Tykistö

Steroetäisyysmittari on erinomainen väline, ja ne ovat myös optiselta laadultaan erittäin hyviä. Taitava mittaaja mittaa sillä yhtä nopeasti ja tarkemmin kuin laseretäisyysmittarilla (2 metrin tarkkuudella, kiitos asteikon). Se ei myöskään paljasta laservaroittimilla varustetuille kohteille niitä mitattavan, eikä ole sääriippuvainen niin kuin laseretäisyysmittari (jossa pitää sa-tilanteessa ottaa suodin pois, jotta esim. sumuisella säällä pystyy mittaamaan, jos silläkään onnistuu).

Stereoetäisyysmittarin ainoa merkittävä ongelma on se, että sen käyttöön pitää kouluttaa ja stereoetäisyysmittarilla hahmotuskyky korreloi samojen ominaisuuksien kanssa kuin johtajakoulutukseen tehtävät valinnat (käytännössä ÄO:n/P1-kokeen tuloksen kanssa), jolloin stereoetäisyysmittarille testillä koulutettavaksi valittavat usein joudutaan nappaamaan niiden joukosta, jotka kelpaisivat myös johtajakoulutukseen. Toiset pienemmät ongelmat ovat se, että stereoetäisyysmittari pitää säätää mittaajan silmille tiedettyä matkaa hyödyntäen ja kukaan muu ei voi mitata toisen mittaajan silmille säädetyllä mittarilla (ellei ole optisesti täysin samalla tavalla taittavat silmät samalla etäisyydellä toisistaan), ja se, että se ei sovellu oikein pitkille matkoille.


Porro-prismakiikarissa on pienempi valohävikki ja vääristymä kuin kattoprismakiikarissa (piiruasteikko pitää paremmin kutinsa ja kuvanlaatu mahdollistaa havainnoinnin koko kuva-alalta paremmin), ja tuollainen raskas nivelrakenne on hyvä varusmieskäyttöä (tai kenttäkäyttöä) varten. Muistaakseni PV (vai olikohan Bundeswehr) testasi Steinerin kiikareita, ja niiden nivelrakenne ei ole varusmiehenkestävä.

Lisäksi Porro-prismakiikari on helpompi tiivistää vesitiiviiksi ja sen stereoskooppinen hahmotuskyky on parempi. Haittapuolena on kattoprismakiikaria suurempi paino.
En käy haastamaan, kun en asiaa tarkasti tiedä tai muista. Omakohtaisena kokemuksena voin kuitenkin sanoa, että mittaamisen mahdollistavaa stereonäköä ei joko ole kaikilla, tai sitten kaikki eivät saa siihen riittävää kokemusta. Itse koin vuonna 1993 Rovajärvellä ahaa -elämyksen yhden taukopäivän aikana, kun pyysin mittaajalta harakkaleimattua putkea lainaksi. Muutaman minuutin tihrustelun jälkeen se asteikko tavallaan putosi edesä olevaan maastoon ja mittaaminen onnistui hyvin tarkasti. Jos muistan oikein, tämä edellytti omanlaisensa katselutavan omaksumista, eli vähän samaa tapaa, kuin esim. punapistetähtäimellä tähtäämistä, jossa katse ei kohdistu suoraan asteikkoon, vaan kohteeseen, ja aivot tekevät yhdistämisen. Oli siinä muistaakseni jonkinlainen ero varsinaisen, koulutetun mittaajan mittauksissa ja omissani, mutta riittävän lähellä oltiin.
 
Jos Suomessa kranaatti linjastoja avataan niin eiköhän niistä saada ulos 122mm kranaattia siinä missä 155mm. Toki ei varmaan samaan aikaan mutta eri erissä. Uusia tykinpuntia syntyy sitten vastaavalla tavalla. Jos meillä on toimiva tykki ja järjestelmä ja ainut ongelma on se, että kranaateissa tekee tiukkaa niin kaipa niitä lisää saa valmistettua?

Puolustusministeri Häkkäsen haastattelussa käsiteltiin tuota Nammon hakemusta kokonaan uuden ammustehtaan rakentamisesta.

Kauan on tuonkin asian vatulointi kestänyt. Aikaa menee ja tupakkia palaa. Luulisi että näin vahvoille markkinoille tuollainen investointipäätös ei ihan näin kauan pitäisi kestää.
 
Jos Suomessa kranaatti linjastoja avataan niin eiköhän niistä saada ulos 122mm kranaattia siinä missä 155mm. Toki ei varmaan samaan aikaan mutta eri erissä. Uusia tykinpuntia syntyy sitten vastaavalla tavalla. Jos meillä on toimiva tykki ja järjestelmä ja ainut ongelma on se, että kranaateissa tekee tiukkaa niin kaipa niitä lisää saa valmistettua?

