Koordinaatiokeskuksen suorittamien toimenpiteiden tuloksena presidentti Ukrainan määräyksestä onnistuttiin vapauttamaan vihollisen vankeudesta vielä 95 ukrainalaista sotilasta.
Heidän joukossaan on 49 Ukrainan asevoimien sotilasta (mukaan lukien yksi "ilmasiltaa" osallistuja, joka vapaaehtoisesti ilmoittautui lentämään helikopterilla Azovstaliin auttaakseen sinne saarroksissa olevia yksiköitä, sekä kaksi ilmavoimien jäsentä), 21 kansalliskaartin sotilasta, 10 merivoimien sotilasta, seitsemän alueellisen puolustusvoiman jäsentä, viisi rajavartijaa, kaksi valtion erikoiskuljetuspalvelun jäsentä ja yksi puolustaja vapaaehtoisesta alueellisesta yhteisöstä.
Kaikki tällä kertaa vapautetut ovat miehiä: 88 rivisotilasta ja kersanttia, seitsemän upseeria.
Vapautettujen joukossa on 23 henkilöä, jotka puolustivat Mariupolia (joista 13 Azovstalin puolustajaa), 41 taisteli Donetskin suunnassa, yhdeksän Luhanskin ja Zaporižžjan suunnassa, kolme Hersonin ja Harkovan suunnassa. Yksi vapautetuista merimiehistä oli hyökkäyksen alkaessa Kiovan alueella ja liittyi heti kotikylänsä puolustukseen Makarivin alueellisessa puolustusjoukossa. Paikallisen yhteisön asukkaille humanitaarista apua antaessaan hän joutui vangiksi venäläisten burjaattien joukkoon.
Monet palaavista ukrainalaisista sotilaista kärsivät vammojen seurauksista ja heillä on kroonisia sairauksia, jotka vaativat pitkäaikaista hoitoa. Suurin osa heistä oli ollut hyökkääjämaan vankeudessa vuodesta 2022. Vapautettujen joukossa on myös puolustaja, jota pidettiin kadonneena.
Ukraina kiittää Yhdistyneitä arabiemiirikuntia vaihdon valmistelun avusta ja välityksestä.
Täysimittaisen hyökkäyksen alusta lähtien tämä on jo 54. vankienvaihto. Koordinaatiokeskus on yhteensä onnistunut palauttamaan vihollisen vankeudesta 3405 henkilöä.
Jatkamme sinnikkäästi työtä, jotta kaikki ukrainalaiset, niin sotilaat kuin siviilitkin, pääsisivät mahdollisimman pian kotiin ja jotta Venäjän federaatio lopettaisi epäinhimillisen kohtelun ja kidutuksen vangitsemillemme ihmisille.
t.me
Erikoisyksiköt seulovat asukkaita miehitetyillä alueilla, kiristävät hankkimaan Venäjän passin | Verkkouutiset
Yksiköt vartioivat leirejä, joille miehittäjä on vanginnut vastustavia ukrainalaisia.www.verkkouutiset.fi
Venäjä on sijoittanut Ukrainalta miehitetyille alueille erikoisyksiköitä, joiden tehtävänä on kiristää ukrainalaisia hankkimaan Venäjän passi.
Yksiköt myös vartioivat suodatusleirejä, joille miehittäjä on vanginnut ukrainalaisia, jotka ovat osoittaneet vastustusta Vladimir Putinin hallintoa ja venäläismiehittäjiä kohtaan.
Asiasta kertoo Kyiv Post.
Suodatusleireille joutuneet valokuvataan, heidän sormenjälkensä tallennetaan miehittäjän tietokantoihin ja he joutuvat kuulustelujen kohteeksi.
Mikäli miehitetyllä alueella asuva ukrainalainen ei suostu ottamaan Venäjän passia, hänet luokitellaan ”ulkomaan kansalaiseksi”.
Passista kieltäytyneille ei jaeta ruokaa tai eläkettä, ja heidän omaisuutensa saatetaan takavarikoida. Lisäksi passista kieltäytyneet saatetaan karkottaa kotiseudultaan.
