Iskander-isku 168. reservipataljoonaan: mitä tapahtui, kuka on vastuussa ja miten estää vastaavat tapaukset?
1. maaliskuuta klo 15.20 Venäjän Iskander-M-ballistinen ohjus osui vihollisdroonin ohjaamana Ukrainan “Itä” operatiivisen esikunnan 168. reservipataljoonan leiriin Tšerkaske-nimisen kylän lähellä Dnipropetrovskin alueella. Lähteiden mukaan jopa 39 ukrainalaissotilasta menehtyi ja noin 90 haavoittui.
Mikä on 168. reservipataljoona?
Kyseessä on maavoimien yksikkö, jonka tehtävänä on siirtää sotilashenkilöstöä eri joukko-osastojen välillä. Pataljoonan johto on vakituista henkilöstöä, mutta suurin osa sotilaista on siellä tilapäisesti. Iskun aikaan leirillä oli satoja sotilaita, eikä siellä järjestetty taistelukoulutusta.
Pataljoona toimii avomaastossa sijaitsevassa telttaleirissä, noin 130–140 km rintamalta, lähellä maavoimien 239. harjoitusaluetta. Teltoista osa on upotettu maahan, mutta leirillä ei ole kunnollisia suojarakenteita tai bunkkereita. Myös kokoontumis- ja marssiharjoitusalueet ovat suojattomia. Leirin vieressä oli laaja ajoneuvoparkki, ja paikalle saapui ja sieltä lähti jatkuvasti sotilaita ja ajoneuvoja.
Miksi näin suuri joukko sotilaita pidettiin huonosti suojatussa paikassa?
Ukrainan puolustusvoimien henkilöstösiirrot ovat hajanaisia ja huonosti organisoituja. Sotilaiden luvattomasta osastosta poistumisesta (SZZ) ei enää rangaista rikoksena, joten monet sotilaat, jotka ovat poistuneet yksiköistään ilman lupaa tai haluavat siirtyä muualle ilman komentajien suostumusta, päätyvät reservipataljoonaan. Näitä sotilaita on tuhansia.
Pataljoonaan saapui päivittäin rekrytoijia etsimään vahvistuksia muihin yksiköihin. Tästä syystä leirillä järjestettiin jatkuvia kokoontumisia ja tarkastuksia – sotilaita saapui, heitä laskettiin, rekrytoijat valitsivat heitä yksiköihinsä ja sotilaat liikkuivat jatkuvasti. Liikenne ja liikehdintä olivat taukoamattomia, mikä teki järjestyksen ylläpitämisestä vaikeaa.
Suurin osa sotilaista oli motivoimattomia ja kurittomia. Osa vietti leirillä muutaman päivän, osa jopa kaksi kuukautta. Tilannetta vaikeuttivat alkoholitarkastukset, tappelut ja luvattomat matkat läheisiin kyliin. Koska Ukrainassa ei ole sotilasoikeusjärjestelmää, järjestyksen ylläpitäminen jäi liian pienelle määrälle upseereita.
Kaikkien tasojen sotilasjohto tiesi pataljoonan ongelmista ja valvoi sen toimintaa säännöllisesti.
Ilmatorjunta ja leirin suojelu ilmateitse
Dnipropetrovskin alueen ilmatilasta vastaa “Itä” ilmavoimien esikunta. Alueella havaitaan venäläisiä tiedusteludrooneja päivittäin, ja usein annetaan varoituksia mahdollisista ohjusiskuista.
Osan drooneista onnistutaan havaitsemaan ja torjumaan, mutta osa pääsee läpi. Välillä maavoimille ei anneta varoituksia dronien havaitsemisesta.
Maaliskuun 1. päivänä venäläinen tiedusteludrooni havaittiin ja sen liikkeitä seurattiin. Droonia yritettiin myös ampua alas, mutta epäonnistuttiin.
Drooni operoi alueella jopa kuuden tunnin ajan ennen iskua, mutta sitä ei onnistuttu tuhoamaan. 168. reservipataljoona ei todennäköisesti ollut päätiedustelukohde, vaan osa useiden kohteiden joukkoa. Iskander-ohjus laukaistiin, kun vihollinen havaitsi kokoontumisen ja sotilaiden liikehdinnän leirillä.
Klo 15.07 “Itä” ilmavoimien komentokeskus antoi varoituksen ohjusiskun uhasta ja ilmoitti tiedusteludroonin läsnäolosta.
Jatkuu
Miksi suuria tappioita ei onnistuttu välttämään?
Koska venäläiset droonit lentävät alueella jatkuvasti, ja ohjusiskujen varoituksia annetaan usein, sotilaat eivät enää reagoineet niihin.
168. reservipataljoonan sotilaat kertoivat Censor.Netille, että leiri jatkoi toimintaansa normaalisti myös varoitusten aikana. Henkilöstön liikkumista ei rajoitettu, suojautumiskäskyjä ei annettu, eikä joukkoja hajautettu.
Leirillä jatkettiin kokoontumisia ja hallinnollisia tehtäviä tavalliseen tapaan. Suurin osa sotilaista oli teltoissa ilman suojaa tai liikkumassa alueella, osa kokoontumisalueella, kun venäläinen Iskander-ohjus osui kohteeseen. Ohjus oli varustettu rypälekärjellä, joka kattoi laajan alueen ja lisäsi tuhoja.
Kuka on vastuussa?
Vihollinen iskee jatkuvasti sotilasyksiköiden leireihin, mutta vieläkään – sodan neljäntenä vuonna – joukkojen turvallisuutta ei pystytä takaamaan eikä suuria tappioita estämään.
Tämä johtuu sotilasjohdon piittaamattomuudesta henkilöstön turvallisuudesta kaikilla tasoilla. Annetaan määräyksiä, joita ei valvota, tai jotka ovat ristiriidassa muiden ohjeiden kanssa.
Vastuuseen on saatettava kaikki, jotka johtivat ja valvoivat 168. reservipataljoonan toimintaa:
• “Itä” operatiivinen esikunta
• Maavoimien johto
• “Itä” ilmapuolustuskomento
• Ilmavoimien johto
Tällä hetkellä syyllisyys on vieritetty vain pataljoonan komentajalle, joka on erotettu tehtävästään.
Miten estää vastaavat tragediat?