Mutta onko se järkevää rahankäyttöä? 130 ja 152 mm tykistö meni jo aiemmin pataan ampumatarvikkeiden vanhentuessa käsiin, ei tuhlattu rahaa uusiin kuuliin. 7,62x39 mm rynnäkkökiväärejäkin voisi ylläpitää loputtomiin, mutta sen sijaan luovumme niistä DDR-patruunavarannon vanhentuessa käsiin ensi vuosikymmenellä ja hankimme uudet rynkyt uudessa kaliberissa. Mikä siinä 122 millisessä on niin pyhää, ettei siitä voi luopua?
 
Puolustusministeri Häkkäsen haastattelussa käsiteltiin tuota Nammon hakemusta kokonaan uuden ammustehtaan rakentamisesta.

Kauan on tuonkin asian vatulointi kestänyt. Aikaa menee ja tupakkia palaa. Luulisi että näin vahvoille markkinoille tuollainen investointipäätös ei ihan näin kauan pitäisi kestää.

Viittaat siis haastatteluun Ylellä? Ei se kai firmasta ole kiinni, vaan siitä, että valtiolta ja EU:lta halutaan rahaa. Byrokratian prosessit ovat tyypillisesti hitaat ja omalla rahalla tehdessä on aina se riski, että kysyntä romahtaa kriisiä edeltäneelle tasolle, jos Ukrainan tilanne rauhoittuu.

Nammo Lapua Oy toivoo valtion tukea uuteen ammustehtaaseen​

Suomessa sijaitseva Nammo Lapua Oy on yksi Euroopan suurimmista ammusvalmistajista ja se on kertonut viisinkertaistaneensa tykistöammusten tuotannon Ukrainan sodan vuoksi.

Yhtiö on ilmoittanut halukkuutensa lisätä tuotantoa entisestään ja se on hakenut tukea uuteen tehdashankkeeseensa EU:lta ja toivoo sitä myös Suomen valtiolta.

Häkkänen kertoo valtion jo rahoittaneen Nammoa aikaisemmin.

– Allekirjoitin joulukuussa päätöksen, jolla yli kaksinkertaistetaan raskaiden ampumatarvikkeiden kotimainen tuotantokapasiteetti. Tämä päätös sisältää 24 miljoonaa euroa valtion rahoitusta tuotannon kasvattamiseen. Tästä rahoituksesta merkittävin osa kohdentuu kotimaisen ammusteollisuuden tuotantolinjojen investointeihin.

Puolustusministeri Antti Häkkänen oli lauantaina TV1:n Ykkösaamun vieraana. Voit katsoa koko lähetyksen Yle Areenasta.
 
Painaako pakattu 122 puolet siitä mitä pakattu 155? Tai mahtuuko se puoleen tilaan? Nämä ihan vilpittöminä kysymyksinä, koska en tunne asiaa. Molemmat ovat logistiikan kannalta olennaisia asioita. Eikä kokonaisuutta tarkastellessa voine sivuuttaa myöskään sitä, että 155-millisessä on enemmän jerkkua ja sitä tarvitaan vähemmän. Jos tulta on käytettävä molemmilla väljyyksillä tietyn vaikutuksen saamiseksi X tonnia, niin kevyemmästä kranaatista ei koidu isoa iloa. Ei etenkään jos "tonni vaikutusta" pakattuna painaa enemmän, tai vie kuljetuksessa enemmän tilaa. Toivotun vaikutuksen osalta ei varmaan ole yleispätevää laskukaavaa, vaan maalityyppi ja tilanne ovat tapauskohtaisia muuttujia.

Maallikkona ja ummikkona en näe estettä sille että säilyttäisimme 122mm tykistön ja hankkisimme sille jatkossakin uusia ampumatarvikkeita. Kaluston vaihto 105mm väljyyteen tai jonkun uniikin uuden väljyyden ja sitä käyttävien aseiden kehittely taas kuulostaa hulluudelle.
122 H 63 painaa 3,3 tonnia, 155 K 83 9,5 tonnia ja 155 K 98 14,8 tonnia. Muita mittoja nyt en löytänyt. Kahta ensimmäistä käsitelleenä ensimmäinen on pieni ja näppärä, nopea ajaa asemaan ja laittaa ampumakuntoon ja takaisin kuljetuskuntoon. Toisen kanssa ährätessä menee enemmän aikaa. Nykyään varmaan vastatykistötoiminta on nopeampaa kuin varusmiesaikanani, silloin puhuttiin, että 122:n ehtisi ajaa pois asemasta ennen kuin vihun kranaatit on perillä. Tiedä sitten. Raskaamman kalusto etuja sitten tietysti isommat kranaatit ja pidempi kantama.
 
