Tykistö

[SJ]

Mitäkähän on muuten todelliset asemien maihdolliset mahdollisuudet noilla telatykeilläkään? Jotenkin tuntuu että aina ajatellaan että ne tykit ampuu iskun ja vaihtaa asemia ennenkuin vihollinen ehtii ampua vastatykistöä. Ok. No miettikääs hetki sitä että miten tämmöinen poukkoilu vaikuttaa tulenkäytön mahdollisuuksiin silloin kun sitä tarvittaisiin? Asemia vaihtava tykki jo on pois tulitoiminnasta vaikkapa sen 30-60 minuuttia ja tulitoimintaa yksissä asemissa on vain sen 1-2 minuuttia. On toki ihan kiva ajatella että se yksittäinen patteri selviää pidempään hengissä kuin vedettävä kalusto... Mutta entäpä se jalkaväkijoukko jolle joudutaan toteamaan että "ei oo, odottakaa kun tykit saadaan asemiin. Yksi patteri pääsee ampumaan tuossa 25 minuutin päästä. toinen patteri 40 minuutin päästä ja kolmannesta ei ole tietoa. Koittakaas pojhat kestää sen aikaa." Silloinkin sitten saadaan tonttiin se säälittävä muutama kymmentä kranaattia ja taas tykit vaihtaa paikkaa. Jalkaväkijoukko on tässä vaiheessa jo hajonneena ympäri metsiä ilman haluakaan taistella.

En ole tykistöasiantuntija mutta jotenkin veikkaisin että samat tuliasemien vaihtoihin liittyvät dilemmat ne on sielläkin ja tässä mielessä telatykistöön liittyvät mielikuvat ovat osin vääriä, aika pahastikin.

Miksi sen aseman vaihdon pitäisi kestää noin kauan? Eikö kymmenessä minsassa kerkeä pois vaara-alueelta? Tai jopa viidessä minuutissa? Ja jos tarpeeksi kaukaa päästään ampumaan, niin periaatteessa asemasta tarvitsee lähteä vasta kun vastatykistötutkat varoittavat kohtitulevista ammuksista (siis olettaen, että sellaisia hankitaan telakanuunoiden kanssa). Ja kun tiedetään, että armeija ei kuitenkaan saa kaikkia vedettäviä tykkejä korvattua telamalleilla, niin vihollinenkin saattaa hyvinkin säästää vaivaa ja jättää ampumatta vastatykistöllä vaikeampia maaleja ja keskittyy helpompiin maaleihin, kun niitäkin ampumalla saadaan kohtituleva tuli vähenemään.

 

[baikal]

En ole tykistöasiantuntija minäkään, mutta taitaa se meikäläinen tykistöryhmitys olla aikasen haastava maali mille vain viholliselle? Viime kesän Itä-harjoitusten seassa puikkelehtiessa näin oikeastaan eka kertaa tykistöä sijoitettuna maastoon, menemättä nyt ajanpuutteen vuoksi yksityiskohtiin sanon vain, että ei ole helppoa hyökkääjällekään.

Minusta tuntuu, että tuo yleinen käsitys hyökkääjän kaikentuhoavasta vastatykistöstä on melkoinen urbaanilegenda. Totta mooses se on kovaa valuuttaa, mutta huonoja maaleja taitaa meikäsysteemi tarjota.

 

[LasUps]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Nykyään kai viedään tykit asemiin ja linnoitetaan. Tietenkin heti näiden toimenpiteiden jälkeen patteristojen tuliasemaryhmät, mittausryhmät jne. siirtyvät valmistelemaan seuraavia asemia, kääntöasemia, vara-asemia ja valeasemia. Ei siinä vaiheessa enää kannata siirtyä kun vihollisen vastatykistö ampuu päälle, tai etulinja on vaikeuksissa. Nykyään sitäpaitsi patteristot ovat haavoittumaisimmillaan juuri siirtymisen aikana, jolloin ilmauhka on suurempi. En nyt enää muista tarkemmin kuinka nopeasti tulipatterin pitää olla ajossa käskyn huutamisesta, mutta alle tunnissa kuitenkin (huomioitavaa mm. mahd. a-tarvikkeiden lastaus ja majoituksen purku.) Asemaanajo ja ampumavalmius suoriutuu suunnilleen vartissa. Siinäajassa valmistelluissa asemissa pitäisi olla tykit suunnattuina, viestiyhteydet kunnossa ja komento-osat valmiina. Asemasta lähdöstä toki sen verran, että yleensä asemasta lähtöäkin voidaan ennakoida mm. majoituksen, varamiinoituksien yms purkamisella etukäteen ja jättämällä vain ennakoitu ammusmäärä tykeille. Tällätavalla ajoonlähtö onkin jo sitten sellainen vartin keikka.

