Todnäk bolsheviikitkin olisivat voineet todeta samaa.
Työllisyyden näkymät
- Viestiketjun aloittaja TBman
- Aloitus PVM
Todnäk bolsheviikitkin olisivat voineet todeta samaa.
YliKoo
Greatest Leader
Päivän byrokraatin kolumni vastaa omaa näkemystäni asiasta:
”
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa ay-liike, joka paniikissa lakkoilee estääkseen irtisanomisen helpottamisen pienissä, alle 10 henkeä työllistävissä yrityksissä.
Kornia kyllä, lakko ei juurikaan ole koskettanut näitä pieniä yrityksiä, vaan työnseisaukset on koettu lähinnä suuremmissa firmoissa. Pienten yritysten työntekijät kun harvemmin liittyvät ay-liikkeeseen, sillä he näkevät konkreettisemmin yhteyden työnantajansa menestyksen ja oman työpaikkansa välillä.
Ay-liikkeen intressi asiassa liittyykin siihen, että kun nähdään irtisanomisen helpottamisen alentavan palkkauskynnystä ja synnyttävän uusia työpaikkoja, lakimuutos osoittautuu työllisyyttä lisääväksi ja laajenee myös suurempiin yrityksiin.
Ja juuri työllistämiseen liittyvän riskin pienentämisestä asiassa on kysymys. Työntekijän irtisanominen on nykyisen lain alla riskaabelia puuhaa, ja huolellisimminkaan menettelevä työnantaja ei voi olla varma, etteikö sittenkin rikkoisi lakia. Seuraamukset ovat kalliita.
Siksi riski virherekrytoinnista on monelle liian suuri otettavaksi. Edes koeaika ei auta, sillä jos työntekijän asenne romahtaa kuuden kuukauden tsemppauksen jälkeen, mitään ei ole enää tehtävissä.
Pieni yhtiö, joka palkkaa ensimmäisen työntekijänsä, saattaa tuohon riskiin jopa kaatua. Siksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista vältetään, ja siihen ryhdytään vain, jos asiasta ollaan aivan varmoja.
Mutta sama koskee myös hieman isompia yhtiöitä. Jos olet 20 henkeä työllistävän yrityksen johdossa, kaikkien toimenpiteidesi A ja O on vahtia kannattavuutta ja sitä kautta edes nykyisten työpaikkojen säilymistä. Sitä et halua riskeerata ottamalla töihin kolme uutta henkilöä, joiden työmäärästä ei ole varmuutta 8 kuukauden kuluttua.
Juuri tästä syystä ylitöitä teetetään Suomessa niin paljon. Kun työmarkkina ei jousta siten, että työntekijöitä voisi vähentää yhtä helposti kuin uusia voi palkata, kiire pitää paikata olemassa olevin voimin. Ei mahdollisesti vain puoli vuotta kestävään työpaineeseen voi palkata uutta työntekijää, josta ei kuitenkaan pääse enää eroon, kun kiire helpottaa.
Ay-liikkeen ja vasemmiston empatian puutetta pitää ihmetellä.
Jos itseään on vaikea kuvitella työllistävän yrittäjän tilalle, kuvittele sitten, että lehtitilauksen peruuttamiselle pitäisi olla toteen näytettävissä olevat perusteet. Tällainen voisi olla esimerkiksi perheen taloudellinen kyvyttömyys jatkaa tilausta tai lehden sisällössä toistuvasti esiintyvät vakavat puutteet. Pelkästään se seikka, että et vain yksinkertaisesti haluaisi lukea lehteä, ei tilauksen peruuttamiseen riittäisi. Kun olisit näin tiukasti kiinni tilauksessa, tilaisitko lehden edes alun alkujaan?
