Venäjän vuoden 2022 kansanmurhaa tavoittelevan täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan alusta alkaen, Suomen kansalaiset ovat seisseet Ukrainan kansan rinnalla. Moskovan Suomeen kohdistama aggressio, joka alkoi vuonna 1939 yllättävällä hyökkäyksellä ja jatkui taisteluilla 1940-luvun ajan, johti lopulta siihen, että rauhallinen arktinen kansakunta menetti yli 10 % alueestaan laittomasti liitetyksi epäoikeudenmukaisilla sopimuksilla, ja sadat tuhannet suomalaiset joutuivat pysyvästi siirtymään kodeistaan. Vaikka Suomi oli tuolloin sotilaallisesti sitoutumaton, nämä Venäjän aiheuttamat haavat olivat yhä tuoreina maan asukkaiden mielissä, kun Suomen hallitus reagoi nopeasti 24. helmikuuta 2022 kokoamalla Euroopan tukemaan Ukrainaa sekä toimittamalla huomattavia määriä sekä sotilaallista että humanitaarista apua.
Suomi on ollut viiden suurimman Ukrainaa tukevan maan joukossa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995 ja luopui sitten vuosikymmenien sotilaallisesta liittoutumattomuudesta vuonna 2023, kun Venäjän toimien seurauksena, yli 1300 kilometrin yhteisen rajan omaava maa, tuli Naton toiseksi uusimmaksi jäsenvaltioksi. Suomi osallistui hiljattain Naton 75-vuotisjuhlahuippukokoukseen Washington D.C.:ssä tuoreena jäsenmaana, jolloin Ukrinform sai tilaisuuden haastatella Suomen Yhdysvaltain-suurlähettilästä, Hänen Ylhäisyyttään Mikko Hautalaa, yksinoikeudella.
Suurlähettiläs Hautala, joka puhuu sujuvasti ukrainaa, omaa ainutlaatuisen näkökulman Ukrainan taisteluun Kremlin rikollista hallintoa vastaan, sillä hän toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuoteen 2020 asti ja ennen Oranssia vallankumousta osana Suomen Kiovan-lähetystöä vuosina 1998–2001.
Venäläisestä imperialismista:
"Suomelle syy tukea Ukrainaa on selvä ja helposti ymmärrettävissä. Olemme käyneet useita sotia Venäjän kanssa ja kohdanneet Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä aiemmin. On selvää, että jos yksi maa uhataan ja sen tuhoaminen on uhkana, kukaan ei ole turvassa, jos annamme sen tapahtua."
Sotaväsymyksestä:
"Meillä ei ole Suomessa jakautuneita kotimaisia keskusteluja siitä, kuinka paljon voimme auttaa ja kuinka kauan tämä kestää. Meillä on selkeä kansallinen konsensus siitä, että meidän on autettava Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan."
Suomen sotilaallisesta valmiudesta ja kapasiteetista:
"Olemme aina rakentaneet kansallisen puolustuksemme olettaen, että saatamme joutua taistelemaan yksin. Emme koskaan, edes kylmän sodan jälkeen, purkaneet tätä järjestelmää. Siksi meillä on yhtäkkiä Länsi-Euroopan laajimmat tykistövoimat. Meillä on enemmän panssarivaunuja kuin Saksalla. Valmistamme enemmän ammuksia kuin useimmat suuret maat Euroopassa. Tämä oli seurausta siitä, että emme olleet osa Natoa. Kun Euroopan maat yrittivät luopua vanhoista aseistaan 1990-luvun alussa, yksi maa (Suomi) ui vastavirtaan.
Emme koskaan saaneet rauhan osinkoa kylmän sodan jälkeen, mutta seurauksena on se, että meillä on tiettyjä valmiuksia ja varastoja auttaa. Ja olemme ottaneet tämän vakavasti."