On hyvä kuitenkin huomioida, että prikaatin tykistöryhmässä on 2 patteristoa (Prikaati 2005:llä tosin vain 1), joista toinen voi toteuttaa tarvittaessa toisen tulitehtäviä. Lisäksi on olemassa AK:n tai MPL:n tykistöryhmät, jotka voivat ajaa saman asian.

Telatykistön suurimman edun näkisin vastahyökkäyksissä, joissa on hyötyä siinä että tykistö liikkuu nopeasti mukana, eikä a-tarvikelasteja tarvitse joka asemissa purkaa ja lastata aina asemanvaihdon yhteydessä.

Tykistön asemien mittailusta etukäteen. Ei nyt varmaan ole mitään salatiedettä, että puolustusvoimat valmistautuu erilaisiin puolustusskenaarioihin ja päivittää kokoajan suunnitelmia ja taktiikkaa. En nyt mene sanomaan kun en tiedä mutta veikkaan että ainakin ns. sietojoukoille on jonkinlaiset vastuualueet jaettu ja niihin todennäköiset hyökkäyssuunnat merkitty, jotta miinoitusta ja tykistöa osataan sijoitella mahdollisimman tehokkaasti.

 

[SJ]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Nuo 50 metrin etäisyydet ovat ihan hyvät turvallisuuden kannalta, ja samalla vissiin kannattaa myös muistaa, että ei se vihollisen tutkakaan mitään GPS koordinaatteja anna.

 

[Hejsan]

Mitä MPL tarkoittaa?

 

[JOKO]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

 

[SJ]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

Itse kyllä arvelisin, että tuo 50 metriä riittää aika hyvin, tärkeämpää on se, että tykkejä ei laiteta kaikkia riviin, jolloin kone voisi pommittaa kaikkia yhdellä ohituksella. Toki tykkien välistä etäisyyttä voisi suurentaa, mutta siitä olisi lähinnä se etu, että yhdellä rypälepommilla ei voisi saada kahta tykkiä ja vihollisella epäilemättä on mukana useampi setti mukana, ja lupa käyttää niitä. Tuossa etäisyyksien kasvattamisessa taitaa vaan olla se ongelma, että meidän kalusto on pitkälti haupitseja ja niissä kantama on rajallinen, joten jos patteristo vie enemmän tilaa, niin suuremman joukon keskittäminen saattaisi käydä vaikeammaksi.

 

[baikal]

Edelleenkään en ole tykistöasiatuntia, mutta tuohan se voimallinen hajauttaminen kaiketi haasteita myös viestille?

 

[SJ]

Edelleenkään en ole tykistöasiatuntia, mutta tuohan se voimallinen hajauttaminen kaiketi haasteita myös viestille?

Ja huollolle.

 

[Pullosorsa]

Edelleenkään en ole tykistöasiatuntia, mutta tuohan se voimallinen hajauttaminen kaiketi haasteita myös viestille?

Ja huollolle.

Ja löytyykö eteläisestä Suomesta edes niin suurta metsätilkkua johon parit patterit (ja kaiken muun) voisi hajauttaa?

 

[SJ]

Edelleenkään en ole tykistöasiatuntia, mutta tuohan se voimallinen hajauttaminen kaiketi haasteita myös viestille?

Ja huollolle.

Ja löytyykö eteläisestä Suomesta edes niin suurta metsätilkkua johon parit patterit (ja kaiken muun) voisi hajauttaa?

Piruuttani avasin Google-earthin ja sanoisin sen perusteella, että ainakin 7-tien varrella kyllä löytyy ja ei kai sitä koko patteria ole pakko samaan puskaan pakottaa? No, toki silloin tykkien välinen etäsyys varmasti kasvaisi ja siinä tulisi mukanaan ym. ongelmat, mutta ei kai niitä tykkejä ihan keskelle peltoakaan voi jättää?

