koponen
Kenraali
Kaaripyssyjen mittausosastolle kysymystä: mitä COTS tai muuten valmista hajaryhmityksen mahdollistavaa asekohtaista paikantamis + laskentakalustoa on markkinoilla? Luulisi että myös GPS-riippumattomia tai oikeammin monijärjestelmälaitteistoja olisi jo kohtuuhintaan saatavilla. Vai?
Noitahan on nykyään useampi taajuuksisia satelliittivastaanottimia. Puhutaan GNSS järjestelmistä eli käyttää GPS signaalin lisäksi GLONASIA ja tulevaisuudessa GALILEO. Tarkkuus ja käyttövarmuus paranee koska parhaimmillaan voi olla 30-40 satelliittia seurannassa. Vielä lähinnä maanmittauskäytössä ja hinnat sen mukaisia. Kattelin tossa itsellekin uutta satelliittivastaanotinta mutta tosiaan ei vielä ole kohtuuhintaan GPS/GLONASS vastaanottimia.
Inertianavigointia löytyy 155K98 (TALIN) ja AMOS kalustosta sekä joistain muista järjestelmistä.
Inertianavigointia löytyy 155K98 (TALIN) ja AMOS kalustosta sekä joistain muista järjestelmistä.
OldSkool
Kapteeni
Hejsan kirjoitti:
Maksimikantama riippuu pääasiassa lähtönopeudesta "v". (maksimikantama r = v*v/g, jossa g on maan vetovoiman kiihtyvyys) tosin tässä kaavassa ei ole mukana ilmanvastuksen vaikutusta.
Lähtönopeuden kasvattamiselle ei kenttätykistössä kai liene mitään muuta tarvetta kuin kantaman pidentäminen. (Toisin kuin jossakin PST-tykeissä jossa ammukselle halutaan suuri kineettinen energia.)
Luulisin, että putkea pidentämällä saa lähtönopeutta suuremmaksi. Ehkä ? Koskapa putken pituuden kasvattaminen nostaa koko tykin painoa joka ei ole kivaa niin miksi sitä muuten tehtäisiin...
baikal kirjoitti:
En oikein usko. Eiköhän paine pyritä pitämään ihan tapissa putken pituudesta riippumatta. Eli pidempi putki tietää suurempaa panosta. Murkulan lähdettyä putkesta, purkautuu loput paineesta harakoille. Sopivalla ruudilla paine pysynee samana alusta loppuun?
OldSkool
Kapteeni
JOKO kirjoitti:
Juu siis putken pidentäminen mahdollistaa pidemmän ajan hyödyntää ruutikaasun voima - jotta isomman panoksen voima ehditään ottaa kiihdytyskäyttöön. (panoshan ei "räjähdä" vaan "palaa" - nipottelumielessä).
Lähde http://www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/tykiston-kantama-t39516-15.html mainitsee 1800-luvun tiedoista (samat lainalaisuudet lienevät edelleen voimassa!) että
Putken pituutta kasvattamalla voitiin pidentää räjähdyskaasujen vaikutusaikaa, jolloin ammuksen suunopeus ja täten myös kantama kasvavat. Ammuksen lähdettyä liikkelle sen nopeus kasvaa voimakkaasti, maksimipaineen saavuttamisen jälkeen kiihtyvyys pienenee.
Loputtomasti putkea ei kuitenkaan kannata pidentää: ennenpitkää putken aiheuttama vastus voittaa kaasujen aiheuttaman voiman, jolloin ammuksen nopeus alkaa laskea.
<snip>
Tykkien kantamaa voitiin parantaa suurentamalla panosta; liiallisuuksiin mennessään seurauksena oli kuitenkin putkivaurioita ja vaaratilanteita (Paulaharju 1992: 161). Toinen mahdollisuus oli putken ja ammuksen välisen pelivaran pienentäminen, jolloin ohivirtauskaasujen määrä vastaavasti väheni. Mitä paremmiksi kuulien ja putkien valmistusmenetelmät kehittyivät, sitä pienemmäksi pelivara voitiin tehdä. (Paulaharju 1992: 161; Åhlund 1998: 51.)
Ilmanvastuksen huomioiminen tykin ammuksen lentoradassa on kauniisti ja suomeksi esitetty linkissä http://www.seepia.org/html/seepia2/ballistiikka/ballistiikka.shtml
OldSkool
Kapteeni
Innostuin vielä etsimään lisämateriaalia. Härifrån tvättas:
Tykistömuseon sivuilta kertomus joillekin ehkä tutun 105H tykin modernisoinnista http://www.tykistomuseo.fi/historia/tykiston_tarkastajat/roschier/
Kenraaliluutnantti Roschierin aikana käynnistettiin tykkikaluston modernisointityö. Päämääränä oli muutamien tykkimallien taisteluarvon parantaminen, lähinnä kantaman ja liikkuvuuden lisääminen. Varustamalla 105H37-tykit uusilla, pidemmillä putkilla voitiin ammuksen lähtönopeutta nostaa, jolloin kantama kasvoi 11,8 km:stä 13,6 km:iin. Syntyi uusi tykkimalli 105H61-37. Vapautuneet 105H37:n putket asennettiin 122H10-30 tykkien laveteille, jolloin syntyi 105H37-10, jonka kantama oli 11,8 km eli n 3,5 km suurempi kuin 122 H 10-30:n kantama. Tykistön liikkuvuutta parannettiin muuttamalla rautavannepyörillä varustettuja tykkejä kumipyöräisiksi.
Edellä esitetyt modernisointityöt lisäsivät huomattavan tykkimäärän taisteluarvoa ja käyttökelpoista ikää. Ratkaisu oli halpa ja kenttäkelpoinen.
Hänen aikanaan saatiin valmiiksi ensimmäinen Suomessa suunniteltu kenttätykki 122K/60. Suunnittelutyö aloitettiin yhdessä Oy Tampella Ab:n kanssa 1950-luvun puolivälissä ja kenttäkokeisiin päästiin kesällä 1960. Tykki sijoitettiin myöhemmin liikkuvan rannikkotykistön kalustoksi.
Toisena juttuna tämä vähemmän tunnettu Saksan kostoase V-3 eli hochdruckspumpe, jolla putkessa sytytettiin peräjälkeen synkronisesti useita panoksia ja aikaansaatiin noin 1500 m/s lähtönopeus. Ampui evästabiloidun ammuksen englannin kanaalin yli. http://en.wikipedia.org/wiki/V-3_cannon
Tykistömuseon sivuilta kertomus joillekin ehkä tutun 105H tykin modernisoinnista http://www.tykistomuseo.fi/historia/tykiston_tarkastajat/roschier/
Kenraaliluutnantti Roschierin aikana käynnistettiin tykkikaluston modernisointityö. Päämääränä oli muutamien tykkimallien taisteluarvon parantaminen, lähinnä kantaman ja liikkuvuuden lisääminen. Varustamalla 105H37-tykit uusilla, pidemmillä putkilla voitiin ammuksen lähtönopeutta nostaa, jolloin kantama kasvoi 11,8 km:stä 13,6 km:iin. Syntyi uusi tykkimalli 105H61-37. Vapautuneet 105H37:n putket asennettiin 122H10-30 tykkien laveteille, jolloin syntyi 105H37-10, jonka kantama oli 11,8 km eli n 3,5 km suurempi kuin 122 H 10-30:n kantama. Tykistön liikkuvuutta parannettiin muuttamalla rautavannepyörillä varustettuja tykkejä kumipyöräisiksi.
Edellä esitetyt modernisointityöt lisäsivät huomattavan tykkimäärän taisteluarvoa ja käyttökelpoista ikää. Ratkaisu oli halpa ja kenttäkelpoinen.
Hänen aikanaan saatiin valmiiksi ensimmäinen Suomessa suunniteltu kenttätykki 122K/60. Suunnittelutyö aloitettiin yhdessä Oy Tampella Ab:n kanssa 1950-luvun puolivälissä ja kenttäkokeisiin päästiin kesällä 1960. Tykki sijoitettiin myöhemmin liikkuvan rannikkotykistön kalustoksi.
Toisena juttuna tämä vähemmän tunnettu Saksan kostoase V-3 eli hochdruckspumpe, jolla putkessa sytytettiin peräjälkeen synkronisesti useita panoksia ja aikaansaatiin noin 1500 m/s lähtönopeus. Ampui evästabiloidun ammuksen englannin kanaalin yli. http://en.wikipedia.org/wiki/V-3_cannon
Miten mahtaisi telatykiltä onnistua ilmatorjunta? Sakujen panssarihaupitsi on jo vakiona aikamoinen teknoihme. Lisäämällä siihen ilmatorjuntaa varten laskimen, etäisyysmittarilla varustetun maalinmittauslaiteen ja sytyttimen ohjelmointisysteemin, niin eikös siitä pitäisi tulla tymäkkä peli hekoja vastaan?