Työllisyyden näkymät
- Viestiketjun aloittaja TBman
- Aloitus PVM
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Koodarin kynnyskysymys.
https://www.verkkouutiset.fi/nama-asiat-pitavat-ulkomaiset-huippukoodarit-loitolla-suomesta/
https://www.verkkouutiset.fi/nama-asiat-pitavat-ulkomaiset-huippukoodarit-loitolla-suomesta/
Asioita jotka ovat ratkaistavissa ihan etätyötä lisäämällä. Mutta ilmeisesti ne avokonttorit nyt vaan ovat täällä niin tärkeitä.
arix
Respected Leader
Älä vaan unohda mikromanagerointia, siitä asiantuntijat nauttivat...
Vaikka ei välttämättä/useasti ymmärräkkään mitä työntekijä tekee.
Tässä oli minusta erittäin viisaita mietteitä.
https://yle.fi/uutiset/3-10517310
https://yle.fi/uutiset/3-10517310
”Sitä on miettinyt, että jos irtisanomista helpotetaan, niin pitäisi poistaa samalla karenssit työttömyysturvasta. Se tasaisi sen kilpailuasetelman.”
Muurarini sai minut tajuamaan, että työntekijän ei missään tapauksessa kannata irtisanoutua, vaan roikkua huonossakin työpaikassa, jossa hän tekee luultavasti työnsä huonosti, eikä kukaan ole tilanteeseen tyytyväinen. Mutta harvoin niin huonosti, että työnantaja saisi irtisanomisperustetta. Irtisanominen saattaa olla vaikeaa, mutta karenssi jos joku estää työmarkkinoiden joustavuutta.
...aloin miettiä, että vielä enemmän karenssit kertovat ihmiskuvasta, jonka varaan työttömyysturvajärjestelmämme rakentuu. Irtisanoutuminen omista syistään on siinä järjestelmässä merkki laiskuudesta ja taloudellisen edun tavoittelusta. Työntekijällä ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia. Entä jos hän olisikin hakeutumassa sopivampaan työpaikkaan, mutta sitä ei juuri nyt ole? Entä jos joku oikeasti haluaisikin tehdä töitä ja olla tuottava ja joustava, kunhan vähän aikaa saisi etsiä sitä ympäristöä ilman taloudellista tuhoa?
Muurarini sai minut tajuamaan, että työntekijän ei missään tapauksessa kannata irtisanoutua, vaan roikkua huonossakin työpaikassa, jossa hän tekee luultavasti työnsä huonosti, eikä kukaan ole tilanteeseen tyytyväinen. Mutta harvoin niin huonosti, että työnantaja saisi irtisanomisperustetta. Irtisanominen saattaa olla vaikeaa, mutta karenssi jos joku estää työmarkkinoiden joustavuutta.
...aloin miettiä, että vielä enemmän karenssit kertovat ihmiskuvasta, jonka varaan työttömyysturvajärjestelmämme rakentuu. Irtisanoutuminen omista syistään on siinä järjestelmässä merkki laiskuudesta ja taloudellisen edun tavoittelusta. Työntekijällä ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia. Entä jos hän olisikin hakeutumassa sopivampaan työpaikkaan, mutta sitä ei juuri nyt ole? Entä jos joku oikeasti haluaisikin tehdä töitä ja olla tuottava ja joustava, kunhan vähän aikaa saisi etsiä sitä ympäristöä ilman taloudellista tuhoa?
Umkhonto
Ylipäällikkö
Yet another deja vu.
Eiköhän tätä pääse taas setämiehenä ensi viikollakin töissä Y-sukupolvelle vääntämään.
Psykologi HS:lle: Töissä ei voi olla pelkästään kivaa – ”Moni alkaa ajatella, että paskahommia ei kannata tehdä”
Eiköhän tätä pääse taas setämiehenä ensi viikollakin töissä Y-sukupolvelle vääntämään.
Psykologi HS:lle: Töissä ei voi olla pelkästään kivaa – ”Moni alkaa ajatella, että paskahommia ei kannata tehdä”
Organisaatiopsykologi Pekka Järvisen mukaan töissä ei voi olla pelkästään kivaa. (KUVA: Miisa Kaartinen / IS)
Julkaistu: 25.11. 15:32
Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että liika kaverimeiningin painottaminen voi johtaa työpaikoilla täysin väärille raiteille.
Työelämään erikoistunut psykologi Pekka Järvinen kertoo sunnuntain Helsingin Sanomissa, että positiivisen tunnelman ja kaverimeiningin liika hehkuttaminen työpaikoilla johtaa hakoteille. Silloin realiteetti on hänen mukaansa hukassa, ja on vaarana, että työelämästä ruokitaan epärealistista kuvaa.
– Moni alkaa ajatella, että paskahommia ei kannata tehdä, vaan työn pitää olla luovaa, siinä voi matkustella ja tehdä kaikkea kivaa, Järvinen sanoo HS:lle.
