Tykistö

Ne tulevaisuuden droonijoukotkin pitää ottaa jostain, siis niiden miehistö. Näen aivan luontevan kehityskulun niin, että 122 mm tykistö vähenee hiljalleen niin että siitä kolmasosa iskukyvystä muuttuu drooneiksi, kolmasosa muuttuu 155 mm tykeiksi (Moukari tai vastaava) ja kuudesosa raketinheittimiksi joilla saadaan tulevaisuudessa tarkkuutta, kantamaa ja tulivoimaa aivan eri tavalla kuin tykeillä ja kuudesosa 120 mm heittimiksi, todennäköisesti itseliikkuvalla alustalla.
 
Luulisi niitäkin valmistuvan nykyisiltä tai entisiltä käyttäjiltä tilauksesta. Uusi Suomeen ja käytetty Ukrainaan. Kait sielläkin on vaihtoputkille tarvetta(vaikka käytetyille).

Kannattaa ehkä tarkistaa, missä ne tykit on valmistettu...

W:
ManufacturerPJSC Plant No. 9

Tehdas numero 9 saattaa olla vielä olemassa jossakin muodossa, mutta kun se sijaitsee Jekaterinburgissa Venäjällä...


Myöskään Saksasta hankittujen tykkien mukana ei saatu varaosia:


Ja se osien valmistaminen tuolleen ex tempore ei ole ihan helppo homma:

 
Kannattaa ehkä tarkistaa, missä ne tykit on valmistettu...

W:
ManufacturerPJSC Plant No. 9

Tehdas numero 9 saattaa olla vielä olemassa jossakin muodossa, mutta kun se sijaitsee Jekaterinburgissa Venäjällä...


Myöskään Saksasta hankittujen tykkien mukana ei saatu varaosia:


Ja se osien valmistaminen tuolleen ex tempore ei ole ihan helppo homma:

Jos Suomessa ei 50-luvun pararautaan osata valmistaa osia niin kyllä ihmettelen. Meillä on kuitenkin maailmanluokan metallurginen osaaminen ja valmistus täällä. Tykkejäkin ollaan tehty. Tuossa ole edes elektroniikka.
 
Jos Suomessa ei 50-luvun pararautaan osata valmistaa osia niin kyllä ihmettelen. Meillä on kuitenkin maailmanluokan metallurginen osaaminen ja valmistus täällä. Tykkejäkin ollaan tehty. Tuossa ole edes elektroniikka.

Viestini pari viimeistä linkkiä vievät tämän ketjun sivulla 408. Mielestäni siellä on selvennetty asiaa hyvin: vaatii paljon enemmän työtä kuin vain mittojen ottamisen mallikappaleesta ja sen jälkeen tuotantoon viennin. Kannattaako aikaa ja rahaa polttaa moiseen museokalun kanssa puuhasteluun - en usko.

Vaikka olisi mitoiltaan sama ja metallurgit analysoinu koostumuksen identtiseksi, niin ei tiedettäisi minkälaisia lämpökäsittelyjä ym
on käytetty.

Jotakin mitä kotimaassa tehtiin:

Useampikin olisi halunnut tehdä niitä alkuperäisiä sokeasti kopiomalla, mutta vain Vammas Oy lupasi takuun lopputuotteen toiminnalle. Vaikkapa hidastimen säätöneulan osalta asiaa ymmärtämättömän peruskonepajainsinööri on täysin mahdoton sanoa, perustuuko jonkin säätöuran muoto laskettuun tietoon, sattumaan tai siihen, että toveri teki sen kännissä. Vammas Oy:llä siihen oli kyky: rakenne purettiin, mitattiin, sen toiminta laskettiin, testattiin ampumalla, korjattiin jne.

Onhan tykissä monenlaisia osia, paljon myös ihan perinteistä kone- ja metallitekniikkaa. On myös selvää, että tuolla tavalla kokeilujen ja koeammuntojen kautta tulee tuotteelle aika lailla hintaakin, vaikka
lopputulos sitten onkin hyvä.
 
Kannattaa ehkä tarkistaa, missä ne tykit on valmistettu...

W:
ManufacturerPJSC Plant No. 9

Tehdas numero 9 saattaa olla vielä olemassa jossakin muodossa, mutta kun se sijaitsee Jekaterinburgissa Venäjällä...


Myöskään Saksasta hankittujen tykkien mukana ei saatu varaosia:


Ja se osien valmistaminen tuolleen ex tempore ei ole ihan helppo homma:

Wiki lainattua:
With its striking three-leg mounting, the D-30 can be rapidly traversed through 360 degrees. Although no longer manufactured in the nations of the former Soviet Union, the D-30 is still manufactured internationally and is in service in more than 60 countries' armed forces.
 
