Ukrainan konflikti/sota

Jos nyt tikulla kaivellaan paskaa, niin viime kesänä oma uskoni Ukrainan vastahyökkäykseen loppui täysin siinä vaiheessa heinäkuun loppupuolella, kun Petäjäveden kokoisen tuppukylän valtaamisesta taisteltiin jo toista kuukautta. Silloin täällä monet ilmoittivat tietona "Ukrainan kokeilevan". No ei kokeillut, yritti kyllä ihan tosissaan. Hersonin sillanpää antoi taas uutta toivoa, mutta eipä sielläkään mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut, eikä ole näköpiirissä.

Vihkoon meni ja sori siitä. Toivottavasti Ukraina saa ensi keväänä uutta potkua. Ase- ja ammustarvikeongelmat tekevät kyllä omaan uskooni melkoisen loven. Uskon tämän vuoden tuovan tätä samaa jauhamista ja kulutustaistelua. Toivottavasti olen pessimismissäni väärässä.
Likipitäen omat tunnelmani. Usko on ollut kova ja välillä kovilla. Toisaalta tasapaino tässä on niin herkässä, että se voi nopeasti taas kääntyä Ukrainan eduksi. Valtaosan ikävistä uutisista ja tuntemuksista olen ensin torjunut, mutta valitettavan usein ne ovat osuneet kohdalleen. Ukraina on selvinnyt näinkin pitkälle sinnikkyydellä ja rohkeudella sekä lännen massiivisella tuella.

Lännen varastot eivät kuitenkaan ole pohjattomat ja tuotanto käynnistyy anteeksiantamattoman hitaasti. Ammuspula on totta ja myös varmasti se, että kalustoa ei ole syytää loputtomasti. Kermat on kuorittu ja helpot sekä nopeat keinot tukeen on likipitäen käytetty. Joku Taurus ei tätä sotaa kuitenkaan ratkaise.

2023 kesä oli yksi käännekohta ja mahdollisuus nopeaan ratkaisuun menetettiin. Sota pitkittyi sen seurauksena todennäköisesti usealla vuodella. Massiivisista tappioista huolimatta venäjä on käyttänyt ostamansa ajan edukseen. Uutta kalustoa ja miehiä virtaa taas rintamalle ja olkoon kuinka mopoja tahansa niin ohjuksia paiskotaan hurjia määriä. Kesällä toivottua ja odotettua sekasortoa ei isossa kuvassa enää näy.

Venäjän ilma-ase on nyt suurimmissa haasteissa sodan alkamisen jälkeen. Se tyhjiö pitäisi nopeasti täyttää ja ottaa aloite. F-16 toimitukset valitettavasti vain venyvät ja venyvät. Jos puhuttu ryssän talvihyökkäys tulee ja se saadaan torjuttua suurin tappioin vastapuolelle ja samalla ilmaherruus hankittua, niin avautuu kenties uusi ikkuna syvään iskuun.

Jos jokaista tuppukylää päädytään kuukausitolkulla vyöryttämään, niin tämä sota ei lopu ”koskaan”. Tai ehkä se ryssän taloudellinen täysromahdus tuo sen lopun tälle. Vaan on sekin antanut odottaa itseään.
 
Krynkyn sillanpäästä oma tulkinta:

Ukrainan "kontrolloima" alue on ollut nyt muutaman kuukauden täsmälleen samankokoinen. Se ei ole kasvanut metsään päin juurikaan ja itseasiassa pienentynyt hiukan pituussuunnassa, mitä geolokatoitua videoita on uskominen (ja miksei). Huolimatta ajoittaisista twiiteistä isommista ja isommista miesmääristä sillanpäässä, tuntuu myös jokseenkin erikoiselta, että tuolla pitäisi majaa useampi sata ukrainalaista. Varsinkaan tuolla itse kylässä ei ole edes hädin tuskin kellareita ehjiä tai muutoinkaan suojaa isommilta jytkyiltä. Pystyykö tuonne jokimaastoon piiloutumaan useampi komppania? Aika hankalaa se mielestäni olisi kun melkoista alavaa suomaastoa se kaikkien videoiden perusteella sekä topografisen kartan mukaan on.

