Nammon 33 M€ investointi Vihtavuoreen on
nallitehtaan perustaminen. Selittänet, miten se lisää raskasta ampumatarviketuotantokykyä (ammuskuorien, ruudin, panosten valmistamista tai kuorien täyttöä)?
llmailu- ja puolustusalalla toimiva Nammo rakentaa nallitehtaan Laukaan Vihtavuoreen.
www.is.fi
Toinen Vihtavuoren investointi "vakuumilinjasto" saattaa liittyä oleellisesti siihen, että 1) tehdään semmoista ruutiseosta, että eri tuotantoeristä tehtyjä (modulaari-) panoksia voidaan käyttää keskenään samassa laukauksessa ja/tai 2) opetellaan palavan hylsyn tekoa joko itse kehittäen tai lisenssivalmistuksella, jottei modulaaripanosten kuoria tarvitsisi tilata ja tällä hetkellä ehkä pitkään odotella ulkomailta. Molemmat ovat tavoittelemisen arvoisia huoltovarmuuden kannalta ja ainakin mainosten mukaan muiden ampumatarvikevalmistajien jo saavuttamia kykyjä.
Jos tuntuu väheksyttävältä asialta, niin esim. palava hylsy (pahviin impegroitu jotain r-ainetta/-aineita) oli eräs tekemätön paikka kotimaiselle laukaustuotannolle T-72 modernisointimahdollisuuksia aikanaan mietittäessä. Nykyisinkin Leo 2 laukaukset ostetaan kaiketi Saksasta.
Sastamalan tehtaalla taidetaan ensisijaisesti päivittää / modernisoida yli 30 v ikäistä tuotantokalustoa. Tosin tuolloin ja edelleen se olisi sellaisenaan melko moderni ja tehokas tuotantolinjasto <1 m:n pituisten, <200 mm halkaisijaltaan ja ~40 kg painavien, hieman erikoisemmasta teräksestä valmistettujen ontojen, toisesta päästään suljettujen sylinteripätkien tuotantoon lämpö- ja pintakäsittelyt mukaanlukien useassa vuorossa, jatkuvassa sarjatuotannossa. Valitettavasti markkina on ollut takavuosina pitkään vähäinen ko. kaltaiselle tuotteelle. Maalaamolinjastoa on ehkä uusittu iän tuoman kuluneisuuden, mahdollisten uusien maalien ja maalaustekniikoiden vaatimusten myötä. Joku Nammon päällikkö kaipaisi taannoin videolla kuorien supistukseen lisäkapasiteettia (ymmärrän tämän kuoren sytytinpään supistamiseksi, jota ennen vedettyä kuorta pitää esikoneistaa, lämmittää ja sitten supistaa joko muottityökaluun tai ulkopinnalta rullilla painaen.). Ehkä se on osoittautunut jatkuvassa tuotannossa pieneksi pullonkaulaksi, mutta ei sen korjaamisella tuotantoa moninkertaisteta.
Uutiset pitää lukea ja ymmärtää niinkuin niissä lukee, kertauksena: "
Tuoreen päätöksen nojalla kasvatetaan ja hajautetaan kotimaista panostuotantoa, ruutituotantoa ja lataamokapasiteettia. "
Siellä raskaan ampumatarviketuotannon pullonkaula on ollut ja on edelleen.
Ruutituotantoa kasvatetaan tai teknisesti kohennetaan Vihtavuoressa ja panosten pussitusta ehkä hajautetaan. Jälkimmäinen lienee melko suoraviivaista työtä ja helposti hajautettavissa ellei jokaisessa pussituspaikassa tarvita ruudin ominaisuuksien varmistamiseen tarvittavia analyysilaitteita / korkeasti koulutettua laboratoriohenkilökuntaa. Joissakin entisissä varikkopaikoissa laitteita lienee vielä käytettävissä, kunhan pölyt laitteista pyyhitään ja kunnostetaan käyttöön, jos tuotannossa on taukoa välilä ollut. Ohessa kuvia Toivakasta:
Kranaatinheittimien panokset Ruudin ilmastointilämpötila +20 C, kosteus 55%. Lisäpanosten valmistuksen vaiheet ovat vaakojen kalibrointi, ruudin punnitus, kannen leimaus, liimaus, kuivatus, leikkaukset, kokoaminen, pakkaaminen ja nimikointi. Tykistön panosten valmistus ja kartussointi...