Wiki lainattua:
With its striking three-leg mounting, the D-30 can be rapidly traversed through 360 degrees. Although no longer manufactured in the nations of the former Soviet Union, the D-30 is still manufactured internationally and is in service in more than 60 countries' armed forces.
Tuossa "valmistajat", keneltä tilataan ja miten kierretään venäläisen lisenssin ehdot, saako tykkiä tehdä muille asiakkaille:
Kiina, Kroatia, Egypti, Iran, Serbia (Jugoslavian peruja oletan), Irak (Saddam malli Jugoslavian lisenssillä), Sudan

Variants[edit]​

  • 2A18 or D-30– basic model, as described.
    • 2A18M or D-30M – new double baffle muzzle brake, square central base plate, towing lunette assembly.
    • 2A18M-1 or D-30M-1 – with semi-automatic loader. Prototype.
    • D-30A – modified recoil system, new muzzle brake.
    • 2S1 Gvozdika self-propelled version.
  • Type 85 or D-30-2Chinese self-propelled version of the D-30.
    • D-30-3 – Chinese upgrade of the Type 56 85 mm field gun with 122 mm weapon.
    • Type 86, variously, Type 83, Type 96 – Chinese licence-production or derivative of the D-30.
  • D30 RH M-94 – Croatian built version, new muzzle brake, redesigned trail, improved hydraulic brake.
  • D 30-M– Egyptian licence version of the D-30.
    • SPH 122 – Self-propelled version, mounted on a modified M109 chassis.
    • T-122 – Self-propelled version, mounted on a modified T-34 chassis.
  • HM 40 or D-30I – Iranian version.[18] Is believed to be an exact copy with no visual or functional changes.[19]
  • D-30J – Yugoslav version of the D-30 – heavily modified version based on license designed by Military Technical Institute Belgrade
    • Saddam – Iraqi designation of Yugoslavia D-30J produced on license bought from Yugoslavia.
    • D-30JA1 – Improved Serbian version – further development of D-30J.
    • Sora 122mm – Self-propelled version of D-30J
    • M-91 "Mona" – Yugoslav variant with the 100 mm ordnance of the MT-12. Prototype only.
  • Khalifa-1 – Sudanese licensed version of the D-30.

EDIT: Lisätty Irak Saddam malli.
 
Viimeksi muokattu:
Wiki lainattua:
With its striking three-leg mounting, the D-30 can be rapidly traversed through 360 degrees. Although no longer manufactured in the nations of the former Soviet Union, the D-30 is still manufactured internationally and is in service in more than 60 countries' armed forces.

Suhtaudun aika skeptisesti. Variantteja käsittelevässä kohdassa mainitaan Kiina, Kroatia, Egypti, Iran, Jugoslavia/Serbia ja Sudan. Mikään noista maista ei kamalasti houkuttele. No, serbeiltä voisi ehkä ostaa, mutta kun se Jugoslavian versio on "raskaasti modifioitu" ja meidän tykkimme taas lienevät NL:n valmistetta.

 
Noin sinänsähän samansukuista kalustoa on myös 2S1 eli kotoisammin 122 PSH 74. Niitä on valmistettu Neuvostoliiton lisäksi ainakin Puolassa ja Bulgariassa, ja NL:n päässäkin ainakin kehitystyö tehtiin Harkovassa (ts. nykyisessä Ukrainassa).


Mutta se kysymys näissä on, että mitä osia missäkin on oikeasti valmistettu. Esimerkiksi panssarivaunutuotannossa Neuvostoliitto oli käsittääkseni sen verran paranoidi, että osatuotanto oli aina hajautettu - Puola ehkä kokoonpani, mutta telapyörät tulivat esim. Tsekkoslovakiasta. Ties vaikka joidenkin komponenttien tuotanto olisi ollut yksinomaan NL:n käsissä.
 
Telatykin ja archerin hinta lienee 10m+ kun niitä pitäisi ostaa ja hankalaa nähdä että 3-4miljardia olisi laittaa tykistön uusimiseen. 122mm korvaajan luultavasti ratkaiseva kriteeri on ammuksen ja tykin hinta. Joka tapauksessa 35 "nato prikaatia" 18 putken orkesterilla tekee 175000 miestä ja 630 tykkiä. Jossain mainitsemasi 600kpl tietämillä pitäisi uskottavasti varustellun maavoiman tykkimäärän olla.
Niin kyllä uudet telatykit ja archerit ovat liian kalliita, siksi jokin Caesarin tyylisempi, manuaalilatauksella ja muuta halvempaa.
 