Eli oma johtopäätökseni on että erinäisistä lähteistä tuon sillanpään merkitystä on paisuteltu (myös Zele ja viralliset) ja ryssä on nielaissut syötin ja loistava tapa ukrainalaisille vähentää ryssää pala kerrallaan. Alla suht tuore ote Perpetuan kartalta muutamalla geolokaatiolla (suosittelen karttaa kaikille). Käytännössä suurin osa ryssän hyökkäyksistä on pysäytetty tuon tien tasalla. Aikaisemmin oli jokin pätkä ukrainalaisia tulitaistelussa metsän siimeksessä mutta sen jälkeen ei juuri mitään (lienee tiedusteluosasto). Toki ukrainalaisilla on myös edelleen lähes täydellinen radiohiljaisuus alueelta pois lukien Magyarin Baba Yaga -videot.

Niin kauan kuin Ukrainalla ei ole tuolla alueella täydellistä EW -ja dronevapaata ympäristöä sekä ilmaherruutta on laajentamisoperaatio mielestäni vain märkä uni. Mielelläni olen väärässä toki ja salaisesti toivon joen ylitystä jostakin kohdalta..
Katso liite: 90884

Samoja ajatuksia.

Tällä hetkellä Krynky on syötti, jonka ryssä on nielaissut koukkua myöten. Ja joka päivä uudestaan.

Lähialueelle tuotu kalusto tuhotaan muutamassa vuorokaudessa ja örkkimiehistöt harvennetaan jollain 1:10 hyötysuhteella. Syötin ylläpitäminen edellyttää jonkinlaista läsnäoloa alueella mutta onko se sitten komppanian verran vai enemmän, yhdessä vaiheessa ryssät arvioivat että 300-500 miestä olisi Ukrainalla. Krynky on nyt tuhottu lähes viimeistä kellaria myöten, joten erittäin hankalaa siellä mitään asemaa on pitää.

Miksi ryssä hakkaa toivottomasti päätään seinään? Tähän voi olla monta syytä.

Järkevä syy olisi se, että ryssä tietää tiedustelunsa perusteella, että Ukrainalla on vastarannalla niin paljon joukkoja, että se kykenee suorittamaan vakavasti otettavan maihinnousuyrityksen, mikäli sillanpäälle annetaan löysää.

Muita syitä voivat olla puhtaat arvovaltakysymykset ja suorat käskyt ylimmältä johdolta, kenties putlerilta itseltään. Muutama viikko sitten oli video ryssän sotilasmessuilta, jossa Shoigu ja putleri puhuivat Krynkysta. Nimi on tuolla tasolla tuttu.
 
Katso liite: 90887
Minä oletan että vuodelta 2024 ei kannata odottaa liikoja. Väitetysti Putin on asettanut tavoitteeksi Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaamisen, joten Ukrainan olisi tärkeää torjua nämä hyökkäykset ja tuhota tietysti samalla maksimimäärä ryssän sotakalustoa.

Olen tuumaillut aikaisemmin, että ryssän varastoissa riittäisi sotakalustoa ainakin vuoden 2025 loppuun, tosin kulutuksesta riippuen tämä "takaraja" voi siirtyä joko aikaisemmaksi tai myöhäisemmäksi. Tämä sillä oletuksella että eivät saa merkittävästi lisätukea raskaan kaluston muodossa esim. Kiinasta, Iranista tai Pohjois-Koreasta.

Joten tässä mielessä oletan että Ukraina on pääasiassa puolustuskannalla vuoden 2024 ajan, kenties yrittäen pienimuotoisia vastahyökkäyksiä tai muita kokeiluja sellaisilla alueilla joissa siihen on mahdollisuus.