Pienten työnantajien lisäksi nykyisestä tilanteesta kärsivät ne, joiden työpanokseen jostain syystä liittyy kohonnut riski. Iltalehden artikkelissa käsiteltiin bipolaarisesta mielihäiriöstä kärsivää henkilöä, joka kertoi, että kukaan ei uskaltanut sairaushistoriansa vuoksi palkata häntä:
”Jo pelkkä työnhaku sellaisen sairaushistorian jälkeen osoittautui vaikeaksi ja mahdottomaksi. Rehellisenä ihmisenä kerroin aina viimeistään työhaastattelun jälkeen taustani, ainahan minulta kysyttiin syitä näihin työhistoriani aukkoihin. Jälkeenpäin ajatellen uskoisin olleeni työkykyinen. Yhteen työhön olin ainoa kelvollinen hakija, mutta silti virka laitettiin uudestaan auki.”
Jos irtisanominen olisi helpompaa, ja työnantajan riski pienempi, myös tämä henkilö olisi varmasti saanut töitä. Nyt jäykkä ja työnantajalle riskejä kasaava järjestelmä tuomitsi hänet työttömyyteen.
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että viime vuosien nousupyrähdyksen myötä kaikki helpoimmin työllistyvät ovat jo töissä. Lopuissa työttömistä on korostetun paljon erilaisista ongelmista kärsiviä, ja heidän palkkaaminensa on yritykselle arvaamatonta. Näiden ihmisten työllistyminen on voimassa olevan lain vuoksi vaikeaa.
Loppujen lopuksi työsuhteessa on kyse vain tuotannontekijän kaupasta. Yksi haluaa ostaa työpanosta, ja toisella on sitä myytävänä. Mitä helpommaksi ja joustavammaksi tuo kauppa tehdään, sitä pienempi kynnys työn ostamiselle on, ja sitä enemmän työtä halutaan teettää.
Käytännön esimerkki löytyy Sveitsistä, jonka järjestelmästä kansanedustaja Elina Lepomäki (kok) teki tuoreita havaintoja:
”Irtisanomissuojaa ei ole, mutta liittovaltio pitää huolta työttömyysturvasta. Käytännössä töihin pääsee halutessaan heti seuraavana päivänä, sillä osaajille on ottajia. Ei pelkästään noususuhdanteessa, kuten meillä nyt.”
Lepomäki kertoo keskustelleensa Sveitsin vierailunsa aikana kokeneen ekonomistin kanssa Sveitsin historiasta ja kansantaloudesta:
”Hän kertoi, että vuosien aikana lukuisat ulkomaiset ammattiyhdistykset ovat tulleet kysymään neuvoja miten parantaa sääntelyä työntekijän eduksi. Sveitsissä kun palkkataso on kaikissa ammattiryhmissä niin korkea. Hänellä on heille patenttivastaus: emme sääntele työmarkkinoita juuri ollenkaan.”
Tämä on ratkaisu kopioitavaksi sellaisenaan myös Suomeen. Ei työttömäksi jäämisessä ole mitään pelättävää, jos työmarkkinat ovat toimivat ja uusi paikka odottaa siksi heti nurkan takana.
Tämän esteenä on vain oma lainsäädäntömme.
Ammattiyhdistysten viime aikojen työtaistelutoimenpiteet ovat härski tapa osoittaa vallanhalua välittämättä lainkaan työttömän tuskasta. Siinä pelissä häviävät kaikki, lopulta myös ammattiyhdistysliikkeen jäsenet, sillä näin menettelemällä rajoitetaan talouskasvua ja alennetaan verokertymää, estetään työttömien työllistyminen ja näille aiheutuvan inhimillisen tuskan lisäksi kasvatetaan työttömyystukien myötä työssä käyvien verotaakkaa.
Jos olet työtön, pahin vihollisesi on ay-liike. Jos olet työssä, pahin vihollisesi on Sdp”
http://paivanbyrokraatti.com/2018/10/06/irtisanomislaki/
”
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa ay-liike, joka paniikissa lakkoilee estääkseen irtisanomisen helpottamisen pienissä, alle 10 henkeä työllistävissä yrityksissä.
