Ukrainan konflikti/sota

Ryssän milbloggeri Murz vinkuu Avdiivkan haasteista, selittää miksi eivät ole saavuttaneet menestystä siellä:

Avdiivka doomposting from our favourite Murz.

Talks about the strength of Ukrainian fortifications in the area, the lack of precision of Russian artillery where quantity does not translate into quality, and a serious chance of Russian generals being tempted into en-masse assaults that would lead to major losses with no results.


https://t.me/wehearfromyanina/2807

-

Tekstin käännös:

My pessimism regarding the assault on Avdeevka is based on my knowledge of fairly simple things from the field of military affairs and in practice similar operations that have already happened during the SMO.

The main caliber of our brigade and corps artillery is now 152 mm. And its main projectile is an ordinary high-explosive fragmentation projectile. Normal concrete fortifications can withstand even a direct hit, but a direct hit still needs to be achieved - the barrells of our artillery are pretty worn out. Again, I wrote about the weight difference of 152 mm charges produced this year.

So counting the hours of artillery preparation or, in general, "artillery activity", and from this measuring the possibility of success is not a good idea. Just firing and plowing all the
surrounding fields won't help much, it's been tested. The 29th checkpoint, which was taken by the 4th Brigade at the beginning of the SMO, is an excellent confirmation of this. The fields around it were all dug up. Aaaand?

Ukrops were filling everything there with concrete during the Minsk agreements right before our eyes; shooting at these fortworks was prohibited then. And ukrops are skilled in fort work and have dug in very well. So it was all happening quite slowly, with a bypass of this very 29th from different sides, where there was also a lot of sadness. I suggest googling "eight assaults of Svetlichnye", and then look for this Svetlichnye on the map. This is by no means Avdeevka, there were not so many fortifications there, there were simply two wetlands where it was convenient to hide.

Therefore, the main possible positive result in this direction, in addition to simply drawing back the ukrop reserves, is to "compress the perimeter" in those places where the ukrops could not conduct large-scale fortification works.

And the saddest thing that is possible is that this deceptively successful "squeeze" will spur the desire of the comrade generals to quickly take Avdeevka. And the troops will "beat on concrete with their heads" until they run out. Because we have an excellent approach. Just remember the anecdote about a Soviet young specialist who is not allowed to go abroad, "What do you need to start a family? One woman and nine months? There is not that much time! We give 9 women and 1 month!" Attempts to compensate for the impossibility of targeted firing with large calibers by piling shells "somewhere there" using everything that is available is precisely that. And it doesn't work.

So it's not hard to understand why the "red arrow trade" [on the map] pisses me off. Because the promotion by media of the theme "Now we're about to take everything, ura-ura", it leads to the fact that under the pressure of the media, which in turn generates pressure from top to bottom, in the army people are forced to take "all of this" in a situation when it is necessary to gain a foothold, repel counterattacks and build a mechanism for exploiting the modest successes achieved - a mechanism for increasing the very "price of staying in Avdeevka" [for Ukrainians].

I am constantly accused of praising the ukrops, and yet their advantage is obvious, it lies on the surface. They don't just want to win the war and are ready to turn themselves inside out to achieve this, unlike our leadership. From the very moment of their painful defeats in 2014, the Ukrops learned to fight in a real way. They looked for everything necessary for this, created it if it didn't exist.

And all this time the RF Armed Forces were "preparing for the last war," that is, for the "War of 888" (oletan että tässä tarkoitetaan Georgiaa vastaan käytyä lyhyttä sotaa, jonka ryssä aloitti 8.8.2008 - lännessä puhutaan usein 080808 nimellä). To "disperse wild aborigines with AKs." The fact that the "Syrian experience" does not work in the Donbas, that this is a serious war and a serious enemy, was explained to advisers from the Russian Federation even before the start of the SMO. But no one wanted to listen.

And now, after a year and a half of war, many things, real disastrous failures, are preferred not to be noticed. "We give 9 women and 1 month."

 
Viimeksi muokattu:
Venäläislähteet juhlivat joukkojensa etenemistä. ISW:n mukaan venäläisten kertomukset tapahtumista viittaavat siihen, että maan armeijassa on otettu oppia epäonnistumisista. Nyt näitä oppeja hyödynnetään ainakin Avdijivkan suunnalla.

Alueella oletettavasti taisteleva venäläinen tykistöpataljoonan komentaja väittää Venäjän keskittyneen erityisesti vastatykistötulitaisteluun.

Toisen lähteen mukaan Venäjä hyödyntää elektronisen sodankäynnin järjestelmiä, tekee perusteellista taistelukentän valmistelua tykistötulella ja käy "selvää kanssakäymistä" johtotukikohdan, rynnäkköjoukkojen, ilmatiedustelun ja tykistön välillä. Sotabloggarin mukaan Venäjä ei ole käyttänyt ihmisaaltomaisia lihamyllytaktiikoita.