Passin ottajat saattavat joutua Venäjän asevoimien palvelukseen. Venäjä käyttää passin ottajia myös propagandassaan. Miehittäjä pyrkii osoittamaan, että alueiden asukkaat haluavat olla osa Venäjää.
t.me
t.me
t.me
t.me
t.me
t.me
Kekityn nyt oikeastaan noihin tykiputkien valukoneisiin. Tietokoneiden historian pohjalta tiedetään että neuvostoliitto ei kyennyt valmistamaan laajasti automaatiota teollisuuteen. Hyvänä esimerkkinä käy vaikka Cernobyl, Ukraina on laajasti dokumentoinut voimalan historiaa. Ydinvoimalan joka valmistui 1977 ajamiseen tarvittiin 1960 luvun tyyppinen mainfraim tietokone. Kone, joka oli kopio IBM:än tekeleestä. Käytännössä tuollaisella koneella ei voi ajaa vaikkapa tarkkustyöstöä, nopeus ei riitä. Neuvostoliiton teollisuus oli siis samalla tasolla tuottavuuden osalta kuin Saksa toisen maailmanpalon aikaan. Länsimaiden hyvinvointi perustuu pitkälle teollistumiseen 1800-luvun lopulla ja ohjelmalliseen automatisointiin 1900 luvun lopulla.Mielenkiintoista (MUOKKAUS: hidas, tästä oli tuossa ylempänä mutta löysin artikkelin tekstin toiselta nettisivulta joten jääkööt): LÄHDE
This is crazy.
Russia has only 2 factories that can make artillery barrels, and has never made its own rotary forges.
This seems crazy considering how much Russia has relied on artillery for over a century.
I knew the situation for them was deteriorating but not this quickly.
Russia’s vast stocks of Soviet-era weapons are running out
The much-vaunted Russian offensive against Kharkiv in the north that started in May is fizzling out. Its advances elsewhere along the line have been both strategically trivial and achieved only at huge cost.
The Economist
Jul 17, 2024 – 12.27pm
For a long time, it seemed that a war of attrition between Ukraine and a Russia with five times its population could only end one way.
But the much-vaunted Russian offensive against Kharkiv in the north that started in May is fizzling out.
Its advances elsewhere along the line, especially in the Donbas region, have been strategically trivial and achieved only at huge cost.
The question now is less whether Ukraine can stay in the fight and more about how long can Russia maintain its current tempo of operations.
The key issue is not manpower. Russia seems able to go on finding another 25,000 or so soldiers each month to maintain numbers at the front of about 470,000, although it is paying more for them.
Production of missiles to strike Ukrainian infrastructure is also surging.
But for all the talk about Russia having become a war economy, with some 8 per cent of its GDP devoted to military spending, it is able to replace its staggering losses of tanks, armoured infantry vehicles and artillery only by drawing out of storage and refurbishing stocks built up in the Soviet era.
Huge though these stocks are, they are not infinite.
Destroyed Russian tanks on display in Mykhailivskyi Square, Kyiv.
According to most intelligence estimates, after the first two years of the war Russia had lost about 3000 tanks and 5000 other armoured vehicles.
Oryx, a Dutch open-source intelligence site, puts the number of Russian tank losses for which it has either photographic or video evidence at 3235, but suggests the actual number is “significantly higher”.
Aleksandr Golts, an analyst at the Stockholm Centre for Eastern European Studies, says Vladimir Putin has the old Politburo to thank for the huge stockpiles of weapons built up during the Cold War.
He says Soviet leaders knew that Western military kit was much more advanced than their own, so they opted for mass, churning out thousands of armoured vehicles in peacetime in case of war.
Before its demise, says Golts, the Soviet Union had as many armoured vehicles as the rest of the world put together.
When the then-Russian defence minister, Sergei Shoigu, boasted in December last year that 1530 tanks had been delivered in the course of the year, he omitted to say that almost 85 per cent of them, according to an assessment by the International Institute for Strategic Studies, a London think-tank, were not new tanks but old ones (mainly T-72s, also T-62s and even some T-55s dating from just after the World War II) that had been taken out of storage and given a wash and brush-up.
Since the invasion, about 175 reasonably modern T-90M tanks have been sent to the front line. IISS estimates that annual production this year could be approaching 90.
However, IISS analyst Michael Gjerstad argues that most of the T-90Ms are actually upgrades of older T-90As. As those numbers dwindle, production of newly built T-90Ms this year might be no more than 28.
Pavel Luzin, an expert on Russian military capacity at the Washington-based Centre for European Policy Analysis, reckons Russia can build only 30 brand-new tanks a year. When the Ukrainians captured a supposedly new T-90M last year, they found that its gun was produced in 1992.
Luzin reckons Russia’s ability to build new tanks or infantry fighting vehicles, or even to refurbish old ones, is hampered by the difficulty of getting components.