Jos Suomessa ei 50-luvun pararautaan osata valmistaa osia niin kyllä ihmettelen. Meillä on kuitenkin maailmanluokan metallurginen osaaminen ja valmistus täällä. Tykkejäkin ollaan tehty. Tuossa ole edes elektroniikka.
Kyllä meillä vaihtoputkien valmistaminen onnistuu ainakin 155 K -kalustoon (kun niitä valmistetaan), joten aivan varmasti onnistuu myös 122 mm kalustoon, kunhan vain on oikeat speksit.

Kuitenkaan niitä putkiaihioita ei Suomesta saa nykyisellään, Deleted Member 266 eli veeteetee kertoi, että vielä 80-luvulla Tampella yritti käyttää Lokomon takoaihioita, mutta joutui siirtymään ulkomaisiin.

Suomessa ei ole ikinä tehty modernien tykinputkien autofretoituja takoaihioita (tosin 122 H ja ainakaan 155 K 83 eivät vielä käyttäneet niitä), saatika kovakromattuja. USA:ssahan on nyt tutkittu paljon myös tykinputkien kovakromaamista, ja ilmeisesti sillä saavutetaan moninkertainen käyttöikä vain autofretoituun putkeen verrattuna.
 
Kyseessä lienee joka tapauksessa prosessi joka voidaan oppia. Tietyissä tilanteissa se voi jopa tulla eteen. Käytännössä 122mm korvaaminen voi olla vaikeaa ja maksaa ison kasan rahaa jos sitä edes käytännössä pystyttäisiin korvaamaan ilman että prikaatien tulivoimassa menetään paljon. Korvaava hankinta voisi kustantaa miljardeja. Siinä tilanteessa voi olla järkevää tehdä toisia ratkaisuja ja tällainen voi olla hommata uudet putket 122mm sekä avata oma ammustuotanto.

155mm siirtyminen on länsimaissa ollut varmaan sellainen hyvien aikojen projekti kun on laskettu että joukkoja voidaan samalla supistaa ja jäljelle jäävien joukkojen tulivoima ylläpitää. Tämä kaikki oli ennen kuin venäjä osoitti ikuisen rauhan toiveuneksi. Nyt joukkoja kasvatetaan ja kyllä se tulee vaikuttamaan siihen valtavasti että miten ja millä rahalla nämä varustetaan.
 
Kyseessä lienee joka tapauksessa prosessi joka voidaan oppia. Tietyissä tilanteissa se voi jopa tulla eteen. Käytännössä 122mm korvaaminen voi olla vaikeaa ja maksaa ison kasan rahaa jos sitä edes käytännössä pystyttäisiin korvaamaan ilman että prikaatien tulivoimassa menetään paljon. Korvaava hankinta voisi kustantaa miljardeja. Siinä tilanteessa voi olla järkevää tehdä toisia ratkaisuja ja tällainen voi olla hommata uudet putket 122mm sekä avata oma ammustuotanto.

155mm siirtyminen on länsimaissa ollut varmaan sellainen hyvien aikojen projekti kun on laskettu että joukkoja voidaan samalla supistaa ja jäljelle jäävien joukkojen tulivoima ylläpitää. Tämä kaikki oli ennen kuin venäjä osoitti ikuisen rauhan toiveuneksi. Nyt joukkoja kasvatetaan ja kyllä se tulee vaikuttamaan siihen valtavasti että miten ja millä rahalla nämä varustetaan.

Lähes kaikki kynnelle kykenevät Euroopan maat laajentavat tai perustavat uusia ammustehtaita tekemään juurikin 155 mm ammuksia. Ammusyhdistelmän tekemisen hinta ei nouse vaan laskee, se on täysin eri asia kuin kysyä tämän hetken markkinahintaa olettaen , että kaikki tehtaat edes ottaisivat ulkopuolisia tilauksia sisään kun sota riehuu Euroopassa ja laskea kaikki tulevat investoinnit sillä hinnalla. Se tavallista korkeampi hinta annetaan, jotta kysyjä lopettaa kyselemästä.

155 mm saa myös oikeita kuorma-ammuksia, Suomenkin tulee ostaa rypäleammuksia sekä edelleen lisää Bonuksia tai muita vastaavia kohteeseen hakeutuvia älyammuksia. DCA:n myötä Suomeen varmasti tulee USAn tykkejä ja niiden ammuksia varastoitavaksi kovaa tilannetta sekä harjoittelua varten, takuulla siellä joukossa on rypäleammuksia aika perkeleellinen määrä, miksi meillä ei olisi niitäkin omasta takaa.

