Insinöörinä olen pohtinut että miten onnistuu kahden eri tarkoitukseen eri lähtökohdista suunnitellun vehkeen (inertia+gps ohjattu lentokoneesta pudotettu pommi, perinteinen raketti) integrointi kolmanteen tarkoitukseen. Käytännössä … Eniten mietityttää lentopommin inertiaohjauksen tärinäkesto, raketti moottori antaa tietty lähtö iskun mutta myös kovaa satunnaista jatkuvaa (random very high g vibration tms). Sitten huhuttiin että jossain vaiheessa piti röntgentarkastaa että rakettien polttoaine on ehjää tms. Siis tämä laatuongelma on ääritapauksissa yleisellä tasolla on joissain ryssän it ohjuksissa kun ne ampuvat itseään - ohjaus sekoaa kun raketin polttoaine palaa alussa epätasaisesti ja hakupää löytää väärän maalin joka pahimmillaan on laukaisualusta itse.
Arvelen, en tiedä, että tuosta GDLSB keikasta ei selviä kun rajusti testaamalla. Vastaavaa mitä olen teollisuudessa (integroidaan kaksi eri toisistaan tietämätöntä mokkulaa) nähnyt johtaa siihen että tuotantolinjalla epäonnistunut integraatio johtaa saantohukka kuluihin tuotantolinjalla eli pitää tehdä sorttauskriteereitä tms. tai kovaa toleranssisuunnittelua tai suoraa lisätuunausta. Esim SDB pommista oma GDLSB versio tai jotain.
Lyhyesti: Vaikka GDLSB konsepti on helvetin kova juttu ja halpa niin arvelen että integrointityö toleranssisuunnittelutestaus on tod näk veemäinen juttu. Kun kuuntelee tihkuvaa viestiä ”pitää varmistaa” niin se jotenkin täsmää.
