Tykistö

Tämän uutisen Iltalehten väsännyt toimittaja ei selvästi ole tykkimies. Sekoitti kranaatit ja panokset, kun kirjoittaa "ammusten ruutien" vanhenemisesta. Nliitosta aikanaan ostetut ruutipanokset lienevät jo vanhentunu ja tällä hetkellä posautellaan
Itä-Saksan entisiä varastoja. Joskushan nekin sitten loppuvat. Viime vuosikymmenellä tehtiin päätös itäraudasta luopumisesta, joka tarkoitti, ettei lisää ammuttavaa siitä suunnasta osteta. Viron kenttätykistön määrä on myös paljon suurempi kuin
12 kpl Suomen entisiä 122H63:a.

Nammo valmistaa tykkiruutia edelleen.
 
122H tosiaan palvelee ainakin 20-luvun lopulle. Ja siitäkin voidaan jatkaa ihan vain amitsuunia hankkimalla. Eli ei hätää niiden suhteen. Jos jotain haluaa ajatella nyt korvattavan niin itäkanuunat.

Onko tietoa, että tykit ovat teknisesti niin hyvässä kunnossa, että käyttöä voidaan jatkaa myös 30- ja 40-luvuille tai pidemmällekin? Vai oletatko vain? Enhän minä muuten epäilisi, mutta jos ensimmäiset tykit on hankittu 1960-luvulla ja Itä-Saksan tykitkin olivat käytettyjä, niin...

Sinällään olisi kyllä luojan lykky, jos 122 H 63 saataisiin pidettyä rivissä pidempäänkin. Pelkät ampumatarvikehankinnat olisivat huomattavasti mieluisampia kuin siirtyminen raskaaseen ja huonoon Nato-ylijäämään (M198 tms.) tai helvetin kalliiden (ja kieltämättä tehokkaiden) uusien tykkien hankinnat.
 
Onko tietoa, että tykit ovat teknisesti niin hyvässä kunnossa, että käyttöä voidaan jatkaa myös 30- ja 40-luvuille tai pidemmällekin? Vai oletatko vain? Enhän minä muuten epäilisi, mutta jos ensimmäiset tykit on hankittu 1960-luvulla ja Itä-Saksan tykitkin olivat käytettyjä, niin...

Sinällään olisi kyllä luojan lykky, jos 122 H 63 saataisiin pidettyä rivissä pidempäänkin. Pelkät ampumatarvikehankinnat olisivat huomattavasti mieluisampia kuin siirtyminen raskaaseen ja huonoon Nato-ylijäämään (M198 tms.) tai helvetin kalliiden (ja kieltämättä tehokkaiden) uusien tykkien hankinnat.

Tykistön tarkastajan tms. hepun kertomaa tuo ajatus kalujen tulevaisuudesta. Milläs minä jonkun värkin kuntoa arvioin. Ja poiston syynä on mainittu olevan ampumatarpeiden poistuminen. Lisää murkulaa varikoille ja matka voi jatkua. Näin minä olen asian ymmärtänyt. Mielelläni näkisin 122H:n jatkossakin SA-vahvuudessa. Kaikki korvaavat järjestelyt ovat jollain tapaa vajavaisia. Pieni parannus kantamaan ei kyllä haittaisi yhtään.
 
Onko tietoa, että tykit ovat teknisesti niin hyvässä kunnossa, että käyttöä voidaan jatkaa myös 30- ja 40-luvuille tai pidemmällekin? Vai oletatko vain? Enhän minä muuten epäilisi, mutta jos ensimmäiset tykit on hankittu 1960-luvulla ja Itä-Saksan tykitkin olivat käytettyjä, niin...

Ovat hyvässä kunnossa. Jopa 130K54:set ovat hyvässä kunnossa ja ne ovat vanhempiakin kuin 122H63:set. 130:ssä pettävät lähinnä tunkit, joilla pieni tykkiryhmä saa nostettua tykkiä kätevämmin, mutta ei niitä suuremmalla porukalla tarvita. Jotkut kiinnikkeet ovat myös nähneet parempia päiviä, mutta itse tykki on pelkkää itärautaa, joka on kyllä pysynyt hyvässä kunnossa, siitä pitävät huolen varusmiehet. 122:set ovat myös erittäin yksinkertaisia, kunnon itärautaa ja kun niitä viikossa useaan otteeseen öljytään sisältä ja ulkoa, niin ei pahemmin edes ruostetta pääse kertymään. Joissakin niistä on vielä alkuperäiset, kyseistä laitetta käyttäneiden keskuudessa kuuluisat puhkeamattomat renkaatkin paikoillaan. Niin kauan kuin lukko toimii ja ammuksia löytyy, niin kyllä näillä vehkeillä pärjätään pitkään.

@Tykimies postasi mainiosti tykistön toimintaa esittelevän videon.

Joo tuli vähän sattumalta tuo tehtyä, itse ihastelin ammuntaa, kun muu toiminta on minulle jo tuttua.

Tosiaan tykkimiehillä on roolit, sieltä löytyy tykinjohtaja, suuntaaja, lataaja, panostaja ja ammusmiehet, kuljettajakin on toki osa tykkiryhmää ja yleensä ammusmies, mutta harvemmin kuskit varusmiespalveluksessa tykkitoimintaan osallistuvat.

Näin nopeana yksinkertaistuksena vähän voin kertoa tehtävistä, kun kaikki niistä eivät kuitenkaan liikaa tiedä ja tykistö tuntuu olevan yksi suosituimmista keskusteluaiheista täällä, silti varmaan suurin osa ei edes ole tykkimiehiä itse. Tykinjohtaja käskyttää tykin miehistöä ja on siellä luurien päässä, yhteydessä komentopaikalle. Suuntaajan tehtävänä on suunnata tykki tykinjohtajan antamien (tai oikeastaan välittämien) arvojen mukaisesti, lataajan tehtävänä on ladata kranaatti niin pitkälle putkeen, että se kiinnittyy paikoilleen, panostajan tehtävänä taitaa virallisissa opuksissa olla panosten tekeminen (oikeasti niitä tekee koko miehistö, koska kyseessä on kohtuullisen suuri operaatio), mutta panostaja myös yleensä ottaa pohjanallit pois kartusseista. Nuo metalliset kartussithan voidaan uudelleenkäyttää. Ammusmiesten tehtävänä onkin sitten viedä kranaattia ja kartussia perätysten putkeen ja hakea seuraavat valmiiksi. Kuten tuossa videolla kuvaajaa lähinnä olevalta tykiltäkin näkee, siinä on laatikoiden päällä kranaatteja ja kartusseja peräkkäin eli kranaatti, kartussi, kranaatti, kartussi jne. Siinä on valmiita panoksia joita sitten kätevästi tuossa järjestyksessä ladataan putkeen ja ammutaan.

Tuossa nyt tuollainen pieni otos tykkimiesten tehtäviin, jos jotakin kiinnostaa sellainen. Varsinkin näillä vanhemmilla tykeillä tuo toiminta on erittäin paljon fyysistä, melko vähän teknisten laitteiden käyttöä.
 
Kerro nyt @Tykimies vielä videolla näkyvästä tykkiryhmän kalustosta, siis muusta kamasta kun itse tykki. Sitähän näkyy runsaasti ihan videon etualalla. Itekin voisin sen tehdä, mutta sä olet forumilla tykkitoiminnan paras tuntija.
 
Kerro nyt @Tykimies vielä videolla näkyvästä tykkiryhmän kalustosta, siis muusta kamasta kun itse tykki. Sitähän näkyy runsaasti ihan videon etualalla.

Siitä tykkipihalta löytyy mm. tykkilaatikko, jossa on työkaluja (kirveet, lapiot, paristot, akut, sahat, tykin huoltamiseen öljyä ja tekstiilikankaita jne.), sitten tuossa videossa näkyy ylimääräinen parikaapelikela viestiyhteyksiin ja selkään laitettava teline parikaapelikelalle eli reppu selkään ja juoksuksi meiningillä saa nopeasti kaapelin paikasta A paikkaan B, sitten siellä on tykin suojapressut kuljetuksen ajaksi ja roskapussi ongelmajätteelle. Tuossa videossa nyt ei näy ja oletan että ei ollut pystyssä ammuspoteroa. Siellä säilytettäisiin ammuksia suojassa esimerkiksi vesisateelta. Sen looginen paikka olisi tuossa kuvan vasemmassa reunassa, toki siinä voisi olla esimerkiksi oja, jonka vuoksi se olisi täytynyt sijoittaa kauemmaksi tykistä.

Tykinjohtajalla on sitten viestivälineet komentopaikalle ja toisille tykeille. Jos tuo video on kuvattu samana vuonna kuin julkaistu netissä, niin siellä on todennäköisesti useampaakin versiota viestikalustosta, voi olla jotain testikäytössäkin. Ainakin sieltä löytyy parikaapeliyhteys jonkun laitteen avulla ja kenttäradio, mahdollisesti myös langaton radiopuhelin. Parikaapeliviestilaitteet toimivat akuston kaussa, sellainenkin tuolta siis löytynee. Tykinjohtajalla on kuulokkeet ja mikrofoni kypärän alla ja tangentti jossain lähettyvillä, jonka avulla sitten puhuu eteenpäin. Ei olisi ensimmäinen tai viimeinen kerta, että parikaapeliyhteys katkeaa varsinkin kun ammutaan useita laukauksia peräkkäin. Sitten käytetään varayhteyksiä, jos yhteyttä ei saada uudelleen muodostettua.

Tuossa videossa ei näy, mutta siellä on myös todennäköisesti tykkimiesten henkilökohtainen varustus mukana eli pieni reppu, taisteluliivi ja rynnäkkökivääri. Isot reput, joissa majoittumisvarustus, teltat jne. on todennäköisesti jätetty ajoneuvon kyytiin, joka odottelee jossain kauempana suojassa. Pienessä repussa mukana lähinnä ruokailutarvikkeet ja omat eväät, sekä vaihtovaatteita ja sadevarustus.

Lisätään vielä, että näkyi siellä jerrykannukin eli aggrekaatti lienee jossain kuvan ulkopuolella myös.
 
Ovat hyvässä kunnossa. Jopa 130K54:set ovat hyvässä kunnossa ja ne ovat vanhempiakin kuin 122H63:set. 130:ssä pettävät lähinnä tunkit, joilla pieni tykkiryhmä saa nostettua tykkiä kätevämmin, mutta ei niitä suuremmalla porukalla tarvita. Jotkut kiinnikkeet ovat myös nähneet parempia päiviä, mutta itse tykki on pelkkää itärautaa, joka on kyllä pysynyt hyvässä kunnossa, siitä pitävät huolen varusmiehet.

Huh, reserviläiset eivät siis olekaan ainoita tunkkien rikkojia. Nimimerkillä itsekin yhden rikkonut, ei tosin tykkiä vaan autoa tunkatessa... :oops:

122:set ovat myös erittäin yksinkertaisia, kunnon itärautaa ja kun niitä viikossa useaan otteeseen öljytään sisältä ja ulkoa, niin ei pahemmin edes ruostetta pääse kertymään. Joissakin niistä on vielä alkuperäiset, kyseistä laitetta käyttäneiden keskuudessa kuuluisat puhkeamattomat renkaatkin paikoillaan. Niin kauan kuin lukko toimii ja ammuksia löytyy, niin kyllä näillä vehkeillä pärjätään pitkään.

Noin voisi kuvitellakin, että rauta ei rasvassa ruostu. Lähinnä minua mietitytti putken kuluminen ja osittain kaikkinainen pikkuosien (kuten mainitsemasi tunkit 130K54:n osalta) kuluminen/hajoaminen koulutuskäytössä.
 
Huh, reserviläiset eivät siis olekaan ainoita tunkkien rikkojia. Nimimerkillä itsekin yhden rikkonut, ei tosin tykkiä vaan autoa tunkatessa...

Itsekin olen käyttänyt useita eri 130:siä, onkohan tasan yhdessä toiminut molemmat tunkit ja jos toisaan on miehiä niin mitä sitä tunkkeja käyttämään, säilyy kaikilla jalatkin tallella todennäköisemmin.

Lähinnä minua mietitytti putken kuluminen ja osittain kaikkinainen pikkuosien (kuten mainitsemasi tunkit 130K54:n osalta) kuluminen/hajoaminen koulutuskäytössä.

Putket on hyvässä kunnossa, niistä pidetään hyvää huolta. Varusmiehet huoltavat niitä ennen leirejä, leireillä, leirien jälkeen ja kun ei ole muutakaan tekemistä. Lisäksi ne huolletaan koneellisesti PV:n omalla korjaamolla tarpeeksi usein. Muutenhan noissa tykeissä on aika vähän pikkuosia, joiden kuluminen haittaisi. Se että jos maalit lähtee niin käytössä kuuluukin lähteä, mutta liikkuvat ja tärkeät osat kyllä huolletaan, rassataan ja rasvataan kunnolla. Isommissa huolloissa sitten puretaan lukot ja suujarrutkin irroitetaan ja putsataan. Lukkoja myös rassataan ihan kunnolla ja henkilökunta myös usein tarkastaa työn tuloksen. Sitä on tullut pakkasessakin purettua lukkoa keskellä yötä ja rassattua puhtaaksi, että sillä voi ylipäänsä ampua seuraavana aamuna. 122:sen lukot otettiin myös sisätiloissa aina irti ja osat liotettiin kunnolla öljyssä käytön jälkeen. 130:sen lukko sisältää vähemmän liikkuvia osia ja on muutenkin niin hemmetin painava että sitä ei irroiteta huvin vuoksi ja siitä saa iskurin irti työkalulla muutenkin helposti.
 
Tykimies voisi kertoa millaista tulevaisuuden paikannus ja muuta elektroniikkaa tai muita teknisiä hifistelyä noihin tykkeihin voisi saada kontuullisella hinnalla ja mikä vaikutus niillä olisi niiden käyttöarvoon?

Britit ja jenkit ainakin omia 105mm tykkejään koko ajan tuunaavat.
 
Tykimies voisi kertoa millaista tulevaisuuden paikannus ja muuta elektroniikkaa tai muita teknisiä hifistelyä noihin tykkeihin voisi saada kontuullisella hinnalla ja mikä vaikutus niillä olisi niiden käyttöarvoon?

Tähän en osaa hirveästi sanoa. Kenttätykeistä 155K98:han on ainoa missä on valmiina enemmän tekniikkaa. Siitäkään en sen enempää tiedä, kun muutaman kerran läheltä nähnyt.

Mutta kokemuksesta voin sanoa, että mitä enemmän elektroniikkaa, niin sitä monimutkaisemmiksi asiat yleensä tuppaavat menemään. Eli tekniikka ei ole oikotie onneen. Viime vuosinahan on paljon kehitetty näille vanhemmillekin tykeille tekniikkaa viestivälineiden muodossa. Pelkästään itse oman varusmiespalvelukseni aikana olen nähnyt ja kokenut muovista laatikkoa miljoonine johtoineen, kannettavaa läppäriä, painavaa akustoa aggrekaatin kanssa, kannettavaa langatonta akustoa, muutamaa eri järjestelmää jne. Eli paljon kokeiluja ja mahtavatko vieläkään tietää mitä tulevaisuudessa suuremmissa määrin ehkä hankkivat. Mutta kyllä sinne jotain tietokonevirityksiä on ToughBookin muodossa kokeiltu, mutta mitä kaikkea se nykyään sisältää, pitäisi varmaan päästä kertaamaan että tietäisin kertoa. Mutta tosiaan vaikka parikaapelikin on yksinkertainen viestijärjestelmä, niin aika harvoissa asemissa se ampumaleireillä toimi moitteettomasti. Paineaallot liikuttavat johtoja ja joskus lähtevät kokonaan irti. Paineaaltojen mukana on myös koko järjestelmä sammunut, tietokone useimmiten, joskus ei ole laitteet toimineet, vaikka kaikki on kytketty kuten pitääkin. Ja on niitä viestikaluston osiakin joskus keräilty tykkipihalta kun täyspanoksen jälkeen muoviset osat muuttaneet vähän kauemmaksi siitä missä ne aiemmin olivat.

Eli kyllä siellä on haasteita kehittää laitteita, jotka kestävät kaikenlaisia olosuhteita pakkasesta vesisateeseen, niillä on riittävä akunkesto, laitteet kestävät ampumatoiminnan aiheuttamat paineaallot ja mieluiten mitä vähemmän johtoja, sitä helpompaa työ toki on.

Mitä suuntaamiseen ja muuhun tulee, niin erinomaisesti toimii kyllä kiertokaukoputki ja kkp yhdistelmänä. Eipä sitä oikein nopeammaksi enää saa kun harjaantunut kaveri suuntaa 10 sekunnissa oikeaan kohteeseen.

Sitten taas komentopaikalla tekniikkaa on jo otettu enenevissä määrin käyttöön, mutta siitä en osaa sanoa sen enempää.
 
Tähän en osaa hirveästi sanoa. Kenttätykeistä 155K98:han on ainoa missä on valmiina enemmän tekniikkaa. Siitäkään en sen enempää tiedä, kun muutaman kerran läheltä nähnyt.

Mutta kokemuksesta voin sanoa, että mitä enemmän elektroniikkaa, niin sitä monimutkaisemmiksi asiat yleensä tuppaavat menemään. Eli tekniikka ei ole oikotie onneen. Viime vuosinahan on paljon kehitetty näille vanhemmillekin tykeille tekniikkaa viestivälineiden muodossa. Pelkästään itse oman varusmiespalvelukseni aikana olen nähnyt ja kokenut muovista laatikkoa miljoonine johtoineen, kannettavaa läppäriä, painavaa akustoa aggrekaatin kanssa, kannettavaa langatonta akustoa, muutamaa eri järjestelmää jne. Eli paljon kokeiluja ja mahtavatko vieläkään tietää mitä tulevaisuudessa suuremmissa määrin ehkä hankkivat. Mutta kyllä sinne jotain tietokonevirityksiä on ToughBookin muodossa kokeiltu, mutta mitä kaikkea se nykyään sisältää, pitäisi varmaan päästä kertaamaan että tietäisin kertoa. Mutta tosiaan vaikka parikaapelikin on yksinkertainen viestijärjestelmä, niin aika harvoissa asemissa se ampumaleireillä toimi moitteettomasti. Paineaallot liikuttavat johtoja ja joskus lähtevät kokonaan irti. Paineaaltojen mukana on myös koko järjestelmä sammunut, tietokone useimmiten, joskus ei ole laitteet toimineet, vaikka kaikki on kytketty kuten pitääkin. Ja on niitä viestikaluston osiakin joskus keräilty tykkipihalta kun täyspanoksen jälkeen muoviset osat muuttaneet vähän kauemmaksi siitä missä ne aiemmin olivat.

Eli kyllä siellä on haasteita kehittää laitteita, jotka kestävät kaikenlaisia olosuhteita pakkasesta vesisateeseen, niillä on riittävä akunkesto, laitteet kestävät ampumatoiminnan aiheuttamat paineaallot ja mieluiten mitä vähemmän johtoja, sitä helpompaa työ toki on.

Mitä suuntaamiseen ja muuhun tulee, niin erinomaisesti toimii kyllä kiertokaukoputki ja kkp yhdistelmänä. Eipä sitä oikein nopeammaksi enää saa kun harjaantunut kaveri suuntaa 10 sekunnissa oikeaan kohteeseen.

Sitten taas komentopaikalla tekniikkaa on jo otettu enenevissä määrin käyttöön, mutta siitä en osaa sanoa sen enempää.

Jossain oli juuri kuva jossa läppäri oli suojatussa kotelossa telineessä pystyssä tykin vieressä.
 
Jossain oli juuri kuva jossa läppäri oli suojatussa kotelossa telineessä pystyssä tykin vieressä.

