Antares
Respected Leader
Menee osittain ohi ketjun aiheen, joten laitan omat ajatukset spoilerin taakse:
Minä olen ollut aikaisemmin ja tulen olemaan jatkossakin sitä mieltä että ryssän imperialismin torppaaminen on tärkein strateginen haaste niille maille joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Muita maita voi olla mukana erinäisten rakennelmien ja sopimusten kautta (NATO, EU, erilaiset yhteistyö- ja kumppanuussopimukset jne jne) mutta en menisi luottamaan näiden maiden apuun. Ne eivät tunne painetta, koska heidän ja ryssän välissä on muita maita puskurina. Silloin on helpompi todeta että "ei meidän sota, ei meidän murhe".
Ne maat joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa, niillä ei ole varaa moiseen haihatteluun. Koska Venäjän väkimäärä on niin paljon suurempi kuin yhdenkään sen eurooppalaisen rajanaapurin, näiden maiden on järkevintä liittoutua keskenään eli ryssän hyökkäys yhteen maahan on hyökkäys jokaiseen. Tämän sodan osalta on liian myöhäistä, mutta tässä pohditaankin tulevaisuutta ja ryssän seuraavia sotia.
Toinen maailmansota muistuttaa, miten käy jos meinaa että "yksin ollaan vahvempia": ryssä valtasi ensin puolet Puolasta, sen jälkeen Baltian maat ja sitten oli Suomen vuoro. Yksi kerrallaan, joten miksi jäädä odottamaan omaa vuoroa? JOS ryssä haluaa aloittaa sodan naapureitaan vastaan niin olkoon sitten SUURSOTA.
Tässä vaiheessa joku voisi muistuttaa että valtaosa näistä eurooppalaisista Venäjän rajanaapureista on NATO-maita joten turha viritellä ylimääräisiä himmeleitä sen päälle. Sinänsä totta, mutta mielellään näkisin että Ukraina olisi osana tätä puolustusta ja sen suunnittelua. Ukrainaa ei todennäköisesti oteta NATO:on, ainakin tällä hetkellä se näyttää epätodennäköiseltä, mutta en haluaisi jättää heitä "puolustussuunnittelun" ulkopuolelle. Jo pelkästään maan väkimäärä ja vahvassa kasvussa oleva sotateollisuus tekevät siitä hyvin houkuttelevan kumppanin.
NATO:n sisällä JEF-ryhmä tuntui aluksi siltä joka ottaisi vastuun touhusta mutta ns. NB8-ryhmä (Nordic-Baltic Eight eli Pohjoismaat + Baltian maat) on ollut aktiivisempi ainakin Itämeren osalta. Tämä ryhmä tuntuisi loogiselta, vaikka siinä onkin maita joilla ei ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Tuon NB8 ryhmän ulkopuolelle jäävät Puola ja Ukraina mutta en näe syytä, miksei tätä ryhmää voisi laajentaa kattamaan nämä maat. Jos ei suoraan virallisessa muodossa niin jonkinlaisina "hang around" jäseninä. Kenties ryhmän toimintaa voisi laajentaan pikku hiljaa sen alkuperäisen toimenkuvan ulkopuolelle?
Minun puolesta ei ole sinänsä väliä, minkä ryhmän tai rakennelman puitteissa tätä yhteistyötä tehdään, kunhan siitä saadaan maksimaalisesti tehoja irti.
Yhteistyö itsessään ei tietysti auta mitään jos ei ole sitovaa yhteistä puolustussopimusta, sellaista jota kaikki seuraavat sitten kun ryssä hyökkää seuraavan kerran. Sellainen olisi paras viilata mahdollisimman nopeasti ja hyväksyä sen seuraamukset eli elää sen mukaisesti.
Minä näen asian niin että tällainen yhteistyö oli tärkeää jo aikaisemmin, mutta se on erityisen tärkeää nyt kun nähdään ensimmäisiä merkkejä siitä että Yhdysvallat vähentää läsnäoloaan ja voimiaan Euroopassa. Tämä voiman väheneminen pitää korvata jollain eikä siinä ole muita vaihtoehtoja kuin Euroopan maat itse. Enkä luottaisi siihen että läntisen tai edes Keski-Euroopan maat tuntevat suurta painetta muuttaa aikaisempia asenteitaan. Rahaa tultaneen käyttämään, mutta armeijoiden koot pysynevät entisellään. Ei tulla näkemään rajattua tai yleistä asevelvollisuutta vaan pieniä ammattiarmeijoita. Budjettien kohottaminen auttanee vähän mutta arvaan että rahaa tullaan silti haaskaamaan kaikenlaiseen puuhasteluun jolloin realistinen puolustuskyky ei kasva kuin rajallisesti. Eikä ole alkuunkaan selvää että nämä maat olisivat valmiita käymään sotaa Venäjää vastaan, tosin kuin ne maat joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa.