Stores of components for tank production that before the war were intended for use in 2025 have already been raided, while crucial equipment, such as fuel heaters for diesel engines, high-voltage electrical systems and infrared thermal imaging to identify targets, were all previously imported from Europe and their sale is now blocked by sanctions.
The lack of high-quality ball bearings is also a constraint. Chinese alternatives are sometimes available, but are said not to meet former quality standards.
Furthermore, the old Soviet armaments supply chain no longer exists. Ukraine, Georgia and East Germany were all important centres of weapons and components manufacture. Ironically, Kharkiv was the main producer of turrets for T-72 tanks.
The number of workers in the military-industrial complex has also fallen dramatically, says Luzin, from about 10 million to 2 million, without any offsetting step-change in automation.
Another major concern is artillery-barrel production. For now, with the help of North Korea, Russia appears to have enough shells, probably about three million this year – sufficient to outgun the Ukrainians until recently by at least five to one, and sometimes by much more.
But the downside of such high rates of fire has been the wear and tear on barrels. In some highly contested areas, the barrels of howitzers need replacing after only a few months.
Yet, says Luzin, there are only two factories that have the sophisticated Austrian-made rotary forging machines (the last one was imported in 2017) needed to make the barrels.
They can each produce only around 100 barrels a year, compared with the thousands needed. Russia has never made its own forging machines; they imported them from America in the 1930s and looted them from Germany after the war.
The solution has been to cannibalise barrels from old towed artillery and fit them to self-propelled howitzers.
Richard Vereker, an open-source analyst, thinks that by the start of this year about 4800 barrels had been swapped out. How long the Russians can carry on doing this depends on the condition of the 7000 or so that may be left.
Gjerstad says that with multi-launch rocket systems, such as the TOS-1A, eking out barrel life has already meant much shorter bursts of fire.
But the biggest emerging problem is with tanks and infantry fighting vehicles, which are still crucial to any offensive ground operations at scale.
Although IISS estimated that in February of this year Russia may have had about 3200 tanks in storage to draw on, Gjerstad says up to 70 per cent of them “have not moved an inch since the beginning of the war”.
A large proportion of the T-72s have been stored uncovered since the early 1990s and are probably in very poor condition.
Golts and Luzin reckon that at current rates of attrition, Russian tank and infantry vehicle refurbishment from storage will have reached a “critical point of exhaustion” by the second half of next year.
Unless something changes, before the end of this year Russian forces may have to adjust their posture to one that is much more defensive, says Gjerstad.
It could even become apparent before the end of summer. Expect Putin’s interest in agreeing a temporary ceasefire to increase.
Katso liite: 99709
-
Suosittelen lukemaan koko artikkelin, mutta jos sille ei ole aikaa tai intoa niin lainaan alle muutaman kohdan jotka kiinnittivät minun huomion:
- "useimman tiedustelulähteen mukaan" ryssä menetti noin 3000 panssarivaunua ja 5000 "muuta panssaroitua ajoneuvoa" kahtena ensimmäisenä sotavuotena
- Oryxin tämänhetkinen ryssän panssarivaunutappioiden numero on 3235 kpl mutta sanovat myös että "todellinen numero on merkittävästi suurempi" (eng. Oryx...suggests the actual number is “significantly higher”)
- Shoigu kehuskeli joulukuussa 2023 että ko. vuotena olisi toimitettu 1530 kpl panssarivaunuja, tosin artikkelin siteeraamaan IISS ajatushautumon arvion mukaan tästä määrästä 85% oli vanhoja panssarivaunuja, ei uusia.
- Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen noin 175 kpl T-90M vaunuja on lähetetty sotaan ja IISS arvioi että näiden vuosituotantomäärä voisi lähestyä 90 kpl tänä vuonna. Toisaalta IISS analyytikko Michael Gjerstad arvioi samassa artikkelissa että valtaosa tästä määrästä olisi modernisoituja T-90A vaunuja ja arvioi että täysin uusien T-90M vaunujen määrä voisi olla tänä vuonna 28 kpl (mikä tarkoittaisi keskiarvoisesti hieman yli 2 kpl per kuukausi)
- Pavel Luzin (Venäjä-asiantuntija Centre for European Policy Analysis -nimisessä järjestössä/firmassa/mikälie) arvioi että Venäjä kykenee rakentamaan 30 kpl täysin uusia panssarivaunuja per vuosi.