Suuria joukkojen keskityksiä on vältettävä alueilla, joilla vihollisdroonit lentelevät päivittäin.
• Koulutus- ja reservileirit on siirrettävä vähintään 400–500 km päähän rintamalta.

Lähi- ja taisteluvyöhykkeiden ilmapuolustusta on vahvistettava:
• Käyttöön on otettava parempia tutkijärjestelmiä ja hävittäjädrooneja vihollisdroonien torjumiseksi.
• Kuuden tunnin tiedusteludroonin toiminta selustassa on täysin mahdotonta hyväksyä – siihen on jo olemassa torjuntakeinoja.

Leirien ja joukkojen sijoituspaikat on suojattava ja joukkojen on oltava hajautettuja.
• Kaikkien etulinjan läheisyydessä sijaitsevien yksiköiden on saatava suojat ja bunkkerit.
• Massakokoontumiset on kiellettävä, varsinkin jos ne toistuvat samoissa paikoissa.

Ilma- ja maajoukkojen välinen viestintä on tehostettava.
• Vihollisdroonien havaitsemisesta ja rakettiuhista on tiedotettava välittömästi, ja jokaiselle yksikölle on oltava selkeät suojautumismenettelyt.
• Ukrainan asevoimien johdon on otettava käyttöön “After Action Review” -menettely, jossa suuret tappiot analysoidaan välittömästi, jotta tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa nopeasti ilman rikosoikeudenkäyntejä.
• Vihollinen on iskenyt joukkojen leireihin kymmeniä kertoja sodan aikana, ja useat näistä iskuista ovat aiheuttaneet suuria tappioita. Nyt on aika oppia virheistä ja tehdä järjestelmällisiä muutoksia.

Vastuu sotilaiden turvallisuudesta on ulotettava korkeampiin komentajiin.
• Turvallisuusmääräysten ja sotilaiden suojelun laiminlyöntiin syyllistyneiden komentajien on kannettava vastuu – ei vain yksittäisten pataljoonien johtajien, vaan myös ylempien komentajien, jotka vastaavat joukko-osastojen organisaatiosta ja valvonnasta.