Ukrainan konflikti/sota

Jos komppanian päällikkö on tällainen junnu-luutnantti, niin onko kaikki mennyt ihan putkeen lähimenneisyydessä? Kiinni jäi joka tapauksessa. Kaverissa lie vaihtoarvoa, kun näillä taisi olla mestausjuttuja taakkanaan, ja Mariupolin piiritystä myös. Tässäkin vetoamus vaihdosta Azovin väkeen


Vangituista löytyy kuvamateriaalia pirusti ihan yksinkertaisella twitter-selailulla. Tosi sekalaista sakkia, tästä kuvasta puuttuu vaan kupari-coopit kaikilta kädestä. Ei ihme, että pistin on löytänyt pehmeää

 
Washingtonin suurlähettiläs Mikko Hautala ukrinform:ssa. Haastattelussa kertoo näkemyksiään Ukrainasta ja Suomen turposta. Jutussa ei ole sinänsä ole uutta asiaa, mutta ilo nähdä kuinka hän paaluttaa Suomen Ukrainan rinnalle. Hautala on Suomen ulkopolitiikan parhaita, imo.

Sen voisi nostaa, että Hautala huomauttaa stalinin ymmärtäneen pysähtyä tavoitteistaan Suomessa pariinkin kertaan kun kustannukset nousivat liian suureksi. putlerillekin saattaa Ukrainassa realiteetti tulla eteen. Hän ei odota venäjän mielipideilmaston muuttumisen lopettavan sotaa vaan se on sodittava.

Venäjän vuoden 2022 kansanmurhaa tavoittelevan täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan alusta alkaen, Suomen kansalaiset ovat seisseet Ukrainan kansan rinnalla. Moskovan Suomeen kohdistama aggressio, joka alkoi vuonna 1939 yllättävällä hyökkäyksellä ja jatkui taisteluilla 1940-luvun ajan, johti lopulta siihen, että rauhallinen arktinen kansakunta menetti yli 10 % alueestaan laittomasti liitetyksi epäoikeudenmukaisilla sopimuksilla, ja sadat tuhannet suomalaiset joutuivat pysyvästi siirtymään kodeistaan. Vaikka Suomi oli tuolloin sotilaallisesti sitoutumaton, nämä Venäjän aiheuttamat haavat olivat yhä tuoreina maan asukkaiden mielissä, kun Suomen hallitus reagoi nopeasti 24. helmikuuta 2022 kokoamalla Euroopan tukemaan Ukrainaa sekä toimittamalla huomattavia määriä sekä sotilaallista että humanitaarista apua.

Suomi on ollut viiden suurimman Ukrainaa tukevan maan joukossa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995 ja luopui sitten vuosikymmenien sotilaallisesta liittoutumattomuudesta vuonna 2023, kun Venäjän toimien seurauksena, yli 1300 kilometrin yhteisen rajan omaava maa, tuli Naton toiseksi uusimmaksi jäsenvaltioksi. Suomi osallistui hiljattain Naton 75-vuotisjuhlahuippukokoukseen Washington D.C.:ssä tuoreena jäsenmaana, jolloin Ukrinform sai tilaisuuden haastatella Suomen Yhdysvaltain-suurlähettilästä, Hänen Ylhäisyyttään Mikko Hautalaa, yksinoikeudella.

Suurlähettiläs Hautala, joka puhuu sujuvasti ukrainaa, omaa ainutlaatuisen näkökulman Ukrainan taisteluun Kremlin rikollista hallintoa vastaan, sillä hän toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuoteen 2020 asti ja ennen Oranssia vallankumousta osana Suomen Kiovan-lähetystöä vuosina 1998–2001.

Venäläisestä imperialismista:

"Suomelle syy tukea Ukrainaa on selvä ja helposti ymmärrettävissä. Olemme käyneet useita sotia Venäjän kanssa ja kohdanneet Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä aiemmin. On selvää, että jos yksi maa uhataan ja sen tuhoaminen on uhkana, kukaan ei ole turvassa, jos annamme sen tapahtua."

Sotaväsymyksestä:

"Meillä ei ole Suomessa jakautuneita kotimaisia keskusteluja siitä, kuinka paljon voimme auttaa ja kuinka kauan tämä kestää. Meillä on selkeä kansallinen konsensus siitä, että meidän on autettava Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan."