ISW arvioi näiden taktiikkojen hyödyntämisen olevan huomattavaa, jos kertomukset pitävät paikkaansa. ISW:n mukaan Avdijivkan suunnalla taistelisi pääasiassa Venäjä-mielisen Donetskin tasavallan joukkoja, joiden arvioidaan ottaneen opikseen viime aikojen epäonnistumisista Avdijivkassa.



ISW:n päivityksessä ei kuitenkaan uskota, että Venäjän uudet opit ja taktiikat johtaisivat laajamittaisiin onnistumisiin rintamalla. Alueelta varmennetun videomateriaalin perusteella Venäjä on onnistunut etenemään pääasiassa vain Avdijivkan lounaissuunnalla.

Venäjä ei ole vielä lähelläkään Avdijivkan saartamista, eikä ISW:n mukaan tule siinä todennäköisesti onnistumaankaan, olettaen sen olevan maan tavoite.

Venäjä kontrolloi jo useita tärkeitä reittejä Avdijivkan lähellä, joten kaupungin valtaaminen ei edes avaisi uusia reittejä pidemmälle Donetskin alueen länsiosiin etenemiselle.
 
Tämän mukaan T-90M vaunut ovat ensimmäiset ryssän käyttöön tulleet vaunut, joihin on asennettu ilmastointi (tai asennettiin) - artikkeli julkaistu 5.4.2018 mutta ensimmäiset ns. sarjatuotetut T-90M vaunut luovutettiin Venäjän armeijalle vasta vuonna 2020, vuoden 2021 loppuun mennessä vaunuja oli luovutettu 65-67 kpl. Andrei Tarasenkon mukaan vuonna 2022 olisi luovutettu 80 kpl ja nyt vaikuttaa siltä että vuonna 2023 näitä voisi valmistua 70 kpl (Andrei Tarasenkon arvioon perustuva laskelma).
Mahtaako olla termistötekninen kysymys? Joka toinen saitti netissä sanoo, että Abramsissa ja Leopardissa ei ole ole ilmastointia. Ja ne jokatoinen sanoo, että on mutta sitten tarkentaa, että niissä on kehittynyt ilmankierrätysjärjestelmä (joka ei ole sama kuin ilmastointi).

Tulee kyllä ekana mieleen, että onko missään ryssän vehkeessä oikeasti ilmastointi? Siis edes siviilipeleissä?

Mutta, ei kinastella tässä. Yhdentekevää. Minua vain huvitti tai jopa ärsytti se uutisointi, jossa tehtiin numero siitä, ettei vaunussa ole ilmastointia, kun eipä se tunnu sotakamoissa mikään kovin yleinen kampe muutenkaan. Vähän niinkuin semmonen first world problem, samaan tyyliin kuin se, ettei niissä tosiaan ole myöskään Italialaisella nahalla verhoiltuja kuppipenkkejäkään. ;)
 
Herkkua palstan optimistiosastolle entiseltä West Point professorilta ryssän rapautuvasta taistelutahdosta ja sen seurauksista. Järkeenkäypää, mutta epävarmaa onko viimeisessä kappaleessa validi johtopäätös. Sillä hyökkäyssota Ukrainaan ei ole vain putlerin sota, vaan ryssän sota.

RUSSIAN WILL TO FIGHT​
Ukraine’s strategy of corrosion has exhausted Russian grit, spirit, and morale, and inflicted massive material losses. It might be even better as a strategy of erosion, as it removes the underpinnings of the Russian authoritarian regime — its authority.​
News commentaries, opinion pieces, and editorials tend to focus on the bigger picture. These outlets discuss the clash between political systems, the force ratio, and differences in macroeconomics, and seek to understand the leader’s intent.​
But the soldier’s view is much more personal —seeing a continuous stream of fellow soldiers die or suffer wounds for months on end; ordered to launch futile attacks the Ukrainians repel; suffering strikes from modern Western weapons with unprecedented effects when you least expect it; daily witnessing spirals of smoke from knocked out tanks, vehicles; barely any company commanders left alive along the front, while more senior officers worrying about HIMARS attacks hide in shelters far from the front; intermittent starvation due to a failed logistic chain; and on top of all this, a national leader in denial.​
These developments compound one another. A significant number of Russian units have in general lost the will to fight (as on the Kharkiv front), placing greater pressure on those with a continuing esprit de corps, and ultimately paving the way for Russian defeat. It doesn’t matter whether Russia has lost 1,500 or 500 tanks; what matters is when Russian troops lose the will to fight. As units start to disintegrate, their casualties soar; Nazi Germany’s casualties on the Eastern front skyrocketed after the fall of 1943, when they lost the initiative and beaten units with intermittent supply and coordination straggled back towards the River Oder and Berlin. Ukraine’s current dual counteroffensive matters because it once again signals to Russian soldiers that their cause is lost, that there is no successful endgame, and that there is only pain and death in front of them.​
Putin’s grip over Russia is sliding away in slow motion, a drip-drip of authority that increases with every tank turret blasted into the Ukrainian sky. For an authoritarian regime, this is a disaster, and brings nearer the day when the military loses its fear of ignoring or disobeying orders, ceases to fight, and instead trains its disillusioned eyes on the man in the Kremlin who made this mess.​

 
Jos en nyt väärin muista, uusimmassa reserviläislehdessä sanottiin että n5000 dronea menee kuukaudessa Ukrainalaisilla….
Eli reilu 150 päivässä. Sodan kokonaishintaan verrattuna pikkurahoja mutta kiinnostaisi tietää miten Z noita pudottaa..
 