 

[Pullosorsa]

Edelleenkään en ole tykistöasiatuntia, mutta tuohan se voimallinen hajauttaminen kaiketi haasteita myös viestille?

Ja huollolle.

Ja löytyykö eteläisestä Suomesta edes niin suurta metsätilkkua johon parit patterit (ja kaiken muun) voisi hajauttaa?

Piruuttani avasin Google-earthin ja sanoisin sen perusteella, että ainakin 7-tien varrella kyllä löytyy ja ei kai sitä koko patteria ole pakko samaan puskaan pakottaa? No, toki silloin tykkien välinen etäsyys varmasti kasvaisi ja siinä tulisi mukanaan ym. ongelmat, mutta ei kai niitä tykkejä ihan keskelle peltoakaan voi jättää?

Eikä oikein muutakaan kalustoa/miehiä. Kyllä siinä on haastetta saada kaikki tarvittava tungettua niihin repaleisiin metsäpläntteihin...

 

[JOKO]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

Itse kyllä arvelisin, että tuo 50 metriä riittää aika hyvin, tärkeämpää on se, että tykkejä ei laiteta kaikkia riviin, jolloin kone voisi pommittaa kaikkia yhdellä ohituksella. Toki tykkien välistä etäisyyttä voisi suurentaa, mutta siitä olisi lähinnä se etu, että yhdellä rypälepommilla ei voisi saada kahta tykkiä ja vihollisella epäilemättä on mukana useampi setti mukana, ja lupa käyttää niitä. Tuossa etäisyyksien kasvattamisessa taitaa vaan olla se ongelma, että meidän kalusto on pitkälti haupitseja ja niissä kantama on rajallinen, joten jos patteristo vie enemmän tilaa, niin suuremman joukon keskittäminen saattaisi käydä vaikeammaksi.

Ei riitä 50 metriä. Lentäjä kippaa yhdellä rynnäköllä koko lastin suunnilleen oikealle hehtaarille. Aina osuu johonkin ja luultavasti vielä pariinkin maaliin. Eli tähdätystä maalista ohi menneelläkin murkulalla on kohtuullinen mahdollisuus osua, kun seuraava tykki on liian lähellä. Tykeillä pitää olla etäisyyttä sen verran, ettei yhdestä asemasta ohi mennyt asekuorma poista tuurilla viereistä asemaa.

Toinen tekijä on koneen syöksykulma. Rynnäkkökoneella pitää olla kohtuullisesti korkeutta syöksyn alkaessa. Yleensä luokkaa 1000 metriä tai jotakin sellaista. Rynnäkkö suoritetaan 20-30 asteen syöksynä. Kone menettää nopeasti korkeutta. Kun maaleilla on riittävästi etäisyyttä, ei kone kykene toimimaan, kuin yhtä maalia vastaan per syöksy. Jos maalien ryhmitys on tiukka, silloin kone kykenee pyyhkimään koko maalialuetta tykeillä ja raketeilla.

Kolmas tekijä on useamman koneen yhteispeli. Kun yksi havaitsee maalin, voivat kaikki rynnäköidä sitä vastaan, vaikka eivät mitään havaitsisi. Ensimmäisenä rynnäköineen koneen osumat osoittavat maalialueen ja sitä sitten murjotaan porukalla. Tehokas taktiikka nykyisessä ryhmityksessä olevaa patteria vastaan. Satojen metrien hajautuksen seurauksena lähes hyödytöntä toimintaa.

 

[baikal]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

Itse kyllä arvelisin, että tuo 50 metriä riittää aika hyvin, tärkeämpää on se, että tykkejä ei laiteta kaikkia riviin, jolloin kone voisi pommittaa kaikkia yhdellä ohituksella. Toki tykkien välistä etäisyyttä voisi suurentaa, mutta siitä olisi lähinnä se etu, että yhdellä rypälepommilla ei voisi saada kahta tykkiä ja vihollisella epäilemättä on mukana useampi setti mukana, ja lupa käyttää niitä. Tuossa etäisyyksien kasvattamisessa taitaa vaan olla se ongelma, että meidän kalusto on pitkälti haupitseja ja niissä kantama on rajallinen, joten jos patteristo vie enemmän tilaa, niin suuremman joukon keskittäminen saattaisi käydä vaikeammaksi.

