Työllisyyden näkymät

[Minuteman]

Suomi on yrittäjän kannalta jännä maa siinäkin mielessä että konkurssista tulee rikos jälkeenpäin.

Kun yrittäjä näkee että kohta kansantuote iskee tuulettimeen ja yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on niin kaikki on ok jos firma pysyy pystyssä. Kukaan ei korvaansa lotkauta.

Mutta jos firma menee nurin niin äkkiä on rikosoikeudellinen prosessi pystyssä. Yhtä ylevää ja oikeudenmukaista kuin maassa makaavan potkiminen.

 

[Honcho]

Suomi on yrittäjän kannalta jännä maa siinäkin mielessä että konkurssista tulee rikos jälkeenpäin.

Kun yrittäjä näkee että kohta kansantuote iskee tuulettimeen ja yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on niin kaikki on ok jos firma pysyy pystyssä. Kukaan ei korvaansa lotkauta.

Mutta jos firma menee nurin niin äkkiä on rikosoikeudellinen prosessi pystyssä. Yhtä ylevää ja oikeudenmukaista kuin maassa makaavan potkiminen.

Kyllä. Rakennusliike Henry Katajan konkurssi on tästä oppikirjaesimerkki. Firmaa ei päästetty yrityssaneeraukseen kun sillä oli muistaakseni n. 15 asuntoa myymättä Helsingissä (Paloheinä ym) ja velkaa sen verran että noiden asuntojen hinnalla olisi kuitenkin kirkkaasti makseltu velat pois, mutta kun niitä ei saanut finanssikooman takia myytyä edes alennuksella. Vuoden sisään konkan jälkeen menivät kyllä kaikki n. 15% alennuksella mutta konkka oli jo tapahtunut. Huhut alalla kertovat että Katajan kilpailijat olisivat tavalla tai toisella vaikuttaneet yrityssaneerauksen "mahdottomuuteen". Mene ja tiedä.

Pahempaa oli kuitenkin luvassa: Henry Kataja ja muut firman hallituksen jäsenet olivat jakaneet 200 tonnia osinkoja alkuvuodesta 2008 (tai sinnepäin), ja muistaakseni saivat tuomion velallisen epärehellisyydestä vaikka fantastinen pääministerimme hehkutti vielä monta kuukautta sen jälkeen että finanssikriisi ei koske Suomea. Ilmeisesti osingonjakajilla pitäisi olla kristallipallo kun keskisuuri rakentaja ei olisi saanut jakaa yhden asunnon hinnan verran osinkoa omistajille, jotenkin mystisesti arvaten että rahoitussektorille tulee uskomaton häiriö.

Henry Kataja otti tämän asian kovasti tunteisiin tunnollisena liikemiehenä ja kuoli sairaskohtaukseen vähän myöhemmin.

Aika epämiellyttävä kohtalo rehelliselle yrittäjälle.

 

[Minuteman]

Suomalaisella logiikalla Wayne Gretzky on maailman huonoin jääkiekkoilija; Kukaan ei ole ampunut useammin ohi maalista.

Suomessa on kunniakkaampaa olla tekemättä mitään kuin yrittää ja epäonnistua.

Yksi epäonnistuminen riittää, yhdet potkut, yksi avioero, yksi konkurssi jne. Sen jälkeen olet etukäteen tuomittu toistamaan tätä epäonnistumistasi koska se yksi kerta paljasti todellisen luonteesi.

 

[baikal]

Vedäs vähän henkeä välillä.

Elintarvikkeiden vienti Venäjälle on hankalaa Venäjän asettamien tuontirajoitusten takia. EU:lla ei ole mitään tekemistä näiden kanssa.

Rajoitukset eivät koske B2C kauppaa, ne koskevat B2B kauppaa.

Suomella olisi erinomainen mahdollisuus palvella verkkokaupassa venäläisiä yksityisasiakkaita. Kukaan ei estä eikä kiellä.

Sen sijaan ollaan vihaisia EU:lle ja noudatetaan kuviteltuja kieltoja ja rajoituksia.

Ja syytetään omista kuvitelmista EU:a.

Viiden miljoonan ketterä ja fiksu porukka voisi hyvin elää herroiksi netin varassa. Valitettavasti suomalaiset haluavat että elämän pitää olla maksimaalisen kurjaa ja oikea työ on vain ja ainoastaan semmoista jossa hiki lentää ja paska haisee.

Ja kun tuotteet saadaan vastaamaan kysyntää, on - taivas auki- , myymisessä emme ole maailmanmestareita, tuotteistamisessa ollaan välillä myös aika uunoja. Sijaintimme ja poliittinen historiamme näkyy vielä. Toivottavasti nuoret sukupolvet puhkaisevat kuplan.

 

[baikal]

Suomalaisella logiikalla Wayne Gretzky on maailman huonoin jääkiekkoilija; Kukaan ei ole ampunut useammin ohi maalista.

Suomessa on kunniakkaampaa olla tekemättä mitään kuin yrittää ja epäonnistua.