Oletetaan että Putin julistaa uuden mobilisaatiokierroksen "presidentienvaalien" jälkeen - joko virallisesti tai "epävirallisesti", lopputulema kuitenkin 300 000 - 500 000 uutta mobilisoitua Ukrainassa tällä hetkellä olevien lisäksi. Osa näistä lähetetään Ukrainaan hyvin nopeasti mobilisaation jälkeen joten rospuuttokauden päättymisen jälkeen olisi loogisin hetki "yrittää jotain". Venäjällä ei ole kapasiteetti kertauttaa 300 000 - 500 000 miestä yhtäaikaa vaan se tapahtuu erä kerrallaan, tosin kuten on saatu lukea, tämän "kertaamisen" laatu ei ole ollut häävi enkä odota että tilanne olisi yhtään parempi vuonna 2024. Joka tapauksessa keväästä eteenpäin ryssä tulisi kokeilemaan ja arvatenkin kesä ja syksy ovat ne vaikeimmat ajat.

Otan todesta tuon väitteen "Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaamisesta vuonna 2024" joten nämä olisivat päähyökkäysten tavoitteet. Oletan että "uusi suunnitelma on sama kuin vanha suunnitelma" eli hyökkäisivät vahvimmin Luhanskin alueella, yksi kohteista Kupianskin kaupunki. Jos saisivat vallattua Donets-joen itäpuolen, jatkaisivat Kupianskin kohdalta joen yli ja Luhanskin alueen valtaamisen jälkeen hyökkäyssuunta kääntyisi etelään. Kaupungit nimeltä Izium ja Slovyansk tulisivat taas tutuiksi, kuten olivat vuonna 2022 kun ryssä yritti hyökätä niiden suunnasta kohti etelää ja "motittaa" Donetskin alueella taistelevat Ukrainan joukot.

Oletan että jotain tuollaista nähtäisiin vuonna 2024, tosin tuollaisen lisäksi ryssä yrittäisi tunkeutua puolustuslinjan läpi muistakin kohdista - päätavoite silti Donetskin alueen valtaaminen, joten karttaa katsomalla voi arvailla, mistä ne hyökkäyskärjet voisivat tulla. Junaratoja seuraten, tietysti, kuten aina. Raideliikenteen solmukohdat ovat ne tärkeimmät kohteet, joihin ryssä pyrkii.

ELI minun näkemys on että Ukrainan päätavoite vuodelle 2024 on tämän hyökkäyksen torjuminen ja tuottaa maksimimäärä tappioita (sekä miehistö että kalusto).

-

Mitä muuta? Olen sanonut ennenkin (LINKKI) ja tulen sanomaan jatkossakin: ryssän logistiikan elämänlanka on junarataverkko ja sitä ylläpitävä sähköverkko. Näihin kahteen vaikuttaminen on suoraa vaikuttamista ryssän armeijan kykyyn taistella.

Tässä kaksi Russian Bridges Go Boom -twitter-tilin karttaa (linkki heidän twitter-tiliinsä: LINKKI).

Rautatiet, rautatiesillat yms: LÄHDE

Katso liite: 90867

-

Venäjän sähköverkko ja voimalinjat Ukrainan seudulla: LÄHDE

Katso liite: 90868

Nämä kaksi yhdessä ovat Venäjän sotakonetta ylläpitävät voimat: junat tuovat tavaraa ja sähköverkko pitää junat liikkeessä.

Jos kykene lamauttamaan näistä toisen, toki mieluiten molemmat yhtäaikaa niin ryssän sotakone alkaa kakomaan ja nopeasti.

Henkilökohtaisesti toivoisin silti että Ukraina iskisi Kerchin sillan mereen pysyvästi. Sillä olisi vahva symbolinen vaikutus sekä tietysti poistaisi yhden merkittävän huoltoreitin.

-

Mitä muuta? Oletetaan että ryssä todellakin pyrkisi valtaamaan Donetskin ja Luhanskin alueet vuonna 2024.

Kenties tämä tarkoittaa että joutuvat siirtämään joukkoja pois tietyiltä rintamalohkoilta itään.

Tämä voisi avata tilaisuuksia yrittää jotain niillä lohkoilla, joilta ne on otettu pois.

Dnipro-joen ylitys olisi looginen ratkaisu, koska sinne on pisin matka Donetskin ja Luhanskin alueilta. Vaikka tämä ylitys ei tuottaisikaan merkittäviä tuloksia, ryssä olisi pakotettu siirtämään joukkoja pois idästä tämän alueen suojaksi ja siten tällainen operaatio heikentäisi ryssän päähyökkäystä ja sen tavoitteiden saavuttamista.