- kun ukrainalaiset kaappasivat yhden väitetysti uuden T-90M panssarivaunun viime vuonna, selvisi että sen tuliputki oli valmistettu vuonna 1992 (mikä ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska T-90 obr 1992 panssarivaunuja on myös modernisoitu T-90M malleiksi)
- sotateollisuudessa työskentelevien määrä on laskenut noin 10 miljoonasta noin 2 miljoonaan eikä muutosta ole seurannut vastaava automaation lisääminen (eli työn tehokkuus ei ole parantunut ainakaan näin mitattuna)
- Luzin kertoo että Venäjällä on ainoastaan kaksi tehdasta jotka kykenevät valmistamaan uusia tuliputkia (oletan että tarkoitetaan paitsi tykistöä niin myös panssarivaunuja). Kumpikin näistä tehtaista kykenee valmistamaan noin 100 kpl uusia tuliputkia per vuosi (mikä tarkoittaisi yhteensä noin 200 kpl per vuosi eli keskiarvoisesti 16-17 kpl per kuukausi)
- artikkelissa viitataan twitterissä kirjoittavaan Richard Vereker miekkoseen (jota on toisinaan lainattu tässäkin ketjussa) ja hän arvioi että ryssä olisi poistanut noin 4800 kpl tykistön tuliputkia varastotukikohdissa olevista tykeistä / SPG vaunuista, arvion mukaan tilanne oli tämä vuoden 2024 alussa (mistä on kohta seitsemän kuukautta aikaa). Varastotukikohdissa on jonkin arvion mukaan jäljellä noin 7000 kpl "tykkejä" mutta mikä on niiden kunto ja kelpaavatko kannibalisointiin / aktivointiin tai miten kauan ne kykenevät mahdollistamaan nykyisen tulenkäytön?
- artikkelin mukaan suurin lähestyvä ongelma on silti panssarivaunujen ja IFV-vaunujen määrä: IISS arvioi helmikuussa 2024 että ryssällä olisi noin 3200 kpl panssarivaunuja varastotukikohdissa mutta Gjerstadin mukaan tästä määrästä jopa 70% on sellaisia jotka eivät ole liikahtaneet tuumaakaan hyökkäyksen alkamisen jälkeen (30% tuosta määrästä on 960 kpl). Suuri osuus T-72 vaunuista on ollut varastoituna ulkosalla 1990-luvun alusta lähtien ja ovat todennäköisesti hyvin huonossa kunnossa
- Golts ja Luzin arvioivat että nykyisellä tappioiden tahdilla ryssän panssarivaunujen ja IFV vaunujen varastotukikohdista aktivointi tulee saavuttamaan kriittisen pisteen ensi vuoden toisella puoliskolla (koko lause englanniksi: Golts and Luzin reckon that at current rates of attrition, Russian tank and infantry vehicle refurbishment from storage will have reached a “critical point of exhaustion” by the second half of next year.)
- Gjerstad sanoo että jos jokin ei muutu, on mahdollista että ryssä joutuu muuttamaan taistelutapaansa paljon puolustusvoittoisemmaksi vuoden 2024 loppuun mennessä - se voi tulla ilmeiseksi / ajankohtaiseksi jopa ennen kesän 2024 loppua (eng. It could even become apparent before the end of summer)
-
Sanoisin että pitkälti samanlainen arvio kuin monella tässäkin ketjussa: vuonna 2024 ryssä kykenee vielä jatkamaan "huolettomasti" mutta vuosi 2025 tulee olemaan selvästi vaikeampi. JOS ei jatketa samalla tyylillä härkäpäisesti, niin odotettavissa on taistelutavan muutos. JOS taas tappiot jatkuvat samanlaisena, varastotukikohtien varannot käyvät vähiin kesällä 2025 ja vuoden 2025 toinen puolisko on selvästi vaikeampi. HUOM: tuo ei silti tarkoita suoraan että tavara on täysin loppu vaan ainoastaan sitä että nykyinen meno ei voi jatkua vaan aktivointimäärät laskevat selvästi (toki tämä on vain arvio).
Tähän asti tappiot on korvattu varastotukikohtien kalustolla ja aito uustuotanto on näidenkin arvioiden mukaan pienessä roolissa.
Miten käy kun tukikohtien tuoma selkänoja häviää? Vankkurista putoaa pyörät irti?