Ei riitä 50 metriä. Lentäjä kippaa yhdellä rynnäköllä koko lastin suunnilleen oikealle hehtaarille. Aina osuu johonkin ja luultavasti vielä pariinkin maaliin. Eli tähdätystä maalista ohi menneelläkin murkulalla on kohtuullinen mahdollisuus osua, kun seuraava tykki on liian lähellä. Tykeillä pitää olla etäisyyttä sen verran, ettei yhdestä asemasta ohi mennyt asekuorma poista tuurilla viereistä asemaa.

Toinen tekijä on koneen syöksykulma. Rynnäkkökoneella pitää olla kohtuullisesti korkeutta syöksyn alkaessa. Yleensä luokkaa 1000 metriä tai jotakin sellaista. Rynnäkkö suoritetaan 20-30 asteen syöksynä. Kone menettää nopeasti korkeutta. Kun maaleilla on riittävästi etäisyyttä, ei kone kykene toimimaan, kuin yhtä maalia vastaan per syöksy. Jos maalien ryhmitys on tiukka, silloin kone kykenee pyyhkimään koko maalialuetta tykeillä ja raketeilla.

Kolmas tekijä on useamman koneen yhteispeli. Kun yksi havaitsee maalin, voivat kaikki rynnäköidä sitä vastaan, vaikka eivät mitään havaitsisi. Ensimmäisenä rynnäköineen koneen osumat osoittavat maalialueen ja sitä sitten murjotaan porukalla. Tehokas taktiikka nykyisessä ryhmityksessä olevaa patteria vastaan. Satojen metrien hajautuksen seurauksena lähes hyödytöntä toimintaa.

Ei pidä unohtaa sitäkään, että tykistöryhmitystä suojannee edelleen it? Ja it pitää huolen siitä, että ryntökoneet eivät aivan lentonäytöksiä kohdealueen päällä ala pitämään.

Olen monesti miettinyt miten äkkiä mahtaa maisema vilahtaa ohi, kun tullaan 25-asteen kiidossa kohteelle ja koitellaan mäjäyttää kannu suunnilleen paikoilleen? Temppu on varmasti suht tehtävissä jossain tuhannen kilsan aavikolla melko nasakasti, vaan mitenköhän lienee alueella, jossa on pusikkoa pusikon perään?

 

[Einomies1]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

Itse kyllä arvelisin, että tuo 50 metriä riittää aika hyvin, tärkeämpää on se, että tykkejä ei laiteta kaikkia riviin, jolloin kone voisi pommittaa kaikkia yhdellä ohituksella. Toki tykkien välistä etäisyyttä voisi suurentaa, mutta siitä olisi lähinnä se etu, että yhdellä rypälepommilla ei voisi saada kahta tykkiä ja vihollisella epäilemättä on mukana useampi setti mukana, ja lupa käyttää niitä. Tuossa etäisyyksien kasvattamisessa taitaa vaan olla se ongelma, että meidän kalusto on pitkälti haupitseja ja niissä kantama on rajallinen, joten jos patteristo vie enemmän tilaa, niin suuremman joukon keskittäminen saattaisi käydä vaikeammaksi.

Ei riitä 50 metriä. Lentäjä kippaa yhdellä rynnäköllä koko lastin suunnilleen oikealle hehtaarille. Aina osuu johonkin ja luultavasti vielä pariinkin maaliin. Eli tähdätystä maalista ohi menneelläkin murkulalla on kohtuullinen mahdollisuus osua, kun seuraava tykki on liian lähellä. Tykeillä pitää olla etäisyyttä sen verran, ettei yhdestä asemasta ohi mennyt asekuorma poista tuurilla viereistä asemaa.

Toinen tekijä on koneen syöksykulma. Rynnäkkökoneella pitää olla kohtuullisesti korkeutta syöksyn alkaessa. Yleensä luokkaa 1000 metriä tai jotakin sellaista. Rynnäkkö suoritetaan 20-30 asteen syöksynä. Kone menettää nopeasti korkeutta. Kun maaleilla on riittävästi etäisyyttä, ei kone kykene toimimaan, kuin yhtä maalia vastaan per syöksy. Jos maalien ryhmitys on tiukka, silloin kone kykenee pyyhkimään koko maalialuetta tykeillä ja raketeilla.

