattaminen
3. Suoja velkojia vastaan yritystoiminnan lainoissa
4. Verottajan toiminta "sumeasti" yrittäjiä ja osingonsaajia vastaan
5. Yhteiskunnan asenne yrittäjän omaisuuteen ja tekemiseen

Näistä pikkuseikoista kun päätetään tehdä kaikille tasapuolisia ja luvataan, ettei esim: verottaja palaa keksityillä argumenteillä 6 vuotta vanhoihin päätöksiinsä, niin pienyrittäjyys suomessa voi olla uskottavaa ja kannustavaa.

Suoja velkojia vastaan on nytkin 100 %:a, kunhan ei sotke omaa talouttaan yritystoimintaan esim. takaamalla. Mikäs takaus se sellainen olisi, josta ei voisi joutua vastuuseen? Ei taitaisi paljoa herua lainaa sellaista "takausta" vastaan.

 

[TBman]

Suoja velkojia vastaan on nytkin 100 %:a, kunhan ei sotke omaa talouttaan yritystoimintaan esim. takaamalla. Mikäs takaus se sellainen olisi, josta ei voisi joutua vastuuseen? Ei taitaisi paljoa herua lainaa sellaista "takausta" vastaan.

Tänä talouden vuoristorata-aikana ei taida monikaan yritys toimia, jollei takuita anneta ja oteta
Ikävä kyllä.
100% suoja myöskään verovelkaa vastaan ei ole koskaan yrittäjällä. Jos verottajan edustaja katsoo (vaikka konkurssitilanteessa), että on maksettu muita velkoja/vakuuksia pois, jättämällä vaikka verovelkaa yhtään euroa, niin omistaja on omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa joka sentistä veroja.
Vaikka ei olisi edes omistaja tehnyt päätöksiä vastuiden ja velkojen maksatuksista.
Myös tämän hetken trendi on rahoitusinstrumenteissä, että riskipreemiot ovat todella isoja. 5-12 %

 

[baikal]

Kieltämättä saksankielisillä on kotinurkallaan 100 miljoonan saksankielisen kotimarkkinat, joka varmasti auttaa markkinoiden löytämisessä. Toisaalta kilpailukin on äärimmäisen kovaa verrattuna johonkin Suomeen, jossa markkinataloutta vasta harjoitellaan. Näkeehän sen näistä lidleistä ja bauhausseista, että Suomessa voi hintoihin laittaa vapaasti extraa ja silti ovat markkinoiden halvimpia.

Kun nyt Sveitsistä ja sen menestyksestä puhutaan, niin en malta olla nostamatta esiin työn hintaa. Sehän on Sveitsissä aivan järkyttävän kallista! Suomikin on halpatuotantomaa Sveitsiin verrattuna.



Minulla on nyt reilu vuosi yksityisen sektorin palvelua takana monivuotisen virkamieselämän jälkeen, enkä jaksa olla hämmästelemättä tätä yksityisen sektorin menoa! Ei täällä ainakaan työllä tapeta ja nytkin tuli reilut kaksi viikkoa "lomaa" aivan pyytämättä. Lainaumerkeissä siksi, että firma pistetään kiinni tänään ja avataan loppiaisen jälkeen, eikä nämä vapaapäivät syö varsinaisia lomapäiviä. On kuulemma tehty niin kovasti töitä ja plussatunteja on poltettavaksi. Ei meillä mitään työaikakirjanpitoa ole, enkä ainakaan itse tunne tehneeni ainakaan liikaa töitä.

Toista se oli valtiolla, kun kellokortti raksutti ja kustannuspaikalle oli vääntäydyttävä välipäivinäkin, vaikkei mitään tekemistä ollutkaan.

Aivan. Tuo vahvennettu kertoo paljon.

Keski-euroopan markkinat eivät koskaan ole vain saksankieliset, toki väitän näin vain pienestä vinkkelistä katsoen. Markkinat limittyvät ja lomittuvat monin sitein ja tavoin ja kas, äkkiä puuhalaatikko onkin suurempi käsittäen Italiaa, Ranskaa, Espanjaa, Beneluxia jne. Minä kyllä tunnen nämä lallatukset kuinka Suomen sijainti ei ole este vaan korkeintaan hidaste. Monella alalla tuo sijainti vaan on pirullinen seikka.