Tästäkin syystä suurin vastuu ja painoarvo kallistuu niille maille joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa: niihin se hyökkäys kohdistuu, sitten kun ryssä päättää kokeilla seuraavan kerran. Mitä suuremmin Yhdysvallat leikkaa läsnäoloaan Euroopassa, sitä todennäköisemmin ryssä kokeilee Artikla 5 toimivuutta (sitten jossain vaiheessa: heillä menee vuosia Ukrainan sodan tappioiden korvaamiseen eikä kaikkia tappioita kyetä korvaamaan missään ajassa, tarkoitan tällä Neuvostoliiton perintönä saatuja asevarastoja).
Minusta suuntaviivat ovat selvät joten parasta aloittaa työ aikaisemmin kuin myöhemmin. Tämän sodan osalta ollaan liian myöhässä, mutta seuraavan osalta ei. Jos oletetaan että maailma ei muutu radikaalisti ja Venäjä hajoa palasiksi, niin silloin Suomeen kohdistuva uhka pysyy entisellään myös tulevina vuosikymmeninä. Sama uhka kohdistuu muihin ryssän rajanaapureihin, joten kaikilla on yhteinen, sama etu saavutettavanaan JOS tehdään yhteistyötä puolustuksen osalta. Yhteinen puolustus ei ole helppoa eikä halpaa mutta tässäkin yhteinen kustannusten jakaminen tuonee synergiaetuja, JOS asioista kyetään sopimaan. Vaikkei se tarkoittaisikaan välttämättä yhteisiä asehankintoja, joukkojen määristä ja vastuista kyettäneen sopimaan. Samoin yhteisestä sotasuunnitelmasta sekä aidosta, realistisesta jaetusta vastuusta (tarkoitan yleistä tai valikoivaa asevelvollisuutta sekä riittävän suurta reserviä jokaisessa maassa).
NB8-maiden yhteenlaskettu asukasmäärä on 33,6 miljoonaa (LÄHDE), Puola hieman yli 38 miljoonaa (LÄHDE) ja Ukraina 33,4 miljoonaa (LÄHDE) - otin nämä numerot wikipediasta joten niissä voi olla hieman liikkumavaraa, varsinkin Ukrainan osalta realistinen "väkiluku" voi olla tällä hetkellä elävä kun muistetaan sotaa pakoon lähteineet jne jne.
Joka tapauksessa nämä maat yhteenlaskettuna voidaan helposti sanoa että "reilut 100 miljoonaa" asukasta, kenties useita miljoonia yli tuon. Venäjän asukasmäärän sanotaan olevan "reilut 140 miljoonaa" tosin tämäkin on vaikea todentaa koska virallisessa väestölaskelmassa on epämääräisyyksiä. Samoin Venäjällä on mihin tahansa aikaan useita miljoonia epävirallisia siirtotyölaisia, usein Aasian maista. Joten 140-150 miljoonaa ihmistä rajojen sisällä lienee realistinen vaihteluväli.
Kun huomioidaan, millaisissa vaikeuksissa Venäjä on 33,4 miljoonan ukrainalaisen kanssa, lähtisivätkö he kevytmielisesti "kokeilemaan" reilua 100 miljoonaa vastaan? Varsinkin jos tällä "koalitiolla" olisi sitova yhteinen puolustussopimus ja aidot suorituskyvyn omaavat asevoimat (reilusti kalustoa sekä sotilaita, joita on myös reservissä).
Tilanne on vaikeampi jos huomioidaan vain ne maat joilla on suora maaraja Venäjän kanssa: Norja, Suomi, Baltian maat ja Ukraina (en laske Kaliningradia mukaan tähän, mistä syystä Puolalla ei ole suoraa maarajaa Venäjän kanssa). Täten vahvin, tuntuvin uhka koskee näitä maita. Islanti, Tanska, Ruotsi ja Puola ovat sijaintinsa puolesta enemmän "turvassa" ja siten näiden maiden kansalaisille lienee helpompaa uskotella että sodan ulkopuolella pysyminen on "ihan ok". Toki jos ryssä nieläisee Valko-Venäjän, silloin tilanne muuttuu Puolan osalta. Ja toki realistisesti, Islannin ja Tanskan osallistuminen olisi parhaimmillaankin pienimuotoista, kenties enemmän materiaalia-apua ja rahallista tukea. Ruotsi on ikuinen aidalla keikkuja, voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa. Olen varovaisen toiveikas että he seuraisivat Suomen esimerkkiä eli JOS Suomi lähtisi täyspainoisesti mukaan tällaiseen yhteiseen puolustukseen, silloin Ruotsi lähtisi myös - mutta tästä ei voida tietysti olla 100% varmoja.