-

Mitä muuta? Kuten on talven aikana nähty, Kh-101 risteilyohjukset ovat se ohjusasejärjestelmä jota ryssä kykenee käyttämään suurimman määrän per päivä (mereltä laukaistavat Kalibr ja maalta laukaistavat Iskanderit eivät muodosta vastaavaa uhkaa, niitä on laukaistu max 10-15 per päivä, ei kuitenkaan kymmeniä per päivä).

JOS halutaan iskeä Kh-101 uhkaa vastaan, pitää iskeä Tu-95MS pommikoneita vastaan. Tämä on partisaanien ja muiden sabotöörien työtä, tapahtuu syvällä Venäjän alueella ja kohteena eri sotilaslentokentillä seisovat pommikoneet. Niitä on useita kymmeniä, mutta ei kuitenkaan satoja. Hyvin koordinoitu ja suunniteltu kampanja voisi tehdä syvän loven tähän resurssiin. HUOM: Ukrainan ilmoitusten perusteella ryssä olisi toisinaan käyttänyt myös Tu-160 pommikoneita näiden laukaisuun, tosin selvästi vähemmässä määrin.

Vastaava kampanja voisi kohdistua myös muihin pommikoneisiin: Tu-22M3 laukaisee Kh-22 ja Kh-32 risteilyohjuksia ja MiG-31K hävittäjät Kinzhal ohjuksia.

Toki tätä kampanjaa ei ole pakko rajoittaa pelkkiin pommikoneisiin, koska hävittäjillä on oma roolinsa tässä sodassa. Su-34 on tärkein liitopommilavetti ja niitä on kymmeniä käytössä Ukraina seudulla. John Ridge arvioi että liitopommien tuotantokapasiteetti voisi olla 35 000 - 40 000 kpl per vuosi. Eli lavettien määrä pienemmäksi, niin jäljelle jäävien koneiden kulutus kiihtyy. Jos saa tuhottua merkittävän määrän laveteista, se vaikuttaa suoraan liitopommien käyttämiseen (tosin tällöin puhutaan hyvin suuresta tuhottujen koneiden määrästä). Su-35S puolestaan on suorituskykyisin hävittäjä, joten jokainen sellainen menetys tuntuu ja kipeästi (Su-57 toki väitetysti parempi mutta niitä ei ole nähty Ukrainassa, ainakaan toistaiseksi).

Tuhoa nämä lavetit, tuhoat ryssän kyvyn käyttää näitä pitkän kantomatkan asejärjestelmiä. Ukraina on jo iskenyt onnistuneesti tiettyjä Mustallamerellä olevia Kalibr-laukaisualustoja vastaan (tietyt sotalaivat ja sukellusveneet), oletan näiden iskujen jatkuvan. Iskander-M lavettien tuhoaminen on vaikeampaa mutta niiden vaikutuskyky on rajallisempi (toki puhutaan yli 500 km yltävästä ballistisesta ohjuksesta, joten ei merkityksetön).

-

Mitä muuta? Shahed-136/131 / Geran-2 dronet muodostavat merkittävimmän osan ryssän pitkän kantomatkan iskukyvystä. Shahed-238 dronen ensimmäinen käyttö nähtiin 9.1.2023.

Näiden uustuotanto tapahtuu Iranissa ja Venäjän Alabugassa / Yelabuga (Special Economic Zone, Tatarstan Oblast).

Tuon tehtaan toimintaan tulisi kyetä vaikuttamaan jollakin tavoin. Tämäkin menee partisaanien ja erilaisten sabotöörien työksi.

-

Mitä muuta? Venäjän sisäisten levottomuuksien ruokkiminen, Putinin heikkouden korostaminen. Mieluiten, jos mahdollista, Putinin salamurha. Miksei myös Putinin lähipiiriin kuuluvien salamurha, se olisi omiaan ruokkimaan levottomuuksia ja epäluuloa vallan ytimessä jos yksi tai useampi "heikäläinen" päättäisi päivänsä epäselvissä olosuhteissa.