Sveitsiläisen työn hinta perustuu jalostusasteeseen. Siinä kun me keitämme närepinosta sellupaalin, siinä tuo sveitsiläinen veikko vääntää närekasasta huonekaluja ja käkikelloja, astioita ja koriste-esineistöä, sisustuksen yksityiskohtia jne. Kun tuo närekasan jalostusasteen ero on tuota luokkaa, niin ei tarvitse ihmetellä kykyä maksaa tekijöille palkkaa. Yrittäjiäkin on ihan eri volyymilla alalla kuin alalla, mutta kun ne saksankieliset markkinat....kilpailua on ja tekijän on oltava hereillä, mutta sellaista se markkinatalous on.

Mutta jatketaan toki ruoskimalla itseämme niin, että kylkiluut paistaa jo Loppiaiseen mennessä.

 

[Honcho]

No, mitteepä nuo yrittäjät sitten tekevät? Yrittämisessä pitää pitkällä tähtäimellä löytyä varsin pinkeä ansaintalogiikka. Yrittäminen silkasta isänmaanrakkaudesta ei ehkä elätä.....

Yksi suuri syy sille, että "suomalainen ei yritä" on kotimarkkinoiden pienuus. Ja rumpujen pärinää......Suomen sijainti. Katsokaa nyt vaikka Sveitsiä. Ohhoh, sijainti keskellä ökymarkkinoita ja wanhoja kumppanuuksia jakaa saakka. Jne. Kyllä näihin asioihin löytyy useimmiten ihan loogisia selityksiä, kyse ei ole mystiikasta tai siitä, että suomalaiset ovat ihan perseestä. Onnea jokaiselle, joka keksii keinon repiä yrittämällä elantonsa, tappelee kynnet verillä pienillä markkinoilla muruista. Mielestäni kyse ei ole niinkään ihmisistä tai yrittämisen puutteesta vaan markkinoista ja sijainnista. Ymmärrän, että tämä on vaikea niellä, koska valtiovalta ja media on tolkuttanut sata vuotta sitä, että ihan Euroopan keskellähän tässä ollaan.....toinen juttunsa on meikäläinen kustannustaso. Se nyt vaan ei julistamalla muuksi muutu. Koettakaa myydä esim. matkailutuotteita vaikkapa ranskalaisille. Aika vitun siisti juttu pitää löytyä, että sieltä lähdetään asiakseen tulla ornahtelemaan kohti Suomea. Ja kisaappa meikähinnoilla sitten vaikka öööö puolalaisen tai slovenialaisen talvituristirysän kanssa....onnea. Tai kisaappa sakumarkkinoilla, kun keskivertosaku ajaa saatanan hyvää pikitietä Välimeren rantaan kuudessa tunnissa.

Miksi ekonomi ei "yritä"? Johtuisiko siitä, että kaupallisen tutkinnon suorittanut ihminen ei ehdoin tahdoin pane persettään tuleen, kun tietää saavansa hyvää liksaa toisen palveluksessa? Pyörii lomat ja edut, on jonkinlaiset työajat ja muutakin elämää kuin "pallaksella yrittely"? Nimenomaan SE ekonomi tietää, eikä luule...se kertoo paljon. Olen itse ollut mukana monessa yrityksessä ja olen vieläkin parissa. Ja jumalauta, joka kerta, kun olen onnistunut lurkkimaan itseni valtion palkoille, on ollut suorastaan tyrmistyttävää, miten helvetin helpolla voi palkka juosta ja vielä hyvä palkka. Yrittelyn ohessa tai ryytipoikana palvelus valtiolla on lomaa. Mielensäpahoittajien valtakunnassa ei vissiin tätäkään sovi sanoa. Mutta aivan luojan totuus tämä on.