122 H 63 painaa 3,3 tonnia, 155 K 83 9,5 tonnia ja 155 K 98 14,8 tonnia. Muita mittoja nyt en löytänyt. Kahta ensimmäistä käsitelleenä ensimmäinen on pieni ja näppärä, nopea ajaa asemaan ja laittaa ampumakuntoon ja takaisin kuljetuskuntoon. Toisen kanssa ährätessä menee enemmän aikaa. Nykyään varmaan vastatykistötoiminta on nopeampaa kuin varusmiesaikanani, silloin puhuttiin, että 122:n ehtisi ajaa pois asemasta ennen kuin vihun kranaatit on perillä. Tiedä sitten. Raskaamman kalusto etuja sitten tietysti isommat kranaatit ja pidempi kantama.
Tykki on tietenkin kevyempi, se on selvää. Samoin kranaatti. Minua kiinnosti lähinnä onko 122mm tuliyksikön ampumatarvikehuolto kranaatin tapaan logistisesti puolet kevyempi, kuin 155mm mikäli huomioidaan kaikki muuttujat. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

Kunhan tässä nostan omaa häntääni. Luin vastikään jostain, että ammattilaiset lähestyvät sodankäyntiä logistiikan kautta :cool:
 
Mutta onko se järkevää rahankäyttöä? 130 ja 152 mm tykistö meni jo aiemmin pataan ampumatarvikkeiden vanhentuessa käsiin, ei tuhlattu rahaa uusiin kuuliin. 7,62x39 mm rynnäkkökiväärejäkin voisi ylläpitää loputtomiin, mutta sen sijaan luovumme niistä DDR-patruunavarannon vanhentuessa käsiin ensi vuosikymmenellä ja hankimme uudet rynkyt uudessa kaliberissa. Mikä siinä 122 millisessä on niin pyhää, ettei siitä voi luopua?
Sitä en osaa sanoa. Meillä on kuitenkin x määrä prikaateja ja näille tarvitaan y määrä tykkejä. Meillä ei oikein omasta mielestä ole varaa tiputtaa putkien määrää jos halutaan huomioida väistämättömän tappiot ja sen että vihollinen pysäytetään tulella myös Suomessa. Ilmavoimat täsmä-pommeineen voi toimia tykistön korvaajana ajallisesti ja paikallisesti mutta ei 24/7.

Jos halutaan pitää nykyinen putkimäärä ja nykyinen tulenteho ei voida 122 millistä korvata 120 millin heittimillä koska näitä tarvittaisiin paljon enemmän ja logistiikan määrä lisääntyisi. 155 millistä teoriassa riittäisi pienempi määrä koska tuli on yltävämpää ja tehokkaampaa mutta putket tukevat vain yhtä taistelua tai toimea kerrallansa. Näen siis, että putkien määrällä on myös väliä. Jos taas korvattaisiin 122 milliset, 155 millisillä tai tarkennettuna K9:llä niin logistiikka voisi muodostua entistä vaikeammaksi. Näen siis, että 120mm kranaatin heittimen ja 155mm tykin välissä on edelleenkin paikkansa jollekin jolla saadaan kohteeseen parempi teho mitä 120mm ja joka kattaa laajemman alueen mutta jolla on 155mm kevyempi logistiikka. 122 millistä meillä on ja toisin kuin Sergei jota tunnutaan teko hengittävän vielä pitkään niin 122mm käy ja kukkuu kunhan siihen on ammuttavaa. Sen ei ole vanhentunut siihen tehtävään johon se 50-luvulla on tehty eli tekemään kipeää vihollisen suojaamattomassa voimassa.
 
Ukrainasta on opittu, että vanha ja toimiva ase on paljon parempi kuin ei asetta lainkaan. Siksi lähitulevaisuuden itäsuomalaisella tst-kentällä on aivan varmasti käyttöä myös viisituumaisille vedettäville pstoille.

En juuri anna painoarvoa länsimaisille 2000-luvun tykistön kehitystrendeille, koska niitä ei ole suunniteltu laajamittainen sodankäynti mielessä.
 
Mikä siinä 122 millisessä on niin pyhää, ettei siitä voi luopua?
Kyllä siitä voidaan luopua jos tilalle saadaan tarpeeksi jotain muuta korvaamaan poistuvan tulivoima.
Uutta kalustoa pitää olla riittävä määrä jotta sitä tulitukea riittää yhtäaikaa joka puolelle tarvittaessa.
Taitaa tulla todella kalliiksi nopea uuden riittävän kaluston hankinta, korvataan 122mm vähitellen, pidetään sen ajan huoli, että ammuksia riittää.
 
Tämä etu pienenee sitä mukaa kun 122 mm harvinaistuu lähialueillamme. Ex-itäblokin Nato-maat käsittääkseni vaihtavat täyttä häkää länsikalustoon ja nyt Ukrainan myötä homma kiihtynee entisestään, kun vanhat on dumpattu sinne.
Kuitenkin isot tuottajat, kuten Pakistan ym. jatkavat varmasti 122 mm kranaattien tuottamista hamaan tulevaisuuteen. USA on ainakin ennen liittolaisilleen toimittanut myös noita pakistanilaisia ampumatarvikkeita.