Kornia kyllä, lakko ei juurikaan ole koskettanut näitä pieniä yrityksiä, vaan työnseisaukset on koettu lähinnä suuremmissa firmoissa. Pienten yritysten työntekijät kun harvemmin liittyvät ay-liikkeeseen, sillä he näkevät konkreettisemmin yhteyden työnantajansa menestyksen ja oman työpaikkansa välillä.
Ay-liikkeen intressi asiassa liittyykin siihen, että kun nähdään irtisanomisen helpottamisen alentavan palkkauskynnystä ja synnyttävän uusia työpaikkoja, lakimuutos osoittautuu työllisyyttä lisääväksi ja laajenee myös suurempiin yrityksiin.
Ja juuri työllistämiseen liittyvän riskin pienentämisestä asiassa on kysymys. Työntekijän irtisanominen on nykyisen lain alla riskaabelia puuhaa, ja huolellisimminkaan menettelevä työnantaja ei voi olla varma, etteikö sittenkin rikkoisi lakia. Seuraamukset ovat kalliita.
Siksi riski virherekrytoinnista on monelle liian suuri otettavaksi. Edes koeaika ei auta, sillä jos työntekijän asenne romahtaa kuuden kuukauden tsemppauksen jälkeen, mitään ei ole enää tehtävissä.
Pieni yhtiö, joka palkkaa ensimmäisen työntekijänsä, saattaa tuohon riskiin jopa kaatua. Siksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista vältetään, ja siihen ryhdytään vain, jos asiasta ollaan aivan varmoja.
Mutta sama koskee myös hieman isompia yhtiöitä. Jos olet 20 henkeä työllistävän yrityksen johdossa, kaikkien toimenpiteidesi A ja O on vahtia kannattavuutta ja sitä kautta edes nykyisten työpaikkojen säilymistä. Sitä et halua riskeerata ottamalla töihin kolme uutta henkilöä, joiden työmäärästä ei ole varmuutta 8 kuukauden kuluttua.
Juuri tästä syystä ylitöitä teetetään Suomessa niin paljon. Kun työmarkkina ei jousta siten, että työntekijöitä voisi vähentää yhtä helposti kuin uusia voi palkata, kiire pitää paikata olemassa olevin voimin. Ei mahdollisesti vain puoli vuotta kestävään työpaineeseen voi palkata uutta työntekijää, josta ei kuitenkaan pääse enää eroon, kun kiire helpottaa.
Ay-liikkeen ja vasemmiston empatian puutetta pitää ihmetellä.
Jos itseään on vaikea kuvitella työllistävän yrittäjän tilalle, kuvittele sitten, että lehtitilauksen peruuttamiselle pitäisi olla toteen näytettävissä olevat perusteet. Tällainen voisi olla esimerkiksi perheen taloudellinen kyvyttömyys jatkaa tilausta tai lehden sisällössä toistuvasti esiintyvät vakavat puutteet. Pelkästään se seikka, että et vain yksinkertaisesti haluaisi lukea lehteä, ei tilauksen peruuttamiseen riittäisi. Kun olisit näin tiukasti kiinni tilauksessa, tilaisitko lehden edes alun alkujaan?
Pienten työnantajien lisäksi nykyisestä tilanteesta kärsivät ne, joiden työpanokseen jostain syystä liittyy kohonnut riski. Iltalehden artikkelissa käsiteltiin bipolaarisesta mielihäiriöstä kärsivää henkilöä, joka kertoi, että kukaan ei uskaltanut sairaushistoriansa vuoksi palkata häntä:
”Jo pelkkä työnhaku sellaisen sairaushistorian jälkeen osoittautui vaikeaksi ja mahdottomaksi. Rehellisenä ihmisenä kerroin aina viimeistään työhaastattelun jälkeen taustani, ainahan minulta kysyttiin syitä näihin työhistoriani aukkoihin. Jälkeenpäin ajatellen uskoisin olleeni työkykyinen. Yhteen työhön olin ainoa kelvollinen hakija, mutta silti virka laitettiin uudestaan auki.”