Tuossa tulee aika hyvin lueteltuna syitä. Yksi yksinyrittämisen isoimpia haittapuolia on se, että sairastua et saa, koska mitään armoa ei saa siihen jos on vaikka 3kk pois pelistä ja firma menee alta. Verottaja on yksi raa'impia tässä suhteessa, moni muu yleensä joustaakin.

Jonkin verran vaikuttaa se paljon puhuttu ja vielä useammin muka harvennettu byrokratiahelvetti. Yleensä harvennusyrityksissä karsitaan yksi näre ja istutetaan pari uutta. Ei tule touhusta valmista. Jos VAS & VIHR muodostavat joskus merkittävän osan hallituspohjasta, voi näreikkö tihentyäkin.

Yksi juttu mikä tuosta kuitenkin puuttuu...mielestäni aivan H-TIN ISO JUTTU yrittäjän kannalta...meillä on pikkuruiset rahoitusmarkkinat, ei tarpeeksi varakkaita ihmisiä sijoittamaan firmoihin (kun eräiden suuntausten mielestä jo se että saa liikevaihdosta välittömien kulujen jälkeen myyntikatetta, on hirveää ahneutta, yrittäjä maksakoon kiinteät kulut, kaluston poistot ja rahoituskulut sekä verot omasta pussistaan). Pankeissa suhtautuminen p&k yritysasiakkaisiin on edelleen sitä että hattu kourassa mennään rahaa anomaan kuin yksityisasiakas jonnekin 80-luvulle asti. Niinsanottuja RISKISIJOITUKSIA ei yksinkertaisesti saa hyvillekään ideoille kovin helposti, siinä missä jossain USAssa innokkaat bisnesenkelit pistävät rahojaan sinne tänne vähänkin jännien ideoiden perässä. Yksi iso onnistuminen maksaa sitten ne 9 epäonnistunutta takaisin, päinvastoin siis kuin urakkamuotoisissa rakennusprojekteissa...

Ole siinä sitten innovatiivinen yrittäjä, kun joudut yksin kantamaan vastuun lupaavasta, mutta riskialttiista ideastasi - perheen kotitalo menee pantiksi pankille kun mukamas haluavat sillä nähdä miten "yrittäjä sitoutuu asiaan 100%". Todellisuudessa fakta on että rahoitusalan jullit ja kimmat eivät vain usko omiin kykyihinsä riskien arvioinnissa, siispä ne poistetaan kokonaan kun ei se yrittäjän retku vähien bisnes-enkeleiden Suomesta muutakaan rahaa löydä. Jos epäonnistut työntekijänä ja saat potkut, olet riistokapitalistien mielivallan uhri, etenkin jos firma kokonaisuutena tuottaa voittoa vaikka se irtisanottu olisi siinä ainoassa rökäletappiollisessa liiketoiminnassa kiinni. Jos epäonnistut yrittäjänä, löytyy 1000 nettikommentaattoria ilkkumaan: "Ei olisi kannattanut edes yrittää" ja "Ahneella on paskanen loppu" ja paljon muuta äärimmäisellä "kahdeksasta neljään" -aikuisten päivähoitopaikkameiningillä varustettujen luuseri-asennetta. Ja jos kaikesta huolimatta onnistut, niin olet sitten ahne paskiainen, toki lähinnä sen VIHR & VAS -osaston silmissä.

Nimim. yrittäjää läheltä seuraava palkkatyöläinen

 

[Honcho]

