Murhalle pitää olla Isännän siunaus, koska vielä ei vallitse sekasorto. Ehkä. Monesti käy niin, että murhatuksi tulee murhaaja. Ei siellä partiopoikatoimintaa harrasteta.
Ukrainan konflikti/sota
Murhalle pitää olla Isännän siunaus, koska vielä ei vallitse sekasorto. Ehkä. Monesti käy niin, että murhatuksi tulee murhaaja. Ei siellä partiopoikatoimintaa harrasteta.
Antares
Respected Leader
Laitan vielä Tatarigami_UA:n tuoreen viestiketjun muutaman kuvan Google Translate -käännökset spoilerin taakse:
-
-
-
-
Käännös on hieman kömpelö, mutta tässä on oleellista se, että kyseessä on T-72A panssarivaunujen modernisointi "T-72B3M" malleiksi.
-
-
-
-
Käännös on hieman kömpelö, mutta tässä on oleellista se, että kyseessä on T-72A panssarivaunujen modernisointi "T-72B3M" malleiksi.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
En ole tuosta niin varma että onko näillä isännän siunaus. Isännän otteen lipsuminen voi näkyä murhaamisen lisääntymisenä. Jos koetaan että keskusvalta on heikko, silloin ryhdytään omaa asemaa parantaviin toimiin ennen kuin vihollinen tekee saman sinua kohtaan.
Tämä on tietysti pelkkää ulkopuolisen arvailua, ei voida olla varmoja miten maa makaa tällä hetkellä.
Se on selvää että suurin osa huomiosta on kohdistunut Ukrainaan, mikä voi antaa "pelivaraa" erilaisille syrjäseutujen valtaryhmille. Mikä näkyy sitten murhaamisen lisääntymisenä.
MUOKKAUS: henkilökohtaisesti minusta tuntuu, että murhia on suurempi määrä kuin mitä "isäntä haluaisi" eli pakka on tältä osin lähtenyt leviämään.
Viimeksi muokattu:
Niin, en minäkään tiedä. Moni asiantuntija sanoo, että mahdollinen palatsi vallankumous tulee yllätyksenä, tsaari kuolee, sairastuu ja siirtyy hoitoon datsalle jne.
Venäjän kehityksen kannalta positiivisin kehityskulku ollee neilikkavallankumous. Se on parasta mitä on tarjolla. Näihin ulkomailla luuhaaviin oppositiovoimiin en usko pätkääkään.
Sitä paitsi jokaisen rajattomasti navalnyita ihailleen kannattaa tutustua oivallisen avioparin hengen maailmaan. Suurslaavilaisuuden ummehtunut löyhkä oikein tunkee siitä sieraimiin.
Antares
Respected Leader
Minä olen ikuisesti skeptinen Venäjän suhteen eli en usko että olisi sellaista venäläistä joka ei olisi "patriootti" ja "isovenäläinen" eli kannattaisi vahvaa Venäjää ja sen laajentumista naapurien kustannuksella.
Mikä on tietysti Venäjän rajanaapurissa asuvalle hyvin ajattelua virtaviivaistava logiikka:
Ennemmin tai myöhemmin Venäjä tulee hyökkäämään Suomen kimppuun --> Suomen valtion ja kansan etu on varautua tähän omin voimin sekä rakentaa samanmielisten, halukkaiden toimijoiden liittouma torjumaan tätä uhkaa
Jos lukee Novgorodin kronikkaa, on selvää että suomalaisten ja venäläisten kansojen sotahistoria on yli tuhat vuotta vanha. Ei ole syytä olettaa etteikö sama meno jatkuisi myös seuraavat tuhat vuotta. Nämä kansat ovat liian erilaisia ollakseen "ikuisesti ystäviä" mikä tarkoittaa että niiden rajapinnassa tulee olemaan sotia ja konflikteja myös tulevaisuudessa.
ido59
Majuri
Ukrainska pravdassa juttu ukrainan taistelun ongelmakohdista. Haastateltujen sotilaiden mukaan
- Jalkaväen puute
- Aukkokohtia asemien välillä ja vakaan kosketuslinjan puute
- Vaikea siirtymä armeijakuntajärjestelmään
- Syrskyin mikromanageeraus ja jatkuvat johtajavaihdokset
- Droonien haasteet
- Huoltoyksiköiden vetäytyminen rintamalta
- Jalkaväen puute
- Aukkokohtia asemien välillä ja vakaan kosketuslinjan puute
- Vaikea siirtymä armeijakuntajärjestelmään
- Syrskyin mikromanageeraus ja jatkuvat johtajavaihdokset
- Droonien haasteet
- Huoltoyksiköiden vetäytyminen rintamalta
Entinen Ukrainan asevoimien komentaja Valerii Zaluzhnyi totesi hiljattain julkaistussa artikkelissa, että vaikka rintamalla on tapahtunut monia kehityksiä vuodesta 2022 lähtien, nykyistä tilannetta Venäjän ja Ukrainan sodan taistelukentällä voidaan silti kuvata umpikujaksi. Hän kuitenkin lisäsi, että on havaittavissa tasainen kehityssuunta, joka viittaa siihen, että Venäjä on alkamassa murtaa tämän pattitilanteen.
