Sonera-kirjan kuvaukset Relanderin persoonasta olivat niin selkeästi parjaavia ettei niitä välttämättä kannata purematta niellä (voivat toki pitää paikkansakin, ei sen puoleen). Mutta eihän ne näytöt ole hyviä millään neutraalillakaan mittapuulla, pahimmanlaatuinen 'new economy' vauhtisokeus ja osakekurssin monomaaninen tuijotus menestyksen mittarina.
Kuvaavaa olivat vaatimukset johdon valtavista lisäpalkkioista aikana jolloin yhtiö oli jo menossa viemäristä alas. Niitä taidettiin perustella jotenkin "ihmisten piristämisellä vaikeuksien keskellä" tms. Jepjep...
Suojatyöpaikkoja näkyy riittäneen senkin jälkeen. Osoittaa miten vaikeaa tuolla tasolla on epäonnistua.
Harva ihminen osaa tai uskaltaa painaa jarrua silloin kun suhdanteet on tapissaan, vielä harvempi lyödä kaasun pohjaan kun sykli pohjaa. Sama koskee yksityissijoittajia. Ei tarvitse noin kaukaa historiasta hakea esimerkkejä kuin relanderista ja sonerasta, kaikki tutkivat tiedekunnat sai huikaisevan arvokkaan aineiston finanssikriisistä vuosilta 2007-2008. Yhdysvalloissa rekrytoitavilta pääjohtajilta usein edellytetään että urahistoriasta löytyy tilanteita joissa markkinat ovat lyöneet märällä kintaalla poskelle, jopa konkurssikokemukset lasketaan positiiviseksi.
Rahoitusmarkkinoilla ja investointipankkimaailmaan ei tänä päivä edes ole mitään asiaa seniortason positioihin jollet kykene kertomaan virheistä joita olet markkinoilla tehnyt ja mitä näistä olet oppinut.
Meneekö nyt jo liian hyvin ? Se on kysymys jota mietin itse ensimmäiseksi (<hauska sana) herätessäni. Pyrkimys "Step ahead of the curve" ajatteluun vaatii massasta täysin poikkeavaa ajattelua.
Viimeksi muokattu: