D
Deleted member 266
Guest
Melkoinen himmeli ja melkoista tusaamista: lopussa yksi kokonainen laukausväli 16 sekuntia eli tuollaiset 5 ls/min tahtia.
Pojat pyörittelivät latauskepin päätä surutta hiekassa... Ei kai se pieni määrä hiekkaa siellä panospesässä haittaa?
Oli kyllä ihmeellinen härpätin, kaiken kaikkiaan. No, kai se on kevyt sitten...
D
Deleted member 266
Guest
Katsokaapa ja vertailkaa 155K83 vs. M777
miheikki
Greatest Leader
Katsokaapa ja vertailkaa 155K83 vs. M777
Kyllä tällä toiminnalla antaa pitkälle anteeksi tahtimarssin epätahtisuuden sekä väärin poimustellun baskerin.
LasUps
Luutnantti
miheikki
Greatest Leader
Noiden harjoittelu onkin korvattu tuliasemarallilla 'rra ylipäämies.
Kyllähän se näin on. Siinä saa sissi kikkailla, erikoisjoukko hieroa asekäsittelyä, hävittäjälentäjä kokeilla g-voimia selän kustanuksella, panssarivoimat harjoitella yhteistoimintaa minkä jaksaa jne. Mutta nykyaikaisen taistelukentän todellisen tappotyöntekijän löytää noiden putkien takana työskentelevistä lättäjaloista.
Kaikkia tarvitaan joka tapauksessa.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Eilen vilkaisin australialaisen Defence Today -lehden, kun tuloste oli jäänyt printteriin. Siinä oli mm. juttu Ukrainan sodasta tuttua juttua.
Väittivät, että 85% Ukrainan maavoimien tappioista oli tullut Venäjän / kapinallisten epäsuorasta tulesta. Venäjän armeijalla on nykyisin kuulemma kolme raketinheitintä neljää tykkiä kohden. Ja monenlaista a-tarviketta, termobaarisista lähtien.
Maalien paikannukseen käytetään lennokkeja. Korkeimmalta taistelukenttää valvotaan pitkän kantaman ja toiminta-ajan lennokeilla. Tiedustelu hoituu ”keskikorkeuden” lennokeilla. Ja lyhyimpiin partioretkiin lähetetään neli- tai multikoptereita. Jos kopteri ottaa osumaa, lennokki paikantaa, mistä tuli tulee. Tuli-isku tulee 10...15 minuutin kuluttua. Elektronista häirintää tuntuvat suosivan lennokkeja vastaan ja tiedustelussa.
Mainittiinpa lehden toisessa jutussa sekin, että Patrian AMV oli päässyt jatkoon Rheinmetallin Boxeria kanssa Australian Land400 -kilpailussa.
Kai se tykistön aiheuttamat tappiot on heilunut tuossa 80% kieppeillä viimeiset 200-300 vuotta.
Katsokaapa ja vertailkaa 155K83 vs. M777
Hyvin koulutettu tykkimiehistö toimii kun kellon koneisto! Meillä laukausmäärät toisaalta on ihan toisella tasolla kun missään muualla. Nytkin MVH16:sta 8700 ls. Viime viikolla ruotsalainen tutkaosasto mittasi päivässä kovia laukauksia yhtä paljon
kun aikaisemmin koko vuonna. Tulitoiminta sujuu meidän tykkimiehillä siis melkoisella rutiinilla. Kyse on myös koko järjestelmän toiminnasta. Paljon joukkoja sekä lukuisia laukauksia, mutta virheitä ja vaaratilanteita erittäin vähän. Varsinaisia härdellejä
taas pääsee näkemään esim silloin, kun painavia tykkejä yritetään saada asemaan. Monesti tarvitaan kahden tykin miehistö yhden ympärille, mutta kaikilla on niin kiire ettei kuvaamaan ehdi kukaan.
Patu
Kenraali
Pojat pyörittelivät latauskepin päätä surutta hiekassa... Ei kai se pieni määrä hiekkaa siellä panospesässä haittaa?