Suorituskykyjä korvattaessa vedettävää kenttätykkiä ei välttämättä korvata vedettävällä kenttätykillä. Meillähän ajetaan vahvuuksiin entistä isompaa roolia näyttelemään niin 155 mm tykistöä (K9 Moukari) kuin vielä järeämpää vaikutuskykyä (MLRS + F35). Tuohon voisi vielä ilmestyä vaikkapa Nemoja 6X6-alustalla tietyille joukoille ja lisää vedettäviä kranaatinheittimiä puolustuksellisemmille joukoille.
Toisaalta GMLRS ja F-35:n pommit eivät aja lainkaan samaa asiaa massamaisesta tulenkäytöstä tulivalmisteluissa (ja ilmatuki vaatii OPTJA-JTAC-reitin ja kaikki resurssiallokaatiot aina ilmavoimia myöten), häirintänä jne. ja 120 mm KRH on tulenteholtaan oleellisesti heikompi ja kantamakin noin kolmanneksen huonompi (tai puolet, jos on 122 mm pitkän kantaman ampumatarvike käytössä).

Orgaanisen tai käytännössä orgaanisen 122 mm tykistön (niin, nythän se ei ole enää täysin orgaanista, mutta määrä on yhä sama) etu on se, että se on joukolla käytössä juuri silloin kun sitä tarvitaan ja juuri sille osalle, jolle suojajoukkojen pataljoona sitä haluaa.

Sinänsähän D-30 on toki hyväksi kehuttu ja ennen kaikkea tykit on jo olemassa ja niille on jo käyttäjiä. Mutta onhan 122 mm tykistömme silti lyhytkantamaista. Enkä tiedä noista pitkän kantaman kranaateista, mitä niiden hinnat ja hajonnat lie?
Hajonta on samaa luokkaa kuin 155 mm tykeillä, eli n. 18-22 km kohdalla rauhan ajan hinnoilla tulee halvemmaksi siirtyä PGK-sytyttimellisiin kranaatteihin, jos ammutaan pistemaalia. Sitä kauemmas ei taktista tulenkäyttöä kannatakaan juuri ampua.
Ja mainitulla parannetulla kotimaisella ampumatarvikkeella päästäisiin juuri tuohon.

Samaan aikaan vedettävä tykki on hidas ja suojaton. Riittääkö selviytymiskyky tulevaisuuden taistelukentällä? Vai onko se itsemurhatehtävä - kerran ammut, tulet paikannetuksi vastatykistötutkalla ja kohta on "GMLRS" niskassa? (Eikös Ukraina tee tätä jo vanjalle... joten vanjakin voisi ehkä tehdä meille seuraavassa sodassa.)
Tykki- ja ammuspoterot, tuliasemien naamioverkottaminen, siirrettävät sirpalesuojat jne., näitähän on meillä jo suunniteltu ennen Ukrainan sotaa. Suomalainen tapa hajauttaa tuliyksikkö ei myöskään suosi vastatykistön käyttöä yhtä tehokkaasti. Ennemmin näkisin ongelmaksi Lancetin kaltaiset ja myöhemmin myös AI-droonit kuin konventionaalisen vastatykistötoiminnan.

Kiertokaukoputkelle voisi suunnitella jonkunlaisen panssarisuojuksen ja kevlarit rekyylikoneistolle, niin tulitehtävän jälkeen voisi suojautua tuliasemaryhmälle tehtyyn korsuun odottamaan uutta tulitehtävää. Näin sekä ryhmä että tykki kestäisivät vastatykistötoiminnan.

Jos oltiin ajateltu, että niillä täytyy enää ampua vain kriha hommissa? Kulutus kymmeniä tai korkeintaan satoja laukauksia. Eihän tällaistakaan sotaa pitänyt enää tulla mitä Ukrainassa käydään. Näistä oli aika ajanut ohitse.
Briteillä oli muuten näissä savimajaoperaatioissa ongelmana 155 mm kranaattien liian suuri varmuusetäisyys ja niiden aiheuttamat sivulliset tappiot. Tätä ratkaisemaan jotkut ehdottivatkin uutta väljyyttä, luokkaa 122-127-130 mm, mutta idea ei realisoitunut.

Jos Suomessa kranaatti linjastoja avataan niin eiköhän niistä saada ulos 122mm kranaattia siinä missä 155mm. Toki ei varmaan samaan aikaan mutta eri erissä. Uusia tykinpuntia syntyy sitten vastaavalla tavalla. Jos meillä on toimiva tykki ja järjestelmä ja ainut ongelma on se, että kranaateissa tekee tiukkaa niin kaipa niitä lisää saa valmistettua?
Ymmärtääkseni nyt kun Vammaskosken tehdasta laajennetaan, niin sen jälkeen olisi mahdollista tuottaa kahta eri kaliiperia yhtä aikaa.

