UAV / UCAV / LAR (robotit) Uutiset ja jutut

Sama kävi mielessä. Kuten myös Eestiläisen Milrem-firman selvästi suurempi laite.

Tämä Suomessa kehitetty laite lienee melko modulaarinen joten joissakin tarkoituksissa (kuten miinan kuskaaminen ajoneuvon alle) voi olla ihan pätevä jos vaan onnistuu maastoon jumiutumisen mikä taisi olla ongelmana monilla saksalaisten Goliateilla Normandiassa.

Ukrainainalaisilla on pst-ohjus Stugna jossa sitä käyttävä tiimi voi olla suojassa eri paikassa kuin mistä laukaisu tapahtuu. Ongelmana minusta siinä jos pitää ampua useampia ohjuksia kuin 2 niin jonkun pitää käydä pistämässä uudet ohjukset laukaisuvalmiiksi. Silloin vihollinen voi päästä ampumaan tämän aikana. Jos tuollainen robotti kantaisi laukaisinta se voisi peruuttaa suojaan ohjusten latausta varten ja sitten ajaa uudestaan ampuma-asemaan ilman että ihmisten tarvii olla vihollisen näkyvissä.

Varmaan monia käyttötarkoituksia tuollaiselle voi keksiä.
 

En ole ihan varma että käyttäisinkö tuollaista PST käyttöön ainakaan ihan alkuun. Joskin on totta, että hyvin usein ensikontaktissa tärkeintä on se, että tankkien määrää saadaan vähennettyä, vaikka sitten hieman vähemmän tehokkaalla tavalla. Itse kuitenkin visualisoin tuollaisen kantamassa nippua sirpalepanoksia jotka räjähtävät ilmassa. Korkeassa heinikossa tai muun aluskasvillisuuden joukossa tuon kokoinen mönkijä kantamassa ilmassa räjähtäviä käsikranaatteja tms. olisi tosiaan paniikkia herättävä vempain. Etenkin yhdistettyjä jonkinlaiseen ilmatiedusteluun, silloin kun tuon mönkijän ei tarvitse itse nähdä vihollista.
 
Shahed-136 /Geranium-2

Kaivelin vähän infoa tuosta vehkeestä. Moottorina siinä on Mado MD-550 joka on ilmeisesti kiinalainen kopio saksalaisesta Limbach L550E moottorista. Moottori on nelisylinterinen kaksitahtinen ilmajäähdytteinen boxer moottori. Iskutilavuus 548 cm3 ja paino n.16kg. Tarkemmat speksit löytyvät täältä, jos jotakuta kiinnostaa. Sytkänä siinä on magneettojärjestelmä. Tuohon moottoriin lisävarusteena saa laturia, starttia, lisäjäähdyskansia ja suojatut sytkäjohdot!

Polttoaineen kulutus on saksalaisten speksien mukaan 33-43 g/hp/h ja taulukossa olleet kierrosluvut 4000-7500 varvia minuutissa. Pitäneekö paikkaansa kiinassa valmistetussa mallissa, en osaa sanoa. Silloin kun kiinalaiset haluavat, niin osaavat kyllä metallia sorvata ja tarkasti. Joten pyöristellään hieman niin sanotaan että pienimillään vaatii litran tunnissa polttoainetta @4000rpm.

Osa noista drooneista on voinut myös olla Shahed-131 malli (ilmeisesti Geranium-1) joka on 136 mallin pikkuveli. Kuvista erottaa wingleteistä 131:ssä on wingletit vain siipien yläpuolella ja 136:ssa sekä ylä- että alapuolella.

Kaksitahtisuus selittää sen ukrainalaisten kuvaileman ruohonleikkuria tai moottoripyörää muitstuttavan äänen.

Kuva Shahed-131 droonista:

Shahed-131_2.jpg

Ja Shahed-136

Shahed-136.jpg

Ja tässä vielä alasammuttu 136:

Shahed-136_2.jpg

Runko on ilmeisesti lasikuitua, viisaammat kertokoot jos on jotakin muuta kuitua. Tästä alasammutusta puuttuu elevonit tuolta siipien takaosasta. Ja moottori.

Tuon alkuperäisen saksalaisen moottorin listahinta on 17.700 USD ja kiinan kopiokin 10.000 USD. Pari tonnia saa upotettua ardupilot vermeisiin. Jäljelle jää enää koneen runko ja potkuri. Eli jos saisi myytyä 20 tuhannella kappale jäisi varmaan taskun pohjallekkin jotakin.
 