Toisaalta ukrainalainen sotilasasiantuntijaryhmä DeepState on raportoinut, että venäläisten eteneminen hidastui syyskuussa lähes puolella verrattuna elokuuhun.
Pintapuolisesti tämä tilasto viittaa siihen, että Ukrainan puolustusvoimat olisivat onnistuneet löytämään keinon hillitä venäläisten asteittaista etenemistä. Todellisuudessa tilannetta maastossa ei kuitenkaan voida aina mitata numeroilla tai esittää tarkasti väritetyillä kartoilla.
Ukrainska Pravda haastatteli sotilaita rintamalta ja esikunnista ymmärtääkseen paremmin tärkeimpiä ongelmia, jotka estävät puolustusvoimia torjumasta venäläistä painetta taistelukentällä.
Vaikka tarkat luvut henkilöstövajeesta ovat salaisia, riittää kun käy vilkaisemassa Reserv+ -mobiilisovelluksen ”Vapaat paikat” -osiota. Siellä asevelvollisuusikäiset miehet voivat päivittää henkilötietonsa, ja sieltä näkee selvästi, että puolustusvoimat tarvitsevat väkeä.
Eniten kaivataan muun muassa mekaanikkoja, kuljettajia, droonioperaattoreita, lääkintämiehiä, tykistömiehiä ja korjaajia – lista on pitkä.
Vakavin tarve rintamalla on kuitenkin edelleen jalkaväki. Sodan tässä vaiheessa, kun raskaan kaluston käyttö on erittäin rajoitettua, juoksuhaudoissa taistelevien sotilaiden rooli on entistä ratkaisevampi. Kun miehiä ei ole tarpeeksi, on vakaan puolustuksen järjestäminen haastavaa.
Henkilöstövaje tarkoittaa, että monet yksiköt eivät pysty pitämään asemiaan, torjumaan hyökkäyksiä tehokkaasti, lepäämään riittävästi tai toteuttamaan välttämättömiä rotaatioita. Kenttäkomentajat joutuvat usein priorisoimaan tiettyjä alueita muiden jäädessä haavoittuvammiksi.
Esimerkki:
Monilla rintaman osuuksilla raportoidaan jalkaväen puutteesta. Tällä hetkellä yksi pahiten kärsineistä alueista on Novopavlivkan rintama (Dnipropetrovskin, Donetskin ja Zaporižžjan alueiden rajaseutu). Venäläiset ovat hyödyntäneet tätä ongelmaa viime kuukausina tunkeutumistaktiikalla – etenemällä pienissä taktillisissa ryhmissä vajaamiehitettyjen ukrainalaisasemien läpi.
Koska venäläisillä on jalkaväessä numeerinen ylivoima, ukrainalaiset joutuvat usein välttämään suoraa yhteenottoa. Tämä johtaa siihen, että osapuolten asemat limittyvät ja yhä useampia harmaita vyöhykkeitä – alueita, joita kumpikaan ei täysin hallitse – ilmestyy OSINT-analyytikoiden karttoihin.
Vertailun vuoksi: Kiovassa etäisyys Mihailin kultakupolisesta luostarista Sofian katedraaliin on noin 500 metriä ja Mihailin luostarista Kultaiselle portille noin kilometri. Rintamalla nämä etäisyydet ovat valtavia aukkoja, joista venäläinen jalkaväki voi helposti livahtaa läpi.
Vangitut venäläissotilaat ovat kertoneet rauhallisesti kuulusteluissa, että esimerkiksi he eivät kohdanneet minkäänlaista aseellista vastarintaa heinäkuussa 2025 matkallaan Pokrovskiin. Todennäköisesti tämä johtui siitä, että heidän reitillään – Selydovesta Zviroveen ja Pokrovskin laitamille asti – jalkaväen läsnäolo oli minimaalista tai joiltain osin jopa olematonta.