Yksi epäonnistuminen riittää, yhdet potkut, yksi avioero, yksi konkurssi jne. Sen jälkeen olet etukäteen tuomittu toistamaan tätä epäonnistumistasi koska se yksi kerta paljasti todellisen luonteesi.

Suomalaiset ovat monessa asiassa susia toisilleen. Konkurssin tehnyt pikkuyrittäjä muuttuu epähenkilöksi yhteisön silmissä, iso yrittäjä tekee kuprun....edelleen edessä päin makeillaan ja mielistellään, takanapäin puhutaan paskaa suut mesmassa. Konkurssi ei ole murha, mutta samaan kastiin epäonnistuminen liiketoimissa ihmisen pistää yhteisön silmissä. "miksi suomalaiset eivät yritä"...joo. Toinen on Suome lainsäädäntö. Teehän konkka, niin vouti jahtaa kuin irtokoiraa lopun ikääsi.

 

[Geronimo]

Sijaintimme ja poliittinen historiamme näkyy vielä. Toivottavasti nuoret sukupolvet puhkaisevat kuplan.

Kyllä ne sen tekee niin politiikassa kuin taloudessa, siitä on jo hyvinkin merkkejä olemassa, onneksi.

Suomalaiset ovat monessa asiassa susia toisilleen. Konkurssin tehnyt pikkuyrittäjä muuttuu epähenkilöksi yhteisön silmissä, iso yrittäjä tekee kuprun....edelleen edessä päin makeillaan ja mielistellään, takanapäin puhutaan paskaa suut mesmassa. Konkurssi ei ole murha, mutta samaan kastiin epäonnistuminen liiketoimissa ihmisen pistää yhteisön silmissä. "miksi suomalaiset eivät yritä"...joo. Toinen on Suome lainsäädäntö. Teehän konkka, niin vouti jahtaa kuin irtokoiraa lopun ikääsi.

Henkilökohtaisen konkurssin tekeminen pitäisi olla mahdollista muutenkin kuin velkajärjestelyn avulla.

Suomessa pelätään liikaa "maksumoraalin" katoamista ja se kahlitsee liikaa lainsäädäntöä maksumoraalin sijaan kannattaisi kiinittää huomio vaikkapa siihen "hyväveliverkostoon" jota ei täällä vieläkään tunnusteta korruptioksi,
Hallituksen kunniaksi tätyy sanoa nyt vasta tämä Hallitus yrittää saada siihenkin jotain rotia aikaisemmat Hallitukset ovat huolehtineet muiden maiden korruptiosta, ei tosin Venäjän sehän olisikin ollut ennenkuulumatonta.

 

[Minuteman]

Sivistysvaltioissa konkurssi tarkittaa suojautumista velkojilta. Sivistysvaltioissa konkurssi on luonnollinen ja looginen tapa pistää peli poikki ja estää suurempien vahinkojen syntyminen siinä vaiheessa kun yhdessä todetaan että tämä polku on kuljettu loppuun ja edessä on umpikuja. Lyödään firma lihoiksi ja jaetaan - yleensä hyvässä yhteisymmärryksessä - mitä jäljellä on.

Sivistysvaltioissa velkojat ja osakkaat ymmärtävät että joskus liiketoiminnassa riskit realisoituvat ja taloudellisen tuoton vastapainona on aina olemassa mahdollisuus sijoitetun pääoman menettämiselle. Sivistysvaltioissa ymmärretään että konkurssi ei ole automaattisesti todiste yrittäjän epärehellisyydestä ja tahallisuudesta. Sivistysmaissa ymmärretään että taitavimmankin yrittäjän huolellisesti suunnittelemat ja laskemat plänit eivät aina toteudu halutulla tavalla.

Sivistysmaissa sama rahoittaja voi rahoittaa yhden ja saman yrttäjän yritystoimintaa aina uudelleen ja uudelleen useidenkin konkurssien jälkeen jos yrittäjän toiminta on muuten järkevää, suunnitelmallista ja omaa riittävän voittopotentiaalin.

Suomessa taas...

 

[TBman]

Tulisi mahdollistaa pienyritysten perustaminen tosiaan ilman henkilökohtaisia vastuita, jotka voivat yltää yrittäjän koko loppuelämän mittaiseksi kujanjuoksuksi.
Suomen yrittäjänilmasto on maailman surkeimpia, yhtä surkeaa on kehitysmaissa yrittäminen. Kehitysmaayrittäjyys kaatuu aina ostovoiman puutteeseen sekä valtavaan korruptioon joka liikkuu rahoituksen ympärillä.. Suomessahan tuo rahoitusalan korruptio hoituu virallisesti.
1. Finnvera, vain valtoinjohtoisen "riskirahoittajan" toiminnassa on mahdollista +7% marginaalit ja vaatimuksena vähintään 2 muutakin riskirahoittajaa (Pankki ja yrittäjä omalla omaisuuden kiinnittämisellä)
2. SITRA tämä onkin sitten kunnon poliittisten broilereiden pesä, jossa saa nostaa tiliä ilman vastuuta ja vaivaa...

Näin meillä kehitysmaissa mennään.