Tehokkuudessa ne on aivan eri maailmasta kuin 122 mm vaikka putkia olisi millainen määrä tahansa.

Yksi parhaimmista suojista tykeille, niiden miehistöille sekä huollolle on etäisyys rintamalinjasta ja pelkästään tuon vuoksi 122 mm on huono vastaus jo nyt droonien kyllästämässä ilmatilassa, kehittyneiden vastatykistötutkien aikana ja vain heikkenee jatkossa.

PV:llä oli suunnitelma luopua niistä jo ennen NATO jäsenyyttä ja se nyt ei ainakaan puolla tuon reliikin säilyttämistä yhtään pidempään kuin mitä niihin nykyisellään on ammuttavaa. Aivan kärjessä sen suhteen mitä Ukrainaan voisi olla lähetettävissä meiltä.
 
Jalkaväki rakastaa tykistöä jolla on pieni varmuusetäisyys. Rynnäkkötasa on lähempänä. Raskaalla vaunulla olisi uskaltanut ajaa 150 m päähän epäsuoran tulen tukemana vs. 300+ metriä.

Kaikki ei ole aina kiinni siitä, että iso on parempi, 300+ m käsiasetulenalla on pitkä matka tai kertasinkojen tulessa.
 
Lähes kaikki kynnelle kykenevät Euroopan maat laajentavat tai perustavat uusia ammustehtaita tekemään juurikin 155 mm ammuksia. Ammusyhdistelmän tekemisen hinta ei nouse vaan laskee, se on täysin eri asia kuin kysyä tämän hetken markkinahintaa olettaen , että kaikki tehtaat edes ottaisivat ulkopuolisia tilauksia sisään kun sota riehuu Euroopassa ja laskea kaikki tulevat investoinnit sillä hinnalla. Se tavallista korkeampi hinta annetaan, jotta kysyjä lopettaa kyselemästä.

155 mm saa myös oikeita kuorma-ammuksia, Suomenkin tulee ostaa rypäleammuksia sekä edelleen lisää Bonuksia tai muita vastaavia kohteeseen hakeutuvia älyammuksia. DCA:n myötä Suomeen varmasti tulee USAn tykkejä ja niiden ammuksia varastoitavaksi kovaa tilannetta sekä harjoittelua varten, takuulla siellä joukossa on rypäleammuksia aika perkeleellinen määrä, miksi meillä ei olisi niitäkin omasta takaa.

Tehokkuudessa ne on aivan eri maailmasta kuin 122 mm vaikka putkia olisi millainen määrä tahansa.

Yksi parhaimmista suojista tykeille, niiden miehistöille sekä huollolle on etäisyys rintamalinjasta ja pelkästään tuon vuoksi 122 mm on huono vastaus jo nyt droonien kyllästämässä ilmatilassa, kehittyneiden vastatykistötutkien aikana ja vain heikkenee jatkossa.

PV:llä oli suunnitelma luopua niistä jo ennen NATO jäsenyyttä ja se nyt ei ainakaan puolla tuon reliikin säilyttämistä yhtään pidempään kuin mitä niihin nykyisellään on ammuttavaa. Aivan kärjessä sen suhteen mitä Ukrainaan voisi olla lähetettävissä meiltä.
Haastan vielä vähän. Milloin länsimaat ovat oikeasti sotineet viimeeksi? Vuosikymmenet varauduttiin krihaan ja epäsymmetriseen terroristi sotaan. Nyt ollaan taas pisteessä jossa tulee varautua perinteiseen sotaan. Siellä sillä tykistöllä on edelleen suuri merkitys ja en usko että meillä koskaan saadaan 155mm riittävää määrää.
 
K9-panssarihaupitsit valmistuvat vuoteen 2030 mennessä
Millog huoltaa, muokkaa ja päivittää Moukareita 8,1 M€:lla. Viimeiset on muokattu vuoteen 2030 mennessä. Toivottavasti kaikki tänne laivatut Moukarit ovat jo nyt liikunta- ja ampumakykyisiä. Grop alkeiskoulukoneiden käyttöönoton vaikeuksien ei tarvitsisi toistua.
 
Jalkaväki rakastaa tykistöä jolla on pieni varmuusetäisyys. Rynnäkkötasa on lähempänä. Raskaalla vaunulla olisi uskaltanut ajaa 150 m päähän epäsuoran tulen tukemana vs. 300+ metriä.