Taistelutavan muutos selvästi puolustusvoittoisemmaksi auttaa säästämään tiettyä kalustoa kuten panssarivaunut ja IFV:t joten pienempi korvaavan kaluston tahti per kuukausi riittää sen jälkeen tappioiden korvaamiseen. Vaan miten on tykistön tuliputkien tilanne? Jos ne loppuvat varastoista eikä uusia valmistu kuin tuo 200 kpl per vuosi, niin jossain vaiheessa tykistön käyttö tulee menemään vaikeammaksi. Toki voidaan hyväksyä tarkkuuden heikkeneminen mutta sillekin on rajansa. Runsas tykistön tulenkäyttö on aina kuulunut ryssän taistelutapaan.
Olen spekuloinut aikaisemmin että milloin nähdään ensimmäiset tykin tuliputket Pohjois-Koreasta, vaan toistaiseksi niitä ei ole nähty.
Yksi tuore RUSI-julkaisu siteerasi väitetysti ryssän sisäistä MoD raporttia jonka mukaan tykistön tulenkäytön väheneminen pyrittäisiin kompensoimaan suuremmalla rakettien käytössä (122mm, 230mm ja suuremmat) mutta ne eivät riitä määrien puolesta alkuunkaan. Eikä raketinheitin voi suoraan korvata tykkiä (tai toisinpäin, kumpiakin tarvitaan).
Toisaalta olen välillä nähnyt arvioita että ryssä ja Ukraina saapuisivat samaan pisteeseen samaan aikaan eli kummankin varastot olisivat tyhjät kesällä 2025. Tämä johtuisi siitä että kumpikin kärsii tappioita ja korvaavaa kalustoa ei ole tarpeeksi. Ryssä kärsii määrällisesti selvästi suuremmat tappiot mutta suhteessa niihin, Ukraina menettäisi sen verran myös että varastot käyvät vähiin.
JOS tuo pitäisi paikkansa niin silloin kesä 2025 ja sen jälkeiset vuodet voivat olla hyvin erilaisia ensimmäiseen reiluun kolmeen vuoteen verrattuna.
No niin, alkaa löytyä syy sille miksi emme ole nähneet esimerkiksi Koalitsija-SV telatykkejä kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän Ukrainassa. Ryssien pitäisi tehdä juuri noita satoja vuodessa ja MoD onkin sanonut että niitä aletaan tuottamaan massoina, pitäisi tulla 300-500 kpl vähintään ja sillä alkaisi olla merkitystä huolimatta heidän korkeista tappioluvuistaan, mutta ei ole tullut lähellekään. Se toisi tulivoimaa ja ulottuvuutta tykistölle, mutta sen sijaan tilanne on sellainen että Ukraina pystyy tekemään moderneja SPG:ä (Bohdana) toistakymmentä kuukaudessa, varmaan vuosituotanto lähenee kahtasataa ja näitä ryssien tykkejä tulee ehkä joitain kymmeniä, tuleeko sitäkään. Niillä ei juuri ehdi edes kouluttamaan miehistöjä ja huomatkaa, että näihinkin pitää liikkuvat alustat tehdä niistä T-80 tai T-72 romuista, uusia ei ole eikä tule.Mielenkiintoista (MUOKKAUS: hidas, tästä oli tuossa ylempänä mutta löysin artikkelin tekstin toiselta nettisivulta joten jääkööt): LÄHDE
This is crazy.
Russia has only 2 factories that can make artillery barrels, and has never made its own rotary forges.
This seems crazy considering how much Russia has relied on artillery for over a century.
I knew the situation for them was deteriorating but not this quickly.
Russia’s vast stocks of Soviet-era weapons are running out
The much-vaunted Russian offensive against Kharkiv in the north that started in May is fizzling out. Its advances elsewhere along the line have been both strategically trivial and achieved only at huge cost.
The Economist
Jul 17, 2024 – 12.27pm
For a long time, it seemed that a war of attrition between Ukraine and a Russia with five times its population could only end one way.
But the much-vaunted Russian offensive against Kharkiv in the north that started in May is fizzling out.
Its advances elsewhere along the line, especially in the Donbas region, have been strategically trivial and achieved only at huge cost.
The question now is less whether Ukraine can stay in the fight and more about how long can Russia maintain its current tempo of operations.
The key issue is not manpower. Russia seems able to go on finding another 25,000 or so soldiers each month to maintain numbers at the front of about 470,000, although it is paying more for them.
Production of missiles to strike Ukrainian infrastructure is also surging.
But for all the talk about Russia having become a war economy, with some 8 per cent of its GDP devoted to military spending, it is able to replace its staggering losses of tanks, armoured infantry vehicles and artillery only by drawing out of storage and refurbishing stocks built up in the Soviet era.