 

[Minuteman]

Ei henkilökohtaisissa vastuissa mitään vikaa sinänsä ole jos vastapainona olisi onnistumisesta seuraava palkinto - jonka saisi pitää.

Nythän oletuksena on että yrittäjä kahlaa aina polviaan myöten rahassa joten otetaanpa siltä "turhat" oikeudet ja palvelut pois.; Lomat, sairaslomat, työterveyshoito, työttömyysturva, eläketurva, työsuojelu...

Suomessa yritystoiminnan taloudellinen tulos on sosialisoitu mutta riskit yrittäjä saa pitää korotettuina ihan itse. Sitten ihmetellään kun yrittäminen ei kiinnosta.

Vuoden lopussa kun ynnäilen tekemisiäni niin ohkasesti masentaa todeta jälleen kerran että omasta laskutuksesta 2/3 menee verottajalle ilman että sille saa mitään vastinetta. No, pari virkamiestä tuollakin summalla elätti perheensä leveästi vuoden 2015.

 

[Geronimo]

Sivistysvaltioissa konkurssi tarkittaa suojautumista velkojilta. Sivistysvaltioissa konkurssi on luonnollinen ja looginen tapa pistää peli poikki ja estää suurempien vahinkojen syntyminen siinä vaiheessa kun yhdessä todetaan että tämä polku on kuljettu loppuun ja edessä on umpikuja. Lyödään firma lihoiksi ja jaetaan - yleensä hyvässä yhteisymmärryksessä - mitä jäljellä on.

Konkurssi on tällätavoin mahdollinen Suomessakin mutta vain jos kyse on Osakeyhtiö, mutta henkilöyhtiössä yrittäjältä menee kaikki aivan samoin jos tavallinen palkansaajakin sattuu joutumaan työttömäksi tai sairastuu ja on iso asuntovelka ja asunto on jossain sivukylillä tai muuttotappio alueella jossa ei asuntoa yksinkertaisesti osta kukaan oli hinta mikätahansa, tällöin henkilökohtainen konkurssi auttaisi pääsemään uudelleen jaloilleen eikä edessä olisi syrjäytymiskierre.
Velmut ja koijarit kyllä läpäisee seulan niin ettei hipiään jää edes naarmuakaan niitä nykysäädökset ei pidättele hekeäkään.

 

[Sakararäjähdepanos]

Viiden miljoonan ketterä ja fiksu porukka voisi hyvin elää herroiksi netin varassa. Valitettavasti suomalaiset haluavat että elämän pitää olla maksimaalisen kurjaa ja oikea työ on vain ja ainoastaan semmoista jossa hiki lentää ja paska haisee.

Työn kaava on voima kertaa matka. Insinöörikansa on ehkä omaksunut tämän fysiikan kaavan turhan suoraviivaisesti.

Hei, onko tällainen rypeminen oikeasti ansaittua tai tarpeellista? Voisin muistuttaa, että tämä alle promillen maailman väestöstä kattava napapiirin kansa on kuitenkin ehtinyt hallita suvereenisti mm. mobiililaitteita (Nokia) ja niiden sovellusmyyntiä (Rovio, Supercell). Joo, valtakausi ei kummassakaan kestänyt ikuisesti, mutta erinäisiä miljardeja niillä ehdittiin siirrellä kotiin päin. Linux-kernelillä ei ehkä tehty miljardeja, mutta se pyörittää nytkin valtaosaa maailman nettiservereistä, laskentaklustereista ja...Android-laitteista. Täältä puskee myös maailmanluokan tiedonhallintaa, tietoturvaa, robotiikkaa, lääkkeitä ja muita hyvin korkealla jalostusasteella tai täysin virtuaalisesti pyöriviä tuotteita. Melko lähellä minua on insinöörejä, joiden patentit tahkoavat satoja miljoonia joka vuosi pelkällä olemassaolollaan ilman yhdenkään mutterin siirtämistä. Voisiko joku kertoa, missä näistä se paskan haju aivan erityisesti leijuu? Ainakin vähän aikaa sitten nuorison toiveammatti oli joku trendikkään mainostoimiston viraalikampanjan brainstormaaja, eikä suinkaan jakoavaimen vääntäjä. Nykyään se saattaa olla pelikehittäjä. Startup-skenessä ideoita riittää vuosikymmeniksi. Ainoastaan rahoituksessa ja ehkä vientiponnistusten skaalassa on yhä parantamisen varaa.

Muutenkin maailman foorumeita ja medioita seuratessani olen huomannut, että suomalaiset ovat sutena hyödyntämässä uutta teknologiaa - eivät kaikki, mutta suurempi osuus kuin oikeastaan missään muualla. Kun jotain uutta vimpainta tai softaa ruvetaan hakkeroimaan (merkityksessä "käyttömahdollisuuksien laajentaminen odottamattomiin suuntiin"), asialla on hämmästyttävän usein joku suomalainen, samasta promillen kansasta. Huvitti aikoinaan, kun joku amerikkalainen lehti kirjoitti hämmästelevän artikkelin ajatuksesta kotitaloudesta ilman lankapuhelinliittymää niin kuin se olisi jotain scifiä, samalla kun Suomessa se oli jo suorastaan normi. Täällä kyllä on tarjolla ihan kaikki eväät terävimmän kärjen kehitykseen, jos vain itse tarttuu niihin. Monet tekevätkin niin, kaiken aikaa. Olisiko aika keskittyä vaihteeksi siihen, eikä vain joidenkin kelkasta pudonneiden (ja ehkä jopa kuvitteellisten) änkyröiden vatvomiseen?