Kolmas tekijä on useamman koneen yhteispeli. Kun yksi havaitsee maalin, voivat kaikki rynnäköidä sitä vastaan, vaikka eivät mitään havaitsisi. Ensimmäisenä rynnäköineen koneen osumat osoittavat maalialueen ja sitä sitten murjotaan porukalla. Tehokas taktiikka nykyisessä ryhmityksessä olevaa patteria vastaan. Satojen metrien hajautuksen seurauksena lähes hyödytöntä toimintaa.

Ei pidä unohtaa sitäkään, että tykistöryhmitystä suojannee edelleen it? Ja it pitää huolen siitä, että ryntökoneet eivät aivan lentonäytöksiä kohdealueen päällä ala pitämään.

Olen monesti miettinyt miten äkkiä mahtaa maisema vilahtaa ohi, kun tullaan 25-asteen kiidossa kohteelle ja koitellaan mäjäyttää kannu suunnilleen paikoilleen? Temppu on varmasti suht tehtävissä jossain tuhannen kilsan aavikolla melko nasakasti, vaan mitenköhän lienee alueella, jossa on pusikkoa pusikon perään?

Rynnäkkökoneella (SU-25 tyyppinen CAS-kone) homma voisi toimia noin ja sitä voisi lähi-it päästäkin ampumaan, mutta entä Stand-off aseet? LJDAMkin liitää yli 50 km jos pudotuskorkeus on 15 km ja uudemmat aseet kuten JSOW-ER lentää rakettimoottorilla yli 100 km ja sirottelee tytärammukset muutaman jalkapallokentän kokoiselle alueelle...

 

[JOKO]

Jep, eli tulipatterissa kaikki maalit siis mukaanlukien teltat, komentopaikat, ajoneuvot ja tykit ovat vähintään 50m etäisyydellä toisistaan juuri sen takia, että yksi tykistön ammus tai lentopommi ei tuhoa muutakuin ehkä sen yhden kohteen kerrallaan. Jaokset voivatkin sitten olla 50 metristä pariinsataan metriin etäisyydellä toisistaan. Suomalainen tykistö on myöskin yleensä aika metsässä.

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

Itse kyllä arvelisin, että tuo 50 metriä riittää aika hyvin, tärkeämpää on se, että tykkejä ei laiteta kaikkia riviin, jolloin kone voisi pommittaa kaikkia yhdellä ohituksella. Toki tykkien välistä etäisyyttä voisi suurentaa, mutta siitä olisi lähinnä se etu, että yhdellä rypälepommilla ei voisi saada kahta tykkiä ja vihollisella epäilemättä on mukana useampi setti mukana, ja lupa käyttää niitä. Tuossa etäisyyksien kasvattamisessa taitaa vaan olla se ongelma, että meidän kalusto on pitkälti haupitseja ja niissä kantama on rajallinen, joten jos patteristo vie enemmän tilaa, niin suuremman joukon keskittäminen saattaisi käydä vaikeammaksi.

Ei riitä 50 metriä. Lentäjä kippaa yhdellä rynnäköllä koko lastin suunnilleen oikealle hehtaarille. Aina osuu johonkin ja luultavasti vielä pariinkin maaliin. Eli tähdätystä maalista ohi menneelläkin murkulalla on kohtuullinen mahdollisuus osua, kun seuraava tykki on liian lähellä. Tykeillä pitää olla etäisyyttä sen verran, ettei yhdestä asemasta ohi mennyt asekuorma poista tuurilla viereistä asemaa.

Toinen tekijä on koneen syöksykulma. Rynnäkkökoneella pitää olla kohtuullisesti korkeutta syöksyn alkaessa. Yleensä luokkaa 1000 metriä tai jotakin sellaista. Rynnäkkö suoritetaan 20-30 asteen syöksynä. Kone menettää nopeasti korkeutta. Kun maaleilla on riittävästi etäisyyttä, ei kone kykene toimimaan, kuin yhtä maalia vastaan per syöksy. Jos maalien ryhmitys on tiukka, silloin kone kykenee pyyhkimään koko maalialuetta tykeillä ja raketeilla.

Kolmas tekijä on useamman koneen yhteispeli. Kun yksi havaitsee maalin, voivat kaikki rynnäköidä sitä vastaan, vaikka eivät mitään havaitsisi. Ensimmäisenä rynnäköineen koneen osumat osoittavat maalialueen ja sitä sitten murjotaan porukalla. Tehokas taktiikka nykyisessä ryhmityksessä olevaa patteria vastaan. Satojen metrien hajautuksen seurauksena lähes hyödytöntä toimintaa.