Huge though these stocks are, they are not infinite.
Destroyed Russian tanks on display in Mykhailivskyi Square, Kyiv.
According to most intelligence estimates, after the first two years of the war Russia had lost about 3000 tanks and 5000 other armoured vehicles.
Oryx, a Dutch open-source intelligence site, puts the number of Russian tank losses for which it has either photographic or video evidence at 3235, but suggests the actual number is “significantly higher”.
Aleksandr Golts, an analyst at the Stockholm Centre for Eastern European Studies, says Vladimir Putin has the old Politburo to thank for the huge stockpiles of weapons built up during the Cold War.
He says Soviet leaders knew that Western military kit was much more advanced than their own, so they opted for mass, churning out thousands of armoured vehicles in peacetime in case of war.
Before its demise, says Golts, the Soviet Union had as many armoured vehicles as the rest of the world put together.
When the then-Russian defence minister, Sergei Shoigu, boasted in December last year that 1530 tanks had been delivered in the course of the year, he omitted to say that almost 85 per cent of them, according to an assessment by the International Institute for Strategic Studies, a London think-tank, were not new tanks but old ones (mainly T-72s, also T-62s and even some T-55s dating from just after the World War II) that had been taken out of storage and given a wash and brush-up.
Since the invasion, about 175 reasonably modern T-90M tanks have been sent to the front line. IISS estimates that annual production this year could be approaching 90.
However, IISS analyst Michael Gjerstad argues that most of the T-90Ms are actually upgrades of older T-90As. As those numbers dwindle, production of newly built T-90Ms this year might be no more than 28.
Pavel Luzin, an expert on Russian military capacity at the Washington-based Centre for European Policy Analysis, reckons Russia can build only 30 brand-new tanks a year. When the Ukrainians captured a supposedly new T-90M last year, they found that its gun was produced in 1992.
Luzin reckons Russia’s ability to build new tanks or infantry fighting vehicles, or even to refurbish old ones, is hampered by the difficulty of getting components.
Stores of components for tank production that before the war were intended for use in 2025 have already been raided, while crucial equipment, such as fuel heaters for diesel engines, high-voltage electrical systems and infrared thermal imaging to identify targets, were all previously imported from Europe and their sale is now blocked by sanctions.
The lack of high-quality ball bearings is also a constraint. Chinese alternatives are sometimes available, but are said not to meet former quality standards.
Furthermore, the old Soviet armaments supply chain no longer exists. Ukraine, Georgia and East Germany were all important centres of weapons and components manufacture. Ironically, Kharkiv was the main producer of turrets for T-72 tanks.
The number of workers in the military-industrial complex has also fallen dramatically, says Luzin, from about 10 million to 2 million, without any offsetting step-change in automation.
Another major concern is artillery-barrel production. For now, with the help of North Korea, Russia appears to have enough shells, probably about three million this year – sufficient to outgun the Ukrainians until recently by at least five to one, and sometimes by much more.
But the downside of such high rates of fire has been the wear and tear on barrels. In some highly contested areas, the barrels of howitzers need replacing after only a few months.
Yet, says Luzin, there are only two factories that have the sophisticated Austrian-made rotary forging machines (the last one was imported in 2017) needed to make the barrels.
They can each produce only around 100 barrels a year, compared with the thousands needed. Russia has never made its own forging machines; they imported them from America in the 1930s and looted them from Germany after the war.
The solution has been to cannibalise barrels from old towed artillery and fit them to self-propelled howitzers.
Richard Vereker, an open-source analyst, thinks that by the start of this year about 4800 barrels had been swapped out. How long the Russians can carry on doing this depends on the condition of the 7000 or so that may be left.
Gjerstad says that with multi-launch rocket systems, such as the TOS-1A, eking out barrel life has already meant much shorter bursts of fire.
But the biggest emerging problem is with tanks and infantry fighting vehicles, which are still crucial to any offensive ground operations at scale.
Although IISS estimated that in February of this year Russia may have had about 3200 tanks in storage to draw on, Gjerstad says up to 70 per cent of them “have not moved an inch since the beginning of the war”.
A large proportion of the T-72s have been stored uncovered since the early 1990s and are probably in very poor condition.
Golts and Luzin reckon that at current rates of attrition, Russian tank and infantry vehicle refurbishment from storage will have reached a “critical point of exhaustion” by the second half of next year.
Unless something changes, before the end of this year Russian forces may have to adjust their posture to one that is much more defensive, says Gjerstad.
