Väärin. Ainakin jo vuodesta 2003. Huom. saman vuoden tammikuussa Ukraina ja Venäjä oli solminu rajasopimuksen.
Tuosta uutisesta:
Erinomainen kirjoitus, olen itsekin unohtanut koko tapauksen. Lainaan tuon artikkelin alusta pari lausetta:
Venäjä yritti ottaa vuonna 2003 haltuunsa Ukrainalle kuuluvan pienen, mutta strategisesti tärkeän Tuzlan saaren Kertšinsalmessa. Tapaus sivuutettiin Center for European Policy Analysis -ajatushautomon tutkijan, tohtori Hanna Šelestin mukaan läntisissä pääkaupungeissa pelkällä olankohautuksella, vaikka operaationsa ansiosta Venäjä pystyi kontrolloimaan pääsyä Asovanmerelle ja muodostamaan reitin Krimille.
Tämä Venäjän hybridioperaatio käynnisti hänen mukaansa tapahtumaketjun, joka johti lopulta vuoden 2022 täysimittaiseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan ja loi samalla mallin Venäjän sekaantumiselle naapurimaidensa asioihin.
– Jälkikäteen tarkasteltuna muu maailma aliarvioi sitä pahasti, ja sen merkitys jäi huomaamatta, Šelest arvioi tuoreessa artikkelissaan.
Operaatiossa Venäjä sovelsi hänen mukaansa sittemmin tutuiksi tulleita hybridivaikuttamisen keinoja, kuten väärän tiedon levittämistä, paikallisten viranomaisten hyväksikäyttöä, alueen vähittäistä haltuunottoa sotilaallisen voiman tukemana ja jopa uhkauksia ydinaseiden käytöllä.
Syyskuun 29. päivänä 2003 venäläiset työmiehet alkoivat Šelestin mukaan ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta tai neuvotteluja rakentaa patoa, joka yhdistää Venäjän rannikon Ukrainalle kuuluvaan Tuzlan saareen.
Kerchin salmen silta on rakennettu mm. tätä Tuzlan saarta hyödyntäen. Täten padon rakentaminen Venäjältä tälle saarelle voidaan nähdä ensiaskeleena kohti Krimiä ja tätä siltaa.
Tulevaisuudessa historian tutkijoille pohdittavaa: miksi tämän Tuzlan saaren valtaamisen jälkeen meni reilut 10 vuotta varsinaiseen Krimin valtaamiseen? Oma arvaus: Putin sai "oman miehensä" Ukrainan johtoon ja uskoi kykenevänsä hallitsemaan maata sisältäpäin. Maidanin vallankumous oli viimeinen niitti, joka rikkoi nämä kuvitelmat.
-
Kirjoitin aikaisemmassa viestissä näin:
Andrei Illarionov, joka toimi Putinin taloudellinen pääneuvonantaja vuosien 2000–2005 aikana, kertoi vuonna 2014 että Krimin ja itä-Ukrainan haltuunottoa olisi suunniteltu 11 vuoden ajan ainakin Venäjän kenraalien toimesta eli tarkoittaisi vuodesta 2003 lähtien.
Lähtölaukaus tälle olisi Georgian ns. ruusuvallankumous vuonna 2003 sekä Ukrainan presidentinvaaleja seuranneet levottomuuden vuonna 2004. Vuonna 2004 Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit joissa oli myös vahvasti epäilyjä vilpistä. Venäjän vahvasti tukema Viktor Janukovytš julistettiin jo voittajaksi, mutta korkein oikeus lopulta hylkäsi valinnan. Uusi, väitetysti vähemmän vilppiä sisältänyt äänestyskierros johti länsimielisen Viktor Juštšenkon voittoon. Tätä tapahtumaa on usein kutsuttu oranssiksi vallankumoukseksi. HUOM: Viktor Janukovytš valittiin myöhemmin presidentiksi ja hän toimi virassa aikavälin 2010-2014. Hän pakeni maasta massiivisten mielenosoitusten myötä 2014, meni Venäjälle isäntänsä helmoihin. Samaan aikaan Venäjä valtasi Krimin ja käynnisti levottomuudet itä-Ukrainassa. Sodan aktiivivaiheen voi sanoa kestäneen 2014 kesästä vuoden 2015 loppuun. Myöhemmin Janukovytš tuomittiin poissaolevana maanpetoksesta ja vihollisen avustamisesta.
Ei sovi unohtaa että ennen näitä "naapurien levottomuuksia" Venäjä kävi toisen Tsetsenian sodan ja sitä seurasi maan "kesyttäminen" jota jatkui vuosikausia sodan "päättymisen" jälkeen. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 ja valtasi Krimin sekä itäisestä Ukrainasta Donetskin ja Luhanskin alueita vuonna 2014.
-
MUTTA selvästi ensimmäiset toimenpiteet on toteutettu vuonna 2003 eli varsinainen suunnittelu on vanhempaa perua. Venäjällä on ollut tiettyjä tahoja jotka ovat halunneet "Ukrainan palauttamista" sen itsenäistymisestä lähtien eli vuodesta 1991, asiaa ei ole unohdettu. 90-luvulta löytyy materiaalia missä asia sanotaan ihan suoraan, mustaa valkoisella. Suuri merkitys on sillä, missä vaiheessa sanat muuttuivat teoiksi. Selvästi Putinin valtaan nousu oli määräävä tekijä, tosin ensin piti luovia toinen Tsetsenian sota. Sen aktiivivaihetta seurasi pitkä, vuosia jatkunut "kesyttäminen" mutta selvästi Putinin huomio oli (ainakin osittain) muualla jo tässä vaiheessa: Ukrainan kimpussa.
Hyvin vaikea muuten selittää tuota vuoden 2003 kaappausta, ei sellaiseen ryhdytä ilman ennakkosuunnittelua ja varmasti oli myös määritelty suuntaviivat jatkon kannalta. Kuten artikkelissa todetaan, Ukrainan päättäväisyys saattoi pysäyttää hankkeen (hetkellisesti) mutta Azovinmeren sopimus tulee nähdä myönnytyksenä Venäjälle. Se ei tietysti riittänyt, koska ryssä / Putin ei ollut saavuttanut kaikkia tavoitteita.
Arvatenkin muutaman vuosikymmenen kuluttua, kun jälkiviisaasti arvioidaan Putinin valtakautta, tullaan kirjoittamaan siitä miten käytännössä koko aika oli pitkälti aktiivisia tai puoliaktiivisia toimia "lähiulkomaiden" kimpussa. "Venäjän kunnian palautus" eli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siitä irronneet valtiot olivat tärkein kohde joita on pyritty alistamaan tai valtaamaan niistä palasia, vaikka hän toki harrastanut niiden lisäksi monenlaisia muita "seikkailuita" kaukaisemmissa maissa. Varmasti kun tullaan tarkastelemaan hänen puheitaan ja kirjoituksia eri aikoina, on helppo nähdä tämä trendi - ja sitten tietysti ihmetellä että "mitä ne aikalaiset ovat oikein touhunneet, kun eivät ole näin ilmiselviä asioita kyenneet näkemään".
Ukraina taistelee taas epäreilusti. Kun eivät ammu juuri tykeillä, niin sijainti ei paljastu. Ryssä puolustaa sankarillisesti, mutta mä luulin että ne oli hyökkäämässä.