Jos irtisanominen olisi helpompaa, ja työnantajan riski pienempi, myös tämä henkilö olisi varmasti saanut töitä. Nyt jäykkä ja työnantajalle riskejä kasaava järjestelmä tuomitsi hänet työttömyyteen.
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että viime vuosien nousupyrähdyksen myötä kaikki helpoimmin työllistyvät ovat jo töissä. Lopuissa työttömistä on korostetun paljon erilaisista ongelmista kärsiviä, ja heidän palkkaaminensa on yritykselle arvaamatonta. Näiden ihmisten työllistyminen on voimassa olevan lain vuoksi vaikeaa.
Loppujen lopuksi työsuhteessa on kyse vain tuotannontekijän kaupasta. Yksi haluaa ostaa työpanosta, ja toisella on sitä myytävänä. Mitä helpommaksi ja joustavammaksi tuo kauppa tehdään, sitä pienempi kynnys työn ostamiselle on, ja sitä enemmän työtä halutaan teettää.
Käytännön esimerkki löytyy Sveitsistä, jonka järjestelmästä kansanedustaja Elina Lepomäki (kok) teki tuoreita havaintoja:
”Irtisanomissuojaa ei ole, mutta liittovaltio pitää huolta työttömyysturvasta. Käytännössä töihin pääsee halutessaan heti seuraavana päivänä, sillä osaajille on ottajia. Ei pelkästään noususuhdanteessa, kuten meillä nyt.”
Lepomäki kertoo keskustelleensa Sveitsin vierailunsa aikana kokeneen ekonomistin kanssa Sveitsin historiasta ja kansantaloudesta:
”Hän kertoi, että vuosien aikana lukuisat ulkomaiset ammattiyhdistykset ovat tulleet kysymään neuvoja miten parantaa sääntelyä työntekijän eduksi. Sveitsissä kun palkkataso on kaikissa ammattiryhmissä niin korkea. Hänellä on heille patenttivastaus: emme sääntele työmarkkinoita juuri ollenkaan.”
Tämä on ratkaisu kopioitavaksi sellaisenaan myös Suomeen. Ei työttömäksi jäämisessä ole mitään pelättävää, jos työmarkkinat ovat toimivat ja uusi paikka odottaa siksi heti nurkan takana.
Tämän esteenä on vain oma lainsäädäntömme.
Ammattiyhdistysten viime aikojen työtaistelutoimenpiteet ovat härski tapa osoittaa vallanhalua välittämättä lainkaan työttömän tuskasta. Siinä pelissä häviävät kaikki, lopulta myös ammattiyhdistysliikkeen jäsenet, sillä näin menettelemällä rajoitetaan talouskasvua ja alennetaan verokertymää, estetään työttömien työllistyminen ja näille aiheutuvan inhimillisen tuskan lisäksi kasvatetaan työttömyystukien myötä työssä käyvien verotaakkaa.
Jos olet työtön, pahin vihollisesi on ay-liike. Jos olet työssä, pahin vihollisesi on Sdp”
http://paivanbyrokraatti.com/2018/10/06/irtisanomislaki/
Aika lailla todellisuudesta vieraantunutta juttua. Menisivät kokeilemaan muutamaksi vuodeksi paskahommia ja kirjoittelisivat sitten.
Suomalaisessa johtamiskulttuurissa on mielenkiintoisena piirteenä substanssiosaamisen ylikorostaminen. Vaikkapa nyt jotakin teollisuuskonsernia johtaa firman prosesseihin perehtynyt henkilö johtamista opiskelleen ihmisen sijasta. Ei se siellä organisaation huipulla ole välttämättä niin nuukaa tunteeko kaikki paperinvalmistuksen yksityiskohdat. Johtajan pitäisi osata johtaa ja siinä pätevät semmoiset säännöt, jotka ovat monilta osin yleistettävissä toimialasta riippumatta.
fulcrum
Greatest Leader
Asiassa on toisaalta toinen puoli, eli 'johtajiksi opiskelleiden' joukossa on liian paljon näitä kajerikrelandereita, joilla on ylipaisuneet luulot omasta osaamisestaan ja jotka lähtevät "nyt painetaan fyffeä!" -asenteella liikkeelle pahimpien kvartaalitalouskliseiden mukaan.