www.toivakanasevarikko.fi
Sekä omasta tuotannosta että muualta tulleille näytteille suoritettiin haudekattilan avulla ruudin säilyvyyttä mittaavat testit, lisäksi tarvittiin tarkkoja vaakoja. Tulokset taltioitiin huolellisesti ja lähetettiin seurantaan. Mittaukset nopeutuivat huomattavasti sen jälkeen, kun laboratorioon...
www.toivakanasevarikko.fi
122 mm: Arvelen, että
ammukset eivät vanhene, mutta panokset ja niiden pyrotekniset massat (ruudit ja mitä niissä onkaan) vanhenevat, tosin hitaasti nekin, jos oikein säilytetään. Ruudit ja nallit voidaan vanhaan kartussiin / hylsyyn vaihtaa ja kuorelle r-ainetayttöineen ei välttämättä tarvitse tehdä mitään jokaisella ruutien uusintakierroksella. Jos hermeettisesti suljetun kuoren r-ainetäyttö jostakin syystä vanhenee, niin ainakin TNT-täytteiset kuoret voidaan tyhjentää (sulattaa ja valuttaa TNT pois), kuori hiekkapuhaltaa sekä maalata uudelleen ja sitten täyttää se uudelleen jollakin sopivalla (nykyisin ehkä joku IM-räjähde, jos perinteisempi ja halvempi HE-täyttö ei enää kelpaa) räjähteellä. Kuorien uus-valmistuskapasiteettia ei tarvita hiekkapuhallusta ja maalausta lukuunottamatta, jotka voitaneen tehdä muuallakin kuin vain ammuskuoritehtaalla, jos sen kapasiteetti on muussa käytössä. Ammuskuorien räjähdetäytön vaihtoa on Suomessa tehty takavuosina, ilmeisesti varikkotyönä.
Enpä usko, että meille kannattaa rakentaa 122 mm kaliiperille uustuotantokykyä, kun niille tuskin tuliputkia uusitaan ja leiritykin kohtalo odottaa ko. aseita. Etenkin nyt Nato-jäsenyyden myötä mikään ei puolustane 122 kaluston pitkäaikaista ylläpitoa / uudistamista, vaikka se sangen etevä ja hyvä perinteinen tykistön asejärjestelmä onkin.
Ketjun taannoisessa jäsen
@Old Boy :n viestissä
#18,183 on hyvä selitys sekä pienessä liitekuvassa, (arvaan 155 LU 111 Fin) suomalaisin nimityksin ammuskuoren valmistusvaiheet neliöterästangosta kuoreksi kuorma-lavalle pakattuna täyttöä odottelemaan. Siitä voi teknisesti miettiä mitä vaiheita / työkaluja / laitteita pitää muuttaa, kun kaliiperia merkittävästi vaihdetaan, materiaalilaadun ja siitä seurauksena olevien toimenpiteiden ohella ja onko se järkevää teknis-taloudellisesti. 122 mm a-tarviketta on saatavilla useasta entisestä itä-blokin maasta, ehkei juuri nyt, mutta tilanteen Ukrainassa joskus rauhoituttua. Ruudin vaihto hylsyyn onnistunee kotimaisin voimin jo nyt kuten edellä olevista Toivakan asevarikon historiakuvista on nähtävissä.
50€ on sekin ihan hyvä arvaus, mutta yleensä sotilaskäyttöön tehty tuote maksaa aina enemmän kuin äkkiseltään kuvittelee. Lisäksi yksi laukaus tarvutseee ammus-, panos-, ja sytytinlaatikot. Osaan varmaan menee monta tuotetta yhteen laatikkoon. Eli ehkä 1-2 laatikkoa per laukaus.