”Prikaatien N ja M alueilla, ja rehellisesti sanottuna myös meillä, on aukkoja”, kertoi yksi Pokrovskin rintamalla taistelevan prikaatin upseereista Ukrainska Pravdalle. ”Joissakin asemissa on vain nimi paperilla – niitä miehittävät aivotärähdyksen saaneet tai haavoittuneet sotilaat. He ovat siellä vain siksi, että ylemmät voivat vakuutella itselleen, että hallitsemme yhä niitä asemia.”
Näiden aukkokohtien ja venäläisten onnistuneiden läpimurtojen vuoksi sodan tässä vaiheessa ei ole enää vakaata kosketuslinjaa.
Tämä tarkoittaa, että ukrainalaiset asemat sijaitsevat usein erittäin lähellä venäläisiä – kuten Dobropillian pullistumassa – ja että venäläinen jalkaväki, ei pelkästään tiedustelu- ja sabotointiyksiköt, pääsee etenemään rintamakaupunkeihin kuten Kostiantynivka ja Yampil.
”En ole tottunut työskentelemään näin”, sanoi 19. armeijajoukon sotilas Ukrainska Pravdalle. ”Ennen tiesin missä omat jalkaväen asemat olivat ja että niiden takana oli muita yksiköitä. Nyt ei ole enää mitään selkeää linjaa.”
Jalkaväen puutteen vuoksi droonioperaattorit ja kranaatinheitinyksiköt, joiden pitäisi normaalisti olla 3–5 kilometrin päässä rintamasta, joutuvat ottamaan jalkaväen roolia.
”Minun 82 mm kranaatinheittimien miehet ovat joutuneet lähitaisteluun”, sama lähde kertoi.
Pahimmissa tapauksissa, joista Ukrainska Pravda on saanut tietoa, venäläiset joukot ovat jopa saavuttaneet ukrainalaisia tykistöasemia – 10–15 kilometrin päässä kosketuslinjasta.
Keväällä Ukrainska Pravda julkaisi laajan analyysin uudistuksesta ja siitä, miksi asevoimat päätti toteuttaa näin mittavan organisaatiouudistuksen keskellä aktiivisia taisteluita.
Pääesikunnan päällikkö Andrii Hnatov ilmoitti 1. lokakuuta, että siirtymä on valmis ja että ”vaikka ongelmia olikin”, kaikki uudet armeijakunnat suorittavat jo tehtäviään.
Monet sotilaat kuitenkin kuvasivat tätä arviota ennenaikaiseksi.
Vaikka kaikki armeijakunnat on muodollisesti perustettu, vakava henkilöstövaje jatkuu – myös uusien esikuntien sisällä.
Uudistuksen kannattajien mukaan armeijakuntajärjestelmän suurin etu olisi ollut vakaan johtorakenteen luominen. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut täysin: monilla alueilla toimivat edelleen väliaikaiset taktiset ryhmät ja muut muodostelmat.
Lisäksi on epäselvyyttä siitä, pitävätkö armeijakunnat todella kiinni omista vastuualueistaan. Monilla kosketuslinjan osilla siirtymä on vielä kesken. Tästä huolimatta pääesikunta suunnittelee jo uusien joukkojen, kuten Maahanlaskujoukkojen hyökkäysjoukkojen ja Ilmavoimien droonijoukkojen, perustamista.
Henkilöstövaje ja keskeneräinen siirtymä tekevät resurssien löytämisestä uusiin muodostelmiin äärimmäisen vaikeaa.
Esimerkki:
Dobropillian rintama osoittaa, ettei siirtymä ole valmis. Tällä alueella vastuu kuuluu virallisesti Ukrainan kansalliskaartin 1. Azovin armeijakunnalle, mutta todellisuudessa vain yksi prikaati – Tšervona Kalyna – toimii sen alaisuudessa. Muut yksiköt on koottu muualta.
Emme arvioi taisteluiden tuloksia, mutta tosiasia on, että armeijakuntajärjestelmä ei toimi vielä suunnitellusti.
Tämän riippuvuuden yhdestä miehestä on todettu vain kasvaneen viime kuukausina.
Aluksi Syrskyi alkoi vierailla säännöllisesti Dobropillian pullistumassa ja ohjata operaatioita henkilökohtaisesti. Julkisten lausuntojen mukaan hän on osallistunut kahdeksaan kokoukseen ja briiffaukseen kolmen ja puolen kuukauden aikana.
Lähteet kertovat, että alueen hyökkäysyksiköitä johtavat pääasiassa Syrskyi ja maahanlaskujoukkojen komentaja Oleh Apostol, vaikka vastuu kuuluu virallisesti Azovin 1. armeijakunnalle.
Myöhemmin presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti uusien Hyökkäysjoukkojen perustamisesta. Tämä keskittäisi lisää Syrskyin alaisuuteen ja antaisi hänelle kontrollin ”mini-armeijaan” Ukrainan iskukykyisimmistä yksiköistä. Kriitikot kutsuvat tätä ”Syrskyin kaartiksi” tai ”Syrskyin taskuarmeijaksi”.