It could even become apparent before the end of summer. Expect Putin’s interest in agreeing a temporary ceasefire to increase.
Katso liite: 99709
-
Suosittelen lukemaan koko artikkelin, mutta jos sille ei ole aikaa tai intoa niin lainaan alle muutaman kohdan jotka kiinnittivät minun huomion:
- "useimman tiedustelulähteen mukaan" ryssä menetti noin 3000 panssarivaunua ja 5000 "muuta panssaroitua ajoneuvoa" kahtena ensimmäisenä sotavuotena
- Oryxin tämänhetkinen ryssän panssarivaunutappioiden numero on 3235 kpl mutta sanovat myös että "todellinen numero on merkittävästi suurempi" (eng. Oryx...suggests the actual number is “significantly higher”)
- Shoigu kehuskeli joulukuussa 2023 että ko. vuotena olisi toimitettu 1530 kpl panssarivaunuja, tosin artikkelin siteeraamaan IISS ajatushautumon arvion mukaan tästä määrästä 85% oli vanhoja panssarivaunuja, ei uusia.
- Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen noin 175 kpl T-90M vaunuja on lähetetty sotaan ja IISS arvioi että näiden vuosituotantomäärä voisi lähestyä 90 kpl tänä vuonna. Toisaalta IISS analyytikko Michael Gjerstad arvioi samassa artikkelissa että valtaosa tästä määrästä olisi modernisoituja T-90A vaunuja ja arvioi että täysin uusien T-90M vaunujen määrä voisi olla tänä vuonna 28 kpl (mikä tarkoittaisi keskiarvoisesti hieman yli 2 kpl per kuukausi)
- Pavel Luzin (Venäjä-asiantuntija Centre for European Policy Analysis -nimisessä järjestössä/firmassa/mikälie) arvioi että Venäjä kykenee rakentamaan 30 kpl täysin uusia panssarivaunuja per vuosi.
- kun ukrainalaiset kaappasivat yhden väitetysti uuden T-90M panssarivaunun viime vuonna, selvisi että sen tuliputki oli valmistettu vuonna 1992 (mikä ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska T-90 obr 1992 panssarivaunuja on myös modernisoitu T-90M malleiksi)
- sotateollisuudessa työskentelevien määrä on laskenut noin 10 miljoonasta noin 2 miljoonaan eikä muutosta ole seurannut vastaava automaation lisääminen (eli työn tehokkuus ei ole parantunut ainakaan näin mitattuna)
- Luzin kertoo että Venäjällä on ainoastaan kaksi tehdasta jotka kykenevät valmistamaan uusia tuliputkia (oletan että tarkoitetaan paitsi tykistöä niin myös panssarivaunuja). Kumpikin näistä tehtaista kykenee valmistamaan noin 100 kpl uusia tuliputkia per vuosi (mikä tarkoittaisi yhteensä noin 200 kpl per vuosi eli keskiarvoisesti 16-17 kpl per kuukausi)
- artikkelissa viitataan twitterissä kirjoittavaan Richard Vereker miekkoseen (jota on toisinaan lainattu tässäkin ketjussa) ja hän arvioi että ryssä olisi poistanut noin 4800 kpl tykistön tuliputkia varastotukikohdissa olevista tykeistä / SPG vaunuista, arvion mukaan tilanne oli tämä vuoden 2024 alussa (mistä on kohta seitsemän kuukautta aikaa). Varastotukikohdissa on jonkin arvion mukaan jäljellä noin 7000 kpl "tykkejä" mutta mikä on niiden kunto ja kelpaavatko kannibalisointiin / aktivointiin tai miten kauan ne kykenevät mahdollistamaan nykyisen tulenkäytön?
- artikkelin mukaan suurin lähestyvä ongelma on silti panssarivaunujen ja IFV-vaunujen määrä: IISS arvioi helmikuussa 2024 että ryssällä olisi noin 3200 kpl panssarivaunuja varastotukikohdissa mutta Gjerstadin mukaan tästä määrästä jopa 70% on sellaisia jotka eivät ole liikahtaneet tuumaakaan hyökkäyksen alkamisen jälkeen (30% tuosta määrästä on 960 kpl). Suuri osuus T-72 vaunuista on ollut varastoituna ulkosalla 1990-luvun alusta lähtien ja ovat todennäköisesti hyvin huonossa kunnossa
- Golts ja Luzin arvioivat että nykyisellä tappioiden tahdilla ryssän panssarivaunujen ja IFV vaunujen varastotukikohdista aktivointi tulee saavuttamaan kriittisen pisteen ensi vuoden toisella puoliskolla (koko lause englanniksi: Golts and Luzin reckon that at current rates of attrition, Russian tank and infantry vehicle refurbishment from storage will have reached a “critical point of exhaustion” by the second half of next year.)