Venäjän talous elää öljyn ja kaasun myynnistä, joten iskut näihin kohteisiin ovat suoraan iskuja Venäjän talouteen ja sen kykyyn rahoittaa sotaa. Räjäytä yksi kaasuputki siellä ja yksi öljynpumppaamo täällä, pikkuhiljaa se alkaa näkymään ja tuntumaan.

Venäjän talous heikkenee ja se alkaa näkymään enemmän ja enemmän venäläisten arjessa. Toistaiseksi se ei ole johtanut suurempiin levottomuuksiin. Johtaako "Putinin valinta seuraavalle kaudelle maaliskuussa 2024" mihinkään protesteihin, se jää nähtäväksi. Mitä pidempään sota jatkuu ja mitä suuremmat tappiot Ukraina kykenee tuottamaan, samalla estäen Putinia saavuttamasta asettamiaan tavoitteita, sitä väsyneempiä venäläiset tulevat olemaan sodan osalta. En odota että Venäjä hajoaisi osiin vuonna 2024 mutta tätä kehityssuuntaa tulisi ruokkia.

-

MUOKKAUS: korostan että näkemykseni mukaan tässä on kyse useita vuosia kestävästä sodasta. Täten ei ole mielestäni järkevää olettaa, että Ukrainan tulisi kyetä valtamaan alueensa takaisin vuonna 2024. Näin ollen tulisi miettiä strategia jonka toteutuminen voi viedä kaksi tai kolme vuotta eli pidemmän ajan.

Yhdysvaltain ja lännen tuen jatkuminen ja määrä on toki asia, josta ei voida olla varmoja, mutta en lähtisi siitä oletuksesta että tuki tulee loppumaan tai edes vähenemään merkittävästi. Täten en suosittelisi mitään hätiköintiä tai suurella kiireellä toteutettua "puskua". Sellainen nähtiin kesällä 2023 ja nähtiin, mihin se johti.
Toivottavasti Ukrainan yleisesikunta yms vastaava instanssi lukee näitä sinun juttujasi. Näitä sinun juttuja on aina, aina perusteellisuudessaan ilo lukea.

Joku ihme käsijarru tässä Ukrainan sodassa on ollut nyt Ukrainan puolella vuoden 2022 menestyksien jälkeen, vai onko ryssä sitten kumminkin munimisestaan oppinut ja toisaalta kumminkin liian vahva tuossa häikäilemättömässä valmiudessaan tapattaa loputtomasti omaa sotavoimaansa? Vai tuleeko tässä pelissä lopulta kumminkin ryssällekin seinä vastaan?

Vai onko lännessä kumminkin ollut joku perkeleen iso löysä ja pehmoinen käsi käsijarrun kahvalla joka on estänyt saamasta Ukrainaan sitä parasta tappokalustoa tarpeeksi ja sitä kautta estänyt epäilemättä urheuden ukrainalasten menestymistä tämän paremmin?

Ilmavoimien puute, seko se on lopulta estänyt Ukrainaa kunnolla menestymistä?

Vituttaa välillä rankasti, olisi suuri ilo nähdä ryssien juoksevan ja ukrainalaisten etenevän vähän samalla tyylillä kuin Wehrmacht eteni kesällä 1941 kohti Moskovaa.
 
Sen Ukrainan sota on opettanut, että perinteisille makkaranpaistojoukoille on edelleen tarvetta! Tiukoissa kahinoissa Kymenlaakson Kurskissa tarvitaan tiukkoja taistelijoita hyvällä fysiikalla, mutta esimerkiksi Kuhmon erämetsissä pärjää vähemmälläkin fysiikalla, jos taisteluasemat ovat ennalta valmisteltuja, maasto tuttua ja osaa käyttää aivojaan vihollista paremmin.