Kaikki sotilasjohtajat eivät kuitenkaan vastusta Hyökkäysjoukkoja. Jotkut pitävät niitä loogisena ja jopa myöhässä tulleena ratkaisuna.
”Yksiköt kuten 3., 5. ja 92. prikaati taistelevat käytännössä jalkaväkenä. Näiden uusien joukkojen on tarkoitus olla erilaisia. Päätös on järkevä”, sanoi eräs entinen prikaatikomentaja.
”Ongelma ei ole Syrskyin reservien kasvattaminen. Jokaisella komentajalla pitäisi olla reservi – etenkin ylipäälliköllä. Ongelma on, että vain Syrskyillä on sellainen. Muilla ei ole todellisia reservejä”, totesi eräs eversti Ukrainska Pravdalle.
Kun 7. maahanlaskuarmeijakunta pyysi neljää–kuutta hyökkäysryhmää Pokrovskin rintamalle, Syrskyi kirjoitti operatiiviseen käskyyn: ”Luokaa ne itse.”
Syrskyin keskitetty valta näkyi myös, kun hän syyskuun lopussa hajotti Dnipro-operaatiostrategisen ryhmän (entinen Khortytsia), jota johti prikaatikenraali Mykhailo Drapatyi. Ryhmä vastasi pitkälti rintamasta Zaporižžjasta Harkovaan, mukaan lukien ammusjaon koordinointi. Sen tehtävät jaettiin muille joukoille ja uusille armeijakunnille.
Drapatyin vastuualue puolittuu, ja eräs kokenut upseeri kuvasi tätä ”tavaksi päästä eroon kilpailijasta”.
”Yhtäältä tämä on loogista, koska tämä komentotaso poistuu armeijakuntauudistuksen myötä. Toisaalta mikään ei muutu, koska Syrskyi johtaa yhä kaikkea”, eversti sanoi. ”Mikä uudistus tämä on, jos yksikään armeijakunta ei johda täyttä joukko-osastoa?”
Kontekstissa tarkasteltuna Ukraina johtaa edelleen innovaatiossa, kun taas Venäjä nojaa massatuotantoon – ja tämä näkyy rintamalla ja sen takana.
Täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen molemmat osapuolet ovat kasvattaneet drooniyksiköitään. Ukraina kehittää niin kutsuttua ”Drone Linea”, Venäjä puolestaan Rubicon-keskusta – eliittiä, joka toimii kriittisillä rintama-alueilla ja aiheuttaa merkittäviä haasteita Ukrainalle.
Suurin huolenaihe on Venäjän massiivisesti lisäämä Shahed-tyyppisten pitkän kantaman droonien tuotanto.
Esimerkkejä:
Venäjän strategia näkyi Kurskin alueella, jossa Rubicon häiritsi systemaattisesti Ukrainan logistiikkaa ja pakotti joukot vetäytymään. Sama taktiikka on nyt käytössä Donetskin alueella, vaikeuttaen huoltoa muun muassa Izium–Sloviansk -reitillä.
Shahed-tyyppisten droonien tuotannon kasvu on mahdollistanut päivittäiset iskut syvälle Ukrainaan, ylikuormittanut ilmapuolustuksen ja asettanut kriittisen infrastruktuurin, erityisesti energiasektorin, vaaraan.
Ensimmäinen kerta, kun Ukrainska Pravda kuuli tällaisesta siirrosta, oli traaginen: huhtikuun lopussa Druzhkivkan kaupunki pommitettiin jälleen. Mekanisoidun prikaatin ajoneuvovarikko paloi venäläisten ohjattujen pommien iskun jälkeen. Seuraavana päivänä isku toistui.
Ylempi johto määräsi logistiset ja tukiyksiköt 40–50 kilometrin päähän etulinjasta.
Tämä on vaikeuttanut logistiikkaa entisestään polttoaineen ollessa rajallista.
”Ennen tarvitsin pari tuntia ja 40 litraa saadakseni muutaman tonnin polttoainetta. Nyt siihen kuluu 300 litraa ja lähes vuorokausi”, eräs logistiikkaupseeri sanoi.
Johto pitää siirtoa välttämättömänä henkilöstön ja kaluston suojaamiseksi.
Kaksi kuukautta myöhemmin Donetskin alueella tilanne oli muuttunut pysyvästi: vaikka iskuja ei tulisi, venäläiset FPV-droonit hallitsevat jo 10–15 kilometrin syvyistä aluetta ja iskevät ajoneuvoihin pääreiteillä. Logistiikka on äärimmäisen vaarallista.