Järvisen mukaan ajattelumalli johtaa pettymyksiin. Työntekijät voivat unohtaa, että työpaikalla on toimittava tiettyjen pelisääntöjen mukaan, ja jossa lopulta määrää esimies. Työn hauskuuden voimakas korostaminen johtaa hänen mukaansa myös ylilyönteihin.
Y-sukupolvi: Töissä pitää olla kivaa ja pomon kuin personal trainer
Tutkija Susanna Kultalahden vuonna 2015 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan niin sanotulla Y-sukupolvella, siis ikäluokilla 1980-luvun alusta vuosisadan vaihteeseen, on aivan uudenlaisia vaatimuksia esimiehilleen.
– Y-sukupolvi haastaa esimiehen vaatimalla paljon aikaa keskusteluihin esimiehen kanssa. He toivovat, että esimies ottaa henkilökohtaiset toiveet ja tarpeet huomioon, Vaasan yliopiston tutkija Kultalahti kertoi Taloussanomille marraskuussa 2015.
Väitöksen mukaan esimies on Y-sukupolven mielestä personal trainer eli henkilökohtainen valmentaja, joka palautteen ja vastuiden kautta auttaa työntekijää paitsi nykyisessä työssä, myös koko työuralla.
Juuri Y-sukupolvi haluaa, että töissä on myös kivaa. ”Kiva” merkitsee heille joustavuutta, arvostusta, kunnioitusta, hyvää henkeä, yhteen hiileen puhaltamista, vaihtelevia työtehtäviä, kehittymistä ja oppimista.
Y-sukupolvi on Kultalahden mukaan vaativuudestaan riippumatta mainettaan parempi. Vaatiminenkin voi olla suomalaisella työelämälle vain hyväksi:
– Mikäli he vaativat esimiehiltä paljon ja vaativat äänekkäästi parannuksia työelämän epäkohtiin, voi se koitua kaikkien hyödyksi, Kultalahti sanoi.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005911331.html
Gyllis1
Respected Leader
Joo, tietty jos puhutaan jostain perunankuorimisesta niin sillä ilmapiirillä ei välttämättä hirveästi ole merkitystä. Joissain toisenlaisissa suorituskeskeisemmissä hommissa saattaa jo vähän ollakin...
Ottaen huomioon, että kokkiohjelmia on töllö täynnä niin voisi veikata, että kyllä se perunankuoriminen alkaa muistuttaa... heh... perunateatteria.
Tai kuten eräs avioeroprosessissa ollut kaveri sanoi: "Kyllä se paskakin työpaikka kotiolot voittaa..."
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Diginatiaiset oppivat ajan mittaan, että “otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman”, kuten rantavahdit ja muut Baywatch Babet.
Toki esimieheksi saa valmentajankin, mutta silloin uravalinnan pitää suuntautua huippu-urheiluun.
Umkhonto
Ylipäällikkö
Lisää Järvistä Hesarissa. Kyllä tuo jonkun verran osuu ja uppoaa jos vaikka vertaa meidän viestintäjohtajan tai muiden some-aktiivien twiitteihin sun muihin.
Kivan kyseenalaistaja
Työelämässä korostetaan nyt liiaksi tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä, sanoo työyhteisöjä kouluttava Pekka Järvinen. Se on psykologin mielestä petollista.
Kivan kyseenalaistaja
Työelämässä korostetaan nyt liiaksi tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä, sanoo työyhteisöjä kouluttava Pekka Järvinen. Se on psykologin mielestä petollista.
Tanja Vasama HS
Julkaistu: 25.11. 2:00 Päivitetty: 26.11. 6:12
Töissä on nyt kivaa! Työyhteisöt ovat huipputiimejä, täynnä ihanan innostuneita ihmisiä. Työpaikalla ollaan kavereita, melkein kuin perhettä. Kun työnantaja kaipaa porukkaan vahvistusta, haetaan usein hyvää tyyppiä.
Uusia loistoyksilöitä etsitään rekrytointi-ilmoituksissa esimerkiksi näin: ”Meille on tärkeää, että etsimämme henkilö on ennen kaikkea positiivinen hyvä tyyppi, tiimipeluri ja kiva työkaveri.”
Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen ei innostu huippufiiliksen ja kaverimeiningin hehkuttamisesta. Jos positiivista tunnelmaa korostetaan ylenpalttisesti, ollaan hakoteillä, hän sanoo.
”Realiteetti on vähän hukassa.”
On vaarana, että työelämästä ruokitaan epärealistista kuvaa. Moni alkaa ajatella, että paskahommia ei kannata tehdä, vaan työn pitää olla luovaa, siinä voi matkustella ja tehdä kaikkea kivaa, Järvinen sanoo.
