UAV / UCAV / LAR (robotit) Uutiset ja jutut

The Directorate of Defense R&D (DDR&D) in the Ministry of Defense together with the US Department of Defense Irregular Warfare Technical Support Directorate (IWTSD) and the Merage Institute, will hold a first-of-its-kind competition – the Mobile Standoff Autonomous Indoor Capabilities Challenge in short: the “MoSAIC”. The competition will incorporate operating commercial robots and drones in an urban setting, in the city of Yeruham, simulating the challenges on the future battlefield.

20 of the most innovative startup companies in robotics and indoor drones are expected to participate in the competition that will take place over three days in Yeruham between April 4-6, 2022. Each group’s drones and robots will be required to complete an obstacle course where they will face several obstacles such as doors, rubble, curtains, etc. The event will test the abilities of companies from all over the world to complete navigation challenges, structure mapping, human and object tagging, human through-wall detection, maximizing autonomous movement in urban settings, and dealing with physical obstacles in urban areas including stair climbing and more.

The competition’s winners will receive funding for further product development, gain access to American and Israeli government officials, and will be accepted into the prestigious startup program taking place in California, offered by the Merge Institute.

The international competition is promoted by the R&D (Research and Development) Division at the DDR&D, as part of the search for state-of-the-art technologies to operate robotic and autonomous technologies within buildings that simulate a future battlefield.

The new testing site for autonomous and unmanned systems was established in Yeruham in 2021. The site provides a wide-open area and large enclosures designed to support a safe environment for testing autonomous vehicles. The center supports the development and experimentation of innovative defense and commercial drone activities. The center supports the large community of drone developers in Israel, counting more than 150 drone companies. About 60 of these companies also work with DDR&D.
 
Teoreettinen kysymys keskiraskaasta dronesta esim predator, jos transpondereita ei ole, linkki toimii satelliitin välityksellä ja liitto toimii, niin mikä estää liittolaista aseistamasta droneja ja toimittamasta ne sotaa käyvällä osapuolelle ilmatilassa?
 
Viimeksi muokattu:
Suomessa varmaankin nuo aseistetut dronet on jätetty siksi hyllylle, ettei kenellekään tulisi pahamieli, kun siellä se miehittämätön ja "näkymätön" tappaja risteilee taivaalla ja poistaa fyysisen olemassaolon kohteelta vain nappia painamalla. Vähän sellainen hyi hyi asejärjestelmä jollaiselle Suomessa toki käyttöä olisi mutta jota ei hankita koska erityisolosuhteet sekä ei haluta olla aivan ylivoimaisia vihollista kohtaan. Täytyy antaa tasoitusta kuten annettiin miinojenkin kanssa.
 
Suomessa varmaankin nuo aseistetut dronet on jätetty siksi hyllylle, ettei kenellekään tulisi pahamieli, kun siellä se miehittämätön ja "näkymätön" tappaja risteilee taivaalla ja poistaa fyysisen olemassaolon kohteelta vain nappia painamalla.
Tätä tarkoitan, nyt napinpainaja on puolustava osapuoli. Drone tekee tehtävänsä, poistuu alueelta, mutta poistuminen tapahtuu linkkiä vaihtamalla. Kaikki sotatoimi ja data pysyvät dronen käyttäjällä, drone vain vaihtaa omistajaa linkin kautta, kirjanpito pysyy samana. Liittolainen toimii vain aseistajana. Menetyksessä drone kirjataan vain käyttäjän puolelta alas. Liittolainen ei mene teoriassa mitään. Kaikki eettisyyteen liittyvä tapahtuu käyttäjän puolella.
 
Jännä poiminta.

Bayraktareita olisi ehkä pitänyt hankkia jo senkin takia, että olisi turkkilaisten kokemusta peilata JASSM ja israelilaisiin.
Mutta kuten alemmasta voi todeta, se on niin Erdo-drooni kuin olla ja voi. Joten ei yllätä miksi ei ole poliittisesti välttämättä kiirehditty aiemmin ostamaan.

Selcuk B:n 2006 gradu MITiin

Aggressive landing maneuvers for unmanned aerial vehicles​

 
Viimeksi muokattu:
Ukraina ketjussa Suutari kirjoitti
"DJI:n halvimmissakin droneissa on operointi etäisyys lähemmäs 10 kilometriä jos dronen ja lähettimen väliin ei tule esteitä."

Amazonissa näitä kantamuksen kuljetus/pudotus lisälaitteita myydään halvalla kuluttajadroneihin, jopa alle 50 euroa. Joissakin näytti olla mahdollista kantaa 400g painoista pakettia. Riippuu tietysti dronesta.
 
Onko mitään (ei humoristista) käsitystä siitä, minkä vuoksi iso drone / lennokki ollaan ostamassa ilman aseistusta, vai ollaanko (julkisuudessa ollut epämäärinen lähteisiin perustuva fakta Reaperista ilman Hellfireä)?
 
Yksi näkökulma Bayraktariin - Turkki on yksi keskeisistä Nato-sopimukseemme mahdollisesti vaikuttavista maista. Asekaupat ovat monesti todella politisoituneita, vaikkei yleensä pitäisi. Bayraktarin hankinta voisi siten olla perusteltu, kenties.