Ei pidä unohtaa sitäkään, että tykistöryhmitystä suojannee edelleen it? Ja it pitää huolen siitä, että ryntökoneet eivät aivan lentonäytöksiä kohdealueen päällä ala pitämään.

Olen monesti miettinyt miten äkkiä mahtaa maisema vilahtaa ohi, kun tullaan 25-asteen kiidossa kohteelle ja koitellaan mäjäyttää kannu suunnilleen paikoilleen? Temppu on varmasti suht tehtävissä jossain tuhannen kilsan aavikolla melko nasakasti, vaan mitenköhän lienee alueella, jossa on pusikkoa pusikon perään?

Video asian tiimoilta:

Lienee vähän sinnepäin.

Oman käsitykseni mukaan iivanan ryntökoneet lentävät aivan pinnoissa maaleja hakiessaan. Korkeus luokkaa 50 metriä. Kun maali havaitaan, otetaan heti korkeutta jonnekkin 1000 metrin kieppeille ja tehdään u-käännös. Siitä sitten 20-30 asteen syöksyyn ja raketit sekä muu sälä maalin niskaan. Mitään tarkka-ammuntaa tuo ei ole. Osumat voi tulla ihan yhtä hyvin tähdättyyn tykkiasemaan tai siihen sadan metrin päässä olevaan. Lentäjä joutuu laukaisemaan aseensa aika pitkälti mutu-tuntumalta. Se naamioitu tykki, joka hikiseen näkyi matalalta yli lentäessä, ei lähes varmasti näy runsaan kilometrin päästä raketit laukaistessa.

Tykistöllä on tietysti suojanaan Sergeit ja ehkäpä nykyään myös jokunen itko. Mitä kauemmin kone(koneet) joutuu paikalla syöksyilemään, sitä suuremmaksi kasvaa ilmatorjunnan osuman mahdollisuus. Koneen hakiessa korkeutta uuteen syöksyyn, kerkiää Sergein miehistö vaihtamaan putket ja ammuslaatikot. Hyökkäävä kone saa aivan yhtä tujun vastaanoton, kuin ekallakin rynnäköllä. Jos jokainen tykkiasema vaati oman rynnäköintinsä, tulee tykistön vaientamisesta raskas operaatio. Koneet joutuvat lentämään pitkän tovin ammus-it:n kantamalla.

 

[JOKO]

Rynnäkkökoneella (SU-25 tyyppinen CAS-kone) homma voisi toimia noin ja sitä voisi lähi-it päästäkin ampumaan, mutta entä Stand-off aseet? LJDAMkin liitää yli 50 km jos pudotuskorkeus on 15 km ja uudemmat aseet kuten JSOW-ER lentää rakettimoottorilla yli 100 km ja sirottelee tytärammukset muutaman jalkapallokentän kokoiselle alueelle...

Maalien löytäminen pysyy ongelmana. Jollain keinolla pitäisi saada ajankohtainen ja varma tieto maalin sijainnista. Talebaneja vastaan voi käyttää hitaasti taivaalla pöristeleviä lennokkeja. Hävittäjien ja it:n ollessa vastassa se ei onnistu. Sateliitit näkevät jotakin, mutta niiden iloksi on helppo kyhätä loputtomasti valemaaleja. Ne, kun eivät pysty vahtimaan liikkeitä, vaan ainoastaan viuhahtavat yli ajoittain.

 

[Pullosorsa]

Tykkien välinen etäisyys pitäisi saada kasvatettua satoihin metreihin. Silloin yhdellä rynnäköllä olisi mahdoton iskeä useampaan kohteeseen. Koneen olisi pakko koukata välillä ylös. Sergeit ja itkot saisivat useamman tilaisuuden.

Suurempi hajautus auttaisi myös täsmäaseita vastaan. Asemien paikantaminen olisi tykeittäin toimittaessa vaikeampaa.