Vastaan tänne, kun alkaa tosissaan pelottaa banaanit Ukraina-ketjun offtopicista...

Eipä siihen riittävän ison akun lisäksi paljon muuta sitten enään mahtuisi kyytiin. Moottorit kyllä kestää, on luotettavia ja tehokkaita, mutta akkutekniikka on vielä huonoa, kallista ja painavaa. Energiatiheys on vaatimaton esim bensaan verrattuna ja lisäksi polttoainetankki kevenee, kun matka etenee.
Eli vahva suositus ryssän koneisiin, vaikka vanhasta panssarista akut uusiokäyttöön
🤣

Oikein näppärä insinööri suunnittelee ohjuksen, joka keventää itseänsä pudottamalla akkuja sitä mukaa kun ne tyhjenevät. ;)

Joo, onhan sähkön käytössä omat rajoitteensa. Ei sillä vielä tehdä perinteisen oloista risteilyohjusta, joka lentää lähellä äänennopeutta, joka omaa pienen koon, joka painaa 1000 kg ja jossa on 500 kg taistelukärki.

Pehmeitä maaleja vastaan riittää kuitenkin pienempikin taistelukärki, kuten tuo Iranin "risteilyohjuksen" 40 kg taistelukärki osoittaa. Taistelukärjeltään lähinnä sinkoon vertautuvia loitering munition -tyyppisiä laitteita 50-100 km kantamaluokassa on jo olemassa (mm. IAI Green Dragon, Switchblade 600). Tuollaisen kevyen taistelukärjen laitteen kantaman pidentäminen esim. 300 km suuruusluokkaan tuskin vaatisi vielä mitään massiivista monen tonnin akustoa, jos pidetään nopeus maltillisena ja käytetään suurta siipipinta-alaa. Hyötykuorma ei olisi kaksinen suhteessa painoon ja kokoon, mutta pienikin taistelukärki tekee eetvarttia pehmeissä kohteissa (tutka, ohjuslaukaisin, polttoainerekka, hävittäjäkone kentänlaidalla, muuntaja sähköasemalla, värväystoimisto...).

Lisäksi noille voisi pohtia tavallisista risteilyohjuksista poikkeavia, innovatiivisia lentoprofiileja. Purjelentokoenet pääsevät nykyään rutiininomaisesti yli 1:50 liitosuhteeseen. Mitä jos korkean liitosuhteen ohjus ajettaisiin ensin korkealle täydellä moottoriteholla? Iso osa akkuvoimasta käytettäisiin näin heti alussa ja tyhjentynyt osa akustoa voitaisiin dumpata pois, jolloin ohjus olisi sen jälkeen paljon kevyempi.

P.S. Ai mistäkö tämä idea? Mulla oli skidinä muutama RC-lennokki, kaikki sähköisiä. Yksi oli sellainen useamman kilon painoinen, purjelentokoneen näköinen Styrox-häkkyrä reilun 2 metrin kärkivälillä. Siihen oli ihme kyllä laitettu kunnon sähkömoottori. Kun ilmaanheiton jälkeen nokka nousi vähän liikaa, niin isäni varoitti, että se sakkaa kohta. Ja mitä vielä - en ehtinyt edes painamaan nokkaa alaspäin, kun lennokki meni vahingossa vertikaaliin ja silmämääräisesti arvioiden nousi varmaan 10 m/s vauhdilla näyttämättä mitään sakkaamisen merkkejä. Tosin paskasti suunniteltu "kuomun" kiinnitys petti, kuomu lensi kuin heittoistuinhypyn edellä ja akkupaketti hyppäsi ulos rungosta roikkumaan johdon varaan. 🤣
 
Väitetysti yhden iranilaisen moottori, viestin mukaan voisi olla Mohajer-6 jonka moottorin valmistaja Rotox:



Linkki viitattuun Deutche Wellen artikkeliin:

https://www.dw.com/en/german-engine-technology-found-in-chinese-warships-report/a-59740301

TECHNOLOGYGERMANY

German technology found in China's warships: report​

Amanda Rivkin
11/06/2021November 6, 2021
Engines developed in Germany can evade export control bans due to their status as a so-called dual-use technology, a German media investigation has revealed.