Joku voi toki muistuttaa että erilaiset sitovat puolustussopimukset eivät estäneet ensimmäistä maailmansotaa ja itseasiassa ne varmistivat että sota laajeni nopeasti koko Euroopan kattavaksi suursodaksi. Totta tuokin, mutta onko parempi vaihtoehto että tällaisia sopimuksia ei ole ja jokainen ryssän rajanaapuri vastaa itse omasta puolustuksestaan ilman että olisi sovittu mitään naapurien kanssa? Kuten sanottua, tämän "toisen järjestelyn" toimivuus todettiin toisen maailmansodan aikana kun ryssä hyökkäsi rajanaapureitaan vastaan yksi toisensa jälkeen. ELI kumpi näistä on parempi vaihtoehto, varsinkin kun asiaa tarkastellaan Suomen, ryssän rajanaapurin näkökulmasta?
Suomenlinnan kuninkaanportin yhdessä marmoritaulussa on linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärd terveiset Suomen kansalle:
”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”
Tuota mieltä olivat 1750-luvulla. Sanoisin että tuo on hyvä kivijalka omalle toiminnalle mutta sen lisäksi on todettava, että luottaisin ennemmin sellaisten maiden apuun, jolla on yhteinen maaraja Venäjän kanssa kuin sellaisten, joilla sitä ei ole.
Asia on Suomelle strategisesti tärkeä, kirjaimellisesti puhutaan valtion ja kansan tulevaisuudesta. Enkä tarkoita vain lähivuosia vaan tulevia vuosikymmeniä ja vuosisatoja.
Ne maat joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa, niillä ei ole varaa moiseen haihatteluun. Koska Venäjän väkimäärä on niin paljon suurempi kuin yhdenkään sen eurooppalaisen rajanaapurin, näiden maiden on järkevintä liittoutua keskenään eli ryssän hyökkäys yhteen maahan on hyökkäys jokaiseen. Tämän sodan osalta on liian myöhäistä, mutta tässä pohditaankin tulevaisuutta ja ryssän seuraavia sotia.
Toinen maailmansota muistuttaa, miten käy jos meinaa että "yksin ollaan vahvempia": ryssä valtasi ensin puolet Puolasta, sen jälkeen Baltian maat ja sitten oli Suomen vuoro. Yksi kerrallaan, joten miksi jäädä odottamaan omaa vuoroa? JOS ryssä haluaa aloittaa sodan naapureitaan vastaan niin olkoon sitten SUURSOTA.
Tässä vaiheessa joku voisi muistuttaa että valtaosa näistä eurooppalaisista Venäjän rajanaapureista on NATO-maita joten turha viritellä ylimääräisiä himmeleitä sen päälle. Sinänsä totta, mutta mielellään näkisin että Ukraina olisi osana tätä puolustusta ja sen suunnittelua. Ukrainaa ei todennäköisesti oteta NATO:on, ainakin tällä hetkellä se näyttää epätodennäköiseltä, mutta en haluaisi jättää heitä "puolustussuunnittelun" ulkopuolelle. Jo pelkästään maan väkimäärä ja vahvassa kasvussa oleva sotateollisuus tekevät siitä hyvin houkuttelevan kumppanin.
NATO:n sisällä JEF-ryhmä tuntui aluksi siltä joka ottaisi vastuun touhusta mutta ns. NB8-ryhmä (Nordic-Baltic Eight eli Pohjoismaat + Baltian maat) on ollut aktiivisempi ainakin Itämeren osalta. Tämä ryhmä tuntuisi loogiselta, vaikka siinä onkin maita joilla ei ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Tuon NB8 ryhmän ulkopuolelle jäävät Puola ja Ukraina mutta en näe syytä, miksei tätä ryhmää voisi laajentaa kattamaan nämä maat. Jos ei suoraan virallisessa muodossa niin jonkinlaisina "hang around" jäseninä. Kenties ryhmän toimintaa voisi laajentaan pikku hiljaa sen alkuperäisen toimenkuvan ulkopuolelle?