Ylipäätään minua kyrsii aina kun jossain julistetaan miten "Suomi on maailman huonoin sitä-ja-tätä" ilman mitään lähdeviitettä tai muuta substanssia. Yleensä väite on täysin persvaosta tempaistu ja räikeästi virheellinen. Tai kun kolumnisti tai kommentaattori haluaa pitää yllä myyttiä "huonosta itsetunnosta". Huono itsetunto on aivan tasan näiden muutamien suureen ääneen voivottelijoiden korvien välissä ja siitä voisi päästä eroon yhdellä ainoalla päätöksellä. Minä, Suomen kansalainen, en anna muille valtuuksia sisällyttää itseäni tällaiseen kollektiiviseen itsesäälissä piehtaroimiseen. Jokainen rypeköön ihan omissa nimissään jos sellaisesta tykkää. En kyllä käsitä, miksi niin pitäisi tehdä. Tuntuuko oma kurjuus ja apaattisuus lievemmältä, jos kuvittelee että se koskee kaikkia?

Ja takaisin ydinasiaan. Työllistämisen osalta keskeisiä lääkkeitä olisivat aiemmin mainitut turvaverkkojen ulottaminen yrittäjiin, rohkeampi rahoitus ja lupa ansaita, mutta myös toiminnan kokonaisvaltainen vapauttaminen yksityisiin käsiin. Aivan liian monet asiat pyörivät nykyään hallituksen "nelivuotissuunnitelmien" ja valtion kassan kautta. Se koneisto on liian hidas, päämäärätön ja tehoton. Asian ydin tuli ilmi, kun Stubb avoimesti myönsi vuoden 2014 Slushissa vieraillessaan, että "poliitikoilla ei ole osaa eikä arpaa start-up-ilmiön syntymiseen". Hallitus vasta harkitsee työryhmän asettamista ja jonkun Himas-tutkimuksen tilaamista ensi vuosikymmenelle, kun touhun pitäisi olla jo täydessä vauhdissa. Tekijöitä kyllä on, kunhan annetaan tilaisuus.

Vähemmän suunnitelmataloutta, enemmän luovaa kaaosta. Antakaa nyt aivan ensimmäiseksi niiden pois potkittujen Nokian/Microsoftin insinöörien kehitellä ja myydä uusia juttuja niin paljon kuin sielu sietää ilman että työttömyysturva katkeaa ensimmäiseen puhelinsoittoon asiakkaiden suuntaan. Mitä ihmeen hulluutta on pakottaa osaavat ihmiset sohvan vangeiksi rangaistuksen uhalla, odottaen että niitä turvallisia perusduuneja "vain syntyy" omalla painollaan? Voisin kyllä kertoa, mistä niitä syntyy. Hallitus ei niitä luo, vaikka joka ainoa puolue ehti taas kerran lupailla moista vaalien alla ja vähän jälkeenkin.

Sellaista tänään. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

 

[Honcho]

Hei, onko tällainen rypeminen oikeasti ansaittua tai tarpeellista? Voisin muistuttaa, että tämä alle promillen maailman väestöstä kattava napapiirin kansa on kuitenkin ehtinyt hallita suvereenisti mm. mobiililaitteita (Nokia) ja niiden sovellusmyyntiä (Rovio, Supercell). Joo, valtakausi ei kummassakaan kestänyt ikuisesti, mutta erinäisiä miljardeja niillä ehdittiin siirrellä kotiin päin. Linux-kernelillä ei ehkä tehty miljardeja, mutta se pyörittää nytkin valtaosaa maailman nettiservereistä, laskentaklustereista ja...Android-laitteista. Täältä puskee myös maailmanluokan tiedonhallintaa, tietoturvaa, robotiikkaa, lääkkeitä ja muita hyvin korkealla jalostusasteella tai täysin virtuaalisesti pyöriviä tuotteita. Melko lähellä minua on insinöörejä, joiden patentit tahkoavat satoja miljoonia joka vuosi pelkällä olemassaolollaan ilman yhdenkään mutterin siirtämistä. Voisiko joku kertoa, missä näistä se paskan haju aivan erityisesti leijuu? Ainakin vähän aikaa sitten nuorison toiveammatti oli joku trendikkään mainostoimiston viraalikampanjan brainstormaaja, eikä suinkaan jakoavaimen vääntäjä. Nykyään se saattaa olla pelikehittäjä. Startup-skenessä ideoita riittää vuosikymmeniksi. Ainoastaan rahoituksessa ja ehkä vientiponnistusten skaalassa on yhä parantamisen varaa.