Suomen sotilaallisesta valmiudesta ja kapasiteetista:

"Olemme aina rakentaneet kansallisen puolustuksemme olettaen, että saatamme joutua taistelemaan yksin. Emme koskaan, edes kylmän sodan jälkeen, purkaneet tätä järjestelmää. Siksi meillä on yhtäkkiä Länsi-Euroopan laajimmat tykistövoimat. Meillä on enemmän panssarivaunuja kuin Saksalla. Valmistamme enemmän ammuksia kuin useimmat suuret maat Euroopassa. Tämä oli seurausta siitä, että emme olleet osa Natoa. Kun Euroopan maat yrittivät luopua vanhoista aseistaan 1990-luvun alussa, yksi maa (Suomi) ui vastavirtaan.

Emme koskaan saaneet rauhan osinkoa kylmän sodan jälkeen, mutta seurauksena on se, että meillä on tiettyjä valmiuksia ja varastoja auttaa. Ja olemme ottaneet tämän vakavasti."

Suomen sotilaallisesta reservijärjestelmästä:

"Reservissä olo on meille todellisuutta, ja suhtaudumme siihen vakavasti. Osa suurta etuamme reservijärjestelmässä on se, että perheillä on suora yhteys armeijaan. Myös armeija saa koko miespuolisen sukupolven, ja monet naiset palvelevat vapaaehtoisesti. Tämä tarkoittaa, että johtajat voidaan valita kaikista värväytyneistä, joten meillä on laajempi lahjakkuusreservi, mikä näkyy upseerikuntamme laadussa."

Sotilaallisesta operatiivisesta turvallisuudesta (Op-Sec):

"Emme koskaan julkista, mitä annamme Ukrainalle. Yksinkertaisesta syystä: emme halua kenenkään tietävän, mitä meiltä puuttuu. Teimme sen muutamissa tapauksissa heti alussa, mutta sitten tajusimme, että tästä tulee pitkä taistelu."

Suomen vaikutuksesta Natossa:

"On tärkeää, että Suomi varmistaa kykynsä puolustaa maataan ja Naton pohjoista sivustaa yhdessä liittolaisten kanssa, ja että olemme merkityksellinen osa liittokuntaa auttaaksemme Ukrainaa. Puolustusteollisuuden vahvistaminen on yksi avainelementeistä tässä. Tämä mahdollistaa aseiden toimittamisen Ukrainalle kestävällä tavalla pitkällä aikavälillä, koska aseiden antaminen ilman niiden korvaamista ei ole kestävää.

Uskon, että äänemme kuuluu. Annan yhden esimerkin. Aloitimme tämän aamun kokouksella senaatissa. Mukana oli noin 20 senaattoria molemmista puolueista. Mukana oli myös Yhdistyneen kuningaskunnan uusi pääministeri, Saksan liittokansleri, Naton pääsihteeri, Suomen presidentti ja Ruotsin pääministeri.

Yhdysvalloissa ihmiset hakevat myös Suomen neuvoja siitä, miten elää Venäjän aiheuttaman paineen alla, miten käsitellä Venäjän disinformaatiota jne. Meillä on tietenkin paljon näkökulmia kattavan turvallisuuden konseptin ansiosta. Meidän tapauksessamme, jos sota koskettaa meitä suoraan, se tarkoittaa, että se koskee kaikkia ja kaikkea. Siksi meillä on täysimittainen yhteiskunnallinen suunnitelma tätä tilannetta varten. Koska olemme tehneet tätä vuosikymmenten ajan, se antaa meille ainutlaatuisen näkemyksen. Tämä on jotain, mitä ihmiset – kuulin sen tänä aamuna senaatissa – todella kaipaavat suomalaisilta ohjeita.

Laittomasta Venäjästä:

"Kattavan turvallisuuden konsepti on myös äärimmäisen tärkeä Ukrainalle. Koska Venäjä ei ole vain suurempi maa; heillä ei ole poliittisia rajoitteita, heillä ei ole todellisia vaaleja, heillä ei ole sääntöjä. Heillä on siis tietty etu, jota meillä ei ole. Mutta se tarkoittaa, että pienemmän maan, kuten Ukrainan, on kyettävä mobilisoimaan kaikki yhteiskunnan resurssit.

Putinista, Stalinista ja Venäjän kulutussodasta:

"Kun sota, täysimittainen hyökkäys alkoi, olin yksi harvoista tässä kaupungissa (Washington D.C.), joka selitti, että tämä tulee kestämään pitkään. Sanoin, että se on tuskin edes alku; se on vasta alun alku. Uskon edelleen, että Venäjä voi jatkaa vielä jonkin aikaa. Emme näe mitään merkkejä venäläisen yhteiskunnan hajoamisesta.

He eivät tietenkään ole innokkaita lisäämään mobilisoinnin määrää, mikä luultavasti osoittaa, että tietty tasapaino on säilytettävä. Mutta uskon, että heidän laskelmansa on, että jos he pystyvät jatkamaan tällä tavalla, koska heidän resurssinsa ovat merkittävämpiä, he pääsevät tavoitteeseensa ennen kuin venäläinen yleinen mielipide muuttuu. En ole koskaan odottanut, että yleinen mielipide olisi tämän asian käännekohta.

