Kemijärven sellutehdashanke eteni pitkän harppauksen, kun hankeyhtiö Boreal Bioref julkisti tänään torstaina kiinalaisen pääomistajan. CAMC Engineeringin tuo Suomeen Kiinan kuitupula.
"Me uskomme, että tästä tulee hyvä projekti sekä Suomelle että Kiinalle. Kiina on kehittyvä markkina, joka on maailman suurin sellun ostaja. Voimme tuottaa Kiinassa alle puolet kuluttamastamme sellusta", perustelee CAMC Engineeringin varapääjohtaja Yuhang Wang yhtiönsä sitoutumista Kemijärven sellutehdashankkeeseen.
Kemijärven tehdashanketta valmisteleva Boreal Bioref julkisti torstaina kiinalaisen kumppaninsa, jonka ansiosta tehtaan toteutumisen todennäköisyys kasvaa hurjasti. CAMCE on 60-prosenttisesti valtiollisen Sinomachin omistama listattu yhtiö. Sinomach taas on jättikonserni, jonka liikevaihto viime vuonna oli yli 35 miljardia dollaria: se on liikevaihdoltaan siis liki yhtä suuri kuin Suomen kolme suurinta yhtiötä eli Nokia, Neste ja UPM yhteensä. CAMCEn ja Sinomachin rahat eivät heti lopu.
"Minä olen uskonut tähän sataprosenttisesti alusta lähtien. Mutta on selvää, että kun mukana on vahva ja kokenut toimija, jolla on resursseja, voivat ulkopuolisetkin olla entistä varmempia hankkeen toteutumisesta", sanoo hanketta alusta asti ajanut Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala.
Boreal Bioref ja CAMCE ovat sopineet, että hankkeen toteutuessa CAMCEsta tulee enemmistöomistaja. Osa rahoitus- ja omistuskuviosta on auki, mutta osapuolet aloittavat yhdessä kannattavuusselvityksen. Sen perusteella syntyy lopullinen investointipäätös. Silloin on lyötävä lukkoon myös koko rahoitusmalli.
Wang, Nivala ja muut selluhankkeen moottorit eli Kemijärven entinen kaupunginjohtaja Timo E. Korva sekä tekninen johtaja Pekka Koskenranta kiersivät koko alkuviikon Helsingissä ministeriöiden ja rahoittajien puheilla.
Ympäristövaikutusten arviointiselvitys on ollut käynnissä alkukesästä lähtien.
Mikä on ratkaiseva asia investointipäätöksessä?
"Kustannukset. Jos vertaa Suomea Venäjään tai Valko-Venäjään, rakennuskustannukset ja operatiiviset kustannukset voivat olla täällä hiukan korkeammat, mutta poliittinen ja lainsäädännöllinen ympäristö on hyvä. Sijoittajan näkökulmasta Suomi on turvallinen paikka. Mutta silti kustannukset eivät saa olla liian korkeat. Jos sellumarkkina sukeltaa, vain matalimpien kustannusten tuottajat selviytyvät", haarukoi Wang.
CAMCE on kokonaistoimittaja sekä Valko-Venäjälle Svetlogorskiin että Venäjälle Krasnoyarskiin rakennettavissa sellutehtaissa. Kummankin tehtaan päälaitteet toimittaa Andritz, jonka sellulaitteet ovat pääosin kotoisin Suomessa.
Kemijärven sellutehtaassa CAMCEn siis on kuitenkin tarkoitus olla myös pääomistaja. Yhtiöön kuuluva sijoitusyhtiö on aiemmin investoinut esimerkiksi teollisuuspuistoon Valko-Venäjällä, erilaisiin projekteihin Laosissa ja vesilaitokseen Pekingissä.
Heikki Nivalan mukaan osapuolten tarkat roolit hankkeessa täsmentyvät vielä. Suomalaisten vastuulle jää luontevimmin puunhankinta, tehtaan rakentaminen taas CAMCElle.
"Tarkoituksemme on muodostaa konsortio, joka voi rakentaa tämän tehtaan avaimet käteen -periaatteella", Wang sanoo.
Sellua CAMCE ei aio käyttää itse, koska se ei ole paperi- tai kartonkiyhtiö. Markkinointi ei ole ongelma, koska Kiina imee nykyisin joka tapauksessa maailmalta liikenevät markkinasellut. CAMCEn kokoamassa konsortiossa saattaa olla mukana myös sellun loppukäyttäjiä, siis kiinalaisia paperi- tai kartonkiyhtiöitä.
Kiinan selluntarve ylittää pian 20 miljoonaa tonnia vuodessa. Kemijärven sellutehdas tuottaisi sellua 400 000 tonnia vuodessa.
"Tämän tehtaan kapasiteetti suhteessa tarpeeseen ei ole kovin paljon, mutta tämä on hyvä alku", sanoo Wang ja antaa ymmärtää, että CAMCE on valmis myös muihin selluinvestointeihin Euroopassa. CAMCE oli puolitoista vuotta sitten yhteydessä myös Kuopioon sellutehdasta suunnittelevaan Finnpulpiin. Silloin yhtiö ei Finnpulpiin tarttunut.
Kiinan krooninen kuitupula on tuttu myös maassa toimiville suomalaisille paperiyhtiöille UPM:lle ja Stora Ensolle. Väkirikkaassa maassa maanviljely kilpailee puuntuotannon kanssa maa-alasta. Huonoihin kasvuoloihin pakotetut puuplantaasitkaan eivät tuota läheskään siihen malliin kuin esimerkiksi Etelä-Amerikan istutetut nopeakasvuiset eukalyptusmetsät.
Siksi metsäteollisuus Kiinassa toimii lähinnä tuontisellun tai tuodun puun varassa. Esimerkiksi UPM vie Uruguayn tehtaaltaan sellua Kiinan paperitehtailleen.
"Paperikoneet on parasta rakentaa markkinoiden lähelle, mutta raaka-aineet eli sellu kannattaa hankkia sieltä, missä on luonnonvarat."
Kemijärvelle suunniteltu tehdas voi tuottaa tavallisen sellun lisäksi liukosellua tai mikrokiteistä sellua MCC:tä, joiden osuudet tuotannosta voivat vaihdella reilustikin.
"Markkinat ratkaisevat. Me voimme valita markkinatilanteen mukaan, mitä tuotamme", ennakoi Wang.