Muutenkin maailman foorumeita ja medioita seuratessani olen huomannut, että suomalaiset ovat sutena hyödyntämässä uutta teknologiaa - eivät kaikki, mutta suurempi osuus kuin oikeastaan missään muualla. Kun jotain uutta vimpainta tai softaa ruvetaan hakkeroimaan (merkityksessä "käyttömahdollisuuksien laajentaminen odottamattomiin suuntiin"), asialla on hämmästyttävän usein joku suomalainen, samasta promillen kansasta. Huvitti aikoinaan, kun joku amerikkalainen lehti kirjoitti hämmästelevän artikkelin ajatuksesta kotitaloudesta ilman lankapuhelinliittymää niin kuin se olisi jotain scifiä, samalla kun Suomessa se oli jo suorastaan normi. Täällä kyllä on tarjolla ihan kaikki eväät terävimmän kärjen kehitykseen, jos vain itse tarttuu niihin. Monet tekevätkin niin, kaiken aikaa. Olisiko aika keskittyä vaihteeksi siihen, eikä vain joidenkin kelkasta pudonneiden (ja ehkä jopa kuvitteellisten) änkyröiden vatvomiseen?

Ylipäätään minua kyrsii aina kun jossain julistetaan miten "Suomi on maailman huonoin sitä-ja-tätä" ilman mitään lähdeviitettä tai muuta substanssia. Yleensä väite on täysin persvaosta tempaistu ja räikeästi virheellinen. Tai kun kolumnisti tai kommentaattori haluaa pitää yllä myyttiä "huonosta itsetunnosta". Huono itsetunto on aivan tasan näiden muutamien suureen ääneen voivottelijoiden korvien välissä ja siitä voisi päästä eroon yhdellä ainoalla päätöksellä. Minä, Suomen kansalainen, en anna muille valtuuksia sisällyttää itseäni tällaiseen kollektiiviseen itsesäälissä piehtaroimiseen. Jokainen rypeköön ihan omissa nimissään jos sellaisesta tykkää. En kyllä käsitä, miksi niin pitäisi tehdä. Tuntuuko oma kurjuus ja apaattisuus lievemmältä, jos kuvittelee että se koskee kaikkia?

Ja takaisin ydinasiaan. Työllistämisen osalta keskeisiä lääkkeitä olisivat aiemmin mainitut turvaverkkojen ulottaminen yrittäjiin, rohkeampi rahoitus ja lupa ansaita, mutta myös toiminnan kokonaisvaltainen vapauttaminen yksityisiin käsiin. Aivan liian monet asiat pyörivät nykyään hallituksen "nelivuotissuunnitelmien" ja valtion kassan kautta. Se koneisto on liian hidas, päämäärätön ja tehoton. Asian ydin tuli ilmi, kun Stubb avoimesti myönsi vuoden 2014 Slushissa vieraillessaan, että "poliitikoilla ei ole osaa eikä arpaa start-up-ilmiön syntymiseen". Hallitus vasta harkitsee työryhmän asettamista ja jonkun Himas-tutkimuksen tilaamista ensi vuosikymmenelle, kun touhun pitäisi olla jo täydessä vauhdissa. Tekijöitä kyllä on, kunhan annetaan tilaisuus.

Vähemmän suunnitelmataloutta, enemmän luovaa kaaosta. Antakaa nyt aivan ensimmäiseksi niiden pois potkittujen Nokian/Microsoftin insinöörien kehitellä ja myydä uusia juttuja niin paljon kuin sielu sietää ilman että työttömyysturva katkeaa ensimmäiseen puhelinsoittoon asiakkaiden suuntaan. Mitä ihmeen hulluutta on pakottaa osaavat ihmiset sohvan vangeiksi rangaistuksen uhalla, odottaen että niitä turvallisia perusduuneja "vain syntyy" omalla painollaan? Voisin kyllä kertoa, mistä niitä syntyy. Hallitus ei niitä luo, vaikka joka ainoa puolue ehti taas kerran lupailla moista vaalien alla ja vähän jälkeenkin.

Sellaista tänään. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

En ainakaan itse millään muotoa meinannut että olisi jotain syytä "ripotella tuhkaa päälle" ja väittää että meillä ei olisi kykyä olla innovatiivinen. Päinvastoin, ongelma on pitkälti asennepuolella, eikä mikään sellainen mistä ei pääsisi eroon. Näitä menestystarinoita olisi enemmän jos olosuhteet olisivat suotuisammat.

Mielestäni Suomessa ihaillaan liikaa työpanosta vaikka pitäisi ihailla työn tuotosta. Työnteko on lähinnä välinearvo eikä itseisarvo. Jos joku tekee muutaman hyvän keksinnön ja elelee niiden varassa koko elämänsä, ei se ole missään määrin halveksittavampaa kuin stahanovilainen painaminen tuotantolaitoksessa (joka sekin on arvostettavaa). Jos joku yritys lakkauttaa jonkin liiketoiminnan, koska sen tuotos on kroonisesti negatiivinen, ei sitä pidä vastustaa siilipuolustuksella vedoten tunteikkaasti siihen miten tunnollisesti työntekijät ovat antaneet panoksensa asiaan liittyen. Täysin riippumatta siitä onko yritys jakanut osinkoa jo verotetusta ja tienatusta voitosta, ja mahdollisesta koko firman tulostason positiivisuudesta. Ei kukaan yksityishenkilökään jätä lakkauttamatta lukematta jäävän lehden tilausta, koska on nostanut rahaa pankkitililtään.

