Corto
Alikersantti
Mielenkiintoista, ilmeisesti liittynee siihen että koska ammus pyörii niin sivuttaistuuli tuottaa jonkinlaisen ylöspäin tai alaspäin suuntautuvan voiman, joskin pienen verrattuna sivuttaiseen siirtymään.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Se on sitten kiertopoikkeama ja se pitää huomioida myös, mutta vastatuuli lyhentää lentomatkaa ja myötätuuli pidentää. Samalla tavalla kuin lentokone lentää eri ilmakerroksissa.
Corto
Alikersantti
Kiertopoikkeama vie sivulle osumia. Pyörimisen hidastaminen olisikin yksinkertaisin keino ohjata ammusta sivusuunnassa, en tosin tiedä käyttääkö mikään ammus sitä. Korjata voi vain yhteen suuntaan.
En ymmärrä asiasta paljon mitään mutta käsitys on että tämän lisäksi sivutuuli vie iskemiä ylös tai alas (hyvin vähän) riippuen kummalta puolelta puhaltaa.
Taitaa spacido perustaa lentoradan korjauksen vain lähdössä havaittuihin virheisiin koska eihän ilman nopeuteen perustuva anturi tosiaan erota myötä- tai vastatuulta.
Seison kovennettua: Spacidon tiedonsiirto on toteutettu radiolla ainakin alkulennon ajaksi ja lentoradan korjaus perustuu ammuksen lentoradan alkupään mittaukseen lähtönopeustutkalla. Satelliittipaikannusta ei käytetä. Lisänä on aiemmin mainittu Doppler Cinemometer, mitä se sitten tekeekin.
Erikois-lähtönopeustutka mitannee noin ~5 s ajan ammuksen rataa, joten lähtönopeus- ja alkuradan pituuskantamaan vaikuttavat virheet voidaan ohjelmallisesti korjata tai kertoa Spacido-sytyttimelle. Ohessa idea kuvana:
Lähde: Vanhasta viestistä #6,086 tiedosto campion.pdf ja siinä viestin ympärillä on samaa keskustelua kuin nyt käymme,
. Viiteviestin muutkin tiedostot ovat tutustumisen arvoisia.Sen verran vänkään vielä vastaan yleisellä tasolla, että Spacido-sytytintä on mainostettu GPS-riippumattomana järjestelmänä, mutta ei liene sanottu suoraan, että se on satelliittipaikannusjärjestelmistä (muista kuin GPS) riippumaton, vaikka asia nyt niin onkin. Ehkä se liittyy siihen, että samoihin aikoihin on ollut tekeillä myös muita rataa korjaavia sytytinprojekteja ja siihen, että ranskalaiset eivät halunneet tuolloin olla USA:n talutusnuorassa GPS-paikannusdatan suhteen, joka ei välttämättä kelpaa heidän asiakkailleen "kolmansissa maissa".
Ammuksen paikan määritys (integrointi) ammukseen tai sen sytyttimeen kiinnittyvästä kiintyvyysanturista ei onnistune, koska ammus tekee "epämääräistä" liikettä. Se pyörii ja heilahtelee eikä sen pituusakseli ole ratatangentin suuntainen. Pahimmillaan se voi tulla perä edellä maahan. Ohessa prekessio/nutaatio leikekuva Asejärjestelmäopin kirjasta:
Ohessa linkki kirjaan ja kuva löytyy sivulta 131:
Kiihtyvyysmittauksen suhteen lienee ongelmana se, miten pidetään kirjaa sytyttimen kiihtyvyysantureiden mittaussuunnasta vs. maahan kiinnitetty koordinaatisto, jossa toivottu iskemäpaikka on ilmoitettu.
Yksi Spacidon mahdollinen ongelma on myös erikoinen lähtönopeustutka, joka on ensimmäisen linkin mukaan ranskalaisten oma viritys. Esim. tavallinen Weibel:n lähtönopeustutka (tactical muzzle velocity radar) antaa tuloksen (lähtönopeuden, hidastuvuuden sekä etäisyyden) 2:ssa sekunnissa laukauksesta, mutta Spacidon tutkan pitäisi mitata ~5 s ja sitten siirtää dataa sytyttimelle. Ammus etenee alkuvaiheessa täyspanoksella ammuttaessa nopeudella > 900 m/s eli etäisyydelle ~4,5 km viiden sekunnin aikana. Yltääkö normaali lähtönopeustutka sinne saakka ja saako niiden datasta suuntapoikkeamat?