Several types of Chinese navy warships are powered by engines that were either developed or built by German manufacturers, an investigation by public broadcaster ARD and the Welt am Sonntag newspaper revealed Saturday.

The two companies involved are MTU in Friedrichshafen and the French branch of the Volkswagen subsidiary MAN, according to the report.

Both companies told the media they have always complied with export control regulations and have put into the public record that they have been involved with China's military.

The details on MTU's engine deliveries in China were found on the publicly available website of the Stockholm International Peace Research Institute (SIPRI).

SIPRI catalogs arms deals and weapons transfers for publications and reports.

Dual-use technologies fall into a 'gray area'​

According to SIPRI, MTU was a regular supplier of engines for Luyang III class missile destroyers through a licensed production plant in China until at least 2020.

Additionally, MTU reportedly supplied engines that were used in China's Song-class submarines.

However, the company's headquarters told ARD and Welt am Sonntag that they had "definitively stopped" supplying engines for the submarines.

The company claims it had not "entered into any contracts with the Chinese Defense Ministry or armed forces."

Yet, with the establishment of a joint venture in China in 2010, the head of the company known as Tognum at the time had noted deliveries of "marine engines for the Chinese navy and coast guard."

Likewise, in 2002 SEMT Pielstick, the French subsidiary of MAN, published news of its delivery of PA6 engines manufactured for a new frigate generation under license in China on the company website. That item can still be located on the site's archive pages.

SIPRI noted that the MTU engine installed on China's warships is a so-called dual-use technology not requiring an export license.

"There's a gray area there," said Siemon Wezeman of SIPRI.

EU's toothless arms embargo​

The Chinese navy is commissioning more Luyang III destroyers this year. Ships in this class come equipped with surface-to-air missiles and cruise missiles.

China commissioned the Kaifeng in July to commemorate 100 years since the founding of the ruling Chinese Communist Party.

Following the massacre of students and others protesting for democracy in Tiananmen Square in 1989,the EU imposed an arms embargo but with limited binding effect.

Sebastian Rossner, a Cologne-based lawyer and export expert, told Germany's ARD public broadcaster: "Because the EU arms embargo on China was not formally decided in accordance with the European treaties, certain exports of ship engines may also be permissible for the Chinese navy."

"If you want to change this, the EU must either amend the Dual-Use Regulation or formally impose an arms embargo," he added.

China has aggressively asserted territorial claims to disputed islands in the South China Sea in recent years, raising tensions with the United States and its European allies.

German Foreign Minister Heiko Maas warned one year ago of "rapidly increasing arms dynamics" in the Indo-Pacific region.

In August, the German frigate Bayern set off from Wilhelmshaven for a six-month journey to the Indo-Pacific.

Germany has sought to strengthen its presence in the region, and a Chinese stop was meant to help defuse tensions over the naval mission. But in September, China denied Germany's request to allow the Bayern to make a port call in Shanghai.
 
Kamikaze dronet ehdottomasti lisättävä hankinta listalle Suomessa!

Iranista ei ehkä kannata hankkia kuitenkaan, kuulemma tilauskirjat aika täynnä...nettihuhun mukaan parisenkymmentä maata on viimeisen viikon sisään kysellyt Iranista lennokkien ostomahdollisuuksia.

defence.pk-foorumin ketju jossa paljon tietoa Shahed-136:sta ja -131:stä. (Varoituksen sana, asiallisen infon lisäksi on paljon iranilaismyönteistä hehkutusta ja öyhötystä.)
 
Vastaan tänne, kun alkaa tosissaan pelottaa banaanit Ukraina-ketjun offtopicista...



Oikein näppärä insinööri suunnittelee ohjuksen, joka keventää itseänsä pudottamalla akkuja sitä mukaa kun ne tyhjenevät. ;)

Joo, onhan sähkön käytössä omat rajoitteensa. Ei sillä vielä tehdä perinteisen oloista risteilyohjusta, joka lentää lähellä äänennopeutta, joka omaa pienen koon, joka painaa 1000 kg ja jossa on 500 kg taistelukärki.