Se on petollista – ja johtaa pettymyksiin.
”On unohtunut, että esimies on se, joka loppupeleissä kuitenkin määrää ja se on se työpaikka, jolle teet töitä tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti. Et voi odottaa, että teet aina vain kivoja hommia. Mitään paratiisia ei ole olemassa.”
Pekka Järvinen seuraa suomalaista työelämää aitiopaikalta. Hän on työyhteisöjen ja esimiesten kouluttaja, joka luennoi jatkuvasti erilaisissa työyhteisöissä. Sen lisäksi hän on selvittänyt työyhteisöjen konfliktitilanteita ja toiminut esimiesten henkilökohtaisena mentorina.
Ennen oman firman perustamista Järvinen työskenteli Työterveyslaitoksella. Yhden miehen konsulttifirma Organisaatiokonsultaatio Praxis syntyi vuonna 2000. Yrityksen liikevaihto oli tammikuussa päättyneellä tilikaudella 243 000 euroa.
Yli 30 vuoden kokemus on koulinut Järvisestä työelämän tarkkailijan, joka ei kaihda kyseenalaistaa vallitsevaa trendijargonia. Juuri nyt hän suhtautuu kriittisesti esimerkiksi kivan kaverimeiningin, innostuneisuuden ja luovuuden ihannointiin.
”Mitään paratiisia ei ole olemassa.”
Työn hauskuuden voimakas korostaminen johtaa ylilyönteihin, Järvinen sanoo ja ottaa esimerkin:
Nuori työntekijä oli tullut valituksi asiantuntijatehtäviin erääseen organisaatioon. Rekrytointi ajautui kuitenkin ongelmiin, kun työsopimuksessa oli kohta, jonka mukaan ydintyön lisäksi työnkuvaan voivat tarvittaessa kuulua ”muut esimiehen määräämät tehtävät”.
Työntekijä ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta – ei, vaikka kyseisessä fraasissa ei ole mitään poikkeuksellista. Se on kirjattu monen suomalaisen työsopimukseen.
”Hän halusi tehdä vain niitä töitä, jotka häntä itseään kiinnostivat”, Järvinen hymähtää.
Rekrytointi tyssäsi siihen.
Mistä sitten syntyvät odotukset, että työpaikoilla on aina kivaa?
Organisaatiopsykologin mielestä mielikuvaa luovat työnantajat itse, kun he kilpailevat työntekijöistä ja korostavat työpaikkojen positiivista fiilistä.
Toki Järvinen ymmärtää, miksi työnantajat korostavat asenteen merkitystä. Työelämä ja työnkuvat muuttuvat niin, että hommiin ei välttämättä ole tarjolla valmiilla taidoilla varustettuja ihmisiä. Työntekijällä pitää olla halu oppia jatkuvasti uutta.
Mutta ”hyvä tyyppi” voi olla myös esiintymistaidoillaan rekrytoijat vakuuttava persoona, joka saattaa pystyä peittämään osaamattomuutensa jopa koeajan yli vetoamalla juuri siihen, että vasta opettelee työtä.
”Me vanhemmat olemme tehneet lastemme elämän mahdollisimman mukavaksi ja tiedostamattamme tehneetkin osin karhunpalveluksen jälkipolvelle. ”
Lisäksi epärealistisia odotuksia ruokkivat Järvisen mielestä opinahjot. ”Oppilaitoksissa opettajat sanovat nuorille, että älkää tyytykö mihin tahansa, muistakaa että olette koulutettuja ja vaatikaa.”
Taustalla vaikuttaa myös korkean elintason tuoma elämän helppous, psykologian lisensiaatti, teologian maisteri ja ryhmäpsykoanalyytikko analysoi.
”Me vanhemmat olemme tehneet lastemme elämän mahdollisimman mukavaksi ja tiedostamattamme tehneetkin osin karhunpalveluksen jälkipolvelle. Emme ole tajunneet, että lasten ja nuorten olisi hyvä myös kokea pettymyksiä ja vastoinkäymisiä sekä opetella käsittelemään niitä ja ponnistelemaan asioiden eteen.”
Mutta vaikka nuori olisi saanut valita itselle mieluisia asioita, työelämässä näin ei voi toimia. ”Jokaisessa työssä on ikäviä rutiineja ja hankalia tilanteita.”
Positiivisen fiiliksen vahva painottaminen voi olla työhyvinvoinninkin kannalta vaarallista. Jos keskitytään liiaksi hauskaan, työyhteisö ei pysty välttämättä käsittelemään ikäviä asioita vaan lakaisee ne maton alle.
”Tämä kulttuuri voi johtaa siihen, että ihmiset vaikenevat. He pelkäävät osoittautuvansa epäsosiaalisiksi eivätkä olekaan enää kivoja tyyppejä.”