Ohessa linkki Weibel:n "tavallisen" taktisen lähtönopeustutkan esitteeseen:
Mainitut esimerkit 40 mm ampumatarvikkeista (Nammo 40 mm kranaattikonekiväärin ampumatarvikkeet?) ja RWM:n Wingmate eivät soveltune tykistön epäsuoran tulen sytytintekniikan verrokeiksi.
Laserilla tiedonsiirto aseelta sytyttimelle ei onnistune peräviratusyksikön tai rakettiavusteisen ammuksen ajoaineen palon sekä savun vuoksi, yleisemmin pilvien, sumun, pölyn, sateen jne vuoksi ja pitkällä tiedonsiirtoetäisyydellä 4,5+ km.
Tehdas Sastamalassa sylkee raskaita tykistökranaatteja – ”Yritämme tehdä niin paljon kuin pystymme”
Puolustustarvikkeiden kysyntä lähti räjähtävään kasvuun Venäjän hyökättyä Ukrainaan. IS pääsi katsomaan, kuinka suomalais-norjalainen Nammo tekee teräksestä tykistökranaattien kuoria Sastamalassa.
www.is.fi
Siinä tehdään työtä jolla on tarkoitus.Tehdas Sastamalassa sylkee raskaita tykistökranaatteja – ”Yritämme tehdä niin paljon kuin pystymme”
Puolustustarvikkeiden kysyntä lähti räjähtävään kasvuun Venäjän hyökättyä Ukrainaan. IS pääsi katsomaan, kuinka suomalais-norjalainen Nammo tekee teräksestä tykistökranaattien kuoria Sastamalassa.
Ihan pakko on nostaa tämä asia esille, näin olen epäillyt asian olevan. Nyt se sanotaan mielestäni ensimmäistä kertaa avoimesti:Tehdas Sastamalassa sylkee raskaita tykistökranaatteja – ”Yritämme tehdä niin paljon kuin pystymme”
Puolustustarvikkeiden kysyntä lähti räjähtävään kasvuun Venäjän hyökättyä Ukrainaan. IS pääsi katsomaan, kuinka suomalais-norjalainen Nammo tekee teräksestä tykistökranaattien kuoria Sastamalassa.
Nammo on Naton suurin itsenäinen toimija ammusteollisuudessa, sanoo Nammo Lapua Oy:n toimitusjohtaja Raimo Helasmäki IS:lle.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Kun mahd. sotatilanteessa tuohon ainoaan ammustehtaaseen tulee ohjus, mitäs sitten.....Tehdas Sastamalassa sylkee raskaita tykistökranaatteja – ”Yritämme tehdä niin paljon kuin pystymme”
Puolustustarvikkeiden kysyntä lähti räjähtävään kasvuun Venäjän hyökättyä Ukrainaan. IS pääsi katsomaan, kuinka suomalais-norjalainen Nammo tekee teräksestä tykistökranaattien kuoria Sastamalassa.
Meinaatko, että tuo kysymys ei ole käynyt kenelläkään muulla mielessä? Luotan siihen, että tuo asia on kyllä hoksattu miettiä ja ratkaista.
Voi olla, että kriittisiä työvaiheita joudutaan tekemään jossakin sivummalla vanhemmilla menetelmillä vanhoin laittein.
Ennen sotaa on varmaankin osattu tehdä jo pitkään pitkää päivää siten, että varastot /varikot ovat pullollaan joko valmiita tuotteita tai sellaisessa vaiheessa olevia puolivalmisteita, joista tuotantoa voidaan jatkaa siviilitehtaissa kuten esim. koneistus, mutta sen kaipaamia aihioita pitää olla jemmassa.
Tämähän tietysti on kriittinen sille, onko osattu lukea ennusmerkit oikein mahdollisen kriisin suhteen ja onko niiden perusteella tehty oikeita päätöksiä (politiikka ja materiaahankinta vs. valmius).
