Tämä etu pienenee sitä mukaa kun 122 mm harvinaistuu lähialueillamme. Ex-itäblokin Nato-maat käsittääkseni vaihtavat täyttä häkää länsikalustoon ja nyt Ukrainan myötä homma kiihtynee entisestään, kun vanhat on dumpattu sinne.
Kuitenkin isot tuottajat, kuten Pakistan ym. jatkavat varmasti 122 mm kranaattien tuottamista hamaan tulevaisuuteen. USA on ainakin ennen liittolaisilleen toimittanut myös noita pakistanilaisia ampumatarvikkeita.
Suorituskykyjä korvattaessa vedettävää kenttätykkiä ei välttämättä korvata vedettävällä kenttätykillä. Meillähän ajetaan vahvuuksiin entistä isompaa roolia näyttelemään niin 155 mm tykistöä (K9 Moukari) kuin vielä järeämpää vaikutuskykyä (MLRS + F35). Tuohon voisi vielä ilmestyä vaikkapa Nemoja 6X6-alustalla tietyille joukoille ja lisää vedettäviä kranaatinheittimiä puolustuksellisemmille joukoille.
Toisaalta GMLRS ja F-35:n pommit eivät aja lainkaan samaa asiaa massamaisesta tulenkäytöstä tulivalmisteluissa (ja ilmatuki vaatii OPTJA-JTAC-reitin ja kaikki resurssiallokaatiot aina ilmavoimia myöten), häirintänä jne. ja 120 mm KRH on tulenteholtaan oleellisesti heikompi ja kantamakin noin kolmanneksen huonompi (tai puolet, jos on 122 mm pitkän kantaman ampumatarvike käytössä).
Orgaanisen tai käytännössä orgaanisen 122 mm tykistön (niin, nythän se ei ole enää täysin orgaanista, mutta määrä on yhä sama) etu on se, että se on joukolla käytössä juuri silloin kun sitä tarvitaan ja juuri sille osalle, jolle suojajoukkojen pataljoona sitä haluaa.
Sinänsähän D-30 on toki hyväksi kehuttu ja ennen kaikkea tykit on jo olemassa ja niille on jo käyttäjiä. Mutta onhan 122 mm tykistömme silti lyhytkantamaista. Enkä tiedä noista pitkän kantaman kranaateista, mitä niiden hinnat ja hajonnat lie?
Hajonta on samaa luokkaa kuin 155 mm tykeillä, eli n. 18-22 km kohdalla rauhan ajan hinnoilla tulee halvemmaksi siirtyä PGK-sytyttimellisiin kranaatteihin, jos ammutaan pistemaalia. Sitä kauemmas ei taktista tulenkäyttöä kannatakaan juuri ampua.
Ja mainitulla parannetulla kotimaisella ampumatarvikkeella päästäisiin juuri tuohon.
Samaan aikaan vedettävä tykki on hidas ja suojaton. Riittääkö selviytymiskyky tulevaisuuden taistelukentällä? Vai onko se itsemurhatehtävä - kerran ammut, tulet paikannetuksi vastatykistötutkalla ja kohta on "GMLRS" niskassa? (Eikös Ukraina tee tätä jo vanjalle... joten vanjakin voisi ehkä tehdä meille seuraavassa sodassa.)
Tykki- ja ammuspoterot, tuliasemien naamioverkottaminen, siirrettävät sirpalesuojat jne., näitähän on meillä jo suunniteltu ennen Ukrainan sotaa. Suomalainen tapa hajauttaa tuliyksikkö ei myöskään suosi vastatykistön käyttöä yhtä tehokkaasti. Ennemmin näkisin ongelmaksi Lancetin kaltaiset ja myöhemmin myös AI-droonit kuin konventionaalisen vastatykistötoiminnan.
Kiertokaukoputkelle voisi suunnitella jonkunlaisen panssarisuojuksen ja kevlarit rekyylikoneistolle, niin tulitehtävän jälkeen voisi suojautua tuliasemaryhmälle tehtyyn korsuun odottamaan uutta tulitehtävää. Näin sekä ryhmä että tykki kestäisivät vastatykistötoiminnan.
Jos oltiin ajateltu, että niillä täytyy enää ampua vain kriha hommissa? Kulutus kymmeniä tai korkeintaan satoja laukauksia. Eihän tällaistakaan sotaa pitänyt enää tulla mitä Ukrainassa käydään. Näistä oli aika ajanut ohitse.
Briteillä oli muuten näissä savimajaoperaatioissa ongelmana 155 mm kranaattien liian suuri varmuusetäisyys ja niiden aiheuttamat sivulliset tappiot. Tätä ratkaisemaan jotkut ehdottivatkin uutta väljyyttä, luokkaa 122-127-130 mm, mutta idea ei realisoitunut.
Jos Suomessa kranaatti linjastoja avataan niin eiköhän niistä saada ulos 122mm kranaattia siinä missä 155mm. Toki ei varmaan samaan aikaan mutta eri erissä. Uusia tykinpuntia syntyy sitten vastaavalla tavalla. Jos meillä on toimiva tykki ja järjestelmä ja ainut ongelma on se, että kranaateissa tekee tiukkaa niin kaipa niitä lisää saa valmistettua?
Ymmärtääkseni nyt kun Vammaskosken tehdasta laajennetaan, niin sen jälkeen olisi mahdollista tuottaa kahta eri kaliiperia yhtä aikaa.
Mutta onko se järkevää rahankäyttöä? 130 ja 152 mm tykistö meni jo aiemmin pataan ampumatarvikkeiden vanhentuessa käsiin, ei tuhlattu rahaa uusiin kuuliin.
152 mm (152 K 89) meni vasta Ukrainaan pois.
Mikä siinä 122 millisessä on niin pyhää, ettei siitä voi luopua?
Se, että ilman sitä suojajoukkojen tulivoimaisin asejärjestelmä lakkaa olemasta. Nykyistä 155 mm kalustoa ei saa hajautettua riittävästi tämän aukon täyttämiseksi, eikä se olisi järkevääkään, koska sitä tarvitaan operatiivisilla joukoilla ja ylijohdon reservinä, ja sille on tehtäviä mm. erikoisampumatarvikkeiden käytössä ja operatiivisessa tulenkäytössä.
122 H:n poistaminen vaatisi merkittäviä, kolminumeroisia 155 K -kaluston tai muun 155 mm tykistön uushankintoja. Mielellään 200+ kappaletta vähintään 12 tykin patteristoihin jaotettuna, jotta ei tule ongelmaa siitä, ettei tuliyksikköjä riittäisi (niin, yksi tuliyksikkö pystyy toteuttamaan vain yhtä tulitehtävää kerrallaan ja vain rajallisen määrän tulitehtäviä tietyssä aikayksikössä, ja vain yksi tulenjohtaja voi saada tulenkäytön etuoikeuden yhteen tuliyksikköön).