Honcho
SMLNKO M/83
Olen varmaan tämän sanonut ennenkin, mutta en usko että asiaan löytyy ratkaisua niin kauan kun palkka perustuu menetettyyn vapaa-aikaan (kk-palkka) eikä tehtyyn työmäärään (urakkapalkka). Huomasin jo lähes 30 vuotta sitten kesätöissä että vaikka teki kolminkertaisen määrän töitä johonkin toiseen kesäduunariin verrattuna niin liksa oli joka tapauksessa sama. Vaikka tuon jälkeen on aika lailla vettä virrannut Vantaassa niin käytännössä homma ei ole paljoakaan muuttunut. Muurari tms. taitaa olla niitä harvoja ammatteja, joissa työntekijän päivän panos on helposti luettavissa "tiilenpäistä".
Itse olen sitä mieltä, että harva viitsii notkua työpaikalla tekemättä mitään hyödyllistä vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. Eli siinä mielessä 10 tunnin päivää tekevä kaveri on luultavasti arvokkaampi työnantajalle kuin sellainen, jonka päällimmäinen tavoite on että työaikasaldo näyttää nollaa tai pientä miinusta kuin reilusti plussaa. Se, että tulee töihin mahdollisimman myöhään, lähtee kotiin mahdollisimman aikaisin ja on siinä välissä "tehokas" on kyllä usein aikamoista teatteria. Itse olen projektipäällikkönä toimiessani huomannut, että aika äkkiä oppii tunnistamaan tekijät ja "puhujat". Toisilla on aina "kiire" vaikka se ei kyllä käytännössä mitenkään näy. Toiset taas ovat "luottopelaajia", jotka eivät tee suurta numeroa itsestään mutta ovat tehokkaita, oma-aloitteisia ja taitavat tiimipelin.
Erittäin totta. Menetettyyn aikaan perustuva palkkaus on toisaalta usein ainoa järkevä tapa, koska tulospalkkiota tms on monissa duuneissa todella vaikea tehdä ja jos ne tehdään "sinnepäin", etenkin jonkin palkitsemiskonsulttilafkan toimesta, niin helposti osaoptimoidaan aivan vääriä asioita. Olen nähnyt tässä asiassa enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia. Ja asialla on ollut sellaiset tahot jotka säännöllisesti ovat äänessä kun vaikkapa jossain talouslehdessä puhutaan palkitsemisesta.
Itse painottaisin asiassa esimiestyöskentelyä sekä enemmän vapautta palkkaamisessa sekä irtisanomisessa. Jos epäpätevä tai laiska työntekijä voidaan helposti irtisanoa, ei jää epäselväksi ettei palkka juokse pelkästä läsnäolosta. Toisaalta jos ahkerat voivat saada esimiehen ehdotuksesta lisää palkkaa, kannustaa se kyvykkäitä loistamaan.
Tuostahan maalailee Ay-väki kauhukuvia, miten "pärstäkerroin ratkaisee" ja sitä rataa. Oma empiirinen kokemus on kuitenkin suurimmaksi osaksi päinvastainen, vaikka on huolessa pieni osa tottakin, erityisesti julkisella sektorilla. Yksityisellä puolella voidaan ajatella, että jos esimies pyörittää jotain suosikki/inhokki -järjestelmää, on hänen esimiehellään johtamisongelma. Jos koko ketju on mätä, osoittaa syyttävä sormi hallitukseen joka selvästi valvoo omistuksiaan kehnosti. Mutta pääasiassa tämä äärimmäinen "samasta työstä sama palkka" tarkoittaen kuitenkin vain paperilla samaa työpanosta, on mielestäni laiskemman ay-väen juoni jolla saadaan estettyä ahkerien ja kyvykkäiden palkkajohtajuus tai ainakin heikennettyä sitä työpaikoilla.