Pehmeitä maaleja vastaan riittää kuitenkin pienempikin taistelukärki, kuten tuo Iranin "risteilyohjuksen" 40 kg taistelukärki osoittaa. Taistelukärjeltään lähinnä sinkoon vertautuvia loitering munition -tyyppisiä laitteita 50-100 km kantamaluokassa on jo olemassa (mm. IAI Green Dragon, Switchblade 600). Tuollaisen kevyen taistelukärjen laitteen kantaman pidentäminen esim. 300 km suuruusluokkaan tuskin vaatisi vielä mitään massiivista monen tonnin akustoa, jos pidetään nopeus maltillisena ja käytetään suurta siipipinta-alaa. Hyötykuorma ei olisi kaksinen suhteessa painoon ja kokoon, mutta pienikin taistelukärki tekee eetvarttia pehmeissä kohteissa (tutka, ohjuslaukaisin, polttoainerekka, hävittäjäkone kentänlaidalla, muuntaja sähköasemalla, värväystoimisto...).

Lisäksi noille voisi pohtia tavallisista risteilyohjuksista poikkeavia, innovatiivisia lentoprofiileja. Purjelentokoenet pääsevät nykyään rutiininomaisesti yli 1:50 liitosuhteeseen. Mitä jos korkean liitosuhteen ohjus ajettaisiin ensin korkealle täydellä moottoriteholla? Iso osa akkuvoimasta käytettäisiin näin heti alussa ja tyhjentynyt osa akustoa voitaisiin dumpata pois, jolloin ohjus olisi sen jälkeen paljon kevyempi.

P.S. Ai mistäkö tämä idea? Mulla oli skidinä muutama RC-lennokki, kaikki sähköisiä. Yksi oli sellainen useamman kilon painoinen, purjelentokoneen näköinen Styrox-häkkyrä reilun 2 metrin kärkivälillä. Siihen oli ihme kyllä laitettu kunnon sähkömoottori. Kun ilmaanheiton jälkeen nokka nousi vähän liikaa, niin isäni varoitti, että se sakkaa kohta. Ja mitä vielä - en ehtinyt edes painamaan nokkaa alaspäin, kun lennokki meni vahingossa vertikaaliin ja silmämääräisesti arvioiden nousi varmaan 10 m/s vauhdilla näyttämättä mitään sakkaamisen merkkejä. Tosin paskasti suunniteltu "kuomun" kiinnitys petti, kuomu lensi kuin heittoistuinhypyn edellä ja akkupaketti hyppäsi ulos rungosta roikkumaan johdon varaan. 🤣
Veikkaan, että akkuja tai niiden tehoa ei voi suunnitella, että yhden akun tyhjentyessä se tipautettaisiin, koska sillon ne olisi yksittäisiä paketteja. Paras olisi kun kaikki akut tyhjenisi samaan tahtiin. Sarja vs rinta kytkentä.
 
Veikkaan, että akkuja tai niiden tehoa ei voi suunnitella, että yhden akun tyhjentyessä se tipautettaisiin, koska sillon ne olisi yksittäisiä paketteja. Paras olisi kun kaikki akut tyhjenisi samaan tahtiin. Sarja vs rinta kytkentä.

Kysymys kuuluu, miksi ne eivät voisi olla yksittäisiä paketteja? Käytetään ensin ykköspaketti, sen tyhjentyessä vaihdetaan virtalähteeksi kakkospaketti kääntämällä kytkintä ja dumpataan tyhjä ykköspaketti ulos droonista.

OK, tuo vaatii tietysti sen, että elektroniikalle syötetään virtaa koko ajan jostakin muualta, jotta järjestelmät eivät pimene sekunnin murto-osaksi virtalähdettä vaihdettaessa. Mutta se ei ole ongelma, elektroniikalle voidaan syöttää virtaa erillisestä akusta, ja dumpattavissa olevilla akkupaketeilla hoidetaan vain moottorin sähköntarve. Tai sitten käytetään kapasitoria.
 
Kysymys kuuluu, miksi ne eivät voisi olla yksittäisiä paketteja? Käytetään ensin ykköspaketti, sen tyhjentyessä vaihdetaan virtalähteeksi kakkospaketti kääntämällä kytkintä ja dumpataan tyhjä ykköspaketti ulos droonista.

OK, tuo vaatii tietysti sen, että elektroniikalle syötetään virtaa koko ajan jostakin muualta, jotta järjestelmät eivät pimene sekunnin murto-osaksi virtalähdettä vaihdettaessa. Mutta se ei ole ongelma, elektroniikalle voidaan syöttää virtaa erillisestä akusta, ja dumpattavissa olevilla akkupaketeilla hoidetaan vain moottorin sähköntarve. Tai sitten käytetään kapasitoria.
Sulla on polkupyörä jota mahtuu polkee 10 tyyppiä. Sinun tapauksessa eka pyörää polkee yksi tyyppi ja kun se hyytyy se tipautetaan, jatkosta... ja näin jatketaan. Normaali tapa taas on, että kaikki kymmenen polkee kunnes kaikista on puhti pois. Kumpi hyytyy eka ja kumpi jaksaa pidemmälle vähemmällä kulutuksella?
 