Minusta se on opettanut sen että siitä mistä täällä meillä SA-vahvuutta supistettiin (iso määrä jäykkään torjuntaan kykeneviä JvPr / erillisiä tor.pataljoonia, ns. hirviprikaateja) pitäisi nimenomaan palauttaa takaisin vahvuuksiin. Perusteluina käytettiin vuosikaudet mantran omaisesti suorituskykyjen vanhentumista "nykyaikaisella" tst-kentällä, erityisesti pahimmasta päästä alkaen:
- IT-kykyä (ja mikä on onkaan ollut ryssän ilmavoimien suorituskyky juuri ilmavoimia suosivilla Ukrainan aukeilla, ilman modernia hävittäjä torjuntaakin :facepalm:)
- Liikkuvuus (miten ripeästi rintamat ovatkaan liikkuneet kun hyökkäykset törmäävät ps-miinoitteisiin / valmisteltuihin asemiin:sneaky:)
- Viestivälineet (jäykkä puolustus ei tarvi kauhean modernia kalustoa, tuolla taidetaan pelata jopa Ukrainan omalla kännykkäverkolla osittain edelleen, jopa ryssät:oops:)

Ihan aiheellisiakin puutteita toki löytyy, mutta olisivat hoidettavissa pikkurahalla kunhan laskeudutaan kopteri-kustaan pahimmista teknovisioista takaisin ryssän paljastamaan todellisuuteen sipearian varastoineen ja vankilarekryineen:salut:

Sen sijaan ongelmaksi ovat Ukrainassa osoittautuneet liian pienet varastosaldot, niin asejärjestelmissä, ammuksissa, kuin miehissäkin! Eli kaikki se jonka kustannuksella ollaan 2000-luvulla siirrytty mahdollisemman liikkuviin moderneihin/vähälukuisiin joukkoihin. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa jossa paksuitenkin panssaroidut ajoneuvoalustat ovat paikoin jopa täysin hyödyttömiä jos kamikaze dronet toimivat suurella aktiivisuudella. Sen sijaan asian mukaisesti linnoitettuihin asemiin nekään eivät pure/purevat huonosti, erityisesti jos mennään oikeaan metsään, ei Ukrainan tyypillisiin täysin rikki ammuttuihin peltosoiroihin.

Kutsutaanko näitä sitten perinteisiksi makkaranpaisto joukoiksi (ei mielestäni, ns. selustan vartiojoukot on vielä ihan erikseen), mutta tämä olisi juuri sitä SA-joukkojen massaa mikä hyödyntää eniten 35-60v reserviläisiä joille ei ole tarvetta vähissä ns. operatiivisissa hyökkäys kykyisissä kärki prikaateissa, yleisen asevelvollisuuden yli suuren joukkotuotannon seurauksena.


ps. Siellä Kuhmon perämetsissä sitä fysiikkaa juuri vaaditaankin, maasto on sellaista että jalan pitää siirtyä niiden vähien teidenkin lähimaastoissa huomattavasti enemmän kuin etelässä. Aivan umpikorvessa ei juuri sodittu enää edes 40-luvulla. Kurskiin ei ole meillä vara mennä, sen osoittaa selkeästi puolustajankin ps-tappiot, joita meidän vahvuudet ei kestä alkuunkaan.

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää mitä PV:ssä asiasta eri portaissa nyt ajatellaan kun totuus ryssän "modernista sodankäynnistä" on paljastunut joksikin aika(jopa täysin) erilaiseksi mitä läntisten suoritusten perusteella arveltiin.

Ja joo, meilläkin nyt rahaa laitetaan aika mukavasti purevaksi osoittaununeeseen tulivoimaan tällä hetkelllä, mutta käyttämätöntä reserviäkin olisi aikalailla tarjolla, sitä massaa millä puolustukseen saadaan syvyyttä ja leveyttäkin ilman että tarvisi venyä samaan aikaan useampaan suuntaa tai olla huomenna jo ihan toisella puolella Suomea:salut:
 
Viimeksi muokattu:
Katso liite: 90887

Toivottavasti Ukrainan yleisesikunta yms vastaava instanssi lukee näitä sinun juttujasi. Näitä sinun juttuja on aina, aina perusteellisuudessaan ilo lukea.

Joku ihme käsijarru tässä Ukrainan sodassa on ollut nyt Ukrainan puolella vuoden 2022 menestyksien jälkeen, vai onko ryssä sitten kumminkin munimisestaan oppinut ja toisaalta kumminkin liian vahva tuossa häikäilemättömässä valmiudessaan tapattaa loputtomasti omaa sotavoimaansa? Vai tuleeko tässä pelissä lopulta kumminkin ryssällekin seinä vastaan?