Mutta onko se järkevää rahankäyttöä? 130 ja 152 mm tykistö meni jo aiemmin pataan ampumatarvikkeiden vanhentuessa käsiin, ei tuhlattu rahaa uusiin kuuliin.
152 mm (152 K 89) meni vasta Ukrainaan pois.

Mikä siinä 122 millisessä on niin pyhää, ettei siitä voi luopua?
Se, että ilman sitä suojajoukkojen tulivoimaisin asejärjestelmä lakkaa olemasta. Nykyistä 155 mm kalustoa ei saa hajautettua riittävästi tämän aukon täyttämiseksi, eikä se olisi järkevääkään, koska sitä tarvitaan operatiivisilla joukoilla ja ylijohdon reservinä, ja sille on tehtäviä mm. erikoisampumatarvikkeiden käytössä ja operatiivisessa tulenkäytössä.

122 H:n poistaminen vaatisi merkittäviä, kolminumeroisia 155 K -kaluston tai muun 155 mm tykistön uushankintoja. Mielellään 200+ kappaletta vähintään 12 tykin patteristoihin jaotettuna, jotta ei tule ongelmaa siitä, ettei tuliyksikköjä riittäisi (niin, yksi tuliyksikkö pystyy toteuttamaan vain yhtä tulitehtävää kerrallaan ja vain rajallisen määrän tulitehtäviä tietyssä aikayksikössä, ja vain yksi tulenjohtaja voi saada tulenkäytön etuoikeuden yhteen tuliyksikköön).
 
Briteillä oli muuten näissä savimajaoperaatioissa ongelmana 155 mm kranaattien liian suuri varmuusetäisyys ja niiden aiheuttamat sivulliset tappiot. Tätä ratkaisemaan jotkut ehdottivatkin uutta väljyyttä, luokkaa 122-127-130 mm, mutta idea ei realisoitunut.
Sama homma suomessa, varsinkin hyökkäyksen valmistelussa. Murkulan koko ja siten varoetäisyys pienenee kun omat lähestyvät naapurin poteroja. Isommat tykit siirtävät tulta risteysalueille estämään täydennystä. Onko 122 tai 105mm siihen oikea ratkaisu on jonkun fiksumman arvioitava. Toisaalta 122psh olisi minusta ihan säilytyskelpoinen laite, tällä voisi hyökkäystäkin tukea.

155mm teloilla tulee 96. Vähintään 100 uutta vedettävää olisi hankittava, tosin niidenkin hinta on nyt 2-3 miljoonaa kappale. Suomen k9 diili alkaa vaikuttaa ryöstöltä näissä olosuhteissa.
 
Toisaalta GMLRS ja F-35:n pommit eivät aja lainkaan samaa asiaa massamaisesta tulenkäytöstä tulivalmisteluissa (ja ilmatuki vaatii OPTJA-JTAC-reitin ja kaikki resurssiallokaatiot aina ilmavoimia myöten), häirintänä jne. ja 120 mm KRH on tulenteholtaan oleellisesti heikompi ja kantamakin noin kolmanneksen huonompi (tai puolet, jos on 122 mm pitkän kantaman ampumatarvike käytössä).

Orgaanisen tai käytännössä orgaanisen 122 mm tykistön (niin, nythän se ei ole enää täysin orgaanista, mutta määrä on yhä sama) etu on se, että se on joukolla käytössä juuri silloin kun sitä tarvitaan ja juuri sille osalle, jolle suojajoukkojen pataljoona sitä haluaa.

Niin, mikrotasolla ne eivät tietenkään aja samaa asiaa. Suuressa kuvassa vaikuttamisen painopiste sen sijaan on siirtymässä vihollisen selustaan sekä kotimaisissa hankinnoissa että liittoutumisen myötä, mikä vaikuttaa suoraan myös mikrotason tarpeisiin. Täysivahvuisen prikaatin vyöryminen puolustavan pataljoonan silmille on päivä päivältä vähemmän todennäköinen uhkakuva.

Tykki- ja ammuspoterot, tuliasemien naamioverkottaminen, siirrettävät sirpalesuojat jne., näitähän on meillä jo suunniteltu ennen Ukrainan sotaa. Suomalainen tapa hajauttaa tuliyksikkö ei myöskään suosi vastatykistön käyttöä yhtä tehokkaasti. Ennemmin näkisin ongelmaksi Lancetin kaltaiset ja myöhemmin myös AI-droonit kuin konventionaalisen vastatykistötoiminnan.