Myös sotilaat itse hakeutuvat yhä kauemmas majoittumaan – jotkut Donetskin alueella taistelevat joukot asuvat nyt Harkovan ja Dnipropetrovskin alueilla, mikä pidentää merkittävästi siirtymiä.
Viimeaikaiset hyvät uutiset Dobropillian pullistumasta, joista komentaja raportoi lähes päivittäin, peittävät alleen huomattavasti vaikeamman tilanteen Pokrovskin ja Myrnohradin ympärillä, Kupianskissa, Novopavlivkan ja Lymanin rintamilla sekä Kostiantynivkan lähellä.
Donetskin entiset takakaupungit, kuten Druzhkivka, ovat nyt FPV-drooni-iskujen kohteita. Dobropillian rakennuksia ja katuja tuhotaan yksi kerrallaan. Rintama hivuttautuu viikko viikolta syvemmälle Dnipropetrovskin ja Zaporižžjan alueille.
Koko Donetskin alueella on enää kaksi suurta kaupunkia, joissa siviilielämä jatkuu – ja niihin osuu lähes päivittäin ohjattuja pommeja ja drooneja.
Samaan aikaan sotilasjohto eri tasoilla sulkee silmänsä Ukrainan armeijan sisäisiltä ongelmilta, ja presidentin kanslia ei halua riskeerata suosiolukemiaan, mikä voisi antaa vaikutusvaltaa asevelvollisuuden välttelijöiden ryhmälle ja heidän tukijoilleen.
Sillä välin jalkaväen asemien väliset aukot kasvavat edelleen.
Toisaalta ukrainalainen sotilasasiantuntijaryhmä DeepState on raportoinut, että venäläisten eteneminen hidastui syyskuussa lähes puolella verrattuna elokuuhun.
Pintapuolisesti tämä tilasto viittaa siihen, että Ukrainan puolustusvoimat olisivat onnistuneet löytämään keinon hillitä venäläisten asteittaista etenemistä. Todellisuudessa tilannetta maastossa ei kuitenkaan voida aina mitata numeroilla tai esittää tarkasti väritetyillä kartoilla.
Ukrainska Pravda haastatteli sotilaita rintamalta ja esikunnista ymmärtääkseen paremmin tärkeimpiä ongelmia, jotka estävät puolustusvoimia torjumasta venäläistä painetta taistelukentällä.
Jalkaväen puute
Henkilöstövaje Ukrainan asevoimissa ei ole salaisuus. Kevät 2022 on jo kaukana takana, samoin ne päivät, jolloin vapaaehtoiset jonottivat värväystoimistoihin. Ongelmia liikekannallepanossa ja luvattomissa poistumisissa on käsitelty julkisuudessa kuukausia.Vaikka tarkat luvut henkilöstövajeesta ovat salaisia, riittää kun käy vilkaisemassa Reserv+ -mobiilisovelluksen ”Vapaat paikat” -osiota. Siellä asevelvollisuusikäiset miehet voivat päivittää henkilötietonsa, ja sieltä näkee selvästi, että puolustusvoimat tarvitsevat väkeä.
Eniten kaivataan muun muassa mekaanikkoja, kuljettajia, droonioperaattoreita, lääkintämiehiä, tykistömiehiä ja korjaajia – lista on pitkä.
Vakavin tarve rintamalla on kuitenkin edelleen jalkaväki. Sodan tässä vaiheessa, kun raskaan kaluston käyttö on erittäin rajoitettua, juoksuhaudoissa taistelevien sotilaiden rooli on entistä ratkaisevampi. Kun miehiä ei ole tarpeeksi, on vakaan puolustuksen järjestäminen haastavaa.
Henkilöstövaje tarkoittaa, että monet yksiköt eivät pysty pitämään asemiaan, torjumaan hyökkäyksiä tehokkaasti, lepäämään riittävästi tai toteuttamaan välttämättömiä rotaatioita. Kenttäkomentajat joutuvat usein priorisoimaan tiettyjä alueita muiden jäädessä haavoittuvammiksi.
Esimerkki:
Monilla rintaman osuuksilla raportoidaan jalkaväen puutteesta. Tällä hetkellä yksi pahiten kärsineistä alueista on Novopavlivkan rintama (Dnipropetrovskin, Donetskin ja Zaporižžjan alueiden rajaseutu). Venäläiset ovat hyödyntäneet tätä ongelmaa viime kuukausina tunkeutumistaktiikalla – etenemällä pienissä taktillisissa ryhmissä vajaamiehitettyjen ukrainalaisasemien läpi.