Kaikki ei ole aina kiinni siitä, että iso on parempi, 300+ m käsiasetulenalla on pitkä matka tai kertasinkojen tulessa.

Juuri tämän vuoksi peräänkuulutankin monipuolisuutta 122 mm korvauksen miettimisessä. Kohteen yläpuolella räjähtävillä viuhkadrooneilla voi iskeä siihen etulinjan miehitykseen kun Jv-etenee, tai Nemo tyyppisillä 120 mm heittimillä tai raketinheittimien esimerkiksi Accular tyyppisillä tarkemmilla ammuksilla, joiden CEP on 10 m ja tuhovoima aivan eri luokkaa. Jv-voidaan myös varustaa hieman paremmin suojaamaan omaa toimintaansa esimerkiksi kranaattikonekivääreillä.

Haastan vielä vähän. Milloin länsimaat ovat oikeasti sotineet viimeeksi? Vuosikymmenet varauduttiin krihaan ja epäsymmetriseen terroristi sotaan. Nyt ollaan taas pisteessä jossa tulee varautua perinteiseen sotaan. Siellä sillä tykistöllä on edelleen suuri merkitys ja en usko että meillä koskaan saadaan 155mm riittävää määrää.

Mitä sillä on merkitystä mihinkään kun kaikki kuitenkin nyt näkevät, että tarvetta on? Ei kannata antaa yhtään tasoitusta kaluston suorituskyvyssä etenkään kun meidän ikäluokat on pienenemässä ja suorituskykyä pitäisi mieluummin nostaa kuin säilyttää, se ei tapahdu vain tekohengittämällä edellisen vuosisadan puolivälin kalustoa hamaan tulevaisuuteen vaan per putki ja per taistelija täytyy löytyä lisää ulottuvuutta sekä iskukykyä.

Raketinheittimillä, drooneilla ja 155 mm (erikoisammuksilla) voi aloittaa ryssien pysäyttämisen jo ennen kuin ne tulevat rajan yli, 122 mm ei voi, tällä on valtava merkitys siihen minkälaiseen tulijyrään omat etulinjan joukot mahdollisesti joutuvat.

Paperilla 122 mm voi vielä näyttää, että se olisi tyhjää parempi, mutta lyhyen kantamansa vuoksi se tulisi näyttäytymään todella haavoittuvalta suhteessa omaan panokseensa tappioluetteloissa, ja erityisesti ne jotka yrittävät huoltaa noita lähelle rintamaa, koska huoltoajoneuvo ei voi edes piiloutua kuten tykki vaan sen on ajettava teitä myöten.
 
Jalkaväki rakastaa tykistöä jolla on pieni varmuusetäisyys. Rynnäkkötasa on lähempänä. Raskaalla vaunulla olisi uskaltanut ajaa 150 m päähän epäsuoran tulen tukemana vs. 300+ metriä.

Kaikki ei ole aina kiinni siitä, että iso on parempi, 300+ m käsiasetulenalla on pitkä matka tai kertasinkojen tulessa.

Onhan meillä edelleen heittimet, ei tarvitse luikkia 300m.
 
Nemon kaltaista varmasti tulee monelle armeijalle lisää joka tapauksessa, mutta mimmoinen etäisyys niillä on 122mm D-30 verrattuna?
 
Raketinheittimillä, drooneilla ja 155 mm (erikoisammuksilla) voi aloittaa ryssien pysäyttämisen jo ennen kuin ne tulevat rajan yli, 122 mm ei voi, tällä on valtava merkitys siihen minkälaiseen tulijyrään omat etulinjan joukot mahdollisesti joutuvat.
Siinäpä se, 155mm kalustoa tarvitas paljon lisää (mikä on kallista), jotta niitä riittää myös siihen etulinjaan ampumaan, nykyiset vähäiset 155mm tykit ja raskaat heittimet tarvitaan juuri siihen vastatykistö toimintaan ja niiden kauempana etulinjasta olevien maalien tuhoamiseen.
Tietysti kun rahaa löytyy ja 122mm kalusto kuluu loppuun leirikäytössä, niin sitten korvataan ne 155m kalustolla ja 120mm NEMO heittimillä. Siihen asti pidetään ammusta kaikille varastossa, ja eiköhän suomi pysty itse valmistamaan niitä ammuksia myös 122mm tykeille, kun ja jos se toinen linja valmistuu.
Ps.(ostetaan vaikka joku poistuvan linja jostain itä-blokin maasta)
 
Back
Top