Takavuosina yksityissijoittajat ostivat erään pohjoismaisen, pitkään alalla menestyneen veneveistämön. Veistämöllä oli vahva ja vakaa asema alalla mutta kummoisia kasvuprosentteja se ei ollut liene aikoihin saavuttanut. Sijoittajat pistivät tuulemaan ja tehostivat vanhan perinteikkään firman ummehtuneita prosesseja nykyaikaan.
Tulos? Myynti romahti ja firma ajautui nopeasti konkurssikypsäksi. Alaa tuntemattomat ekonomistit eivät olleet tajunneet että se mitä he pitivät "turhanaikaisena nyherryksenä ja tuhlauksena" oli juuri niitä pikkuasioita jotka olivat luoneet merkin vahvan maineen. Alkuperäiset omistajat ostivat veistämön takaisin hyvin edullisella hinnalla.
YliKoo
Greatest Leader
Opettavaista on myös kokeilla yrittämistä ja palkkaamista.
Totta tämäkin. Varsinkin tuommoinen jossain määrin käsityöläisyyteen perustuva spesiaalituotanto ei voi toimia kvartaalinikkareiden käsissä. Kuvailemasi asenne on ehkä kuitenkin ennen muuta ekonomistien ongelma kuten totesitkin. Ekonomisti ei välttämättä ole sen enempää johtamisen ammattilainen kuin kukaan mukaan, hän katsoo asioita talouden näkökulmasta ja se voi olla hänen sokea pisteensä. Hyvä johtaja on ihmisten johtaja ensisijaisesti. Relander nyt sitten on oma lukunsa. Hän on ilmeisesti jotenkin häiriintynyt ja alunperinkin hänellä oli tarkoituksenaan vain vetää rahat omiin liiveihinsä.
kimmo.j
Respected Leader
Toisaalta ainakin terveydenhuollossa on näkynyt näitä tehostajia, joilla ei ole mitään hajua kuinka ihmisen hoitaminen tapahtuu. Seuraukset on sitten nähtävissä, esim. vanhusten huollon hoitaja resurssoinneissa, tai siitä kun pöhköt halusivat poistaa liikoja ammattiryhmiä sairaalasta, eihän sinne tarvita kuin sairaanhoitajia ja lääkäreitä.
Olen kuitenkin kanssasi samaa miletä pelkkä subtanssiosaaminen ei tee ihmisestä hyvää johtajaa, puhumattakaan, että ekonomin paperit tekisivät sen.
Kultainen keskitie lienee se tie onnneen.
Se voi olla yllättävän jännää hommaa mutta täysin hallittavissa kunhan pitää aloitteen itsellä. Jännäkerrointa saa vielä korotettua ryhtymällä merkittävällä siivulla osakkaaksi firmaan jossa oli aikaisemmin toimihenkilöiden luottamusmiehenä...
Iso peukku tälle.
Omaa alan osaamista pitää jossain mitassa olla tai ainakin osaavat alaiset ja kanttia kuunnella heitä.
Poliittisesti värittynyttä tarinaa tosiaan. Ja maalitaulun perusteella voi helposti asemoida ampujan poliittiselle kentälle. Ei sen enempää totta kuin ay-agitaattorien jutut.
Nimenomaan. Tämä on juuri sitä johtamisen kovaa ydintä.
Tämä ei tosin pidä paikkaansa käytännön tasolla, koska johto ja muu korporaatiokräämi haluaa alaisiltaan joko ehdotonta kuuliaisuutta tai ainakin kykyä saada esimiehet näyttämään itseään paremmilta useasta eri näkövinkkelistä esim. kertoa ideoista ja antaa esimiehen omia nämä ideat itselleen. Periaatteessa narsistin ruokkimista. Tämä taasen ruokkii alaisille asennetta, jolla kerrotaan esimiehille asioista joista he haluavat kuulla heidän haluamalla tavalla, eli juotetaan lisää samaa Mehukattia mitä he ovat itse juoneet vuositolkulla. Jos haluaa saada potkut tahi muuten aiheuttaa itselleen kaikenlaisia ongelmia työpaikalla niin kannattaa alkaa kertomaan ideoita mitkä eroavat selkästi firman sisällä konsensuksesta.