Koska venäläisillä on jalkaväessä numeerinen ylivoima, ukrainalaiset joutuvat usein välttämään suoraa yhteenottoa. Tämä johtaa siihen, että osapuolten asemat limittyvät ja yhä useampia harmaita vyöhykkeitä – alueita, joita kumpikaan ei täysin hallitse – ilmestyy OSINT-analyytikoiden karttoihin.
Aukkokohtia asemien välillä ja vakaan kosketuslinjan puute
Yksi jalkaväen puutteen seurauksista on se, että etulinjan asemia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi miehitetty. Naapuriasemien välimatka voi olla 200–300 metriä, 500–700 metriä tai jopa kilometrin.Vertailun vuoksi: Kiovassa etäisyys Mihailin kultakupolisesta luostarista Sofian katedraaliin on noin 500 metriä ja Mihailin luostarista Kultaiselle portille noin kilometri. Rintamalla nämä etäisyydet ovat valtavia aukkoja, joista venäläinen jalkaväki voi helposti livahtaa läpi.
Vangitut venäläissotilaat ovat kertoneet rauhallisesti kuulusteluissa, että esimerkiksi he eivät kohdanneet minkäänlaista aseellista vastarintaa heinäkuussa 2025 matkallaan Pokrovskiin. Todennäköisesti tämä johtui siitä, että heidän reitillään – Selydovesta Zviroveen ja Pokrovskin laitamille asti – jalkaväen läsnäolo oli minimaalista tai joiltain osin jopa olematonta.
”Prikaatien N ja M alueilla, ja rehellisesti sanottuna myös meillä, on aukkoja”, kertoi yksi Pokrovskin rintamalla taistelevan prikaatin upseereista Ukrainska Pravdalle. ”Joissakin asemissa on vain nimi paperilla – niitä miehittävät aivotärähdyksen saaneet tai haavoittuneet sotilaat. He ovat siellä vain siksi, että ylemmät voivat vakuutella itselleen, että hallitsemme yhä niitä asemia.”
Näiden aukkokohtien ja venäläisten onnistuneiden läpimurtojen vuoksi sodan tässä vaiheessa ei ole enää vakaata kosketuslinjaa.
Tämä tarkoittaa, että ukrainalaiset asemat sijaitsevat usein erittäin lähellä venäläisiä – kuten Dobropillian pullistumassa – ja että venäläinen jalkaväki, ei pelkästään tiedustelu- ja sabotointiyksiköt, pääsee etenemään rintamakaupunkeihin kuten Kostiantynivka ja Yampil.
”En ole tottunut työskentelemään näin”, sanoi 19. armeijajoukon sotilas Ukrainska Pravdalle. ”Ennen tiesin missä omat jalkaväen asemat olivat ja että niiden takana oli muita yksiköitä. Nyt ei ole enää mitään selkeää linjaa.”
Jalkaväen puutteen vuoksi droonioperaattorit ja kranaatinheitinyksiköt, joiden pitäisi normaalisti olla 3–5 kilometrin päässä rintamasta, joutuvat ottamaan jalkaväen roolia.
”Minun 82 mm kranaatinheittimien miehet ovat joutuneet lähitaisteluun”, sama lähde kertoi.
Pahimmissa tapauksissa, joista Ukrainska Pravda on saanut tietoa, venäläiset joukot ovat jopa saavuttaneet ukrainalaisia tykistöasemia – 10–15 kilometrin päässä kosketuslinjasta.
Vaikea siirtymä armeijakuntajärjestelmään
Siirtymä armeijakuntapohjaiseen rakenteeseen [corps-based structure] Ukrainan asevoimissa ilmoitettiin ensi kerran jo talvella.Keväällä Ukrainska Pravda julkaisi laajan analyysin uudistuksesta ja siitä, miksi asevoimat päätti toteuttaa näin mittavan organisaatiouudistuksen keskellä aktiivisia taisteluita.
Pääesikunnan päällikkö Andrii Hnatov ilmoitti 1. lokakuuta, että siirtymä on valmis ja että ”vaikka ongelmia olikin”, kaikki uudet armeijakunnat suorittavat jo tehtäviään.
Monet sotilaat kuitenkin kuvasivat tätä arviota ennenaikaiseksi.
Vaikka kaikki armeijakunnat on muodollisesti perustettu, vakava henkilöstövaje jatkuu – myös uusien esikuntien sisällä.
Uudistuksen kannattajien mukaan armeijakuntajärjestelmän suurin etu olisi ollut vakaan johtorakenteen luominen. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut täysin: monilla alueilla toimivat edelleen väliaikaiset taktiset ryhmät ja muut muodostelmat.