Suomen sotilaallisesta reservijärjestelmästä:
"Reservissä olo on meille todellisuutta, ja suhtaudumme siihen vakavasti. Osa suurta etuamme reservijärjestelmässä on se, että perheillä on suora yhteys armeijaan. Myös armeija saa koko miespuolisen sukupolven, ja monet naiset palvelevat vapaaehtoisesti. Tämä tarkoittaa, että johtajat voidaan valita kaikista värväytyneistä, joten meillä on laajempi lahjakkuusreservi, mikä näkyy upseerikuntamme laadussa."
Sotilaallisesta operatiivisesta turvallisuudesta (Op-Sec):
"Emme koskaan julkista, mitä annamme Ukrainalle. Yksinkertaisesta syystä: emme halua kenenkään tietävän, mitä meiltä puuttuu. Teimme sen muutamissa tapauksissa heti alussa, mutta sitten tajusimme, että tästä tulee pitkä taistelu."
Suomen vaikutuksesta Natossa:
"On tärkeää, että Suomi varmistaa kykynsä puolustaa maataan ja Naton pohjoista sivustaa yhdessä liittolaisten kanssa, ja että olemme merkityksellinen osa liittokuntaa auttaaksemme Ukrainaa. Puolustusteollisuuden vahvistaminen on yksi avainelementeistä tässä. Tämä mahdollistaa aseiden toimittamisen Ukrainalle kestävällä tavalla pitkällä aikavälillä, koska aseiden antaminen ilman niiden korvaamista ei ole kestävää.
Uskon, että äänemme kuuluu. Annan yhden esimerkin. Aloitimme tämän aamun kokouksella senaatissa. Mukana oli noin 20 senaattoria molemmista puolueista. Mukana oli myös Yhdistyneen kuningaskunnan uusi pääministeri, Saksan liittokansleri, Naton pääsihteeri, Suomen presidentti ja Ruotsin pääministeri.
Yhdysvalloissa ihmiset hakevat myös Suomen neuvoja siitä, miten elää Venäjän aiheuttaman paineen alla, miten käsitellä Venäjän disinformaatiota jne. Meillä on tietenkin paljon näkökulmia kattavan turvallisuuden konseptin ansiosta. Meidän tapauksessamme, jos sota koskettaa meitä suoraan, se tarkoittaa, että se koskee kaikkia ja kaikkea. Siksi meillä on täysimittainen yhteiskunnallinen suunnitelma tätä tilannetta varten. Koska olemme tehneet tätä vuosikymmenten ajan, se antaa meille ainutlaatuisen näkemyksen. Tämä on jotain, mitä ihmiset – kuulin sen tänä aamuna senaatissa – todella kaipaavat suomalaisilta ohjeita.
Laittomasta Venäjästä:
"Kattavan turvallisuuden konsepti on myös äärimmäisen tärkeä Ukrainalle. Koska Venäjä ei ole vain suurempi maa; heillä ei ole poliittisia rajoitteita, heillä ei ole todellisia vaaleja, heillä ei ole sääntöjä. Heillä on siis tietty etu, jota meillä ei ole. Mutta se tarkoittaa, että pienemmän maan, kuten Ukrainan, on kyettävä mobilisoimaan kaikki yhteiskunnan resurssit.
Putinista, Stalinista ja Venäjän kulutussodasta:
"Kun sota, täysimittainen hyökkäys alkoi, olin yksi harvoista tässä kaupungissa (Washington D.C.), joka selitti, että tämä tulee kestämään pitkään. Sanoin, että se on tuskin edes alku; se on vasta alun alku. Uskon edelleen, että Venäjä voi jatkaa vielä jonkin aikaa. Emme näe mitään merkkejä venäläisen yhteiskunnan hajoamisesta.
He eivät tietenkään ole innokkaita lisäämään mobilisoinnin määrää, mikä luultavasti osoittaa, että tietty tasapaino on säilytettävä. Mutta uskon, että heidän laskelmansa on, että jos he pystyvät jatkamaan tällä tavalla, koska heidän resurssinsa ovat merkittävämpiä, he pääsevät tavoitteeseensa ennen kuin venäläinen yleinen mielipide muuttuu. En ole koskaan odottanut, että yleinen mielipide olisi tämän asian käännekohta.
