J0h1F
Ylipäällikkö
Mielestäni sisäisen vihollisen päälle syyn vierittäminen olisi Venäjän tilanteessa melkeinpä todennäköistä, koska se säilyttäisi ajatuksen siitä, että Venäjää eivät kukistaneet ulkoiset voimat. Venäjän valtion eetokseenhan kuuluu keskeisesti se ajatus, että keskushallinto on viime kädessä järjestyksen ja "hyvän" suojelija ja sen ulkopuolella oleminen merkitsee kaikkea pahaa, toisaalta myös tähän sisältyy keskushallinnolle velvoite kansan edessä olla niin vahva, etteivät ulkoiset uhat kykene sitä kukistamaan. Sisäinen petturuus olisi siis se, jonka niskaan syyn vierittäminen oikeuttaisi tappion ilman, että Venäjän suurvaltakunnia ja hallinnon kasvot menisivät oman kansan enemmistön edessä.Taas tässä maallikko spekuloi, mutta voisi olla että venäjällä on neljän vaiheen suunnitelma irtautua sodasta.
Vaihe 1: Pyritään saamaan rintamalla pieni läpimurto, tai jonkin sortin rintamana siirtyminen, välittämättä yhtään kustannuksista. Avdiivkan hyökkäys todistaa tämän.
Vaihe 2: Aloitetaan hyvin aggressiivinen painostus kolmansien osapuolien kautta, että tulitauko saadaan päälle ja saadaan pidettyä ne saavutetut asemat.
Vaihe 3: Jos tämä ei onnistu, niin venäjällä järjestetään iso sisäinen kriisi, jonka putin ratkaisee. Ja jotta tämä kriisi toimisi, niin sen pitää tapahtu reilusti ennen vaaleja. Sopiva ajankohta voisi olla esim. uusivuosi. Kriisin varjolla joukot vedetään pois ukrainasta kaikessa hiljaisuudessa, kun kansan huomio on jossain muualla.
Vaihe 4: Vaaleissa sitten keskitytään vain ja ainoastaan tähän kriisiin ja kuinka putin oli se, joka pelasti venäjän. Ukrainan sota unohdetaan käytännössä kokonaan
Tämä voi kuulostaa aika absurdilta, mutta toisaalta venäjä voi kärsiä jo niin pahasta sotaväsymyksistä, että tuo voi mennä läpi, vaikka jokainen tietää mikä on todellinen tilanne. Ja jos tuo kriisi hoidetaan sopivasti, niin voi olla että esim. sen varjolla voidaan kiristään vaikka nettisensuuria ja muuta valvontaa. Tällöin putin voi varautua sitten mahdollisiin mellakoihin ja muihin levottomuuksiin.
Samahan oli kyseessä Saksan "selkäänpuukotusteoriassa": siinä oli sikäli pohjaakin, että Saksan antautumisen I maailmansodassa aiheutti akuutisti satamakaupunkien työläisten ja laivaston kapinointi sotaan kyllästymisen seurauksena, sillä rintamahan olisi kestänyt vielä hyvinkin toista vuotta, vaikka USA:n teollisuuskapasiteetin ja väestöpohjan vuoksi sota ei ollutkaan enää Saksan voitettavissa kulutussotana. Antisemitististen pohjakäsitysten vuoksi sodan jatkamista kannattaneet tahot sitten leimasivat saksalaiset juutalaiset ja kommunistit syyllisiksi tuohon "selkäänpuukotukseen", vaikka sehän ei tosiasiallisesti pitänyt paikkaansa, ainakaan juutalaisten osalta.
Jotain vastaavaa voisin odottaa Venäjän tekevän. Syyllisiksi kelpaisivat varmaankin vakiovihollinen liberaalit ja isomman kapinoimisen ensimmäisenä aloittava vähemmistökansa, kunhan Venäjä on riittävän vahva estämään sen irtaantumisen; myös se toinen tai kolmas voi saada syyt niskoilleen, jos ensimmäinen on riittävän vahva (tämä ensimmäinen jne. saanee sitten osakseen kostosodan myöhemmin, jos onnistuu irtaantumaan). Olen sikäli huolissani sukulaiskansoistamme, että niiden voima irtaantumiseen ei riitä ilman täyttä ulkoista apua, kun taas Kaukasuksen alueiden kansoilla voisi riittääkin.
Toisaalta myös Valko-Venäjä on pienoinen kysymysmerkki tässä. Senkin petturuus voisi olla ehkä Venäjälle joku tällainen keppihevonen irrottautumiseen? Liekö Venäjä vetänyt osittain siksikin joukkonsa Valko-Venäjältä, että sillä testataan Lukashenkan uskollisuutta, kuitenkaan ilman realistisia mahdollisuuksia lännen kelkkaan siirtymiseen?