Jos joku nuorempi työntekijä kysyy joskus vähän syvällisempiä neuvoja johonkin (IT-konsultointi) työtehtävään liittyen niin yleisesti ottaen neuvon vaan ottamaan ihan rennosti, koska vituiksi se menee kuitenkin ja firma nettoaa lisää kun hommat menee vituixi eli lisää laskutettavaa. Tämä maailma toimii siten että mitään ongelmia ei haluta eikä toivota korjattavan lopullisesti. Asiakkaat haluavat painottaa, että heidän työntekijät ja aliurakoitsijat hoitavat hommat tunnollisesti, koska heillä itsellään ei ole halua eikä kykyä hoitaa hommia tunnollisesti, koska energiaa halutaan käyttää byrokratian setvimiseen tahi luomiseen, ja kaikenlaisten selkäänpuukkottamisoperaatioihin ja toimistopeleihin.
Syvältä johtaminen, the way of the warrior.
Liian moni johtaja on herkkähipiäinen. Kovat jätkät ei keskustele.
kimmo.j
Respected Leader
Ehkä mä vaan kuvittelen sitten. Omassa todellisuudessa meillä toimitaan noin, mutta kun emme voi toimia oman päämme mukaan, joutuu monesti sanomaa ei, vaikka ajatus olisi omasta mielestä hyväkin. Tilaajan mielipide kun menee edelle, tai sitten joku pikku juttu, kuten työsuojelulaki.
sirra
Kapteeni
Jonkin sortin substanssiosaamista tarvitaan terveydenhuollon johtajilta. Käytännössä olen myös nähnyt, kun ihan muusta maailmasta on pelmahtanut näitä tehostajia, joiden excel-taulukoiden pohjalta tehdyt ajatukset ovat olleet kaukana realismista.
Amerikkalaiset ovat tuota sairaalapuolen johtoasiaa tutkineet. Lääkärivetoiset sairaalat pärjäävät ainakin laadun puolesta parhaiten.
https://hbr.org/2016/12/why-the-best-hospitals-are-managed-by-doctors
kimmo.j
Respected Leader
Oletko sinäkin käynyt keskustelun "Tarvitseeko ambulanssin olla myös yöllä valmiudessa? Tiedättekö mitä se maksaa? Kyllä tiedän, mutta kun meillä se sopimus 24h valmiudesta"
Toisaalta lääkäreillä professio saattaa puskea niin vahvasti läpi, että homma kusee taloudellisesti, kuten nyt usein tapahtuu. Jonkinlainen kompromissi olisi paikallaan. Ehkä taloudelliseen onnistumiseen perustuva palkkaus.
fulcrum
Greatest Leader
Sonera-kirjan kuvaukset Relanderin persoonasta olivat niin selkeästi parjaavia ettei niitä välttämättä kannata purematta niellä (voivat toki pitää paikkansakin, ei sen puoleen). Mutta eihän ne näytöt ole hyviä millään neutraalillakaan mittapuulla, pahimmanlaatuinen 'new economy' vauhtisokeus ja osakekurssin monomaaninen tuijotus menestyksen mittarina.
Kuvaavaa olivat vaatimukset johdon valtavista lisäpalkkioista aikana jolloin yhtiö oli jo menossa viemäristä alas. Niitä taidettiin perustella jotenkin "ihmisten piristämisellä vaikeuksien keskellä" tms. Jepjep...
Suojatyöpaikkoja näkyy riittäneen senkin jälkeen. Osoittaa miten vaikeaa tuolla tasolla on epäonnistua.