Arvelen, että kranaatinkuoriaihioiden tuotanto- ja varastointikyky ei ole kriittiisin osio tykin tai kranaatinheittimen laukaukseen kuuluvien komponenttien tuotannossa.
Eikös tuotanto ole jaettu sotatilanteessa usealle nykyään muissa tehtävissä toimiville tuotantolaitoksille ?
Onhan se. + monta muuta asiaa, joita ammattilaiset miettivät päätyönään.
Hmm… harvinaista ettei ostajavaltiota mainita. Olisko se sitten Ukraina.
Stanley
Kapteeni
Vaikka kranaatinkuorien valmistus markkinaehtoisesti näyttää vaikeelta kaikkine robotteineen ja tarkkuushifistelyineen, niin se ei oikeesti ole rakettitiedettä. Suuremman tarpeen vaatiessa noita voi tehdä hajautetusti vähän vaativammattomissakin olosuhteissa enemmällä työvoimalla. Jonkun pitää laittaa vaan rahaa tiskiin, niin kyllä valmistajia varmaan löytyy.
fulcrum
Greatest Leader
Löytyy, sotien aikanahan osa kranaattikuorista sorvattiin hyvin vaatimattomissakin konepajoissa. Laatu ei ollut parasta priimaa niin, mutta jokainen murkula oli eteenpäin.
Kriisiajan toiminta- sekä tuotantomahdollisuudet on selvitetty etukäteen. Sitten katsotaan mitä tarvii tuottaa tilanteessa, jossa valmistautumisaikaa jää. Nämä tarpeet jyvitetään eri teollisuuslaitoksille sekä soveltuvin osin julkisen sektorin laitoksille. Toimijat (tehtaat, korjaamot tai vastaavat) saavat kriisiaikana ns. suorituskäskyt sotilasviranomaisilta. Monenlaista härpäkettä tarvitaan, esimerkkinä vaikka suorituskäsky, jossa Merivoimille otettaviin siviilialuksiin käskettiin kotimaista lipputehdasta valmistamaan 300 sotalippua ja toinen putiikki taas sai käskyn näiden tarvitsemista lippunaruista. Pommituskohteita siis riittää.
Alla esimerkki, millaista sotatalousalan suunnittelua tapahtuu rauhan aikana:
Stanley
Kapteeni
Oikea kysymys tässä olisi miksi Ukraina on valunut pelaamaan ryssän pelikirjan mukaan ja kranaatteja tarvitaan kymmeniä tuhansia joka päivä vuosien ajan. Ei sotia pitänyt enää käydä tälleen, niin voisko jengi alkaa sotimaan oikein kohta tuolla ja hakea jonkun muun ratkaisun kuin kaiken raudan muuttaminen kranaateiksi.
Älä nyt hulluja jännityksessä pidä. Kerro ihmeessä miten homma kuuluu Ukrainan hoitaa olemassa olevilla resursseilla.
Suomessa taisteluiden luonne venäjää vastaan ei ole koskaan ollut epäselvä. Siksi meillä on Länsi-Euroopan vahvin tykistö+ kyky tuottaa sille A-tarviketta, suuri(/kansakunnan kokoon nähden valtava) kenttäarmeija sekä kyky kouluttaa jokainen ikäluokka sotilaiksi, erittäin vahvat ilmavoimat, kaukovaikutuskyky jne.
Stanley
Kapteeni
Ihan helppoo, tietenki. Eli puolustajan linjasta mennään läpi niinku aina ennenkin, eli ampumalla siihen miljoona kranaattia. Jos ne olisi alkanut säästää esim. 5000 kranaattia päivässä, niin niillä olisi jo ne. Sitten viereiset asemat otetaan takakautta ja painetaan syvemmälle panssareilla. Kaikki puhuu aina tuon sodan valtavasta ammuskulutuksesta, mutta ei olla kertaakaan nähty yhtään kunnollista tykistökeskitystä, jossa tanner tärisee tuntitolkulla ja taivas pimenee.
TheRomanRuler
Kapteeni
Hetkinen, aluksi luulin että puhuit sarkastisesti, mutta tämän toisen viestin jälkeen... olet tosissasi?