Stalinilla oli maksimalistiset tavoitteet Suomen suhteen kolmesti. Hän halusi käytännössä koko Suomen joko miehitetyksi tai poliittisen järjestelyn alaiseksi, joka olisi antanut hänelle viimeisen sanan ulkopolitiikastamme. Jokaisella kerralla jokin teki mahdottomaksi jatkaa sitä linjaa, ja hänen oli pakko tehdä kompromisseja. Kaikissa näissä tapauksissa Stalin oli tarpeeksi kyvykäs tietämään, milloin pysähtyä talvisodassa ja jatkosodassa vuonna 1944. Emme tiedä, pystyykö Putin tähän.
Yritän sanoa, että jopa Stalin, joka ei ollut tunnettu mukavuudestaan, pystyi tekemään kompromisseja ja pysähtymään, kun hän näki elementtejä, jotka tekivät jatkamisesta liian kallista. Joten mielestäni tärkein elementti Putinin pysäyttämisessä on tietenkin sotilaallinen, koska jos meillä ei ole julkisen mielipiteen pysäyttävää voimaa, ilman vahvempaa sotilaallista voimaa emme koskaan pääse mihinkään siedettävällä tappioasteella."
Natosta ja Ukrainan tulevasta turvallisuudesta:
"Tietenkään en voi puhua kaikkien Naton maiden puolesta. Mutta Suomessa uskomme, että mitä tahansa tästä sodasta seuraa, ei pelkästään Ukrainaan tarvitse selviytyä ja menestyä, vaan meidän on myös varmistettava, ettei meitä odota seuraava sota.
Siksi on löydettävä ratkaisu, joka varmistaa, että Ukraina ei vain selviydy vaan pysyy turvassa ja ehyenä. Emme halua palata 1940-luvun Suomeen, jolloin oli kolme sotaa. Meidän on poistettava Venäjän mahdollisuus jatkaa konfliktia myöhemmin, kun he voivat valita paremman ajankohdan.
Rehellisesti sanottuna on hyvin vaikea ajatella mitään muuta pysyvää ratkaisua, joka olisi yhtä uskottava kuin Ukrainan ottaminen Natoon. Näin me sen näemme. Tämä sota on voitettava, ja lisäksi on varmistettava, että poistetaan kaikki kannustimet venäläisiltä jatkaa tai aloittaa sota uudelleen myöhemmin, kun heillä on jälleen asevarastoja.
Rehellisesti sanottuna henkilökohtainen uskomukseni on, että venäläisten, perustavanlaatuisesti yhteiskuntana, lopettaakseen sodan vapaaehtoisesti, tarvitaan totaalinen poliittinen muutos; tarvitaan yhteiskunta, joka muuttaa historiallista tulkintaansa Ukrainasta, yhteiskunta, joka uudelleenajattelee Venäjän roolia maailmassa.
Koska emme tule näkemään mitään tällaista lähitulevaisuudessa, uskon, että nuo takuut, lopulta, on oltava enemmän tai vähemmän sotilaallisia, koska emme voi luottaa siihen, että venäläisistä tulee moraalisempia. Joten se on pitkä tie, mutta mielestäni Naton jäsenyys on ainoa tapa turvata Ukraina."
Punaisista linjoista ja aseiden käytöstä:
"Meillä ei ole näitä punaisia linjoja meidän tapauksessamme. Mutta tietenkin jokainen kansakunta päättää itse. Olemme alusta asti olleet kriittisiä näitä itse asetettuja rajoituksia kohtaan, koska kuten olemme nyt nähneet Ukrainassa, se tekee itsensä puolustamisen vaikeammaksi. Jos voit osua tiettyihin kohteisiin, mutta et toisiin, se tarkoittaa, että he siirtävät varat niille alueille, joita ei voida iskeä.
On vaikeaa mikromanageerata sotaa, ja meidän tulkintamme on, että niin kauan kuin Ukraina puolustautuu, ja he puolustautuvat, kaikki tapahtuu kansainvälisen lain mukaisesti. On laillista suojautua, ja on myös laillista iskeä sotilaskohteisiin Venäjän puolella, joten emme näe siinä oikeudellista tai poliittista ongelmaa."
