Olena Shustova
----
Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta en ole koskaan ollut virallisessa väestönsuojassa ilmahälytyksen aikaan.
Lähin suoja on koululla, ja sinne meneminen katkaisisi yöunet. Minun pitää olla virkeä työssäni ja Elifin koulussa. Joutuisimme ramppaamaan pommisuojassa jatkuvasti, jopa useita kertoja yössä, jos menisimme sinne aina hälytyksen tullessa.
----
Laitan iltaisin kylpyhuoneen lattialle patjan ja peiton valmiiksi. Kun hälytys tulee – ja jos herään siihen – katson ensimmäisenä Telegram-ryhmistä, mistä on kysymys. Jos uhka kohdistuu lähelle, menemme "pommisuojaamme". Elif ottaa sinne mukaansa aina tyynynsä ja pehmolelunsa.
---
Kaipaan eniten huolettomuutta: etten joutuisi pelkäämään lapseni turvallisuuden puolesta ja että voisin suunnitella elämääni. Haaveilen myös keskeytyksettömistä yöunista.
Toivon tietysti rauhaa. En usko, että pystyn unohtamaan kaikkia julmuuksia, mitä on tapahtunut. Toivon sodan jälkeen reilua kansainvälistä oikeudenkäyntiä.
Aion pysyä Ukrainassa. Olen iloinen työstäni miinanraivauksen parissa, sillä se on merkityksellistä. Vaatii valtavia ponnistuksia, että maa saataisiin raivattua miinoista ja räjähteistä kymmenessä vuodessa, joka on Ukrainan tavoite."
----
Angie Grutsuyk, 28
---
Harkovan seudulla koulutamme kriittisen infrastruktuurin parissa työskenteleviä antamaan ensiapua räjähdyksissä haavoittuneille.
Sulhaseni on yliopistonopettaja ja hänet on ainakin toistaiseksi vapautettu asepalveluksesta. Tilanne voi kuitenkin muuttua, ja olemme valmistautuneet siihen. Yritän silti olla miettimättä asiaa, sillä se pelottaa.
Olen sanonut, että jos hänet värvätään, minä lähden myös.
----
Täällä (Lvivissä) ihmiset harvoin enää reagoivat ilmahälytyksiin. Ihmiset elävät varsin tavallista arkea. Esimerkiksi elintarvikkeista ei ole minkäänlaista pulaa.
---
Mielestäni ukrainalaisten mieliala on yleisesti aika masentunut. Jokaisen sotavuoden myötä olemme nähneet, miten tilanteesta tulee entistä vaikeampi ja miten Ukrainaa koskeva uutisointi ja mielenkiinto on hiljalleen vähentynyt ulkomailla. Pärjäämme, jos saamme tarpeeksi apua.
----
Meidän ei pidä suostua rauhaan, jos se tarkoittaa alueluovutuksia ja jos emme saa todellisia turvatakuita pelkkien lupausten sijaan. Ukrainalle pitäisi korvata maan jälleenrakennus ja meidän pitäisi päästä Natoon.
En pysty kuvailemaan, mitä tunnen Venäjää kohtaan. Voin pahoin ajatellessani, mitä Venäjä on tehnyt.
---
Maksym Ptashnyk, 28
---
Nyt minulla on opiskelijastatus, ja olen sen vuoksi vapautettu asepalveluksesta.
---
Hyökkäyksen alussa harkitsin, että liittyisin vapaaehtoisena armeijaan. Vanhempani ovat kuitenkin menettäneet jo kaksi lasta, ja äitini ei halunnut minun värväytyvän.
Sen sijaan aloin työskennellä sotauutisoinnin parissa. Teen yhä töitä länsimaisen median avustajana, myös sota-alueella. Olen kiitollinen kaikille ulkomaisille toimittajille, jotka tulevat tänne ja kertovat, mitä Ukrainassa tapahtuu.
---
Nykyään venäläistä tai venäjänkielistä musiikkia ei saa soittaa radiossa. Aiemmin sitä kuuli paljon, ja kuuntelin sitä itsekin. Pidin siitä. Nyt tilalla on lähinnä vihaa.
---
Minä ja suuri osa ukrainalaisista olemme väsyneitä. Toivon lähinnä, että kaikki sotaan liittyvä vain katoaisi. Venäläisten pitäisi tulla järkiinsä ja katua kuten saksalaiset tekivät toisen maailmansodan jälkeen.
Tällä hetkellä asevelvollisia värvätään kaikkialla. Ihmisiä on otettu kiinni kaduilta ja parin päivän päästä he löytävät itsensä sotilaskoulutuksesta. Kukaan ei joudu etulinjaan ilman koulutusta, mutta värväyksen jälkeen olet asevoimissa ilman tietoa, koska pääset pois. Elämme aivan käsittämättömiä aikoja.
Tällä hetkellä tunnen, että Yhdysvallat ja länsimaat ovat pettäneet meidät, koska siellä on väsytty sotauutisiin. Tuntuu, että monille ulkomaalaisille meidän vastarintamme on häiritsevää. Sellainen asenne tuntuu hyvin turhauttavalta.
---
Mitä ajattelen venäläisistä? No, paskat heistä. Eivät kaikki venäläiset ovat pahoja, mutta on lopulta heidän syynsä, että Putin on maan johdossa.
---
www.tamperelainen.fi