Työelämä on nykyisin kuitenkin niin vaativaa, että erimielisyyksiä, ristiriitoja ja ongelmia tulee väistämättä. Jos työpaikalla on korostettu voimakkaasti ihmissuhteita, erimielisyyksien puinti saattaa mennä henkilöihin, kun pitäisi analysoida työntekoa, Järvinen sanoo.
Voimakas keskittyminen positiivisuuteen voikin siis johtaa huonoon käytökseen.
Järvinen on kirjoittanut useita työelämäopuksia. Tuorein on nimeltään Ammatillinen käyttäytyminen. Kirjassa hän ruotii kaverimeiningin lisäksi työrooleja ja huonoa käytöstä. Järvinen on nimittäin huomannut, että monella työntekijällä on nykyään työrooli hukassa.
Työn ei tarvitse täyttää kaikkia tarpeitamme, psykologi sanoo. Ammatilliseen käyttäytymiseen kuuluu se, ettemme sekoita siihen liikaa yksityisasioita, tulemme toimeen kaikkien kanssa ja hoidamme työmme.
Huonoa käytöstä näkyy Järvisen mukaan aiempaa enemmän, ja taustalla on kaksi tekijää.
Ensinnäkin kaikissa töissä vaaditaan nyt yhteistyökykyä, ja jos tällaiset taidot puuttuvat, ne tulevat aiempaa selvemmin esiin.
”Aiemmin ei hirveästi haitannut, jos olit kulmikas ja piittaamattomasti käyttäytyvä tyyppi. Näille ihmisille saatettiin keksiä paikka, joissa heistä oli mahdollisimman vähän haittaa. Tänä päivänä ei ole enää niin sanottuja suojatyöpaikkoja, joihin ihmisiä voisi siirtää. Kulmikas tyyppi alkaa haitata yhteistyötä.”
Toiseksi ihmisistä on tullut Järvisen mukaan itsekkäämpiä, vastuuttomampia ja herkkähipiäisempiä. ”Kun ihmiset saavat esimieheltä korjaavaa palautetta, he ottavat helposti nokkiinsa ja kääntävät sen niin, että täällä kiusataan. Ei ymmärretä sitä, että työasioita pitäisi voida käsitellä asiallisesti ja rakentavasti.”
”Työntekijät ottavat kiukuspäissään sairauslomaa.”
Herkkähipiäisyys näkyy Järvisen mukaan myös turhana ”saikuttamisena”. Se on hänen mielestään todellinen ilmiö.
Työntekijät ottavat sairauslomaa kiukuspäissään nykyään herkästi, organisaatiopsykologi sanoo. Väitteensä tueksi hän ottaa esimerkkejä työpaikoilta.
Jos vuorotyötä tekevä työntekijä ei vaikka saa haluamaansa päivää vapaaksi, hän saattaa jäädä sairauslomalle jo edellisenä päivänä. Esimiehet pelkäävät Järvisen mukaan myös sitä, että jos työstä antaa palautetta, työntekijä hermostuu, marssii työterveyshuoltoon ja on poissa viikon tai kaksi.
”Jossain vaiheessa luulin, että nämä ovat vain poikkeustapauksia. Mutta eri alojen esimiehiltä kuulee tosi paljon sitä, että he kamppailevat asian kanssa.”
Järvisen mielestä on hyvä, että nykyään puhutaan paljon työhyvinvoinnista – ja sen kääntöpuolesta työuupumuksesta.
”Sanoisin, että ainakin puolet työuupumuksesta on arkielämän paineista tai persoonasta johtuvaa.”
Keskustelu työssä jaksamisesta on kuitenkin yksipuolista, Järvinen sanoo. On keskitytty tarkastelemaan uupumusta työstä johtuvana ilmiönä, vaikka usein jaksamisongelmien ja pahoinvoinnin syy ei ole työssä.
Järvisen mielestä työuupumuksen ja niin sanotun arkiuupumuksen välille pitäisikin tehdä jonkinlainen ero.
”Sanoisin, että ainakin puolet työuupumuksesta on arkielämän paineista tai persoonasta johtuvaa.”
Kun työelämä on tullut yhä vaativammaksi, Järvisen mielestä yksityiselämän elpymiseen pitäisi panostaa aiempaa enemmän. Sen sijaan moni lataa sinne paineita, ahtaa vapaa-aikansa täyteen harrastuksia ja juoksee oravanpyörässä yhä kovempaa.
Arkielämän kuormittavuudesta puhutaan Järvisen mielestä liian vähän.
Nuorten työntekijöiden korvissa psykologin puheet saattavat kuulostaa tylyiltä. Nuorille työelämä on usein katkonaista, epävarmaa eikä mieluisia työtehtäviä pääse valitsemaan vaan töitä on paiskittava äärirajoilla, koska muuten seuraavan homman saakin joku muu.
”Pitää oppia kuuntelemaan itseään”, Järvinen sanoo.