Sulla on polkupyörä jota mahtuu polkee 10 tyyppiä. Sinun tapauksessa eka pyörää polkee yksi tyyppi ja kun se hyytyy se tipautetaan, jatkosta... ja näin jatketaan. Normaali tapa taas on, että kaikki kymmenen polkee kunnes kaikista on puhti pois. Kumpi hyytyy eka ja kumpi jaksaa pidemmälle vähemmällä kulutuksella?
Tässä tapauksessa se, jossa käytetään yksi Teräsmies kerrallaan loppuun ja jokaisella seuraavalla on edellistä pienempi kuorma kyydittävänään. RocketLab käyttää Electron-raketissaan juuri tätä mallia. Siinä on sähköllä pyörivät polttoainepumput, ja akkuja pudotellaan nousun aikana yksi kerrallaan pois. Tämä on toki vaativuudeltaan äärimmäinen esimerkki, jossa pienikin painon vähennys tuottaa ison lisän suorituskykyyn.

Ero on siinä, että yli oman massansa liikuttamiseen tarvittavan tehon tuottaminen on hyvin kuluttavaa ihmiselle, mutta litium-akut pystyvät purkamaan energiaa hyvin nopeasti omaan kapasiteettiinsa verraten ilman ongelmia. Joten, mikäli tehtävään tarvittava akkukapasiteetti on niin iso, että sen tehonantokyky ylittää moninkertaisesti suurimman kerrallaan käyttöön tarvittavan tehon, voidaan akkuja purkaa vain sellainen osa kerrallaan mikä tarvitaan maksimitehon saamiseen. Tuon osan tyhjentyessä sitten otetaan toinen osa käyttöön ja pudotetaan tyhjä pois, jolloin painon lasku edelleen vähentää tarvittavan tehon tarvetta - tai muuten parantaa suorituskykyä. Electron-raketin tapauksessa siis pienempi massa johtaa suurempaan kiihtyvyyteen.

Pitää tietysti huomioida, että käytettävän akun vaihtoon ja tyhjien pudottamiseen tarvittavat mekanismit eivät ole massattomia. Eli jossain kohdassa on ns. break even-kohta, jonka alapuolella pelkästään näiden mekanismien kuljettaminen kuluttaa enemmän kuin niiden käytöllä säästetään. Epäilen että pienet dronet jäävät reilusti tämän rajan alle, ja koossa sen lähelle yltävät saavat vielä paremman hyötysuhteen polttomoottorista.
 
Tässä tapauksessa se, jossa käytetään yksi Teräsmies kerrallaan loppuun ja jokaisella seuraavalla on edellistä pienempi kuorma kyydittävänään. RocketLab käyttää Electron-raketissaan juuri tätä mallia. Siinä on sähköllä pyörivät polttoainepumput, ja akkuja pudotellaan nousun aikana yksi kerrallaan pois. Tämä on toki vaativuudeltaan äärimmäinen esimerkki, jossa pienikin painon vähennys tuottaa ison lisän suorituskykyyn.

Ero on siinä, että yli oman massansa liikuttamiseen tarvittavan tehon tuottaminen on hyvin kuluttavaa ihmiselle, mutta litium-akut pystyvät purkamaan energiaa hyvin nopeasti omaan kapasiteettiinsa verraten ilman ongelmia. Joten, mikäli tehtävään tarvittava akkukapasiteetti on niin iso, että sen tehonantokyky ylittää moninkertaisesti suurimman kerrallaan käyttöön tarvittavan tehon, voidaan akkuja purkaa vain sellainen osa kerrallaan mikä tarvitaan maksimitehon saamiseen. Tuon osan tyhjentyessä sitten otetaan toinen osa käyttöön ja pudotetaan tyhjä pois, jolloin painon lasku edelleen vähentää tarvittavan tehon tarvetta - tai muuten parantaa suorituskykyä. Electron-raketin tapauksessa siis pienempi massa johtaa suurempaan kiihtyvyyteen.