Lisäksi on epäselvyyttä siitä, pitävätkö armeijakunnat todella kiinni omista vastuualueistaan. Monilla kosketuslinjan osilla siirtymä on vielä kesken. Tästä huolimatta pääesikunta suunnittelee jo uusien joukkojen, kuten Maahanlaskujoukkojen hyökkäysjoukkojen ja Ilmavoimien droonijoukkojen, perustamista.
Henkilöstövaje ja keskeneräinen siirtymä tekevät resurssien löytämisestä uusiin muodostelmiin äärimmäisen vaikeaa.
Esimerkki:
Dobropillian rintama osoittaa, ettei siirtymä ole valmis. Tällä alueella vastuu kuuluu virallisesti Ukrainan kansalliskaartin 1. Azovin armeijakunnalle, mutta todellisuudessa vain yksi prikaati – Tšervona Kalyna – toimii sen alaisuudessa. Muut yksiköt on koottu muualta.
Emme arvioi taisteluiden tuloksia, mutta tosiasia on, että armeijakuntajärjestelmä ei toimi vielä suunnitellusti.
Syrskyin mikromanageeraus ja jatkuvat johtajavaihdokset
Kesäkuussa 2025 Ukrainska Pravda raportoi ensimmäisenä, miten Ukrainan asevoimien komentaja Oleksandr Syrskyi johtaa rintaman operaatioita suoraan itse. Syrskyi nimittää ja erottaa armeijakuntien komentajat, päättää vahvistuksista ja antaa määräyksiä pataljoonille – tehtäviä, jotka normaalisti kuuluisivat prikaatitasolle.Tämän riippuvuuden yhdestä miehestä on todettu vain kasvaneen viime kuukausina.
Aluksi Syrskyi alkoi vierailla säännöllisesti Dobropillian pullistumassa ja ohjata operaatioita henkilökohtaisesti. Julkisten lausuntojen mukaan hän on osallistunut kahdeksaan kokoukseen ja briiffaukseen kolmen ja puolen kuukauden aikana.
Lähteet kertovat, että alueen hyökkäysyksiköitä johtavat pääasiassa Syrskyi ja maahanlaskujoukkojen komentaja Oleh Apostol, vaikka vastuu kuuluu virallisesti Azovin 1. armeijakunnalle.
Myöhemmin presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti uusien Hyökkäysjoukkojen perustamisesta. Tämä keskittäisi lisää Syrskyin alaisuuteen ja antaisi hänelle kontrollin ”mini-armeijaan” Ukrainan iskukykyisimmistä yksiköistä. Kriitikot kutsuvat tätä ”Syrskyin kaartiksi” tai ”Syrskyin taskuarmeijaksi”.
Kaikki sotilasjohtajat eivät kuitenkaan vastusta Hyökkäysjoukkoja. Jotkut pitävät niitä loogisena ja jopa myöhässä tulleena ratkaisuna.
”Yksiköt kuten 3., 5. ja 92. prikaati taistelevat käytännössä jalkaväkenä. Näiden uusien joukkojen on tarkoitus olla erilaisia. Päätös on järkevä”, sanoi eräs entinen prikaatikomentaja.
”Ongelma ei ole Syrskyin reservien kasvattaminen. Jokaisella komentajalla pitäisi olla reservi – etenkin ylipäälliköllä. Ongelma on, että vain Syrskyillä on sellainen. Muilla ei ole todellisia reservejä”, totesi eräs eversti Ukrainska Pravdalle.
Kun 7. maahanlaskuarmeijakunta pyysi neljää–kuutta hyökkäysryhmää Pokrovskin rintamalle, Syrskyi kirjoitti operatiiviseen käskyyn: ”Luokaa ne itse.”
Syrskyin keskitetty valta näkyi myös, kun hän syyskuun lopussa hajotti Dnipro-operaatiostrategisen ryhmän (entinen Khortytsia), jota johti prikaatikenraali Mykhailo Drapatyi. Ryhmä vastasi pitkälti rintamasta Zaporižžjasta Harkovaan, mukaan lukien ammusjaon koordinointi. Sen tehtävät jaettiin muille joukoille ja uusille armeijakunnille.
Drapatyin vastuualue puolittuu, ja eräs kokenut upseeri kuvasi tätä ”tavaksi päästä eroon kilpailijasta”.
”Yhtäältä tämä on loogista, koska tämä komentotaso poistuu armeijakuntauudistuksen myötä. Toisaalta mikään ei muutu, koska Syrskyi johtaa yhä kaikkea”, eversti sanoi. ”Mikä uudistus tämä on, jos yksikään armeijakunta ei johda täyttä joukko-osastoa?”