Stalinilla oli maksimalistiset tavoitteet Suomen suhteen kolmesti. Hän halusi käytännössä koko Suomen joko miehitetyksi tai poliittisen järjestelyn alaiseksi, joka olisi antanut hänelle viimeisen sanan ulkopolitiikastamme. Jokaisella kerralla jokin teki mahdottomaksi jatkaa sitä linjaa, ja hänen oli pakko tehdä kompromisseja. Kaikissa näissä tapauksissa Stalin oli tarpeeksi kyvykäs tietämään, milloin pysähtyä talvisodassa ja jatkosodassa vuonna 1944. Emme tiedä, pystyykö Putin tähän.

Yritän sanoa, että jopa Stalin, joka ei ollut tunnettu mukavuudestaan, pystyi tekemään kompromisseja ja pysähtymään, kun hän näki elementtejä, jotka tekivät jatkamisesta liian kallista. Joten mielestäni tärkein elementti Putinin pysäyttämisessä on tietenkin sotilaallinen, koska jos meillä ei ole julkisen mielipiteen pysäyttävää voimaa, ilman vahvempaa sotilaallista voimaa emme koskaan pääse mihinkään siedettävällä tappioasteella."

Natosta ja Ukrainan tulevasta turvallisuudesta:

"Tietenkään en voi puhua kaikkien Naton maiden puolesta. Mutta Suomessa uskomme, että mitä tahansa tästä sodasta seuraa, ei pelkästään Ukrainaan tarvitse selviytyä ja menestyä, vaan meidän on myös varmistettava, ettei meitä odota seuraava sota.

Siksi on löydettävä ratkaisu, joka varmistaa, että Ukraina ei vain selviydy vaan pysyy turvassa ja ehyenä. Emme halua palata 1940-luvun Suomeen, jolloin oli kolme sotaa. Meidän on poistettava Venäjän mahdollisuus jatkaa konfliktia myöhemmin, kun he voivat valita paremman ajankohdan.

Rehellisesti sanottuna on hyvin vaikea ajatella mitään muuta pysyvää ratkaisua, joka olisi yhtä uskottava kuin Ukrainan ottaminen Natoon. Näin me sen näemme. Tämä sota on voitettava, ja lisäksi on varmistettava, että poistetaan kaikki kannustimet venäläisiltä jatkaa tai aloittaa sota uudelleen myöhemmin, kun heillä on jälleen asevarastoja.

Rehellisesti sanottuna henkilökohtainen uskomukseni on, että venäläisten, perustavanlaatuisesti yhteiskuntana, lopettaakseen sodan vapaaehtoisesti, tarvitaan totaalinen poliittinen muutos; tarvitaan yhteiskunta, joka muuttaa historiallista tulkintaansa Ukrainasta, yhteiskunta, joka uudelleenajattelee Venäjän roolia maailmassa.

Koska emme tule näkemään mitään tällaista lähitulevaisuudessa, uskon, että nuo takuut, lopulta, on oltava enemmän tai vähemmän sotilaallisia, koska emme voi luottaa siihen, että venäläisistä tulee moraalisempia. Joten se on pitkä tie, mutta mielestäni Naton jäsenyys on ainoa tapa turvata Ukraina."

Punaisista linjoista ja aseiden käytöstä:

"Meillä ei ole näitä punaisia linjoja meidän tapauksessamme. Mutta tietenkin jokainen kansakunta päättää itse. Olemme alusta asti olleet kriittisiä näitä itse asetettuja rajoituksia kohtaan, koska kuten olemme nyt nähneet Ukrainassa, se tekee itsensä puolustamisen vaikeammaksi. Jos voit osua tiettyihin kohteisiin, mutta et toisiin, se tarkoittaa, että he siirtävät varat niille alueille, joita ei voida iskeä.