Itse en koe suuria tunnontuskia että useinkin on työpäivinä hetkiä jolloin kirjoittaa vaikka tänne tai hörppiä kahvia. Johtuu tasan siitä että olen kehittänyt kaikenlaisia työkaluja ja tapoja joilla olen helpottanut paitsi omaa, myös muiden duunia vähentäen kaikenlaista näpertelyä. Moni "vanhan koulun konttoristi" luonnollisesti ihailee sitä että puuhastellaan koko päivä kiireisen näköisinä. Omat esimiehet ovat kuitenkin olleet aina tyytyväisiä koska asiat ovat tulleet tehdyksi, sellaisetkin minkä tuloksia eivät ole tienneet ennen tarvitsevansa.

Neuvostoliitossa ihailtiin nimenomaan työpanosta, oli täystyöllisyys ja kaikki puuhastelivat yhdessä aamusta iltaan jotain. Tulokset vaan tahtoivat jäädä laihanlaisiksi. Tästä syystä en usko edes huipputrendikkään ja paljon uutta työtä synnyttävän maahanmuuttobusineksen pelastavan Suomen taloutta. Se tarvitsee paljon työpanosta, mutta tuotokset ovat vain osittain kansantaloutta hyödyttäviä.

Mutta ehdottomasti ei mitään surkuttelua ja itsepiiskausta. Kyllä täältä osaamista löytyisi, mutta silti myös kritisoitavaa.

 

[baikal]

Ei henkilökohtaisissa vastuissa mitään vikaa sinänsä ole jos vastapainona olisi onnistumisesta seuraava palkinto - jonka saisi pitää.

Nythän oletuksena on että yrittäjä kahlaa aina polviaan myöten rahassa joten otetaanpa siltä "turhat" oikeudet ja palvelut pois.; Lomat, sairaslomat, työterveyshoito, työttömyysturva, eläketurva, työsuojelu...

Suomessa yritystoiminnan taloudellinen tulos on sosialisoitu mutta riskit yrittäjä saa pitää korotettuina ihan itse. Sitten ihmetellään kun yrittäminen ei kiinnosta.

Vuoden lopussa kun ynnäilen tekemisiäni niin ohkasesti masentaa todeta jälleen kerran että omasta laskutuksesta 2/3 menee verottajalle ilman että sille saa mitään vastinetta. No, pari virkamiestä tuollakin summalla elätti perheensä leveästi vuoden 2015.

Jep, sopivanlaatuinen yritys alkaa tuottaa tosiolevaa itselle elokuussa, kun mittaa kalenterivuotta. Seikka, jota ei viitsi tammikuussa ryhtyä pohtimaan......

 

[kimmo.j]

En ainakaan itse millään muotoa meinannut että olisi jotain syytä "ripotella tuhkaa päälle" ja väittää että meillä ei olisi kykyä olla innovatiivinen. Päinvastoin, ongelma on pitkälti asennepuolella, eikä mikään sellainen mistä ei pääsisi eroon. Näitä menestystarinoita olisi enemmän jos olosuhteet olisivat suotuisammat.

Mielestäni Suomessa ihaillaan liikaa työpanosta vaikka pitäisi ihailla työn tuotosta. Työnteko on lähinnä välinearvo eikä itseisarvo. Jos joku tekee muutaman hyvän keksinnön ja elelee niiden varassa koko elämänsä, ei se ole missään määrin halveksittavampaa kuin stahanovilainen painaminen tuotantolaitoksessa (joka sekin on arvostettavaa). Jos joku yritys lakkauttaa jonkin liiketoiminnan, koska sen tuotos on kroonisesti negatiivinen, ei sitä pidä vastustaa siilipuolustuksella vedoten tunteikkaasti siihen miten tunnollisesti työntekijät ovat antaneet panoksensa asiaan liittyen. Täysin riippumatta siitä onko yritys jakanut osinkoa jo verotetusta ja tienatusta voitosta, ja mahdollisesta koko firman tulostason positiivisuudesta. Ei kukaan yksityishenkilökään jätä lakkauttamatta lukematta jäävän lehden tilausta, koska on nostanut rahaa pankkitililtään.

Itse en koe suuria tunnontuskia että useinkin on työpäivinä hetkiä jolloin kirjoittaa vaikka tänne tai hörppiä kahvia. Johtuu tasan siitä että olen kehittänyt kaikenlaisia työkaluja ja tapoja joilla olen helpottanut paitsi omaa, myös muiden duunia vähentäen kaikenlaista näpertelyä. Moni "vanhan koulun konttoristi" luonnollisesti ihailee sitä että puuhastellaan koko päivä kiireisen näköisinä. Omat esimiehet ovat kuitenkin olleet aina tyytyväisiä koska asiat ovat tulleet tehdyksi, sellaisetkin minkä tuloksia eivät ole tienneet ennen tarvitsevansa.