Kiertokaukoputkelle voisi suunnitella jonkunlaisen panssarisuojuksen ja kevlarit rekyylikoneistolle, niin tulitehtävän jälkeen voisi suojautua tuliasemaryhmälle tehtyyn korsuun odottamaan uutta tulitehtävää. Näin sekä ryhmä että tykki kestäisivät vastatykistötoiminnan.

Katsoo asiaa sitten miten hyvänsä, niin uusilla ampumatarvikkeilla olisi kuitenkin useita vuosikymmeniä elinikää. En ole vakuuttunut, että nykyiset keinot olisivat riittäviä myös 10-20-30 vuoden aikajänteellä.

152 mm (152 K 89) meni vasta Ukrainaan pois.

Viittasinkin siihen suureen putkimassaan, joka on hävinnyt jo paljon aiemmin.

Se, että ilman sitä suojajoukkojen tulivoimaisin asejärjestelmä lakkaa olemasta. Nykyistä 155 mm kalustoa ei saa hajautettua riittävästi tämän aukon täyttämiseksi, eikä se olisi järkevääkään, koska sitä tarvitaan operatiivisilla joukoilla ja ylijohdon reservinä, ja sille on tehtäviä mm. erikoisampumatarvikkeiden käytössä ja operatiivisessa tulenkäytössä.

122 H:n poistaminen vaatisi merkittäviä, kolminumeroisia 155 K -kaluston tai muun 155 mm tykistön uushankintoja. Mielellään 200+ kappaletta vähintään 12 tykin patteristoihin jaotettuna, jotta ei tule ongelmaa siitä, ettei tuliyksikköjä riittäisi (niin, yksi tuliyksikkö pystyy toteuttamaan vain yhtä tulitehtävää kerrallaan ja vain rajallisen määrän tulitehtäviä tietyssä aikayksikössä, ja vain yksi tulenjohtaja voi saada tulenkäytön etuoikeuden yhteen tuliyksikköön).

Julkisista tiedoista ei voine päätellä, montako 122 mm tykkiä (tai varsinkaan laukausyhdistelmää) oli varastossa esim. v. 2022 alussa. AEMI ja GEMI ovat ainakin olleet ihan sekaisin suhteessa muihin tietoihin. Samoin on kysymysmerkki, monelleko niistä olisi riittänyt muuta tarvittavaa materiaalia (tykinveturit, viestikalusto jne.). Nämä tiedot ovat aivan kriittisiä, jos ajatellaan kaluston korvaamisen mitoittamista.
 
Sama homma suomessa, varsinkin hyökkäyksen valmistelussa. Murkulan koko ja siten varoetäisyys pienenee kun omat lähestyvät naapurin poteroja. Isommat tykit siirtävät tulta risteysalueille estämään täydennystä. Onko 122 tai 105mm siihen oikea ratkaisu on jonkun fiksumman arvioitava. Toisaalta 122psh olisi minusta ihan säilytyskelpoinen laite, tällä voisi hyökkäystäkin tukea.

155mm teloilla tulee 96. Vähintään 100 uutta vedettävää olisi hankittava, tosin niidenkin hinta on nyt 2-3 miljoonaa kappale. Suomen k9 diili alkaa vaikuttaa ryöstöltä näissä olosuhteissa.
En usko että vedettäviä kannattaa hankkia uusia. Mutta ei siis myöskään pelkästään panssarihaupitseja, sillä jatkossa niitä ei saada Moukarien hintaan, eikä myöskään Archereita hinnan takia, vaan jotain mahdollisimman halpaa itsevetävää, siis jotain Caesarin tyylistä.


Jos oletettaisiin että kaikki koko nykykalusto Moukareita lukuunottamatta häviäisi pois käytöstä tänään ja pitäisi korvata tänään, näkisin kokonaisvahvuuden tavoitteena jotakin tämän tyylistä:
~100kpl Moukaria
~100kpl 155mm Caesar tyylistä itsevetävää
~400kpl ~122mm Caesar tyylistä itsevetävää.

Siis 169kpl vedettävien sijaan olisi vain 100kpl itsevetävää 155m, ja 474kpl vedettävän 122mm sijaan noin 400 itsevetävää. Hieman pienempi tulivoima, mutta huomattavasti parempi liikkuvuus, jolloin omat tappiot hieman pienenevät ja tehtävästä toiseen päästään paljon nopeammin.

En osaa sanoa 122mm psh:sta mitään joten jätin sen kokonaan huomiomatta, jos sen ottaa huomioon niin jos siitä luovutaan ja korvaajaa tarvitaan hommaisin vaan lisää "Caesar tyylistä ~122mm itsevetävää", eli silloin ~500kpl kokonaisvahvuus.

