Näin kehän laidalta katsellessa on pientä pilkallisuutta ilmassa… Pidetäänkö hyvä ryhmähenki päällä?
Omaan silmään nuo löydökset näyttää ala-asteelaisen paperimassa/kipsituotoksilta jo ihan suunnittelulliselta kantilta, mutta tuossa äsken suihkussa killuttimia pestessä totesin että kyllä vaan ihminenkin on omalla tavallaan todella huvittava luomus.
Ollaan suhteellisen alkukantaisia karvaperseitä tällä pallolla, eikä osata selittää ihan kaikkia ilmiöitä mitä täällä tapahtuu - avaruutta ymmärretään jopa jollakin tapaa paremmin, mutta aika suttuisen linssin läpi me sitäkin katsotaan.
Homo sapiens sapiens on tassutellut 300000 vuotta, mutta ollaan siirrytty hevosesta ja vesivoimasta avaruuteen viimeisessä parissa sadassa vuodessa. Ei edes mennä siihen, että arkeologit löytää jatkuvasti tuhansia vuosi sitten kadonneiden korkeiden sivilisaatioiden merkkejä ympäri maailmaa - kuinka pitkälle ihminen on ehtinyt kehittyä, kuinka paljon tietoa on hävinnyt luonnonmullistuksissa? Sielläkin on kaikensorttista avaruusolioksi veikattua erikoisihmistä piirrelty luolien ja temppelien seiniin.
Kierrellään aurinkoa, meidän lähintä tähteä, aivan Hoo Moilasina. Yöllä kun tuijottelee taivaalle, näkee ”aika” paljon tähtiä, mutta nähdään paljaalla silmällä vain murto-osa niistä miljardeista tähdistä joita on pelkästään meidän omassa Linnunradan galaksissa. Siihen päälle muut, mahdollisesti miljardit galaksit, joissa on miljardeja tähtiä lisää. Väittäisin jo miljardi*miljardi-yhtälöllä, että on todennäköistä, että jossain olisi jonkinlaista älyllistä elämää. Osaisiko ne matkustaa meidän luo?
Ihminen on siirtynyt hevoskärryistä ampumaan sähköavoautoja raketilla avaruuteen vain 0,06% olemassaolonsa ajasta. Mitä jos jossain toisella avaruuspallolla ei olekaan ollut elämän tuhoavia jättimeteoriitteja jotka maata on kurittaneet, jossa elämänmuodon eivät ole joutuneet sukupuuton partaalle ja palaamaan alkeelliseen työkalujen pariin muutaman tuhannen vuoden välein…?
Se, miksi jostain toisesta galaksista tultaisiin Poriin, Raumalle tai herra paratkoon Turkuun tuijottelemaan meidän alkukantaista kompastelua, en tiedä. Toisaalta, meillehän nauraa delfiinitkin, kun ihminen se vaan heittelee helppoa ruokaa kun vähän tökkii kuonolla palloa. Tiedemiehet tonkii lepakonguanoa jossain luolassa ja pikku-Batmanit miettii katossa että ”idiootit, toi on hei PASKAA!”
En usko aivan helposti näitä väitteitä, mutta ymmärrän ettei me tiedetä juuri tästä maailmankaikkeuden menosta - väitän myös, että ihmisten joukossa on tahoja jotka tietää enemmän, mutta eivät vaan kerro. Joskus totuus voi olla niin uskomaton, ettei sitä voi uskoa todeksi.
Koko ihmisen olemassaolo on pelkkä kireä galaktinen pieru