Vai onko lännessä kumminkin ollut joku perkeleen iso löysä ja pehmoinen käsi käsijarrun kahvalla joka on estänyt saamasta Ukrainaan sitä parasta tappokalustoa tarpeeksi ja sitä kautta estänyt epäilemättä urheuden ukrainalasten menestymistä tämän paremmin?

Ilmavoimien puute, seko se on lopulta estänyt Ukrainaa kunnolla menestymistä?

Vituttaa välillä rankasti, olisi suuri ilo nähdä ryssien juoksevan ja ukrainalaisten etenevän vähän samalla tyylillä kuin Wehrmacht eteni kesällä 1941 kohti Moskovaa.

Länsi olisi voinut antaa paljon enemmän ja ennenkaikkea paljon nopeammin. Taustalla vaikuttaa useita riippumattomia seikkoja. Näitä on spekuloitu paljon.

Eräs tekijä voi olla se, että länsi joutuu ottamaan myös sen pienen mahdollisuuden huomioon, että ryssä romahtaisi. Sisällissota ydinasevaltiossa on ehkä pahin skenaario, mutta lähtökohtaisesti erittäin epätodennäköinen. Prigozhin kuitenkin laskeutui mustana joutsenena näyttämölle ja oli lähellä toteuttaa tämän skenaarion hyvin venäläisistä lähtökohdista.

Ryssän romahdus saattaisi myös sataa Kiinan laariin tavalla, joka muuttaisi geopoliittisia voimasuhteita huomattavasti.

Energiamarkkinan epävakautuminen ja sen vaikutus kuluttajiin on varmasti ollut keskeinen huolenaihe.

Näiden kylmän reaalipoliittisten näkökulmien rinnalla on sitten paljon arkisempia kysymyksiä. Alkuun ei luotettu Ukrainan taistelutahtoon ja -kykyyn. Pelättiin materiaalin valumista ryssän käsiin. Tämän luottamuksen kasvaessa tavaraa sitten alkoi tulemaan.

USA:n kannalta kyse on voinut olla myös siitä, että on potkittu Eurooppaa perseelle. Tehkää nyt vihdoin jotain.

Nämä seikat eivät selitä sitä, että Euroopan puolusteollisuutta kaksi vuotta myöhemmin ei ole ajettu kunnolla ylös. Vaikka kohtuupaljon onkin tapahtunut. Haluttomuus johtuu osin EU-rakenteista, odoteltu EU:n maksavan ja pelätty naapurimaan saavan enemmän. Osaa maista ei myöskään hirveästi kiinnosta. Mikä on äärimmäisen lyhytnäköistä. Koronan kustannuksiin verrattuna tarvittaisiin kymmenesosa panostusta.

USA on antanut paljon mutta olisi voinut antaa vaikka kuinka paljon enemmän (erityisesti tykistöä, hoikkia ja paksuja. Ja tietysti rypäleitä aikaisemmin ja ATACMS). Puhumattakaan loputonta määrää USA:n kannalta vanhentunutta mutta tähän sotaan hyvää lentokalustoa. Joka olisi menestykkään vastahyökkäyksen avain. Mutta on päättänyt olla antamatta. Reaalipolitiikka vaikuttaa ja myös USA:n sisäpoliitiikka.

On mahdollista, että USA:n ja ryssien välillä on käyty salaista viestinvaihtoa, uhkauksia esitetty ja vedetty vähän hämäriä rajaviivoja.
 
Pitäähän ne Krynkyn puolella olevat 🇺🇦 joukot huoltaa kuitenkin. On siellä jonkinlaiset asemat oltava että toiminta jatkuu ja ammus/muona täydennykset saadaan perille.

Kevättä kohti mentäessä alkaa varmasti tapahtua. Kerran yli on päästy niin sillanpään laajentaminen lienee vain ajan kysymys.
Se huoltohan Ukrainalle vaikeinta onkin, tykistöllä ja droneilla on asemat pidetty mutta sama pätee sitten heidän liikkeisiin joella. Koko ajan tulee veneiden niskaan jompaa kumpaa.