On vaikeaa mikromanageerata sotaa, ja meidän tulkintamme on, että niin kauan kuin Ukraina puolustautuu, ja he puolustautuvat, kaikki tapahtuu kansainvälisen lain mukaisesti. On laillista suojautua, ja on myös laillista iskeä sotilaskohteisiin Venäjän puolella, joten emme näe siinä oikeudellista tai poliittista ongelmaa."
Myös Saksa ja Japani joutuivat nöyrtymään vasta täydellisen häviön kautta. USA:n avustamalla jälleenrakennuksella ja kansainvälisessä valvonnassa saivat kuitenkin taloutensa huippukuntoon. Venäläiset eivät ole tässä mielessä viisaampia, pikemminkin harhaisempia ja valmiimpia silmittömiin raakuuksiin sekä naapurikansoja että omia kansalaisiaan kohtaan. Mielenmuutoksen esteenä on lisäksi vuosikymmeniä harjoitettu, muuta maailmaa halveksiva valtiojohtoinen propaganda ja historian vääristely, jota ylläpitää kansan puolitiedostamaton ja syvä alemmuudentunto. Venäjän johdon nöyrtymät- tömyys osaltaan johtaa täydellisen tappion syntyyn, kun sotaa käydään kulutussotana. Siinä itsesuojeluvaisto saa sijaa ja estää ydinsodan. Sen hinta vain on kova ja inhimillisesti erityisen raskas Ukrainalle.

Valitettavasti kaikki Euroopan maat eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta ja velvollisuuttaan Venäjän uhan poistamisessa. Ukraina tarvitsee vähintään muun Eurooopan tuen ja sotilaallisen osallistumisen taisteluihin.
 
Viimeksi muokattu:
Operatiivista tietoa koskien Venäjän hyökkäystä 18.08.2024 klo 08.00 mennessä
Kunnia Ukrainalle!

On alkanut Venäjän federaation laajamittaisen aseellisen aggression 907. päivä Ukrainaa vastaan. Kaikkiaan viimeisen vuorokauden aikana on raportoitu 139 taistelukosketusta.

Tarkennettujen tietojen mukaan vihollinen teki eilen viisi ohjusiskua käyttäen seitsemää ohjusta sekä 88 ilmaiskua, mukaan lukien 96 KAB-pommia. Lisäksi tehtiin 4679 tulitusta, joista 109 raketinheittimillä.

Vihollinen teki ilmaiskuja erityisesti seuraavien asutuskeskusten alueilla: Borova Harkovan alueella; Moskovske, Oleksandro-Kalynove, Chasiv Yar, Kurdiumivka, Mykhailivka, Kostiantynivka, Myrnohrad, Oleksandropil, Zelene Pole, Memryk, Shevchenko, Vodiane Donetskin alueella; Novoandriivka, Novodanilivka, Kamjanske Zaporižžjassa; ja Odradokamjanka Hersonin alueella.

Eilen puolustusvoimien ilma- ja ohjusjoukot sekä tykistö tekivät 18 iskua vihollisen henkilöstön ja sotakaluston keskittymiin ja tuhosivat yhdeksän tykistöjärjestelmää sekä kaksi muuta tärkeää kohdetta.

Harkovan suunnassa tapahtui kuusi taistelukosketusta Vovtšanskin ja Lypcin asutuskeskusten alueilla.

Kupjanskin suunnassa vihollinen teki kymmenen hyökkäystä vuorokauden aikana. Puolustusvoimat torjuivat vihollisen hyökkäykset Berestoven ja Stelmakhivkan lähellä.

Lymanin suunnassa vihollinen hyökkäsi 24 kertaa. Se yritti edetä lähellä Makiivkaa, Nevskeä, Hrekivkaa, Novoyehorivkaa ja Dibrovaa.

Siverskin suunnassa ukrainalaiset puolustajat torjuivat yhdeksän venäläisten hyökkäystä Spirnen, Vyiimkan ja Pereiiznen lähellä.

Kramatorskin suunnassa miehittäjät hyökkäsivät 12 kertaa lähellä Chasiv Yaria ja Ivanivskeä. Tilanne on hallinnassa.

Toretskin suunnassa vihollinen, lentotuen avulla, teki 19 hyökkäystä lähellä Pivnichenkeä, Toretskia ja Zaliznea.

Pokrovskin suunnassa puolustajamme torjuivat 46 hyökkäys- ja hyökkäystoimintaa vihollisen suunnatessa asutuskeskuksiin Vozdvyzhenka, Myroliubivka, Novotroitske, Novohrodivka, Hrodivka, Mykolaivka, Zhelanne ja Zavytne. Suurin vihollisen hyökkäysten keskittymä oli lähellä Hrodivkaa, Mykolaivkaa ja Novozhelannea, ja vihollinen käytti aktiivisesti hyökkäys- ja pommitusilmailua.

Kurakhiven suunnassa puolustusvoimat torjuivat kahdeksan hyökkäystä Krasnohorivkan suuntaan.

Vremivkan suunnassa, tarkennettujen tietojen mukaan, vihollinen teki kolme hyökkäystä asemillemme lähellä Vuhledaria.

Pridniprovskin suunnassa kaksi vihollisen yritystä vallata asemamme epäonnistuivat.

Volynin ja Polissjan suunnilla ei ole havaittu merkkejä vihollisen hyökkäysryhmien muodostumisesta.