Tosin oli niitä 400kpl tai 500kpl, tämä vahvuus saattaa jo mennä kuumeunen puolelle, en jaksa uskoa että mitään näin hyvää tullaan näkemään. Ja kaliiperikysymys myös ihan auki, mutta uskon myös että 155mm lisäksi tarvitaan pienempää jotta putkien määrä saadaan tarpeeksi isoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta pitäisi lähettää 122mm käytettyjä putkia Ukrainaan ja hommata uudet putket itselle. Jos nyt 122mm putket ovat kulutustavaraa ja meillä vaihto tarve tulossa tällä vuosikymmenellä. Vaiko onko meillä isoa putki vaihtoputki varastoa?
 
En usko että vedettäviä kannattaa hankkia uusia. Mutta ei siis myöskään pelkästään panssarihaupitseja, sillä jatkossa niitä ei saada Moukarien hintaan, eikä myöskään Archereita hinnan takia, vaan jotain mahdollisimman halpaa itsevetävää, siis jotain Caesarin tyylistä.


Jos oletettaisiin että kaikki koko nykykalusto Moukareita lukuunottamatta häviäisi pois käytöstä tänään ja pitäisi korvata tänään, näkisin kokonaisvahvuuden tavoitteena jotakin tämän tyylistä:
~100kpl Moukaria
~100kpl 155mm Caesar tyylistä itsevetävää
~400kpl ~122mm Caesar tyylistä itsevetävää.

Siis 169kpl vedettävien sijaan olisi vain 100kpl itsevetävää 155m, ja 474kpl vedettävän 122mm sijaan noin 400 itsevetävää. Hieman pienempi tulivoima, mutta huomattavasti parempi liikkuvuus, jolloin omat tappiot hieman pienenevät ja tehtävästä toiseen päästään paljon nopeammin.

En osaa sanoa 122mm psh:sta mitään joten jätin sen kokonaan huomiomatta, jos sen ottaa huomioon niin jos siitä luovutaan ja korvaajaa tarvitaan hommaisin vaan lisää "Caesar tyylistä ~122mm itsevetävää", eli silloin ~500kpl kokonaisvahvuus.

Tosin oli niitä 400kpl tai 500kpl, tämä vahvuus saattaa jo mennä kuumeunen puolelle, en jaksa uskoa että mitään näin hyvää tullaan näkemään. Ja kaliiperikysymys myös ihan auki, mutta uskon myös että 155mm lisäksi tarvitaan pienempää jotta putkien määrä saadaan tarpeeksi isoksi.
Oma veikkaus on, tulevaisuudessa tykistötappiot kasvavat koska uhkana ei ole enää yksi vastatykistötutka ja toinen tykistö.. Liikkuvuus ei välttämättä ole se onnen tuova juttu vaan linnoittaminen ja valemaalit.

Oma mielipide on myös, että Tykistön määrää ei voida laskea itsenäisenä aselajina vaan se on suhteutettava joukkojen määrään jota se tukee. Siis tykistön määrä muodostuu pataljoonien ja prikaatien määrästä. Nämä ovat itsenäiseen toimintaa kykeneviä joukkoja ja näillä tulee olla riittävä määrä tykistöä käytössään. Komppania tasalla riittää heittimet mutta kyllä pataljoona tasolla tarvitaan jo tykistöä joka tukee pataljoonan taistelua ja prikaatitasossa sitten vielä lisää jota voidaan osoittaa tarpeelliseksi katsottuun paikkaan.
 
Minusta pitäisi lähettää 122mm käytettyjä putkia Ukrainaan ja hommata uudet putket itselle. Jos nyt 122mm putket ovat kulutustavaraa ja meillä vaihto tarve tulossa tällä vuosikymmenellä. Vaiko onko meillä isoa putki vaihtoputki varastoa?
Saatan olla väärässä mutta ajatus taitaa olla käyttää kaikkia 122mm tasaisesti kunnes ne kuluvat loppuun, eikä enää uusia niitä vaan korvata uudella järjestelmällä mitä ei ole vielä päätetty.

Eli ei taida olla vaihtoputkia varastossa tai tulossa.
 
En usko että vedettäviä kannattaa hankkia uusia. Mutta ei siis myöskään pelkästään panssarihaupitseja, sillä jatkossa niitä ei saada Moukarien hintaan, eikä myöskään Archereita hinnan takia, vaan jotain mahdollisimman halpaa itsevetävää, siis jotain Caesarin tyylistä.


Jos oletettaisiin että kaikki koko nykykalusto Moukareita lukuunottamatta häviäisi pois käytöstä tänään ja pitäisi korvata tänään, näkisin kokonaisvahvuuden tavoitteena jotakin tämän tyylistä:
~100kpl Moukaria
~100kpl 155mm Caesar tyylistä itsevetävää
~400kpl ~122mm Caesar tyylistä itsevetävää.

Siis 169kpl vedettävien sijaan olisi vain 100kpl itsevetävää 155m, ja 474kpl vedettävän 122mm sijaan noin 400 itsevetävää. Hieman pienempi tulivoima, mutta huomattavasti parempi liikkuvuus, jolloin omat tappiot hieman pienenevät ja tehtävästä toiseen päästään paljon nopeammin.