- Gjerstad sanoo että jos jokin ei muutu, on mahdollista että ryssä joutuu muuttamaan taistelutapaansa paljon puolustusvoittoisemmaksi vuoden 2024 loppuun mennessä - se voi tulla ilmeiseksi / ajankohtaiseksi jopa ennen kesän 2024 loppua (eng. It could even become apparent before the end of summer)
-
Sanoisin että pitkälti samanlainen arvio kuin monella tässäkin ketjussa: vuonna 2024 ryssä kykenee vielä jatkamaan "huolettomasti" mutta vuosi 2025 tulee olemaan selvästi vaikeampi. JOS ei jatketa samalla tyylillä härkäpäisesti, niin odotettavissa on taistelutavan muutos. JOS taas tappiot jatkuvat samanlaisena, varastotukikohtien varannot käyvät vähiin kesällä 2025 ja vuoden 2025 toinen puolisko on selvästi vaikeampi. HUOM: tuo ei silti tarkoita suoraan että tavara on täysin loppu vaan ainoastaan sitä että nykyinen meno ei voi jatkua vaan aktivointimäärät laskevat selvästi (toki tämä on vain arvio).
Tähän asti tappiot on korvattu varastotukikohtien kalustolla ja aito uustuotanto on näidenkin arvioiden mukaan pienessä roolissa.
Miten käy kun tukikohtien tuoma selkänoja häviää? Vankkurista putoaa pyörät irti?
Taistelutavan muutos selvästi puolustusvoittoisemmaksi auttaa säästämään tiettyä kalustoa kuten panssarivaunut ja IFV:t joten pienempi korvaavan kaluston tahti per kuukausi riittää sen jälkeen tappioiden korvaamiseen. Vaan miten on tykistön tuliputkien tilanne? Jos ne loppuvat varastoista eikä uusia valmistu kuin tuo 200 kpl per vuosi, niin jossain vaiheessa tykistön käyttö tulee menemään vaikeammaksi. Toki voidaan hyväksyä tarkkuuden heikkeneminen mutta sillekin on rajansa. Runsas tykistön tulenkäyttö on aina kuulunut ryssän taistelutapaan.
Olen spekuloinut aikaisemmin että milloin nähdään ensimmäiset tykin tuliputket Pohjois-Koreasta, vaan toistaiseksi niitä ei ole nähty.
Yksi tuore RUSI-julkaisu siteerasi väitetysti ryssän sisäistä MoD raporttia jonka mukaan tykistön tulenkäytön väheneminen pyrittäisiin kompensoimaan suuremmalla rakettien käytössä (122mm, 230mm ja suuremmat) mutta ne eivät riitä määrien puolesta alkuunkaan. Eikä raketinheitin voi suoraan korvata tykkiä (tai toisinpäin, kumpiakin tarvitaan).
Toisaalta olen välillä nähnyt arvioita että ryssä ja Ukraina saapuisivat samaan pisteeseen samaan aikaan eli kummankin varastot olisivat tyhjät kesällä 2025. Tämä johtuisi siitä että kumpikin kärsii tappioita ja korvaavaa kalustoa ei ole tarpeeksi. Ryssä kärsii määrällisesti selvästi suuremmat tappiot mutta suhteessa niihin, Ukraina menettäisi sen verran myös että varastot käyvät vähiin.
JOS tuo pitäisi paikkansa niin silloin kesä 2025 ja sen jälkeiset vuodet voivat olla hyvin erilaisia ensimmäiseen reiluun kolmeen vuoteen verrattuna.
www.twz.com
www.pravda.com.ua
www.verkkouutiset.fi
Ite luin myös, että ryssät tuottavat 240 taistelupanssarivaunua ja 360 rynnäkkövaunua uustuotantona vuosittain eli noin panssaridivisioonan vuodessa. Ja tolla tykistön tuotannolla pystytään tuottamaan tykistökin divisioonalle vuodessa ja vielä toiselle jalkaväkidivisioonalle jää tarpeeksi tykkejä.
https://lenta.ru/news/2024/07/17/v-luganske-demontirovalsya-znak-zhertvam-golodomora/