Edit: tässä esimerkki, yöllä pyritään liikkumaan ja yönäkö-dronet väijyy.

 
Viimeksi muokattu:
Länsi olisi voinut antaa paljon enemmän ja ennenkaikkea paljon nopeammin. Taustalla vaikuttaa useita riippumattomia seikkoja. Näitä on spekuloitu paljon.

Eräs tekijä voi olla se, että länsi joutuu ottamaan myös sen pienen mahdollisuuden huomioon, että ryssä romahtaisi. Sisällissota ydinasevaltiossa on ehkä pahin skenaario, mutta lähtökohtaisesti erittäin epätodennäköinen. Prigozhin kuitenkin laskeutui mustana joutsenena näyttämölle ja oli lähellä toteuttaa tämän skenaarion hyvin venäläisistä lähtökohdista.

Ryssän romahdus saattaisi myös sataa Kiinan laariin tavalla, joka muuttaisi geopoliittisia voimasuhteita huomattavasti.

Energiamarkkinan epävakautuminen ja sen vaikutus kuluttajiin on varmasti ollut keskeinen huolenaihe.

Näiden kylmän reaalipoliittisten näkökulmien rinnalla on sitten paljon arkisempia kysymyksiä. Alkuun ei luotettu Ukrainan taistelutahtoon ja -kykyyn. Pelättiin materiaalin valumista ryssän käsiin. Tämän luottamuksen kasvaessa tavaraa sitten alkoi tulemaan.

USA:n kannalta kyse on voinut olla myös siitä, että on potkittu Eurooppaa perseelle. Tehkää nyt vihdoin jotain.

Nämä seikat eivät selitä sitä, että Euroopan puolusteollisuutta kaksi vuotta myöhemmin ei ole ajettu kunnolla ylös. Vaikka kohtuupaljon onkin tapahtunut. Haluttomuus johtuu osin EU-rakenteista, odoteltu EU:n maksavan ja pelätty naapurimaan saavan enemmän. Osaa maista ei myöskään hirveästi kiinnosta. Mikä on äärimmäisen lyhytnäköistä. Koronan kustannuksiin verrattuna tarvittaisiin kymmenesosa panostusta.

USA on antanut paljon mutta olisi voinut antaa vaikka kuinka paljon enemmän (erityisesti tykistöä, hoikkia ja paksuja. Ja tietysti rypäleitä aikaisemmin ja ATACMS). Puhumattakaan loputonta määrää USA:n kannalta vanhentunutta mutta tähän sotaan hyvää lentokalustoa. Joka olisi menestykkään vastahyökkäyksen avain. Mutta on päättänyt olla antamatta. Reaalipolitiikka vaikuttaa ja myös USA:n sisäpoliitiikka.

On mahdollista, että USA:n ja ryssien välillä on käyty salaista viestinvaihtoa, uhkauksia esitetty ja vedetty vähän hämäriä rajaviivoja.

Voidaan esittää myös jossitteluna sellainen asia, että jos Saksan johdossa ei olisi ollut SDP puolue, Ranskan johdossa ei Macronia, olisi EU:ssa toimittu huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin.

Kyllä demokratioissa on merkitystä ketä äänestää. Myös kulloinkin vallassa olevien johtajien henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat paljon.

Diktatuureissa on etunsa, kun päätöksiä pitää tehdä nopeasti, kaikkia sopimuksia rikkoen ja oman maan etu edellä.
 
Sota on juuttunut pattitilanteeseen kulutussodaksi jossa etu on lähtökohtaisesti suuremmalla osapuolella ja sillä jonka alueella ei sodita. Aika ei nyt ole Ukrainan puolella.

Sota on yhä voitettavissa, mutta Ukraina tarvitsee aseita ja miesvoimaa eikä tipoittain säännösteltyä apua vähän liian vähän ja vähän liian myöhään.

Pahoittelut pessimismistä mutta näin ei sotia voiteta. Näin annetaan Putlerille vaarallinen oppitunti miten länsi päihitetään.
 
Päivän luvut:
417543598_719892173657197_7427392043695273561_n.jpg
 
Back
Top