Itse kyllä arvelisin, että tuo 50 metriä riittää aika hyvin, tärkeämpää on se, että tykkejä ei laiteta kaikkia riviin, jolloin kone voisi pommittaa kaikkia yhdellä ohituksella. Toki tykkien välistä etäisyyttä voisi suurentaa, mutta siitä olisi lähinnä se etu, että yhdellä rypälepommilla ei voisi saada kahta tykkiä ja vihollisella epäilemättä on mukana useampi setti mukana, ja lupa käyttää niitä. Tuossa etäisyyksien kasvattamisessa taitaa vaan olla se ongelma, että meidän kalusto on pitkälti haupitseja ja niissä kantama on rajallinen, joten jos patteristo vie enemmän tilaa, niin suuremman joukon keskittäminen saattaisi käydä vaikeammaksi.

Ei riitä 50 metriä. Lentäjä kippaa yhdellä rynnäköllä koko lastin suunnilleen oikealle hehtaarille. Aina osuu johonkin ja luultavasti vielä pariinkin maaliin. Eli tähdätystä maalista ohi menneelläkin murkulalla on kohtuullinen mahdollisuus osua, kun seuraava tykki on liian lähellä. Tykeillä pitää olla etäisyyttä sen verran, ettei yhdestä asemasta ohi mennyt asekuorma poista tuurilla viereistä asemaa.

Toinen tekijä on koneen syöksykulma. Rynnäkkökoneella pitää olla kohtuullisesti korkeutta syöksyn alkaessa. Yleensä luokkaa 1000 metriä tai jotakin sellaista. Rynnäkkö suoritetaan 20-30 asteen syöksynä. Kone menettää nopeasti korkeutta. Kun maaleilla on riittävästi etäisyyttä, ei kone kykene toimimaan, kuin yhtä maalia vastaan per syöksy. Jos maalien ryhmitys on tiukka, silloin kone kykenee pyyhkimään koko maalialuetta tykeillä ja raketeilla.

Kolmas tekijä on useamman koneen yhteispeli. Kun yksi havaitsee maalin, voivat kaikki rynnäköidä sitä vastaan, vaikka eivät mitään havaitsisi. Ensimmäisenä rynnäköineen koneen osumat osoittavat maalialueen ja sitä sitten murjotaan porukalla. Tehokas taktiikka nykyisessä ryhmityksessä olevaa patteria vastaan. Satojen metrien hajautuksen seurauksena lähes hyödytöntä toimintaa.

Ei pidä unohtaa sitäkään, että tykistöryhmitystä suojannee edelleen it? Ja it pitää huolen siitä, että ryntökoneet eivät aivan lentonäytöksiä kohdealueen päällä ala pitämään.

Olen monesti miettinyt miten äkkiä mahtaa maisema vilahtaa ohi, kun tullaan 25-asteen kiidossa kohteelle ja koitellaan mäjäyttää kannu suunnilleen paikoilleen? Temppu on varmasti suht tehtävissä jossain tuhannen kilsan aavikolla melko nasakasti, vaan mitenköhän lienee alueella, jossa on pusikkoa pusikon perään?

Video asian tiimoilta:

Lienee vähän sinnepäin.

Oman käsitykseni mukaan iivanan ryntökoneet lentävät aivan pinnoissa maaleja hakiessaan. Korkeus luokkaa 50 metriä. Kun maali havaitaan, otetaan heti korkeutta jonnekkin 1000 metrin kieppeille ja tehdään u-käännös. Siitä sitten 20-30 asteen syöksyyn ja raketit sekä muu sälä maalin niskaan. Mitään tarkka-ammuntaa tuo ei ole. Osumat voi tulla ihan yhtä hyvin tähdättyyn tykkiasemaan tai siihen sadan metrin päässä olevaan. Lentäjä joutuu laukaisemaan aseensa aika pitkälti mutu-tuntumalta. Se naamioitu tykki, joka hikiseen näkyi matalalta yli lentäessä, ei lähes varmasti näy runsaan kilometrin päästä raketit laukaistessa.

Tykistöllä on tietysti suojanaan Sergeit ja ehkäpä nykyään myös jokunen itko. Mitä kauemmin kone(koneet) joutuu paikalla syöksyilemään, sitä suuremmaksi kasvaa ilmatorjunnan osuman mahdollisuus. Koneen hakiessa korkeutta uuteen syöksyyn, kerkiää Sergein miehistö vaihtamaan putket ja ammuslaatikot. Hyökkäävä kone saa aivan yhtä tujun vastaanoton, kuin ekallakin rynnäköllä. Jos jokainen tykkiasema vaati oman rynnäköintinsä, tulee tykistön vaientamisesta raskas operaatio. Koneet joutuvat lentämään pitkän tovin ammus-it:n kantamalla.