Neuvostoliitossa ihailtiin nimenomaan työpanosta, oli täystyöllisyys ja kaikki puuhastelivat yhdessä aamusta iltaan jotain. Tulokset vaan tahtoivat jäädä laihanlaisiksi. Tästä syystä en usko edes huipputrendikkään ja paljon uutta työtä synnyttävän maahanmuuttobusineksen pelastavan Suomen taloutta. Se tarvitsee paljon työpanosta, mutta tuotokset ovat vain osittain kansantaloutta hyödyttäviä.

Mutta ehdottomasti ei mitään surkuttelua ja itsepiiskausta. Kyllä täältä osaamista löytyisi, mutta silti myös kritisoitavaa.

Hyvin puhuttu siellä eturivissä. Ehdottomasti samaa mieltä.
Kuntapuolella tuota panosta ihaillaan edelleen.
Jos olet työpaikalla, olet tehnyt työsi riippumatta siitä oletko tehnyt mitään. Ihmiset puuhastelevat täysin hyödyttömiä asioita ajattelematta lainkaan sen järkevyyttä, tai tehokkuutta. Päinvastoin tehokkuus lasketaan pahaksi asiaksi, joka on valitettavan usein kirosana.

 

[Umkhonto]

Hyvin puhuttu siellä eturivissä. Ehdottomasti samaa mieltä.
Kuntapuolella tuota panosta ihaillaan edelleen.
Jos olet työpaikalla, olet tehnyt työsi riippumatta siitä oletko tehnyt mitään. Ihmiset puuhastelevat täysin hyödyttömiä asioita ajattelematta lainkaan sen järkevyyttä, tai tehokkuutta. Päinvastoin tehokkuus lasketaan pahaksi asiaksi, joka on valitettavan usein kirosana.

Olen varmaan tämän sanonut ennenkin, mutta en usko että asiaan löytyy ratkaisua niin kauan kun palkka perustuu menetettyyn vapaa-aikaan (kk-palkka) eikä tehtyyn työmäärään (urakkapalkka). Huomasin jo lähes 30 vuotta sitten kesätöissä että vaikka teki kolminkertaisen määrän töitä johonkin toiseen kesäduunariin verrattuna niin liksa oli joka tapauksessa sama. Vaikka tuon jälkeen on aika lailla vettä virrannut Vantaassa niin käytännössä homma ei ole paljoakaan muuttunut. Muurari tms. taitaa olla niitä harvoja ammatteja, joissa työntekijän päivän panos on helposti luettavissa "tiilenpäistä".

Itse olen sitä mieltä, että harva viitsii notkua työpaikalla tekemättä mitään hyödyllistä vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. Eli siinä mielessä 10 tunnin päivää tekevä kaveri on luultavasti arvokkaampi työnantajalle kuin sellainen, jonka päällimmäinen tavoite on että työaikasaldo näyttää nollaa tai pientä miinusta kuin reilusti plussaa. Se, että tulee töihin mahdollisimman myöhään, lähtee kotiin mahdollisimman aikaisin ja on siinä välissä "tehokas" on kyllä usein aikamoista teatteria. Itse olen projektipäällikkönä toimiessani huomannut, että aika äkkiä oppii tunnistamaan tekijät ja "puhujat". Toisilla on aina "kiire" vaikka se ei kyllä käytännössä mitenkään näy. Toiset taas ovat "luottopelaajia", jotka eivät tee suurta numeroa itsestään mutta ovat tehokkaita, oma-aloitteisia ja taitavat tiimipelin.

 

[TBman]

Olen varmaan tämän sanonut ennenkin, mutta en usko että asiaan löytyy ratkaisua niin kauan kun palkka perustuu menetettyyn vapaa-aikaan (kk-palkka) eikä tehtyyn työmäärään (urakkapalkka). Huomasin jo lähes 30 vuotta sitten kesätöissä että vaikka teki kolminkertaisen määrän töitä johonkin toiseen kesäduunariin verrattuna niin liksa oli joka tapauksessa sama. Vaikka tuon jälkeen on aika lailla vettä virrannut Vantaassa niin käytännössä homma ei ole paljoakaan muuttunut. Muurari tms. taitaa olla niitä harvoja ammatteja, joissa työntekijän päivän panos on helposti luettavissa "tiilenpäistä".