Sumyn alueen rajalla vihollinen käyttää ilmailua iskiäkseen ukrainalaisiin asutuskeskuksiin.

Sotilaamme aiheuttavat merkittäviä tappioita vihollisen henkilöstössä ja kalustossa. Viimeisen vuorokauden aikana venäläisten tappiot olivat yhteensä 1170 henkilöä. Lisäksi ukrainalaiset puolustajat tuhosivat seitsemän tankkia, seitsemän panssaroitua taisteluajoneuvoa, 71 tykistöjärjestelmää, yhden raketinheittimen, 38 operatiivis-taktista UAV:ta, 79 ajoneuvoa ja kaksi erikoiskalustoyksikköä.

Liity puolustusvoimiin!
Yhdessä voitamme!
 
UA:lta ilmeisesti onnistunut drone-hyökkäys Rostovin energia-infraan.

On meinannut unohtua se Brjanskin, Bilhorodin ja Kurskin alueilla tapahtunut melkein vuoden jatkunut polttoainevarastojen sekä jakeluyksikköjen systemaattinen tuhoaminen samoin kuin lähimpien jalostamoiden vaurioittaminen. Siellä on mennyt lukemattomia säiliöitä, polttoaineasemia, tankkiautoja sekä viimeisimpänä yhden rautatiereitin jääminen Ukrainan haltuun. Tämä pakottaa ryssiä siirtämään polttoaineita enemmän muita väyliä pitkin sekä pidempiä matkoja ilman, että siellä on kunnollisia välivarastointiasemia. Polttoainejunan saapuessa esimerkiksi johonkin lähikaupunkiin, jossa ei ole purkumahdollisuutta säiliöihin, alkaa homma kestämään mikäli junaa puretaan ryssien pieniin tankkiautoihin. Junassa voi olla 4000 t ja 25 t tankki-autoilla sen tyhjentäminen ottaa 160 kuormaa, valtaosa Venäjän kalustosta on pienempiä kuin 25 t. Tällainen juna sitten yksinkertaisesti odottaa drooni-iskua tai ollessaan kantamalla GLMRS rakettia tai vastaavaa kaukovaikutusasetta saapuvaksi koko sen purkamisen ajan eikä tietenkään ole hakemassa uutta lastia vain odottaa raiteiden päällä.

Tarkoittaa siis, että viimeinen 100 km vähintään on tultava autoilla. Alueelta poistuvien siviilien osalta kulutus alenee kun väkeä on vähemmän, mutta ei heille sotilaiden polttoaineet olisi muutenkaan kuuluneet.

Mietin vain sitä, että ryssällä nyt kestää saada mitään raskaammalla kalustolla olevaa yksikköä Kurskiin vastaamaan. Kyse voi olla siitä, että sellaisia ei ole saatavilla tai sitten siitä, että niiden polttoainehuoltoa ei kyetä järjestämään. Ehjänä saatu venäläiskalusto myös viittaa mahdolliseen polttoaineiden saatavuus ongelmaan.

Mediassa on jo tullut arvioita, että Venäjä tulee tähän vastaamaan voimalla, omalla kohdallani mietin vain, että mitä se odottelee, kohta pari viikkoa siellä on Ukraina ajellut ja siirtänyt rajapaaluja miten haluaa, kauanko ryssät vielä odottavat. Vai onko niin, että sieltä ei olekaan tulossa kuin villasukan pehmoinen vastaisku koska raskaan kaluston huoltomahdollisuudet tiedetään jo heikoksi etukäteen.
 
Katsotaan miten Putlerin perse kestää merivettä kun 18-kesäisiä varusmiehiä alkaa mennä monttuun. Diktaattorit pysyvät vallassa joko kansaa avokätisesti lepyttelemällä tai armottomasti kurittamalla, kun kukkarossa ei ole enää täytettä niin ryssille lienee luvassa jälkimmäistä oikein huolella.


Venäjän 155. Merijalkaväkiprikaati on tämän mukaan Koronevon pussissa, sieltä todennäköisesti löytyvät ne vangin mestaajatkin elävinä tai kuolleina.

 
Viimeksi muokattu:
Katsotaan miten Putlerin perse kestää merivettä kun 18-kesäisiä varusmiehiä alkaa mennä monttuun. Diktaattorit pysyvät vallassa joko kansaa avokätisesti lepyttelemällä tai armottomasti kurittamalla, kun kukkarossa ei ole enää täytettä niin ryssille lienee luvassa jälkimmäistä oikein huolella.