Tuo kiinnitti minunkin huomioni kun videon vilkaisin. Eikö siitä tosiaan ole haittaa?
Tykimies
Kapteeni
Latauskepin pyörittämistä maassa ei kyllä katsella sormien läpi. Se on yksi niistä asioista, joilla saa helposti itselleen ja ryhmälleen ylimääräisiä rangaistuksia ja/tai nakkeja.
Onhan se hienoa jos saisi vain ampua. Koko vehje täytyy kiilata maahan kuudella kiilalla. Jos joku on joskus kokeillut pelkästään 122:sen kiilaamista maahan 3 kiilalla, niin tietää kuinka raskasta ja rasittavaa se voi joskus olla. Sitten kun maa on aivan jäässä tai sen kiilan alla onkin kohtuullisen kokoinen kivi, niin siitä on hauskuus kaukana.
Siinäkin mielessä diggaan itse enemmän 130:stä. Kaivinkoneella maahan kannuskuopat, kolme äijää tiputtaa kannuksen kuoppaan ja neljällä keskivertoäijällä se viimeistään nousee paikalleen ja sitten vaan täyttämään kuoppaa. Jonkun mielestä ehkä raskasta ja vaikeaa, mutta itse olen ainakin monesti kiilannut 122:sta kauemmin maahan kuin saanut 130:een kannukset paikoilleen.
Tarvitsette juntan jonka saa kiinni työkoneeseen.
Ei ihan kauheasti ohi mene todellisuudesta tuo kuvaus. Ukrainan sota toki on jotain hyvin erikoista: matalan ja keskitason intensiteetin konflikti, joka poliittisen tilanteen takia on jämähtänyt asemasodaksi aina hetkittäisten rähinöiden välillä. Lähtökohtaisesti hyvin erilainen tilanne, kuin se mihin itse valmistaudumme. Näkisin, että vastaavanlainen tilanne pääsisi syntymään Suomen ja Venäjän välillä ainoastaan siinä tapauksessa, että jälkimmäinen uhkailee ydinaseilla, tai on mahdollisesti käyttänyt taktista sellaista jolloin asiaan on suhtauduttava tarvittavalla vakavuudella. Muussa tapauksessa jompi kumpi osapuoli nuijitaan tuhkaksi Suomen maaperällä niin kovalla intensiteetillä, kuin mahdollista.
Riittäisikö, jos sillä työkoneen kauhalla koettaisi painaa? Vai pitääkö takoa?
Tykimies
Kapteeni
Kyllä se kiila sinne reikään takoa pitää. Kiila ja reikä ovat lähes samankokoiset, kiilankin täytyy olla suorassa, jotta homma toimii. Jos ei ole junttaa tai se menee rikki (on koettu) niin sitten juntataan lekalla ja se vasta rasittavaa hommaa onkin.
Ei se silti poista sitä todellisuutta, että jos kiilan alla on isompi kivi, niin se täytyy kaivaa pois. Ihan sama millä sen kiilan koittaa lyödä maahan, se ei joko mene syvemmälle tai jos menee niin ei sitä saa enää pois jos toinen pää alkaa muuttamaan muotoaan siksi että sitä väkisin koneella hakataan kiveä vasten.
D
Deleted member 266
Guest
Siis vertaillaan lapiokannusta JA KAIVINKONETTA 155K83:n kiilakannukseen ja miehiin
Jos maa-aines on samanlaista ja käytettävissä on vain MIEHET, kiilakannus voittaa ajallisesti 6-0. Juurikin tästä syystä Vammas Oy aikoinaan toimitti kiilakannuspaketteja Lievestuoreen varikolle asennettavaksi venäläiseen tykkikalustoon. Tosin, tuleehan kiilajunttaa ylös-alas nostellessa hiki
, toisin kuin kaivinkoneen työskentelyä katsellessa. Ihan toinen juttu on, että jos maa on umpijäässä, ei niitä kiiloja tarvitse takoa pohjaan saakka, pysyy se tykki siinä vähemmälläkin lujassa maassa. Ja todistettavasti kiilan takoo juntalla asfalttipihaankin