Itse olen sitä mieltä, että harva viitsii notkua työpaikalla tekemättä mitään hyödyllistä vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. Eli siinä mielessä 10 tunnin päivää tekevä kaveri on luultavasti arvokkaampi työnantajalle kuin sellainen, jonka päällimmäinen tavoite on että työaikasaldo näyttää nollaa tai pientä miinusta kuin reilusti plussaa. Se, että tulee töihin mahdollisimman myöhään, lähtee kotiin mahdollisimman aikaisin ja on siinä välissä "tehokas" on kyllä usein aikamoista teatteria. Itse olen projektipäällikkönä toimiessani huomannut, että aika äkkiä oppii tunnistamaan tekijät ja "puhujat". Toisilla on aina "kiire" vaikka se ei kyllä käytännössä mitenkään näy. Toiset taas ovat "luottopelaajia", jotka eivät tee suurta numeroa itsestään mutta ovat tehokkaita, oma-aloitteisia ja taitavat tiimipelin.

Joo, tuollainen "meikkaaminen" on kyllä todella paha yhteishengen syöjä myös... Ammattimiehet huomaa heti, jos joku "esiintyy" ja sitten se vie pohjaa pois muiden tekemiseltä.
Tuolla maailmalla kun tuohuaa, niin sitten kyllä on tullut nähtyä oivallisia keinoja, joilla duunarit keskenään kertoo tällaiselle "esiintyjälle", että kaikki tietää hänen pelinsä.

 

[Umkhonto]

Joo, tuollainen "meikkaaminen" on kyllä todella paha yhteishengen syöjä myös... Ammattimiehet huomaa heti, jos joku "esiintyy" ja sitten se vie pohjaa pois muiden tekemiseltä.
Tuolla maailmalla kun tuohuaa, niin sitten kyllä on tullut nähtyä oivallisia keinoja, joilla duunarit keskenään kertoo tällaiselle "esiintyjälle", että kaikki tietää hänen pelinsä.

"Kiireen" lisäksi usein käytettyjä excuseja ovat "mahdoton tehtävä", "myöhemmin", "ei kannata vielä tehdä" jne. Jostain kumman syystä organisaatioissa myös päätetään usein tehdä jotain mutta unohdetaan sopia että "Kuka tekee?", "Mitä tekee?" ja "Mihin mennessä?".

Esim. parhaillaan työn alla olevassa projektissa minun panokseni itse tekemisessä on hyvin vähäinen. Sen sijaan projektin etenemisen kannalta projektipäällikön rooli on olennainen. Projektin elinkaaren aikana pystyn todennäköisesti säästämään usean vuosipalkkani verran rahaa jos toimin oikein ja tehokkaasti. Näillä valinnoilla toivoisin olevan myös nykyistä selvästi vahvempi takaisinkytkentä palkkaukseen.

 

[TBman]

"Kiireen" lisäksi usein käytettyjä excuseja ovat "mahdoton tehtävä", "myöhemmin", "ei kannata vielä tehdä" jne. Jostain kumman syystä organisaatioissa myös päätetään usein tehdä jotain mutta unohdetaan sopia että "Kuka tekee?", "Mitä tekee?" ja "Mihin mennessä?".

Esim. parhaillaan työn alla olevassa projektissa minun panokseni itse tekemisessä on hyvin vähäinen. Sen sijaan projektin etenemisen kannalta projektipäällikön rooli on olennainen. Projektin elinkaaren aikana pystyn todennäköisesti säästämään usean vuosipalkkani verran rahaa jos toimin oikein ja tehokkaasti. Näillä valinnoilla toivoisin olevan myös nykyistä selvästi vahvempi takaisinkytkentä palkkaukseen.

Näin se on.. Minä olen itsekkin projetivastuullinen ja suurin hyöty aikataullisesti ja myös hankinnoissa ja täten myös suorissa kustannuksissa on projektin johtoryhmällä!
Meillä on yleensä pikkujutuissa vain försti, joka hoitaa projektin ja työnjohdon, sitten kun alkaa budjetti olla 20 miljoonaa, tulee varsinainen projektiorganisaatio mukaan kuvioihin...
Itse olen niissä n. 400-1000 miljoonan hommissa puuhaamassa.

 

[VUps]

Tulisi mahdollistaa pienyritysten perustaminen tosiaan ilman henkilökohtaisia vastuita, jotka voivat yltää yrittäjän koko loppuelämän mittaiseksi kujanjuoksuksi.

Eikö tämä ole osakeyhtiön idea?

Tosin käytännössä rahoituslaitokset haluavat kunnolliset reaalivakuudet lainaamalleen rahalle ja myös verottaja haluaa myös omansa.

 

[TBman]

Eikö tämä ole osakeyhtiön idea?

Tosin käytännössä rahoituslaitokset haluavat kunnolliset reaalivakuudet lainaamalleen rahalle ja myös verottaja haluaa myös omansa.

Todellakin, tämä on osakeyhtiön idea.
Mutta, otetaan nyt vaikka konkurssitilanne vaihtoehdoksi.
Konkurssipesän selvittäjä maksaa realisoitua omaisuutta velkojille ja jätetään institutionaaliset velat viimeiseksi ja jää verottaja nuolemaan näppejään. Ei ole suinkaan se jursiti, joka on ollut selvitysmiehenä vastuussa, vaan osakkeenomistajat...
Näin on sadoissa tai jopa tuhansissa konkursseissa suomessa. Missään muualla maailmassa ei ole tätä mahdollista edes tehdä noin.