Minun puolesta ei ole sinänsä väliä, minkä ryhmän tai rakennelman puitteissa tätä yhteistyötä tehdään, kunhan siitä saadaan maksimaalisesti tehoja irti.
Yhteistyö itsessään ei tietysti auta mitään jos ei ole sitovaa yhteistä puolustussopimusta, sellaista jota kaikki seuraavat sitten kun ryssä hyökkää seuraavan kerran. Sellainen olisi paras viilata mahdollisimman nopeasti ja hyväksyä sen seuraamukset eli elää sen mukaisesti.
Minä näen asian niin että tällainen yhteistyö oli tärkeää jo aikaisemmin, mutta se on erityisen tärkeää nyt kun nähdään ensimmäisiä merkkejä siitä että Yhdysvallat vähentää läsnäoloaan ja voimiaan Euroopassa. Tämä voiman väheneminen pitää korvata jollain eikä siinä ole muita vaihtoehtoja kuin Euroopan maat itse. Enkä luottaisi siihen että läntisen tai edes Keski-Euroopan maat tuntevat suurta painetta muuttaa aikaisempia asenteitaan. Rahaa tultaneen käyttämään, mutta armeijoiden koot pysynevät entisellään. Ei tulla näkemään rajattua tai yleistä asevelvollisuutta vaan pieniä ammattiarmeijoita. Budjettien kohottaminen auttanee vähän mutta arvaan että rahaa tullaan silti haaskaamaan kaikenlaiseen puuhasteluun jolloin realistinen puolustuskyky ei kasva kuin rajallisesti. Eikä ole alkuunkaan selvää että nämä maat olisivat valmiita käymään sotaa Venäjää vastaan, tosin kuin ne maat joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa.
Tästäkin syystä suurin vastuu ja painoarvo kallistuu niille maille joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa: niihin se hyökkäys kohdistuu, sitten kun ryssä päättää kokeilla seuraavan kerran. Mitä suuremmin Yhdysvallat leikkaa läsnäoloaan Euroopassa, sitä todennäköisemmin ryssä kokeilee Artikla 5 toimivuutta (sitten jossain vaiheessa: heillä menee vuosia Ukrainan sodan tappioiden korvaamiseen eikä kaikkia tappioita kyetä korvaamaan missään ajassa, tarkoitan tällä Neuvostoliiton perintönä saatuja asevarastoja).
Minusta suuntaviivat ovat selvät joten parasta aloittaa työ aikaisemmin kuin myöhemmin. Tämän sodan osalta ollaan liian myöhässä, mutta seuraavan osalta ei. Jos oletetaan että maailma ei muutu radikaalisti ja Venäjä hajoa palasiksi, niin silloin Suomeen kohdistuva uhka pysyy entisellään myös tulevina vuosikymmeninä. Sama uhka kohdistuu muihin ryssän rajanaapureihin, joten kaikilla on yhteinen, sama etu saavutettavanaan JOS tehdään yhteistyötä puolustuksen osalta. Yhteinen puolustus ei ole helppoa eikä halpaa mutta tässäkin yhteinen kustannusten jakaminen tuonee synergiaetuja, JOS asioista kyetään sopimaan. Vaikkei se tarkoittaisikaan välttämättä yhteisiä asehankintoja, joukkojen määristä ja vastuista kyettäneen sopimaan. Samoin yhteisestä sotasuunnitelmasta sekä aidosta, realistisesta jaetusta vastuusta (tarkoitan yleistä tai valikoivaa asevelvollisuutta sekä riittävän suurta reserviä jokaisessa maassa).
NB8-maiden yhteenlaskettu asukasmäärä on 33,6 miljoonaa (LÄHDE), Puola hieman yli 38 miljoonaa (LÄHDE) ja Ukraina 33,4 miljoonaa (LÄHDE) - otin nämä numerot wikipediasta joten niissä voi olla hieman liikkumavaraa, varsinkin Ukrainan osalta realistinen "väkiluku" voi olla tällä hetkellä elävä kun muistetaan sotaa pakoon lähteineet jne jne.
Joka tapauksessa nämä maat yhteenlaskettuna voidaan helposti sanoa että "reilut 100 miljoonaa" asukasta, kenties useita miljoonia yli tuon. Venäjän asukasmäärän sanotaan olevan "reilut 140 miljoonaa" tosin tämäkin on vaikea todentaa koska virallisessa väestölaskelmassa on epämääräisyyksiä. Samoin Venäjällä on mihin tahansa aikaan useita miljoonia epävirallisia siirtotyölaisia, usein Aasian maista. Joten 140-150 miljoonaa ihmistä rajojen sisällä lienee realistinen vaihteluväli.