Mikäli Kreml laajemmin olisi pakotettu varusmiehiä Kurskin alueelle lähettämään tämä olisi uskoakseni Ukrainalle erinomainen uutinen. Paitsi suoraan taistelukentän suorituskykyyn Ukrainalle edullisesti vaikutusta tuoden - olettaen että UA:n rotaatio toimii riittävällä tasolla - tämä vaikeuskerrointa Putinin sisäpolitiikkaan myös lisäisi.

Toiveissa itselläni siis mahdollisimman taajaksi muuttuva nuorten venäläisten maatumisprosessin käynnistyminen Kurskin alueella.
 
Mites muuten se hyökkäyksen aloitus sillon helmikuussa 2022, eikö silloinkin putin tuupannut Ukrainaan niitä pikkupoikia? Oliko he silloin varusmiehiä vai reserviläisiä?

Ajan takaa sitä, että onhan näitä lapsisotilaita aiemminkin nähty mutta mitään liikehdintää se ei ole ryssälässä aiheuttanut.
 
Sotakääpiöllä ei ole enää kaikki inkkarit kanootissa. Laittaa nyt täysin osaamaton, mutta ehkä luotettava sukulainen puolustusministeriöön. Kertoo vain ja ainostaan, että luottamus pajareihin on mennyt kokonaan.


Ja samaan aikaan kun Putler järjestelee tuolileikkejä puolustusministeriössä niin rintamalla Venäjän merijalkaväki juoksee pakoon etulinjasta.
Siis uutinen oli se, että tuo veljen/siskontytär nimitettiin nyt "Secretary of State" virkaan sen lisäksi, että kesäkuussa nimitettiin apulaispuolustusministeriksi.

 
Sen voisi nostaa, että Hautala huomauttaa stalinin ymmärtäneen pysähtyä tavoitteistaan Suomessa pariinkin kertaan kun kustannukset nousivat liian suureksi. putlerillekin saattaa Ukrainassa realiteetti tulla eteen. Hän ei odota venäjän mielipideilmaston muuttumisen lopettavan sotaa vaan se on sodittava.
Hautala ei tainnut mainita että Stalinille Suomi oli aina vähempimerkityksellisessä sivustassa kun tärkeät ratkaisut tapahtuivat muilla rintamilla. Putin sen sijaan on tainnut maalata itsensä nurkkaan hirttäytymällä sairaan mielensä Neukkula 2.0 fantasiaan joka vaati Ukrainan valtaamisen toteutuakseen. Putte ei siis kulunkeja laske vaan laskee pilvilinnan verisiä perustuksia.
 
Mites muuten se hyökkäyksen aloitus sillon helmikuussa 2022, eikö silloinkin putin tuupannut Ukrainaan niitä pikkupoikia? Oliko he silloin varusmiehiä vai reserviläisiä?

Ajan takaa sitä, että onhan näitä lapsisotilaita aiemminkin nähty mutta mitään liikehdintää se ei ole ryssälässä aiheuttanut.

Hyvä kysymys, koska silloinkin oli yksittäisiä ulostiloja siitä ettei varusmiehiä saisi lähettää rajojen ulkopuolelle ja varsinkaan noin koviin paikkoihin. Eli todennäköisesti siellä pyöri mukana jotain varusmiehiä jo silloin yhtä tehokkaalla lopputuloksella kuin nyt.

Syy miksei tästä ole varmaankaan syntynyt sen kovempaa protestia on tuo Putinin väkivaltakoneiston tiukka kontrolli vrt. Tsetsenian rähinöiden aikaan vaikkapa.
 

Keskustapoliitikko Ville Mykkänen, 26, kaatui Ukrainassa​

Viides Ukrainan sodassa kaatunut suomalainen.

– Mykkänen oli syvästi isänmaallinen ja kunnioitti menneiden sukupolvien urotekoja. Hänellä oli luja tahto puolustaa vapaata kansakuntaa.

– Kaatuminen armottomissa taisteluissa eturintamalla on osoitus arvoista, joita hän vaali viimeiseen hetkeen saakka: rohkeudesta, urhoollisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Tästä kaverista ei tarvitse väittää, että kepu pettäisi aina. Lepää rauhassa.
 
Mistään laajamittaisesta ja systemaattisesta varusmiesten käytöstä Ukrainan alueella, ei mielestäni luotettavaa tietoa ole esiin tullut.

Tässä WaPo:n artikkelissa, salatussa lokaatiossa olevan vankilan päällikkö kertoo viimeisten kymmenen päivän aikana sisäänotettujen venäläisten sotavankien olevan n. 80%:sti varusmiehiä. Vankilassa myös läsnä Punaisen Ristin sekä median edustajia. Eiköhän tästä tarkempaa tietoa esiin lähitulevaisuudessa tule.