Ainakin omalla talouspuolen työnhakukokemuksella (molemmin puolin pöytää) löytyy erittäin helposti mielestään relevanttia kokemusta omaavia ja erittäin vakuuttavia CV-papereita laativia ihmisiä koordinoimaan asioita. Vaikeammin niitä jotka ovat ensi sijassa tulossa tekemään asioita itse, vaikka sitten jotain ihan uutta sen mukavuusalueen ulkopuolelta. Koskee niin pörssifirmaa kuin erityisesti pienempääkin. Erona se, että pörssifirman kiinteiden kulujen megamassaan uppoaa helpommin leegio matriisiorganisaatiossa ei-mitään-tekeviä "koordinaattoreita", mutta pienessä firmassa osaamattomuus (ja osaaminen) näkyy sen verran helpommin että etenkin isolla palkkavaatimuksella varustettu henkilö saa kyllä itsensä ensimmäisenä toimenpidelistalle hankalissa tilanteissa. Nykyinen työpaikka irtosi yhdistelmällä tekemisen meininkiä ja kohtuullista palkkatoivetta (realistinen arvio omasta osaamisesta ILMAN pk-seutulisää) melko suuren ja vaikuttavan hakijajoukon seasta. Samalla konseptilla on palkattu myös uusia minun jälkeeni.

Skärdiksen ja Baikalin keskusteluun liittyen - minullapa on se kolmas tie, eli olen vajaa puolet työajasta "lomilla" ensi vuoden alkupuolelle saakka, mutta en saa palkkaa. Paitsi kassasta tietty tulee osa takaisin. Ala on ollut vähän jumissa ja työmaahenkilöstö niin rankoilla pakkolomilla että ainoastaan myyntimies ei saa lomailla yhtään, muut sumplii asiat siten että pakolliset hommat hoituu riittävällä tasolla. TJ / Omistaja on töissä 100% ja nostaa 50% palkkaa, hatunnosto hänelle. Riippuu siis ihan firmasta, alasta, omistuspohjasta...jne.

 

[TBman]

Ainakin omalla talouspuolen työnhakukokemuksella (molemmin puolin pöytää) löytyy erittäin helposti mielestään relevanttia kokemusta omaavia ja erittäin vakuuttavia CV-papereita laativia ihmisiä koordinoimaan asioita. Vaikeammin niitä jotka ovat ensi sijassa tulossa tekemään asioita itse, vaikka sitten jotain ihan uutta sen mukavuusalueen ulkopuolelta. Koskee niin pörssifirmaa kuin erityisesti pienempääkin. Erona se, että pörssifirman kiinteiden kulujen megamassaan uppoaa helpommin leegio matriisiorganisaatiossa ei-mitään-tekeviä "koordinaattoreita", mutta pienessä firmassa osaamattomuus (ja osaaminen) näkyy sen verran helpommin että etenkin isolla palkkavaatimuksella varustettu henkilö saa kyllä itsensä ensimmäisenä toimenpidelistalle hankalissa tilanteissa. Nykyinen työpaikka irtosi yhdistelmällä tekemisen meininkiä ja kohtuullista palkkatoivetta (realistinen arvio omasta osaamisesta ILMAN pk-seutulisää) melko suuren ja vaikuttavan hakijajoukon seasta. Samalla konseptilla on palkattu myös uusia minun jälkeeni.

Skärdiksen ja Baikalin keskusteluun liittyen - minullapa on se kolmas tie, eli olen vajaa puolet työajasta "lomilla" ensi vuoden alkupuolelle saakka, mutta en saa palkkaa. Paitsi kassasta tietty tulee osa takaisin. Ala on ollut vähän jumissa ja työmaahenkilöstö niin rankoilla pakkolomilla että ainoastaan myyntimies ei saa lomailla yhtään, muut sumplii asiat siten että pakolliset hommat hoituu riittävällä tasolla. TJ / Omistaja on töissä 100% ja nostaa 50% palkkaa, hatunnosto hänelle. Riippuu siis ihan firmasta, alasta, omistuspohjasta...jne.

Hattua nostan. Olet kovalla tiellä!

 

[Minuteman]

Aivan.
Sveitsiläisen työn hinta perustuu jalostusasteeseen. Siinä kun me keitämme närepinosta sellupaalin, siinä tuo sveitsiläinen veikko vääntää närekasasta huonekaluja ja käkikelloja, astioita ja koriste-esineistöä, sisustuksen yksityiskohtia jne. Kun tuo närekasan jalostusasteen ero on tuota luokkaa, niin ei tarvitse ihmetellä kykyä maksaa tekijöille palkkaa. Yrittäjiäkin on ihan eri volyymilla alalla kuin alalla, mutta kun ne saksankieliset markkinat....kilpailua on ja tekijän on oltava hereillä, mutta sellaista se markkinatalous on.