Kun huomioidaan, millaisissa vaikeuksissa Venäjä on 33,4 miljoonan ukrainalaisen kanssa, lähtisivätkö he kevytmielisesti "kokeilemaan" reilua 100 miljoonaa vastaan? Varsinkin jos tällä "koalitiolla" olisi sitova yhteinen puolustussopimus ja aidot suorituskyvyn omaavat asevoimat (reilusti kalustoa sekä sotilaita, joita on myös reservissä).
Tilanne on vaikeampi jos huomioidaan vain ne maat joilla on suora maaraja Venäjän kanssa: Norja, Suomi, Baltian maat ja Ukraina (en laske Kaliningradia mukaan tähän, mistä syystä Puolalla ei ole suoraa maarajaa Venäjän kanssa). Täten vahvin, tuntuvin uhka koskee näitä maita. Islanti, Tanska, Ruotsi ja Puola ovat sijaintinsa puolesta enemmän "turvassa" ja siten näiden maiden kansalaisille lienee helpompaa uskotella että sodan ulkopuolella pysyminen on "ihan ok". Toki jos ryssä nieläisee Valko-Venäjän, silloin tilanne muuttuu Puolan osalta. Ja toki realistisesti, Islannin ja Tanskan osallistuminen olisi parhaimmillaankin pienimuotoista, kenties enemmän materiaalia-apua ja rahallista tukea. Ruotsi on ikuinen aidalla keikkuja, voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa. Olen varovaisen toiveikas että he seuraisivat Suomen esimerkkiä eli JOS Suomi lähtisi täyspainoisesti mukaan tällaiseen yhteiseen puolustukseen, silloin Ruotsi lähtisi myös - mutta tästä ei voida tietysti olla 100% varmoja.
Joku voi toki muistuttaa että erilaiset sitovat puolustussopimukset eivät estäneet ensimmäistä maailmansotaa ja itseasiassa ne varmistivat että sota laajeni nopeasti koko Euroopan kattavaksi suursodaksi. Totta tuokin, mutta onko parempi vaihtoehto että tällaisia sopimuksia ei ole ja jokainen ryssän rajanaapuri vastaa itse omasta puolustuksestaan ilman että olisi sovittu mitään naapurien kanssa? Kuten sanottua, tämän "toisen järjestelyn" toimivuus todettiin toisen maailmansodan aikana kun ryssä hyökkäsi rajanaapureitaan vastaan yksi toisensa jälkeen. ELI kumpi näistä on parempi vaihtoehto, varsinkin kun asiaa tarkastellaan Suomen, ryssän rajanaapurin näkökulmasta?
Suomenlinnan kuninkaanportin yhdessä marmoritaulussa on linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärd terveiset Suomen kansalle:
”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”
Tuota mieltä olivat 1750-luvulla. Sanoisin että tuo on hyvä kivijalka omalle toiminnalle mutta sen lisäksi on todettava, että luottaisin ennemmin sellaisten maiden apuun, jolla on yhteinen maaraja Venäjän kanssa kuin sellaisten, joilla sitä ei ole.
Asia on Suomelle strategisesti tärkeä, kirjaimellisesti puhutaan valtion ja kansan tulevaisuudesta. Enkä tarkoita vain lähivuosia vaan tulevia vuosikymmeniä ja vuosisatoja.
Viimeksi muokattu:
Harkovan suunta: Ukrainan joukot torjuivat 3 vihollisen hyökkäystä Vovtšanskin ja Fyholivkan lähistöllä.
Puolustajamme pitävät asemansa ja tuhoavat vihollisen ylivoimaiset joukot, jotka yrittävät hyödyntää lukumääräistä etuaan ja edetä.
Muistutamme, että kaikki tiedot puolustusvoimien toimista, joukkojen liikkeistä ja sijainneista sekä sotilaallisten kohteiden ja yksiköiden paikoista ovat salassa pidettäviä ja niiden paljastaminen on rangaistavaa Ukrainan lain mukaisesti.
Ilmatiedustelu kerää tiedot.
Analyytikot purkavat ja tulkitsevat ne.
Haavoittuvuuksien kartoittajat tunnistavat vihollisen heikot kohdat.
Operaatiosuunnittelijat laativat parhaan mahdollisen hyökkäysstrategian.
Maajoukot valmistavat dronet lähtöön.
Pilotit lähtevät tehtävälle ja suorittavat kirurgisen tarkat iskut.