Emme koskaan saa virallista PV:n kommenttia, miksi tai miksei, mutta oli se sitten Reaper tai Bayraktar, niin jotenkin tuntuisi kentillä testattujen kokemusten mukaan aselajilta, joka kannattaisi olla kyvykkyytenä (tähän kohtaan ilmeisesti kuuluu laittaa se "kaikki julkisuudessa ollut materiaali ei ole totta -kohta).

Jos - vastoin näkemyksiä - aseistettu drone tai vastaava hankitaan, sen kannattaisi kenties olla mallia, jossa yksi ammus ei maksa tolkuttomasti. Että sitä voisi myös käyttää. Yhtenä mahdollisesti nopeasti käyttöönotettavana vaihtoehtonahan voisi olla Orbiterin loitering munition, mutta onko se yhteensopiva olemassa olevan järjestelmän kanssa ja onko minkä hintainen per skode?
 
Viimeksi muokattu:
minkä vuoksi iso drone / lennokki ollaan ostamassa ilman aseistusta, vai ollaanko (julkisuudessa ollut epämäärinen lähteisiin perustuva fakta Reaperista ilman Hellfireä)?
mistään koneesta ei olla päätetty vielä, joten odotellaan ja katsellaan, koska jenkkien ja turkin tuotteilla on paljon hypetystä ja sen vuoksi niitä pitää tarkastella kriittisesti
 
In 2014, Ukrainian soldiers fighting in Crimea knew that the sight of Russian drones would soon be followed by a heavy barrage of Russian artillery. During that war, the Russian military integrated drones into tactical missions, using them to hunt for Ukrainian forces, whom they then pounded with artillery and cannon fire. Russian drones weren’t as advanced as those of their Western counterparts, but the Russian military’s integration of drones into its battlefield tactics was second to none.

Eight years later, the Russians are again invading Ukraine. And since the earlier incursion, the Russian military has spent approximately US $9 billion to domestically produce an armada of some 500 drones (a.k.a. unmanned aerial vehicles, or UAVs). But, astonishingly, three weeks into this invasion, the Russians have not had anywhere near their previous level of success with their drones. There are even signs that in the drone war, the Ukrainians have an edge over the Russians.

How could the drone capabilities of these two militaries have experienced such differing fortunes over the same period? The answer lies in a combination of trade embargoes, tech development, and the rising importance of countermeasures.
 


 
Vaikuttaisikohan nykyinen Euroopan tilanne myönteisesti siihen, että droneen voisi tulla myös aseistusta. Ja eikös Usan dronet käytä hieman samaa kuin F-35?
 

Yhdysvaltain maaliskuun puolivälissä kokoamaan, Ukrainalle lähetettävään 800 miljoonan dollarin asepakettiin kuuluu koko joukko asejärjestelmiä, muun muassa 800 Stinger-ilmatorjuntaohjusta, 2 000 Javelin-panssarintorjuntaohjusta ja 25 000 kypärää.

Listauksessa on myös epämääräinen mutta kiinnostava maininta: ”100 taktista, miehittämätöntä ilma-alusta” (engl. 100 Tactical Unmanned Aerial Systems).

Politico-lehdelle asian varmistaneen edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokuntaan kuuluvan Mike McCaulin (rep.) mukaan kyseessä on AeroVironment-yhtiön valmistama Switchblade-drone: pieni, kevyt ja edullinen taktinen miehittämätön ilma-alus.


Switchbladea kutsutaan epävirallisesti myös nimellä ”kamikazedrone”, mikä tiivistääkin järjestelmän tehtävän: Switchblade laukaistaan ilmaan kranaatinheitintä muistuttavasta putkesta, minkä jälkeen se levittää siipensä ja alkaa tarkkailla mahdollisia kohteita. Kun kohde löytyy, Switchblade syöksyy sitä päin 160 km/h vauhdilla ja räjähtää. Drone kykenee myös muuttamaan kurssiaan, mikäli kohde yrittää väistöliikkeitä.

Lisäksi Switchbladen operaattori pystyy tarvittaessa keskeyttämään syöksyn ja ohjaamaan dronen takaisin matkalentoon odottamaan parempia kohteita.

Switchbladesta on kahta mallia, joista Ukrainaan lähetettiin oletettavasti ensimmäinen eli Switchblade 300.


Se painaa 2,5 kg, on pituudeltaan 60 cm ja lentää sähkömoottorin voimin viidentoista minuutin ajan 100 km/h matkanopeudella. Kantama aseella on kymmenen kilometriä.

Switchblade 300 on varustettu kameroilla ja gps-navigaatiolla ja se kykenee lähettämään livekuvaa operaattorin näyttöruutuun. Pienen massansa ja kokonsa vuoksi se mahtuu jalkaväkimiehen selkäreppuun.

Asejärjestelmä on myös varsin edullinen, sillä yksi Switchblade 300 maksaa 6 000 dollaria (n. 5 450 eur). Dronen taistelukärki on käsikranaatin kokoinen, ja se on tehokas paitsi jalkaisin liikkuvia joukkoja, myös panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan. Tankkien panssareita 300-versio ei läpäise.

Suurempi Switchblade 600 on 1,3 metriä pitkä, painaa noin 55 kg ja kykenee 40 minuutin tai 40 kilometrin lentoon. Sen taistelukärjen kerrotaan tehoavan myös panssariajoneuvoja vastaan.

100 dronea ei tietysti ole vielä järin paljon, mutta asejärjestelmämielessä se tasaa puntteja Venäjää vastaan, jonka vastaavasta KUB-BLA-dronesta on tehty havaintoja Ukrainassa.
 
Back
Top