”Mitään paratiisia ei ole olemassa”, Pekka Järvinen sanoo. Osa ihmisistä etsii silti sellaista ja vaihtaa sen perässä työpaikasta toiseen.
Työelämä oli aiemmin autoritäärisempää. Pomo määräsi hommat, piste.
Nyt esimiestyössä painotetaan keskustelevampaa ja empaattisempaa linjaa. Puretaan hierarkioita ja toitotetaan työntekijöiden itseohjautuvuutta.
”On iso ongelma, että esimiehet ovat heikossa hapessa.”
Tälläkin saralla Järvinen puhuu vastavirtaan.
”Olemme vetäneet auktoriteetit jalustalta. Nyt ollaan pikkuisen hukassa, kun olemme repineet liikaa asiat alas.”
Liiallisesta autoritäärisyydestä on Järvisen mielestä ollut syytäkin päästä eroon. Sekin on hyvä, että pomot kuuntelevat alaisiaan ja joutuvat perustelemaan päätöksiään. Välillä kyseenalaistaminen ja kriittisyys menevät kuitenkin liian pitkälle.
Esimiehistä on tullut lepsuja.
”Valta on liukunut henkilöstölle, koska henkilöstö pystyy käyttämään sellaisia menetelmiä, että he joko nostavat metelin julkisuuteen tai jäävät sairauslomalle. Esimiehet ovat tulleet hirveän varovaisiksi.”
Se johtaa siihen, etteivät pomot uskalla tehdä tarvittaessa jämäkästi epämiellyttäviä päätöksiä.
”On iso ongelma, että esimiehet ovat heikossa hapessa. He sanovat, että ovat mieluummin kavereita. Yksikin sanoi, ettei tykkää edes käyttää sanaa johtaa, koska se kuulostaa vähän vanhanaikaiselta. Hän on heidän työporukassaan enemmänkin sihteeri.”
Järvinen ei aina ole itsekään työstä innostunut. Työelämäopusten kirjoittaminen tarkoittaa usein sitä, että tietokoneelle pitää raahautua väkisin. Syttyminen tapahtuu vähitellen.
Tai sitten ei. Välillä on huonompia päiviä. Mutta vaikka yhtään ei kiinnostaisi, työt on hoidettava silloinkin.
”On ihan mahdoton ajatus, että ihminen olisi koko ajan innostunut ja kävisi kovilla kierroksilla. Silloinhan ollaan ikään kuin maanisessa tilassa.”
Järvinen huomauttaa, ettei ”oikeiden” kirjailijoidenkaan työ ole mitään suurten inspiraatioiden odottamista vaan usein kellon kanssa aikataulutettua puurtamista. Luovuudesta puhutaan nyt ihailevasti, mutta luovassakin työssä on paljolti rutiinia.
Työelämäkonsultin mielestä koko innostussana on kummallinen.
”On ihan mahdoton ajatus, että ihminen olisi koko ajan innostunut ja kävisi kovilla kierroksilla. Silloinhan ollaan ikään kuin maanisessa tilassa. Kuka sellaisessa viihtyy?”
Ihmiselo on täynnä erilaisia rooleja: ystävän, vanhemman, asiakkaan, työkaverin, esimiehen. Onko todellista minää edes olemassa, Järvinen pohdiskelee.
Organisaatiopsykologillakin on oma työroolinsa. Koulutustilaisuuksissa ei nähdä samanlaista Pekka Järvistä kuin kotona.
Järvinen, 65, sanoo tunnistavansa sen, että hän ärtyy nykyään helpommin pikkuasioista. Kouluttaessaan työyhteisöjä hän ei silti tuo esiin ärtymystä – silloinkaan, kun joku vaikka räplää taukoamatta kännykkäänsä eikä näytä kuuntelevan puhujaa lainkaan.
Kotona voi sitten purnata pienistä. Nuorempana Järvinen ei voinut ymmärtää vanhempiaan, jotka televisiota katsoessaan kommentoivat jatkuvasti siellä esiintyvien poliitikkojen puheita. Nyt hän tekee itse aivan samoin.
Pekka Järvisen vinkit ongelmatilanteisiin
1 Tilanne: Esimies antaa asiantuntijatyötä tekevälle tiimijäsenelle tehtävän. Tämä reagoi siihen nuivasti ja kysyy, pitääkö hänen muka tehdä noin tylsältä kuulostava homma.
Ratkaisu: Esimies toteaa, että valitettavasti kaikki työt eivät ole yhtä innostavia, mutta ne on vain hoidettava. Hän voi myös kannustaa työntekijää toteamalla, että joskus tehtävä alkaakin kiinnostaa, kun sitä vain ryhtyy tekemään. Jos henkilö ei silti tee kyseistä tehtävää, se merkitsee työstä kieltäytymistä ja voi olla varoituksen paikka. Jos mikään homma ei näytä kiinnostavan, pitää keskustella, onko henkilö oikeassa työpaikassa.