Mutta jatketaan toki ruoskimalla itseämme niin, että kylkiluut paistaa jo Loppiaiseen mennessä.

Nyt ollaan asian ytimessä.

Netti ei tunnusta maantiedettä ja jos mennän maailmalle netin kautta niin pullonkaula on vain toimivan logistiikkakumppanin löytäminen.

Vinkki: Rikkaat venäläiset tilaavat parmesaaninsa yhdysvaltalaisista verkkokaupoista...

 

[TBman]

Nyt ollaan asian ytimessä.

Netti ei tunnusta maantiedettä ja jos mennän maailmalle netin kautta niin pullonkaula on vain toimivan logistiikkakumppanin löytäminen.

Vinkki: Rikkaat venäläiset tilaavat parmesaaninsa yhdysvaltalaisista verkkokaupoista...

Tämä on syy siihen, että miksi EU ei voi olla talouselämän dominantti, vaikka kuinka haluaisimme.
1. Kiina, 1,5 miljardia samaa kieltä puhuvaa huijaria
2. Jenkit, 370 miljoonaa samaa kieltä ja saman asenteen omaavaa kauppamiestä
3. Venäläiset, 330 miljoonaa samaa kieltä ja saman vedättäjän asenteen omaavaa supliikkimiestä
sitten on EU, 370 miljoonaa sähläriä, 27 kieltä, 22 kansallisuutta, ainakin 22 eri vedättäjäkansaa, jotka ovat ihan sairaan kateellisia keskenään ja tehdään kaikkemme taklataksemme toisemme...
Pitäisi oikeasti unohtaa se saman kivireen kiskominen, jossa Merkel seisoo kivikasan päällä ja huutaa tahtia. Pitäisi oikeasti ottaa joku toinen valuutta ja alkaa tekemään jotain sellaista, jota osataaan hyvin ja myydä sitä muiden mielipiteestä piittaamatta. En tarkoita, että olisimme Pohjois-Korea 2.0, vaan sitä, että voisimme toimia kerrankin itsekkäästi ja alkaa tekemään toimia ilman, että kysytään aina lupa jostain perkelee brysselistä tai jostain muusta "elimestä" Työntäköön elimensä aasinperseeseen, tehtäs duunia ja myytäs aseita ja muuta ympäriinsä..
Noh, tää nyt vaan oli tällainen illan ajatus. :S

 

[Minuteman]

Vedäs vähän henkeä välillä.

Elintarvikkeiden vienti Venäjälle on hankalaa Venäjän asettamien tuontirajoitusten takia. EU:lla ei ole mitään tekemistä näiden kanssa.

Rajoitukset eivät koske B2C kauppaa, ne koskevat B2B kauppaa.

Suomella olisi erinomainen mahdollisuus palvella verkkokaupassa venäläisiä yksityisasiakkaita. Kukaan ei estä eikä kiellä.

Sen sijaan ollaan vihaisia EU:lle ja noudatetaan kuviteltuja kieltoja ja rajoituksia.

Ja syytetään omista kuvitelmista EU:a.

Viiden miljoonan ketterä ja fiksu porukka voisi hyvin elää herroiksi netin varassa. Valitettavasti suomalaiset haluavat että elämän pitää olla maksimaalisen kurjaa ja oikea työ on vain ja ainoastaan semmoista jossa hiki lentää ja paska haisee.

 

[Honcho]

Viiden miljoonan ketterä ja fiksu porukka voisi hyvin elää herroiksi netin varassa. Valitettavasti suomalaiset haluavat että elämän pitää olla maksimaalisen kurjaa ja oikea työ on vain ja ainoastaan semmoista jossa hiki lentää ja paska haisee.

Työn kaava on voima kertaa matka. Insinöörikansa on ehkä omaksunut tämän fysiikan kaavan turhan suoraviivaisesti.