Joo siinä on se ToughBook ja ovat keksineet sille tosiaan metallilaatikon, hieno juttu sinänsä, koska kestää muovia huomattavasti paremmin. Mutta sitten taas mahtaako siellä olla millaiset pehmustukset tai paikat laitteille, etteivät ne laitteet helise seiniä vasten siellä laatikon sisällä, jolloin taas tullaan sitten siihen, että kestääkö se laite käytössä kuinka paljon ja jos siitä lähtee johtoja, pysyvätkö ne kuinka pitkään kiinni. Mutta tosiaan tuo läppäriviritelmä on ollut enemmän ja vähemmän esillä viime vuosina, itsekin olen sitä kokeillut ja käyttänyt, mutta varsinaisesti aika harvoin se mukana oli. Ohjelmistokehitystä varmasti siinäkin vielä edessä tulevaisuudessakin.
 
Joo siinä on se ToughBook ja ovat keksineet sille tosiaan metallilaatikon, hieno juttu sinänsä, koska kestää muovia huomattavasti paremmin. Mutta sitten taas mahtaako siellä olla millaiset pehmustukset tai paikat laitteille, etteivät ne laitteet helise seiniä vasten siellä laatikon sisällä, jolloin taas tullaan sitten siihen, että kestääkö se laite käytössä kuinka paljon ja jos siitä lähtee johtoja, pysyvätkö ne kuinka pitkään kiinni. Mutta tosiaan tuo läppäriviritelmä on ollut enemmän ja vähemmän esillä viime vuosina, itsekin olen sitä kokeillut ja käyttänyt, mutta varsinaisesti aika harvoin se mukana oli. Ohjelmistokehitystä varmasti siinäkin vielä edessä tulevaisuudessakin.

Mitä siinä läppärissä on ja mitä sillä tehdään? Tykinjohtajan pääte imeisesti?
 
Tykeillehän on olemassa nykyisin myös maastouttamiskalustoa, jota ei kyllä hirveästi varmaan käytetä, siitäkin syystä että jos niitä käytettäisiin jatkuvasti niin eivät ne kestäisi loputtomasti ammuntoja ja niiden pystyttäminen vie ihan hemmetisti aikaa. Pari kertaa olen itse sellaisen pystyttänyt ampumaleirillä ja se tulee siis tykin ja osittain tykkipihan ylle, siten että ylhäältä kun katsoo, niin tykistä näkyy vain putki ja suujarru, ehkä vähän kilpiäkin. Uusissa verkoissa on kuulemma ominaisuus, että estävät lämpösäteilyä eli esimerkiksi henkilöt, jotka seisovat verkon alla eivät hehkuisi niin paljon lämpökameroissa.
 
Mitä siinä läppärissä on ja mitä sillä tehdään? Tykinjohtajan pääte imeisesti?

Tykinjohtajan pääte tosiaan. No silloin kun itse käytin niin sitä kautta saadaan esimerkiksi ampumista varten arvot tykille ja tykinjohtaja voi siitä kuitata saaneensa arvot ja ampuneensa. Hieno systeemi, mutta ongelmana se että se oli kytketty samaan laitteeseen kuin parikaapelikin eli jos yhteys parikaapelilla komentopaikalle ei toiminut kuulokkeiden kautta, ei se myöskään toiminut tietokoneen kautta eli varajärjestelmäksi siitä ei tuolla tavalla ole. Turvallisuussyistä tosin varusmiespalveluksessa täytyi nuo arvot joka tapauksessa varmistaa puheen kautta, että pelkkään näyttöön ei voinut luottaa. Siinä oli kyllä se hyvä puoli, että arvot tulivat koneelle yleensä hieman ennen kuin ne annettiin puheella. Eli käytännössä jos suuntaaja katsoi näyttöä tai tykinjohtaja sanoi näytöltä arvot, suuntaaja pystyi suuntaamaan tykin ennen kuin oli virallisesti saanut arvoja. Sitten kun arvot annettiin puheen kautta, tykinjohtaja pystyi suoraan sanomaan tykin olevan laukaisuvalmis ja vertaamaan arvot. Oli siellä koneella silti paljon eri kohtia joista klikata, mutta eivät kaikki tainneet olla käytössä, vaan kehitysvaiheessa ja itse tykkimiehenä en niistä sen enempää juuri ymmärtänyt, kunhan tein oman osuuteni ja jätin tekniikasta murehtimisen muille.
 
Back
Top