Erinomainen artikkeli, kiitos @Old Boy! Tosi harmi, että lehteä netistä löydy.
Mukavaa vaan, kun kiinnosti!
Voisi vielä tarkentaa
@baikal in kysymystä tykkien laatueroista, että viime sotien aikana ja myös viime vuosisadan ra-ammunnoissa jouduttiin välillä käyttämään ns. "korotuksen korjaustaulukkoa", jonka avulla (tavallisesti liian lyhyttä) pieleen ampuvan tykin tulitus saatiin kohdalleen. Tarvittava korjaus katsotiin ampumataulukosta 100 piirun välein ja tehtiin tablitsa. Ammuttaessa tykinjohtaja interpoloi tarvitavan muutoksen ja lisäsi sen komennettuun koroon.
Kuten jäsen
@Jopuni kirjoitti, ovat tykistöleirit muuttuneet monille vanhoille parroille tutuista viime vuosisadan "tykkifestareista". Yleispuitteissa on tullut suuria muutoksia, joista ehkä vielä lisää. Tykkiryhmänkin kannalta on eri lailla tehtäviä juttuja koko liuta. Kaiketi niille on välttämättömät syynsä enkä tietenkään lähde nykymenoa arvostelemaan.
Tykkimiehistön homma näyttää samalta, kun ennen mutta leiri on helpottunut ja muuttunut suuresti. Rovajärvi oli ennen koko koulutuksen huipentuma, jossa opittiin toimimaan tuliyksikkönä siis patteristona. Kaikki osaaminen ja taidot olivat tarpeen ja käytössä. Nyt jo ainakin 10 vuotta leirillä pääasiassa ammutaan, muut harjoitukset tehdään ilmoituksen mukaan mualla. Asian havaitsee vaikka naamioinnin puutteesta, kun tykki jököttää jängällä kuin menossa olisi valapäivän esittely lippukentällä.
Jutussakin mainittiin se, ettei kartusseja (hylsy tykkimiesten kielellä) enää panosteta kunkin tulikomennon tultua, vaan ne kaikki tehdään valmiiksi jo ennen ammuntaa. Tämä olisi vähän tai aika paljonkin sama, kun rk-ammunnassa apukouluttajat lataisi lippaat ja antaisivat ne valmiina ampujille. Tai tst-harjoituksessa lippaan tyhjennyttyä taistelijat hakisivat kouluttajien repuista uudet täydet lippaat. Perusteluna on panosvirheiden vaara. Näinhän ne rauhan aikana loppuvat, mutta kun ei hommaa lainkaan harjoitella, niitä sattuu sitten sodassa.
Tykistön toiminnan luonne on kylmän sodan alusta alkaen ollut jatkuva asemien vaihto. Siten osa tykkimiehistöstä oli koko ajan valmistelemassa uusia asemia. Nyt kuitenkin asemat valmistellaan etukäteen peräkkäin "urakkatyönä", kuten kerrottiin. En tiedä taehdäänkö näin aina, mutta koulutuksellinen menetys on kyllä suuri. Tiukat tulisemien valmistelun aikataulut laittoivat ennen koville sekä kouluttajat että varusmiehet ja näin asian pitäisi ollakin.
Hyvänä muutoksena on varusmiesjohtajien roolin kasvaminen ja korostuminen. Nämä samat tiukat aikataulut saivat kouluttajat ennen herkästi tarttumaan "puikkoihin" koulutettavien varusmiesten tai ressujen seuratessa menoa sivusta. Tai oiottiin jossain saatesanoilla: "Oikeassa tilanteessa ei voitaisi tehdä näin."