In a Ukrainian prison, cells are full of young Russian conscripts​

The capture of so many young men in the Ukrainian incursion poses a significant challenge for the Kremlin.​


8 min
993


Captured Russian soldiers and border guards sit in a cell in a Ukrainian prison in northeastern Ukraine. Several wounded soldiers interviewed by The Post explained how they sustained injuries in battle before their capture. (Ed Ram for The Washington Post)
By Siobhán O'Grady
,
Tetiana Burianova
,
Mary Ilyushina
and
Serhiy Morgunov
August 16, 2024 at 7:12 p.m. EDT
O’Grady, Burianova, Morgunov and photographer Ed Ram were granted access to captured Russian soldiers at a prison in northeastern Ukraine.
In the basement of a prison in northeastern Ukraine, dozens of Russian soldiers — some wounded, most barely adults — sat huddled on metal bunk beds Friday, dressed in mismatched T-shirts and flip flops. In one tile-floored cell secured with a heavy metal door, Garfield played on a TV in the corner.

The prisoners of war are not seasoned fighters who were caught in battle in Ukraine, but Russian soldiers captured at home after a surprise Ukrainian incursion into Russia last week. Many are among Russia’s youngest men: conscripts fulfilling their year-long mandatory military service who were never supposed to see combat, let alone enter Ukraine.


The capture of so many unprepared young men poses a significant challenge for the Kremlin. It also serves as a test case for Ukraine on how to handle such a large number of Russian POWs who could be seen as especially valuable bargaining chips in future negotiations or exchanges.
Conscription service is a politically explosive subject in Russia, where all men must serve in the military once they turn 18. After Russia invaded Ukraine in 2022, Russian President Vladimir Putin promised concerned mothers that conscripts would not be involved in any fighting. Putin largely stuck to this promise, although some still wound up in Ukraine amid the chaos of the first year of the invasion or were pressured into signing contracts by their officers.
1:31

Post reporters visited a facility in northeastern Ukraine on August 16, where officials said they have handled over 300 Russian prisoners of war. (Video: Siobhán O’Grady, Serhiy Morgunov, Jon Gerberg/The Washington Post)
Most, though, have been stationed along Russia’s expansive Western border to patch up personnel shortages and with the expectation they would never face an attack. Inside Ukraine, Russia has relied on a haphazard force made up of convicts, mercenaries, mobilized and contract soldiers to bear the brunt of the war, with the state continuously increasing their salaries.
But when Ukraine launched a surprise incursion into Kursk last week, these young, untrained conscripts from cities, towns and villages across Russia found themselves on the new front line — and unprepared to defend it. The men in the Ukrainian prison came from as far away as the northwestern port city of St. Petersburg and a rural village in Penza, southeast of Moscow.


“We did not want to fight in any way,” said Nikolai, 22, who is from the city of Chelyabinsk, some 1,200 miles east of Moscow. “We were promised that we would not take part in hostilities at all. But something went wrong.”
🌎
Follow World news
Follow
When asked who promised this, he replied: “President Vladimir Putin.”

Captured Russian conscript Pavel, 20, stands for a portrait in a cell in a Ukrainian prison on Friday. (Ed Ram for The Washington Post)

Anton, 20, in the same Ukrainian prison, after being captured by Ukrainian forces. (Ed Ram for The Washington Post)

Ukraine’s Ministry of Defense granted a small group of journalists, including a team of Washington Post reporters, access to a prison where Russian troops are being held Friday under the condition that its location was kept secret. Ukrainian prison guards were present in the cells during the interviews but did not closely monitor the conversations, interject or review material before publication.
Post reporters identified themselves as journalists, explained that the material would be published and asked each prisoner they interviewed if they were willing to speak or were being forced to do so. Some prisoners declined to participate. Others confirmed they were doing so willingly. The prisoners spoke on the condition that only their first names be used to speak openly about their experiences.
The vast majority of the prisoners were uninjured. Several wounded soldiers interviewed by The Post explained how they suffered injuries in battle before capture, including one who said he injured himself with his own grenade in hopes he would die and not be taken prisoner. Ukrainian soldiers provided him first aid, he said, and then evacuated him to a clinic where he was X-rayed and had surgery to remove shrapnel from his wounds.


The soldiers said they were being well-treated and had been provided medical attention. Their bandages appeared clean and they said they were fed three times per day, including soup, salad and porridge. (One said with a laugh that his mother’s borscht was better than the prison chef’s.) The men said they were allowed showers and had not been mistreated. Post journalists witnessed several joking around with Ukrainian prison guards. Red Cross officials were inside the prison meeting detainees at the same time as journalists.
The head of the prison, who spoke on the condition of anonymity to ensure the prison location would not be revealed, said 320 Russians have passed through the facility in the past 10 days on their way to other prison camps in Ukraine. The vast majority are young conscripts, the official said, with only around 20 percent identifying as contract fighters or otherwise mobilized soldiers. Some of the young men were “very scared” when they first arrived, the official said, but have since adjusted.