En osaa sanoa 122mm psh:sta mitään joten jätin sen kokonaan huomiomatta, jos sen ottaa huomioon niin jos siitä luovutaan ja korvaajaa tarvitaan hommaisin vaan lisää "Caesar tyylistä ~122mm itsevetävää", eli silloin ~500kpl kokonaisvahvuus.

Tosin oli niitä 400kpl tai 500kpl, tämä vahvuus saattaa jo mennä kuumeunen puolelle, en jaksa uskoa että mitään näin hyvää tullaan näkemään. Ja kaliiperikysymys myös ihan auki, mutta uskon myös että 155mm lisäksi tarvitaan pienempää jotta putkien määrä saadaan tarpeeksi isoksi.
Telatykin ja archerin hinta lienee 10m+ kun niitä pitäisi ostaa ja hankalaa nähdä että 3-4miljardia olisi laittaa tykistön uusimiseen. 122mm korvaajan luultavasti ratkaiseva kriteeri on ammuksen ja tykin hinta. Joka tapauksessa 35 "nato prikaatia" 18 putken orkesterilla tekee 175000 miestä ja 630 tykkiä. Jossain mainitsemasi 600kpl tietämillä pitäisi uskottavasti varustellun maavoiman tykkimäärän olla.
 
122 H 63 painaa 3,3 tonnia, 155 K 83 9,5 tonnia ja 155 K 98 14,8 tonnia. Muita mittoja nyt en löytänyt. Kahta ensimmäistä käsitelleenä ensimmäinen on pieni ja näppärä, nopea ajaa asemaan ja laittaa ampumakuntoon ja takaisin kuljetuskuntoon. Toisen kanssa ährätessä menee enemmän aikaa. Nykyään varmaan vastatykistötoiminta on nopeampaa kuin varusmiesaikanani, silloin puhuttiin, että 122:n ehtisi ajaa pois asemasta ennen kuin vihun kranaatit on perillä. Tiedä sitten. Raskaamman kalusto etuja sitten tietysti isommat kranaatit ja pidempi kantama.
Eikös noista vaihtoehdoista painavin 155 K 98 ole nopeimmin asemassa ja etenkin sieltä pois, kun siinä on APU-moottori:lla toimiva hydrauliikka , akku ja sen laturi. Se levittää / sulkee haarat koneellisesti asemaan ajossa/poistumisessa ja mahdollistaa lyhyet (muutama km enintään) siirtymät ilman vetoautoa.
 
Viimeksi muokattu:
Saatan olla väärässä mutta ajatus taitaa olla käyttää kaikkia 122mm tasaisesti kunnes ne kuluvat loppuun, eikä enää uusia niitä vaan korvata uudella järjestelmällä mitä ei ole vielä päätetty.

Eli ei taida olla vaihtoputkia varastossa tai tulossa.

Ei niitä voi loppuun käyttää, kun kalustossa pitää olla riittävästi eloa jäljellä sodan ajan käyttöön. Ja vaikka loppuunkuluminen on suhteellista, niin tarkkuus heikkenee putkien kulumisen myötä, vaikka tykki sinänsä olisikin kuluman puolesta vielä turvallinen ampua.

Minusta pitäisi lähettää 122mm käytettyjä putkia Ukrainaan ja hommata uudet putket itselle. Jos nyt 122mm putket ovat kulutustavaraa ja meillä vaihto tarve tulossa tällä vuosikymmenellä. Vaiko onko meillä isoa putki vaihtoputki varastoa?

Kysymys kuuluu, että mistä niitä varaputkia saadaan... Jokin määrä varmaan on omasta takaa hallussa, joko tykkien mukana hankittuna tai sitten mahdollisesti kannibalisoituna, jos/kun osa huonokuntoisemmista tykeistä on lähetetty sulattoon.
 
Ei niitä voi loppuun käyttää, kun kalustossa pitää olla riittävästi eloa jäljellä sodan ajan käyttöön. Ja vaikka loppuunkuluminen on suhteellista, niin tarkkuus heikkenee putkien kulumisen myötä, vaikka tykki sinänsä olisikin kuluman puolesta vielä turvallinen ampua.



Kysymys kuuluu, että mistä niitä varaputkia saadaan... Jokin määrä varmaan on omasta takaa hallussa, joko tykkien mukana hankittuna tai sitten mahdollisesti kannibalisoituna, jos/kun osa huonokuntoisemmista tykeistä on lähetetty sulattoon.
Luulisi niitäkin valmistuvan nykyisiltä tai entisiltä käyttäjiltä tilauksesta. Uusi Suomeen ja käytetty Ukrainaan. Kait sielläkin on vaihtoputkille tarvetta(vaikka käytetyille).
 
Back
Top