Droonien haasteet
Tämä on ehkä kiistanalaisin aihe. Sekä Ukraina että Venäjä väittävät toistensa hallitsevan drooniteknologiaa. Väitteet vaihtelevat, koska keskusteluissa ei erotella eri dronityyppejä.Kontekstissa tarkasteltuna Ukraina johtaa edelleen innovaatiossa, kun taas Venäjä nojaa massatuotantoon – ja tämä näkyy rintamalla ja sen takana.
Täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen molemmat osapuolet ovat kasvattaneet drooniyksiköitään. Ukraina kehittää niin kutsuttua ”Drone Linea”, Venäjä puolestaan Rubicon-keskusta – eliittiä, joka toimii kriittisillä rintama-alueilla ja aiheuttaa merkittäviä haasteita Ukrainalle.
Suurin huolenaihe on Venäjän massiivisesti lisäämä Shahed-tyyppisten pitkän kantaman droonien tuotanto.
Esimerkkejä:
Venäjän strategia näkyi Kurskin alueella, jossa Rubicon häiritsi systemaattisesti Ukrainan logistiikkaa ja pakotti joukot vetäytymään. Sama taktiikka on nyt käytössä Donetskin alueella, vaikeuttaen huoltoa muun muassa Izium–Sloviansk -reitillä.
Shahed-tyyppisten droonien tuotannon kasvu on mahdollistanut päivittäiset iskut syvälle Ukrainaan, ylikuormittanut ilmapuolustuksen ja asettanut kriittisen infrastruktuurin, erityisesti energiasektorin, vaaraan.
Huoltoyksiköiden vetäytyminen rintamalta
Venäjän lisääntynyt ilmatoiminta ja drooni-iskut ovat pakottaneet Ukrainan huoltoyksiköitä siirtämään asemiaan kauemmas rintamasta.Ensimmäinen kerta, kun Ukrainska Pravda kuuli tällaisesta siirrosta, oli traaginen: huhtikuun lopussa Druzhkivkan kaupunki pommitettiin jälleen. Mekanisoidun prikaatin ajoneuvovarikko paloi venäläisten ohjattujen pommien iskun jälkeen. Seuraavana päivänä isku toistui.
Ylempi johto määräsi logistiset ja tukiyksiköt 40–50 kilometrin päähän etulinjasta.
Tämä on vaikeuttanut logistiikkaa entisestään polttoaineen ollessa rajallista.
”Ennen tarvitsin pari tuntia ja 40 litraa saadakseni muutaman tonnin polttoainetta. Nyt siihen kuluu 300 litraa ja lähes vuorokausi”, eräs logistiikkaupseeri sanoi.
Johto pitää siirtoa välttämättömänä henkilöstön ja kaluston suojaamiseksi.
Kaksi kuukautta myöhemmin Donetskin alueella tilanne oli muuttunut pysyvästi: vaikka iskuja ei tulisi, venäläiset FPV-droonit hallitsevat jo 10–15 kilometrin syvyistä aluetta ja iskevät ajoneuvoihin pääreiteillä. Logistiikka on äärimmäisen vaarallista.
Myös sotilaat itse hakeutuvat yhä kauemmas majoittumaan – jotkut Donetskin alueella taistelevat joukot asuvat nyt Harkovan ja Dnipropetrovskin alueilla, mikä pidentää merkittävästi siirtymiä.
Viimeaikaiset hyvät uutiset Dobropillian pullistumasta, joista komentaja raportoi lähes päivittäin, peittävät alleen huomattavasti vaikeamman tilanteen Pokrovskin ja Myrnohradin ympärillä, Kupianskissa, Novopavlivkan ja Lymanin rintamilla sekä Kostiantynivkan lähellä.
Donetskin entiset takakaupungit, kuten Druzhkivka, ovat nyt FPV-drooni-iskujen kohteita. Dobropillian rakennuksia ja katuja tuhotaan yksi kerrallaan. Rintama hivuttautuu viikko viikolta syvemmälle Dnipropetrovskin ja Zaporižžjan alueille.
Koko Donetskin alueella on enää kaksi suurta kaupunkia, joissa siviilielämä jatkuu – ja niihin osuu lähes päivittäin ohjattuja pommeja ja drooneja.
Samaan aikaan sotilasjohto eri tasoilla sulkee silmänsä Ukrainan armeijan sisäisiltä ongelmilta, ja presidentin kanslia ei halua riskeerata suosiolukemiaan, mikä voisi antaa vaikutusvaltaa asevelvollisuuden välttelijöiden ryhmälle ja heidän tukijoilleen.
Sillä välin jalkaväen asemien väliset aukot kasvavat edelleen.