A prison guard looks into a cell. (Ed Ram for The Washington Post)
Nikolai and fellow prisoner Sergey, 19, said Ukraine attacked their military headquarters on Aug. 6 and their commanders left without giving instructions on what to do next. Fearing they would be killed if they stayed, the young men walked for three days through forests and swamps and “slept on the cold ground,” Nikolai said. While searching for safety, they came across a group of vehicles decorated with triangles — a symbol Ukraine has painted or taped on all its vehicles crossing into Russia in recent days. “I was trying to remember whether the triangle was our identification sign or not,” Nikolai said. Soon they were surrounded.
Ukrainian soldiers grabbed them by the scruff of the neck, he said, checked them for weapons and then gave them food, water and cigarettes. “They came, chatted, told their stories, listened to ours,” he said. Then they tied their hands and covered their eyes and sent them over the border into Ukraine.


Kirill, 20, who was wearing a Star Wars T-shirt, said his radio was switched off when the Ukrainian incursion began and he missed messages calling for troops to evacuate. He hid at his trench position but was soon surrounded by Ukrainian forces.
“At first, I was scared, I was very much surprised. Then they told me, ‘Surrender and you will live,’” he recalled. He surrendered immediately, and they tied his hands and covered his eyes, then put him in an armored vehicle and drove away. When they stopped driving, a Ukrainian soldier offered to let him call his mom, who works at a grocery store in Russia, he said.

Kirill, 20, said once they stopped driving a Ukrainian soldier offered to let him call his mother in Russia. (Ed Ram for The Washington Post)

Nikita, 20, whose mother gave him the cross he wears around his neck, said he wrote his family a letter saying, “I’m alive, I’m in prison — don’t worry too much, I will come back.” (Ed Ram for The Washington Post)

The others said they had not been allowed to make calls, but were given paper to send letters to relatives at home.
Two days after the Ukrainian incursion, Nikita, 20, said commanders evacuated him and fellow soldiers away from the border to abandoned Russian positions in a village house. They rested and ate bread there, and then an RPG smashed through the window. The commanders decided to surrender, he said, and he was transferred over the border to Ukraine. He wrote a letter to his parents on Wednesday, he said, telling them: “I’m alive, I’m in prison — don’t worry too much, I will come back.”
Earlier this week, family members of conscripts captured in Kursk launched a petition addressed to Putin, urging him to exchange the soldiers as soon as possible. The petition also accused Chechnya’s Akhmat special forces, who are fighting in Kursk, of abandoning young soldiers, some of whom haven’t finished the mandatory four-months long military training.


Chatrooms sprung up on Telegram and Vkontakte, with relatives trying to identify captured Russian soldiers in photos and videos shared by Ukrainian military bloggers. The Post reviewed dozens of messages posted by family members of soldiers who were stationed at the Kursk border. Most said they lost contact with the conscripts in the first days of the Ukrainian offensive toward Sudzha, between Aug. 5 and Aug. 8.
“We called the defense ministry, but they did not give us any information, just said that he is not listed as killed or captured,” said Aleksandra, a relative of one of the conscripts who went missing on Aug. 6. “But we recognized him in a photo.”

Captured Russian conscripts in a Ukrainian prison. (Ed Ram for The Washington Post)
Denis, 20, said the first Ukrainian troops he encountered after the incursion told him he had 2 minutes to run. He fled through a swamp and evaded capture until Aug. 9. He said he feared that he would be tortured in Ukrainian prison. Upon arrival, he said, “I completely changed my mind.”
Pavel, 20, said he was still stunned to be in Ukrainian custody.
“We didn’t think this can happen,” he said. “We are just conscripts.”
In one cell in the prison filled with older soldiers, the mood was more somber. They included border guards and contract soldiers. All the men said the Ukrainian incursion was their first time experiencing combat and that they had not previously deployed to Ukraine, except for one marine — Askerkahn, 33, who remained silent.
With a bandaged arm, he was among several in the room who were wounded. Out of 60 men he fought alongside to try to repel the Ukrainian incursion, only four or five survived. The rest refused to surrender and were killed in fighting with Ukrainian troops, he said. He knew he might stay in prison indefinitely but hoped Russia would find a way to quickly return the young conscripts home.
“They were not ready at all for war or captivity,” he said. “They’re children.”

“We didn’t think this can happen. We are just conscripts,” Pavel, one of the captured conscripts said. (Ed Ram for The Washington Post)
Ilyushina reported from Berlin.
 
Back
Top