Ihan pinnasta ei näe mitään, tai näkee hyvin mutta niin pienen alueen ettei ole järkevää lentää pinnassa. Videostakin näkyi kuinka rynnäköitiin kohtuullisen korkealta jolloin näkyvyys on parempi ja vihollinen ei saa aikaa reagoida niin kauaa kuin lennettäessä matalalla ja lähdettäessä hakemaan vauhtia ylempää... Venäläisten taktiikka on nimenomaan se että tullaan kerralla vauhdilla kohteelle, ammutaan raketit ja jatketaa suoraan kohteen yli ja käännytään vasta myöhemmin takaisin.

 

[JOKO]

Ihan pinnasta ei näe mitään, tai näkee hyvin mutta niin pienen alueen ettei ole järkevää lentää pinnassa. Videostakin näkyi kuinka rynnäköitiin kohtuullisen korkealta jolloin näkyvyys on parempi ja vihollinen ei saa aikaa reagoida niin kauaa kuin lennettäessä matalalla ja lähdettäessä hakemaan vauhtia ylempää... Venäläisten taktiikka on nimenomaan se että tullaan kerralla vauhdilla kohteelle, ammutaan raketit ja jatketaa suoraan kohteen yli ja käännytään vasta myöhemmin takaisin.

Pitää erottaa toisistaan täysimittainen sota ja onnettoman rääpäleen kurittaminen. Pienemmissä puskasodissa ei ole niin tarkaa mitä ryntökoneet saavat aikaiseksi vai saavatko yhtään mitään. Silloin lennetään korkealla. Eihän vastassa ole useimmiten lähi-ilmatorjuntaa kummempaa. Hyökkäykset suoritetaan maavoimien tilausten perusteella tai sitten räjäytetään huvin vuoksi muutama savimaja.

Reippaamman sodan oloissa myös rynnäkkökoneet joutuvat sotimaan ihan tosissaan. Silloin koneet joutuvat lentämään matalalla ilmatorjunnan ja hävittäjien välttämiseksi, sekä löytääkseen, että tunnistaakseen maalit.

Yksi Crotale tyhjentää taivaan SU-25 koneista, jos nämä erehtyvät lentämään muutaman kilometrin korkeudessa.

 

[Pullosorsa]

Ihan pinnasta ei näe mitään, tai näkee hyvin mutta niin pienen alueen ettei ole järkevää lentää pinnassa. Videostakin näkyi kuinka rynnäköitiin kohtuullisen korkealta jolloin näkyvyys on parempi ja vihollinen ei saa aikaa reagoida niin kauaa kuin lennettäessä matalalla ja lähdettäessä hakemaan vauhtia ylempää... Venäläisten taktiikka on nimenomaan se että tullaan kerralla vauhdilla kohteelle, ammutaan raketit ja jatketaa suoraan kohteen yli ja käännytään vasta myöhemmin takaisin.

Pitää erottaa toisistaan täysimittainen sota ja onnettoman rääpäleen kurittaminen. Pienemmissä puskasodissa ei ole niin tarkaa mitä ryntökoneet saavat aikaiseksi vai saavatko yhtään mitään. Silloin lennetään korkealla. Eihän vastassa ole useimmiten lähi-ilmatorjuntaa kummempaa. Hyökkäykset suoritetaan maavoimien tilausten perusteella tai sitten räjäytetään huvin vuoksi muutama savimaja.

Reippaamman sodan oloissa myös rynnäkkökoneet joutuvat sotimaan ihan tosissaan. Silloin koneet joutuvat lentämään matalalla ilmatorjunnan ja hävittäjien välttämiseksi, sekä löytääkseen, että tunnistaakseen maalit.

Yksi Crotale tyhjentää taivaan SU-25 koneista, jos nämä erehtyvät lentämään muutaman kilometrin korkeudessa.

Pieni tarkennus siihen mitä ajattelin... pinnassa 50-100 m ja kohtuullisen korkealla n 300-600 m. Puolessa kilometrissä lennetäessä näkee jo niin laajan alueen, että normaalinäöllä varustettu ei näe näkökentän laidoilla olevia edes kehnosti naamioituja kohteita.