Pitää tietysti huomioida, että käytettävän akun vaihtoon ja tyhjien pudottamiseen tarvittavat mekanismit eivät ole massattomia. Eli jossain kohdassa on ns. break even-kohta, jonka alapuolella pelkästään näiden mekanismien kuljettaminen kuluttaa enemmän kuin niiden käytöllä säästetään. Epäilen että pienet dronet jäävät reilusti tämän rajan alle, ja koossa sen lähelle yltävät saavat vielä paremman hyötysuhteen polttomoottorista.
BE672E2E-5064-4CCA-B4B8-9D1BC6A4616C.jpeg
 
Akuissa ja akkukemioissa on viime vuosina päästy eteenpäin, mutta energiatiheydessä on hankala päästä polttonesteiden ohi. Yksi syy tähän on siinä, että akuissa kannetaan kaikki reagoiva kama mukana. Kun taas polttonesteiden tapauksessa tankissa on vain hiilivedyt. Reaktioon tarvittavaa happea on joka puolella, joten sitä ei tarvitse kantaa mukana.
 
Mitä jos dumpattavassa akussa on se dumppausmekanismi (A) ja vielä laskuvarjo (B). :)
No se dumppausmekanismi vaatii jonkinlaisen kiinnityskohdan josta irtautua, ja akulle kiinnityksen joka on sama kuin kiinteässä asennuksessa. Sen mekanismin kuljettaminen mukana maksaa myös jotain ylimääräistä energiaa niin kauan kuin se akku pysyy mukana, ja se kiinnityspiste on mukana loppuun asti. Akkua vaihtamaan pystyvä virtapiiri on myös monimutkaisempi eli isompi ja painavampi kuin yhtä akkua jatkuvasti käyttävä.

Laskuvarjosta ihan aluksi, että moniselitteisellä kirjoituksellani tarkoitin energiankulutuksen säästöä, en rahallista. Mutta RocketLab on muistaakseni tutkinyt myös akkujen kiinniottamista ja kierrätystä/uudelleenkäyttöä, mihin laskuvarjo on hyvä apu. Se kuitenkin myös lisää painoa, mikä lisää energiankulutusta, mikä vähentää dronen lentoaikaa.

Eikä olla vielä päästy aerodynamiikkaan asti. Jos pudonneen akun paikalle dronen runkoon jää iso kolo, ilmanvastus kasvaa merkittävästi ja luultavasti syö kaiken hyödyn. Jonkinlainen luukkukin siis tarvitaan, mikä tuskin painaa paljoa mutta me puhummekin nyt varsin pienistä optimoinneista.

 
Mitä tuosta Geran-2:sta luki niin vaikuttaa aika viheliäältä laitteelta. Halpa ja tehokas.
 
Akuissa ja akkukemioissa on viime vuosina päästy eteenpäin, mutta energiatiheydessä on hankala päästä polttonesteiden ohi. Yksi syy tähän on siinä, että akuissa kannetaan kaikki reagoiva kama mukana. Kun taas polttonesteiden tapauksessa tankissa on vain hiilivedyt. Reaktioon tarvittavaa happea on joka puolella, joten sitä ei tarvitse kantaa mukana.
Johtopäätös tästä on tietenkin ilmaa hengittävä akku. Onkohan moisia olemassa/kehitteillä/onko mahdollista? Esim. sähköautossa olisi akkukennosto, mihin ahdettaisi ilmaa ja happi reagoisi akussa tuottaen virtaa ja typpi ja residuaalikaasut poistuisi "pakoputkesta" systeemistä. Tankkaus taas tapahtuisi syöttämällä jotakin "tankkauskaasua" systeemin läpi jolloin akun potentiaali palautuisi.
 
Johtopäätös tästä on tietenkin ilmaa hengittävä akku. Onkohan moisia olemassa/kehitteillä/onko mahdollista? Esim. sähköautossa olisi akkukennosto, mihin ahdettaisi ilmaa ja happi reagoisi akussa tuottaen virtaa ja typpi ja residuaalikaasut poistuisi "pakoputkesta" systeemistä. Tankkaus taas tapahtuisi syöttämällä jotakin "tankkauskaasua" systeemin läpi jolloin akun potentiaali palautuisi.
Taisit juuri keksiä polttokennon. Sinänsä täysin toimiva systeemi esim. vedyn muuttamiseen sähköksi. Niiden voimallahan Kuussakin käytiin.
 
Back
Top