Venäjä on aloittanut hyökkäyksen saartaakseen Avdijivkan kaupungin – asiantuntijan mukaan Ukrainan sodan tärkeämpi rintama on silti toisaalla​

Tässä parin päivän aikana on huomattu miten tossa TIISTAIN hyökkäyksessä kävi
 
Viimeksi muokattu:
Ihan alkoi kiinnostaa tuo SAAB:in repertuaari. Kaikenlaita on tarjolla jos vähän jaksaa kaivella heidän www sivujaan.
Ensimmäisenä kaivelin tuon mainitun GLSBD:n infot, josta linkki alapuolella...
ensin kuitenkin em. linkin kehut, ihan lopusta sivustolta:
  • The precision of GLSDB is so high it can hit within the radius of a car tire
  • Since Boeing's SDB works as a standalone airborne solution, all necessary technology lies within the missile
  • GLSDB is launcher independent, which means any launcher of the M270/M142 interface can be used

Eipäs tullut kaikki kerralla, joten lisätään kehuja...

GLSDB advantages:​

  • Increased range
  • Guided artillery
  • Accuracy to within one metre
  • All angle, all aspect attack, even targets behind launch point
  • Multiple rockets to act against many targets, with near-simultaneous impact
  • All-weather, 24/7 capability
  • Terrain avoidance, such as mountains
  • Cave-breaching capability
  • Launchable from hidden or protected positions to avoid detection
  • Programmable impact and delay fuzing for deep penetration or proximity height-of-burst
  • SDB Focused Lethality Munition (FLM) variant for low collateral damage
  • Laser SDB variant for moving target capability
 
Viimeksi muokattu:
Mahtaako olla termistötekninen kysymys? Joka toinen saitti netissä sanoo, että Abramsissa ja Leopardissa ei ole ole ilmastointia. Ja ne jokatoinen sanoo, että on mutta sitten tarkentaa, että niissä on kehittynyt ilmankierrätysjärjestelmä (joka ei ole sama kuin ilmastointi).

Tulee kyllä ekana mieleen, että onko missään ryssän vehkeessä oikeasti ilmastointi? Siis edes siviilipeleissä?

Mutta, ei kinastella tässä. Yhdentekevää. Minua vain huvitti tai jopa ärsytti se uutisointi, jossa tehtiin numero siitä, ettei vaunussa ole ilmastointia, kun eipä se tunnu sotakamoissa mikään kovin yleinen kampe muutenkaan. Vähän niinkuin semmonen first world problem, samaan tyyliin kuin se, ettei niissä tosiaan ole myöskään Italialaisella nahalla verhoiltuja kuppipenkkejäkään. ;)

Ei tosiaan tietoa, miten tuo todellisuudessa menee. Monella sivulla mainitaan että "ilmastointi" ei olisi vaunuissa niinkään miehistön mukavuuden takia vaan auttaisi jäähdyttämään elektroniikkaa kuumissa olosuhteissa. Toki viilennys viilentää molempia yhtälailla, mutta teräslaatikon jäähdyttäminen ilmastoinnilla, varsinkin kesäkuumana ja suorassa auringonpaisteessa kysyy tehoja.

Ainoa syy miksi lainasin tuon uutisen, oli se että se kertoo omaa kieltään ryssän tekemistä muutoksista. Aikaisemmin on nähty miten länsimainen lämpötähtäin on korvattu halvemmalla (ja huonompilaatuisella) ns. kotitekoisella ja nyt varuste, joka oli aikaisemmin vakiona, jätetään pois. Arvatenkin kyseessä on yksinkertaistaminen, jonka toivotaan osaltaan auttavan suuremman modernisointimäärän tavoittelussa.

Toki JOS uskotaan Tarasenkon numeroita, niin niiden perusteella vuonna 2023 ei tultaisi (todennäköisesti) luovuttamaan yhtä suurta määrää T-90M vaunuja kuin vuonna 2022. Mistä tämä johtuu, se on hyvä kysymys. Näyttäisi näiden numeroiden perusteella siltä että T-90M modernisoinnin kapasiteetti vakiintuisi 60-80 vaunua per vuosi tasolle. Jaroslaw Wolski kirjoitti viime vuonna että ainakin teoriassa "sotatalouteen siirtymisen" seurauksena eri laitosten kapasiteetti voitaisiin kyetä kaksinkertaistamaan. Kenties näin on pyrittykin tekemään, mutta se mitä yritetään ja mihin kyetään todellisuudessa ovat kaksi eri asiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top