2 Tilanne: Työyhteisö saa huonon tuloksen ilmapiirikyselystä. Työterveyshuollostakin tulee viestejä, että työntekijät ovat tyytymättömiä ja sairauspoissaolot lisääntyneet.
Ratkaisu: Esimiehen pitää lähteä selvittämään ongelmia yhdessä henkilöstön kanssa. Yleensä ne löytyvät rakenteista. Työjärjestelyt ovat epäselvät, pelisääntöjä rikotaan, työkuormitus on epätasaisesti jakaantunut, palaverikäytännöt puuttuvat tai esimiehellä ei ole riittävästi aikaa henkilöstölle. Kun kuntotarkastus on tehty, sovitaan, mitä tilanteen korjaamiseksi tehdään. On tärkeä seurata, että parannukset toteutetaan käytännössä.
3 Tilanne: Henkilöstö on palavereissa passiivista ja ilmapiiri on sulkeutunut ja negatiivinen. Asioista puhutaan selän takana.
Ratkaisu: Työyhteisö keskustelee siitä, mitä on ammatillinen käytös. Yhteiset pelisäännöt laaditaan porukalla. Olennaista on, että puhutaan käytöstavoista ja sovitaan se, miten ongelmia ja erimielisyyksiä käsitellään. Pulmia ratkottaessa ei pidä mennä ihmisten persooniin vaan puhutaan asioista asioina. Jos saa työstä asiallista korjaavaa palautetta, siitä ei pidä loukkaantua.
https://www.hs.fi/ura/art-2000005909345.html
Raveni
Greatest Leader
Ei töissä tarvitse olla kivaa mutta hyvä siellä on suurimmalta osin ajasta viihtyä. Muutoin ei se tuottavuuskaan ole kovinkaan kummoinen. Työstä täytyy nauttia omalla tavallaan. Siitä täytyy saada riittävä korvaus, että ihminen voi kokea olevansa arvostettua ja palkan tulee olla sellainen, että sillä saa perustasoisen elämisen hankittua itselleen. Ei siitä välttämättä tarvitse jäädä etelän matkoihin mutta saisi edes vuokran ja elämisen maksettua niin se olisi tänäpäivänä jo paljon.
Jos tekee työtä minkä palkalla ei kykene elämään niin ei se kovin mieltä nostattavaa ole. Toki paljon on kiinni elämän valinnoista mutta jos Suomessa on miljoona tulonsaajaa joiden tulot jäävät kuukaudessa alle tuhannen euron niin jotain on pahasti vialla.
Jos tekee työtä minkä palkalla ei kykene elämään niin ei se kovin mieltä nostattavaa ole. Toki paljon on kiinni elämän valinnoista mutta jos Suomessa on miljoona tulonsaajaa joiden tulot jäävät kuukaudessa alle tuhannen euron niin jotain on pahasti vialla.
Umkhonto
Ylipäällikkö
Ylisanoja ja hömppähehkutusta. Eli case nykyajan työpaikkailmoitukset.
Haussa ketterä ja intohimoinen kunnansihteeri – markkinoinnin kieli valuu voimalla myös julkisen sektorin työpaikkailmoituksiin
Huomion hakeminen ja erottumisen tarve on muuttanut huomattavasti ilmoitusten kieliasua.
https://yle.fi/uutiset/3-10532570
Haussa ketterä ja intohimoinen kunnansihteeri – markkinoinnin kieli valuu voimalla myös julkisen sektorin työpaikkailmoituksiin
Huomion hakeminen ja erottumisen tarve on muuttanut huomattavasti ilmoitusten kieliasua.
https://yle.fi/uutiset/3-10532570
Hieman OT...mutta olen kyllä tavannut intohimoisen ja varsin ketterän kunnansihteerin... Sitä en kyllä tiedä, millainen se nainen on työelämässä ja työpaikallaan...
Umkhonto
Ylipäällikkö
AY-liikettä käsittelevä kolumni Ylen sivuilta. Kannattaa lukaista, niin amattiliittoinin kuuluvien kuin niihin kuulumattomienkin.
Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen ja siinä piilee erittäin suuri vaara
Vaikeuksissa oleva ammattiyhdistysliikkeen on saatava lisää voimaa, jotta suuryritysten valtaa pystytään haastamaan sekä ekologisia ja sosiaalisia kriisejä torjumaan tehokkaasti, kirjoittaa Joona-Hermanni Mäkinen.
työelämä
13.12.2018 klo 06:45
Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen ja siinä piilee erittäin suuri vaara
Vaikeuksissa oleva ammattiyhdistysliikkeen on saatava lisää voimaa, jotta suuryritysten valtaa pystytään haastamaan sekä ekologisia ja sosiaalisia kriisejä torjumaan tehokkaasti, kirjoittaa Joona-Hermanni Mäkinen.
työelämä
13.12.2018 klo 06:45
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Yhdysvalloissa nettikauppa Amazonin kaltaiset suuryritykset kohtelevat työntekijöitään ala-arvoisesti. Niitä on syytetty suoranaisesta ihmisoikeuksien loukkaamisesta: roskakoreja joudutaan käyttämään (siirryt toiseen palveluun) vessoina, työssä loukkaantuneita painostetaan (siirryt toiseen palveluun) jatkamaan, ja työntekijöiden jokaista liikettä valvotaan. Myös amerikkalainen keskiluokka on hätää kärsimässä. Rikkaiden osuus tuloista on kasvanut (siirryt toiseen palveluun) valtavasti ja asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon kustannukset ovat karanneet pilviin.
Yhdysvaltojen kokemukset antavat osviittaa, miltä näyttää vauras (siirryt toiseen palveluun) yhteiskunta ilman vahvaa ay-liikettä. (siirryt toiseen palveluun)
Suomessa ammattiyhdistykset ovat historiallisesti olleet vahvoja, mutta nyt ne ovat hyökkäysten kohteena. Kiky-sopimuksessa pääministeri Juha Sipilän hallitus sai niskaotteen ay-liikkeestä. Kun ottelu jatkui seuraavaan erään ja taisteltiin irtisanomissuojasta, oikeisto kritisoi ay-liikkeen poliittista lakko-oikeutta demokratian vastaiseksi. Ministeri Iiro Viinanen syytti ay-liikettä (siirryt toiseen palveluun)vastuuttomuudesta ja vallan kaappaamisesta eduskunnalta.
Ay-liikkeellä on ongelmia omastakin takaa. Vaikka jäsenmäärät ovat muiden Pohjoismaiden tavoin kansainvälistä huippuluokkaa, pitkän aikavälin näkymät ovat synkät. Nuorten osallistuminen on vähäisempää (siirryt toiseen palveluun) kuin koskaan aikaisemmin. K (siirryt toiseen palveluun)ehitys seuraa yleistä trendiä (siirryt toiseen palveluun) teollisuusmaissa.
Ammattiyhdistysten tarve on kiistaton. Ilman niitä palkat ovat alhaisemmat, työpäivät ovat pidemmät, taukoja on vähemmän ja työympäristöt vaarallisempia. Jos työntekijät eivät järjestäydy, yritysten omistajilla ja johtajilla on kaikki langat käsissään. Yksittäisen rivityöntekijän neuvotteluasema on heikko. Hän on riippuvainen palkastaan, ja irtisanomisen tai karenssin uhka heikentää neuvotteluvoimaa entisestään.
Mikäli tulevaisuudessa työtä korvataan entistä enemmän roboteilla, ay-liikkeen merkitys kasvaa.Ammattiyhdistyksistä on apua kaikille, ei pelkästään niiden jäsenille. Kun neuvotellaan paremmat työehdot ja korkeampaa palkkaa, kaikki hyötyvät. Työnantajallekin on helpompaa, että työehdot sovitaan keskitetysti. Ja mikäli tulevaisuudessa työtä korvataan entistä enemmän roboteilla, ay-liikkeen merkitys kasvaa.
Ammattiyhdistysliike saa aikaan muutakin kuin parempia työoloja. Se on tutkitusti (siirryt toiseen palveluun) merkittävä syy (siirryt toiseen palveluun) vaurauden jakautumiseen laajalle. Tämä pätee myös Suomessa, jonka tulo- ja varallisuuserot (siirryt toiseen palveluun) kuuluvat maailman pienimpiin. Maltilliset erot hyödyttävät kaikkia, sillä eriarvoiset yhteiskunnat voivat tutkitusti (siirryt toiseen palveluun) pahoin. Kuten aiemmin kirjoitin, työ on vielä kesken. Suomalaisista peräti 75 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) kaventaisi tuloeroja nykyisestä.
Vahvuuksien lisäksi on tärkeä ymmärtää, mikä ay-liikkeessä on vialla. Monet ammattiliitot ovat keskittyneet ajamaan hyvin toimeentulevien jäsentensä asiaa. Samalla on unohtunut yhteinen hyvä. Esimerkiksi Akava pyrkii alentamaan tuloveroja (siirryt toiseen palveluun) myös suurituloisilta, vaikka jäseninä on julkisten alojen liittoja, joiden palkat maksetaan veroista. Ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan pitäisi kuulua kaikille työttömille, vaikka ay-liike hangoittelee vastaan.
Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen. Saavutuksia ei joko ymmärretä tai ne otetaan itsestäänselvyyksinä. Ponneton liike on helppo kohde poliittisille hyökkäyksille.Moni pienituloinen myös ihmettelee, miksi heitä nimellisesti edustavat liitot istuvat huomattavan varallisuuden päällä, kun heillä olisi tarvetta ruoka-avulle, yösijalle tai muulle matalan kynnyksen tuelle. Samalla ay-pomot nostavat (siirryt toiseen palveluun)satojen tuhansien eurojen vuosipalkkaa.
Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen. Saavutuksia ei joko ymmärretä tai ne otetaan itsestäänselvyyksinä. Ponneton liike on helppo kohde poliittisille hyökkäyksille.
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder pohti hiljattain (siirryt toiseen palveluun), että “aiemmin ay-liikkeen suuret tarinat ovat olleet lyhyemmät työviikot ja paremmat edut”. Samaan hengenvetoon hän kaipasi “uusia tarinoita”.
Fjäderin pitäisi ay-johtajana tietää, että harvalla on mitään lyhyempää työviikkoa ja parempia etuja vastaan. Palkkatyön merkityksettömyys, käskytys ja kiivas tahti vievät (siirryt toiseen palveluun)monelta kaiken energian (siirryt toiseen palveluun). Monet hengittävät kaiken lisäksi työpaikoillaan myrkyllistä sisäilmaa. Samanaikaisesti Suomessa on yli 100 000 köyhää lasta (siirryt toiseen palveluun) ja kestämätön kulutus ajaa ihmiskuntaa alati pahenevaan ilmastokatastrofiin.
Aikamme suuret ongelmat ovat ratkaistavissa. Ay-liikkeellä on mahdollisuus ottaa keskeinen rooli tässä työssä. Sen on näytettävä voimansa ja kunnioitettava omaa historiaansa puolustamalla niitä, jotka ovat erityisen haavoittuvaisia: työttömiä, syrjäytyneitä, sairaita ja köyhiä.
Ay-liike voisi muuttaa taloutta sekä ihmisen että ilmaston kannalta kestävämmäksi ajamalla kokeilua nelipäiväisestä työviikosta, vaatimalla sitovia päästövähennyksiä ja lisäämällä työntekijöiden vaikutusvaltaa työpaikoilla. Globaalisti katsottuna ammattiyhdistysten on voimistuttava, jotta suuryritysten kasvavaa valtaa pystytään haastamaan sekä ekologisia ja sosiaalisia kriisejä torjumaan tehokkaasti.
On kiistaton tosiasia, että hyvien työehtojen maissa voidaan hyvin (siirryt toiseen palveluun). Työntekijöiden järjestäytymisen edut on ymmärretty Suomen perustuslakia ja YK:n ihmisoikeusjulistusta myöten. Nämä viime vuosisadan opetukset ollaan kuitenkin unohtamassa. Ay-liikkeen on kyettävä tulevaisuudessa viestimään paremmin, miksi sitä tarvitaan. Liikkeen tulevaisuus on lopulta sen omissa käsissä.
Joona-Hermanni Mäkinen
Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.
https://yle.fi/uutiset/3-10548345
kimmo.j
Respected Leader
Olihan siellä hyviäkin pointteja, mutta kyllä tuo sisälsi sellaista haavetta, että hu hu.
- Nelipäiväinen työviikko, sopii varmasti kirjoittajalle jonka työllä ei ole juuri suurta merkitystä tuotannon kannalta. Mutta sairaanhoitajan kohdalla ajatus ei toimi. Nytkään yhteiskunnalla ei ole varaa palkata tarpeeksi hoitajia, miten sitten kun nykyisten hoitajien työ määrä laskee? Tai miten yritys X hoitaa kun tuotteen hintaa ei voi nostaa markkinatalouden takia ja ihmisen työpanos laskee.
Ajatus nelipäiväisestä työviikosta toimii vain sellaisen "työn" osalta josta sen tuloksella ei ole juuri merkitystä. Suljetussa yhteiskunnassa se aiheuttaisi inflaation ja nykyisessä kurjuutta, koska vienti joutuisi vaikeuksiin kohonneiden kustannusten takia.
- Siinä kirjoittaja on oikeassa, että AY-liike on ajautunut sen juurista pitkälle, eikä alempaan keskiluokkaan kuuluva jäsen helposti näe enää yhtymäkohtia itseensä ja johdon välillä. Näinhän se meni Neukuissakin, kansa eli kurjuudessa ja johto yltäkylläisyydessä. Norsunluutorni on kasvanut liian korkealle.
Harvan ammattiliiton johdossa on myös oikeasti kyseistä ammattia harjoittanut ihminen.
- Kirjoittaja pitää AY-liiketta jonkin näköisenä hyväntekijänä, varmaan kasvatuksen kautta opittua, mutta ei AY-liike ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan mikään yleishyödyllinen järjestö. AY-liike on jäseniensä etua ajamaan perustettu järjestö ja sitä ne tekevät. Samalla ne tulevat enemmän, tai vähemmän tarkoituksellisesti sorsineeksi muita.